Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Studia Monetaria, Rahamuseo 9.11.2021
EKP:n uusi rahapolitiikan strategia
Hyvää iltaa, arvoisat kuulijat – sekä täällä Rahamuseossa että ruutujen toisessa päässä. Lämpimästi tervetuloa tähän Studia Monetaria -tilaisuuteen.
Ulkona ilta pimenee ja keli kylmenee, ainakin vielä äsken, mutta täällä sisällä sentään lämmitys vielä pelaa, vaikka pientä energiakriisiä onkin syksyllä eletty. On oikein mukava nähdä yleisöä paikan päällä, kun reilut puolitoista vuotta on ”yleisötilaisuuksissa” menty ainakin minun makuuni melko kolkoissa tunnelmissa.
Tämä todellakin on ensimmäinen yleisölle avoin tilaisuus täällä Rahamuseossa tänä syksynä ja siten merkki siitä, että parempaa kohti mennään, kaikista vastuksista huolimatta.
Koronapandemia ei suinkaan vielä ole ohi, ja meidän tulee varautua siihen, että joudumme elämään viruksen kanssa vielä pitkään. Rokotteiden ansiosta olemme kuitenkin pystyneet palaamaan jo hieman normaalimpaan elämään, mikä voi jatkua, kunhan rokotuskattavuus saadaan riittävän korkeaksi ja pandemia hallintaan.
Koronapandemia on luonteva johdatus päivän aiheeseen, koska se näytti, miten nopeasti asiat voivat muuttua sekä omassa elämässämme että kansan- ja maailmantaloudessa.
Maailman muuttuminen on myös Euroopan keskuspankin strategiauudistuksen taustalla. Aikaisempi strategia vuodelta 2003 oli tehty hyvin erilaisessa maailmassa kuin missä nyt elämme. Esimerkiksi monet megatrendit, kuten väestön ikääntyminen, digitalisaatio ja ilmastonmuutos, ovat vahvistuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ja niiden aiheuttamat muutokset talouteen ja erityisesti korkotasoon tulee huomioida myös rahapolitiikassa. Viime heinäkuussa EKP julkistikin uuden strategiansa, joka entistä paremmin ottaa huomioon nämä trendit.
Tänä iltana esittelen kesällä uudistetun strategian keskeisen sisällön. Vastaan siis kysymykseen, mistä uudistetussa strategiassa oikein on kyse.
Illan kulku menee niin, että strategiauudistuksen pohjustukseksi käsittelen lyhyesti keskuspankin tehtävien oikeudellisen perustan sekä hintavakauden ja inflaation määritelmän. Pureudun sitten hieman tarkemmin EKP:n inflaatiotavoitteeseen, joka on koko strategian ytimessä, ja vastaan kysymykseen siitä, miten ja miksi inflaatiotavoitetta muutettiin.
Sen jälkeen siirryn esittelemään sitä, kuinka strategiaa on uudistuksen jälkeen toteutettu käytännössä. Esityksen loppupuolella tartun vielä strategiauudistuksen erityisteemaan eli ilmastonmuutokseen.
Lopuksi yhteenvedon jälkeen laitetaan mikit kiertämään ja avataan illan keskusteluosuus. Syrjintää emme luonnollisesti harrasta, vaan keskusteluun voi liittyä myös ns. lankoja pitkin.
Jotta saadaan ilta kunnolla vauhtiin, aloitan oikeusperustasta eli siitä, mihin EKP:n ja eurojärjestelmän – siis Euroopan keskuspankin ja euroalueen kansallisten keskuspankkien kuten Suomen Pankin – toimet perustuvat. Maata on lailla rakennettava, ja niin myös Eurooppaa ja rahapolitiikkaa.
EU:n perussopimuksissa eurojärjestelmän ensisijaiseksi tehtäväksi on asetettu hintatason vakauden ylläpitäminen. Toisin sanoen huolehdimme siitä, että inflaatio eli hintojen yleinen nousuvauhti ei ole liian nopeaa eikä liian hidasta. Deflaatio, jota keskuspankit yrittävät kaikin keinoin välttää, tarkoittaa hintatason yleistä laskua.
Tämä on se keskuspankkitoiminnan ydin, joka on monille tuttu. Ei kuitenkaan tule unohtaa mandaatin toista tärkeää osaa. Sen mukaan eurojärjestelmä on hintavakauden rajoissa velvoitettu edistämään myös täystyöllisyyttä, tasapainoista kasvua ja kestävää kehitystä.
Kunhan hintavakaus ei vaarannu, EKP ei ainoastaan voi vaan sen myös tulee edistää niitä yleisiä tavoitteita, joita EU on asettanut. Yksi näkyvimmistä uusista teemoista viime aikojen keskustelussa on ollut keskuspankkien osallistuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan. Palaan tähän teemaan alustukseni loppupuolella.
Hintavakaudelle on esitetty myös varsin kansantajuisia määritelmiä. Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajaksi vuonna 1979 noussut Paul Volcker julisti pian virkaan astumisensa jälkeen sodan inflaatiota vastaan. Vuoden 2019 lopulla kuollut Volcker muistetaankin Yhdysvalloissa hyvin 1980-luvun alun voimakkaista koronnostoista, jotka taltuttivat kaksinumeroisena laukanneen inflaation.
Volckeria seurannut pääjohtaja Alan Greenspan jatkoi edeltäjänsä linjalla. Volckerin ja Greenspanin pääjohtajuuskausia kutsutaan Yhdysvalloissa ”suuren maltillisuuden ajaksi”, the Great Moderation.
Greenspan, kuten Volckerkin, puki hintavakaustavoitteen sanoiksi: Hintavakaus on tila, jossa odotetut muutokset yleiseen hintatasoon eivät muuta yritysten tai kotitalouksien kulutuspäätöksiä.
Keskuspankkien näkökulmasta hintavakaudella tarkoitetaan karkeasti ottaen kahden prosentin vuotuista inflaatiovauhtia. Kaikkien kehittyneiden maiden keskuspankkien inflaatiotavoite on nykyisin noin 2 prosenttia keskipitkällä aikavälillä.
Miten EKP toteuttaa rahapolitiikkaansa käytännössä? Jos talous yskii, työttömyys kasvaa, kulutus hidastuu ja inflaatio putoaa alle tavoitetason, EKP voi tarvittaessa laskea ohjauskorkoa. Ohjauskoron lasku välittyy pankkien välisille korkomarkkinoille, jolloin niiden rahoituskustannukset laskevat. Pankkien laskenut korkotaso laskee myös pankkien asiakkaiden, eli yritysten ja kotitalouksien, lainakorkoja. Kun raha on halvempaa, asiakkaat ottavan enemmän lainoja, mikä puolestaan nostaa kulutusta ja inflaatiota.
Tämä ketju toimii luonnollisesti päinvastoin, kun ohjauskorkoa nostetaan eli rahapolitiikkaa kiristetään.
Kun talous on ajautunut nollakorkojen oloihin, ohjauskorkojen laskun teho alkaa hiipua. Siksi euroalueellakin on käytetty vuodesta 2014 laajoja arvopapereiden ostoja, joiden avulla on lisätty rahan määrää taloudessa ja siten pidetty yllä suotuisia rahoitusoloja kotitalouksille ja yrityksille.
Koronakriisin alkuvaiheessa inflaatio vaimeni nopeasti. Tämän vuoden mittaan inflaatio on puolestaan nopeutunut. Näin on tapahtunut kehittyneissä talouksissa laajasti, erityisesti Yhdysvalloissa. Euroalueellakin inflaatio kiihtyi lokakuussa jo 4,1 prosenttiin, ja inflaatiopaineista ja inflaationäkymistä enemmän kertova pohjainflaatio kiihtyi 2,1 prosenttiin. Myös rahoitusmarkkinoilla vallitsevat odotukset tulevasta inflaatiosta ovat jonkin verran kohonneet.
Inflaatiota ovat euroalueella nopeuttaneet tekijät, joiden arvioidaan olevan suurelta osin väliaikaisia. Inflaatiota väliaikaisesti nopeuttaviin tekijöihin kuuluvat etenkin energiahintojen nousu sekä erilaiset tuotantokapeikot. Niihin kuuluvat myös matala hintataso vertailuajankohtana eli vuosi sitten ja Saksan väliaikaisen arvonlisäveroalennuksen loppuminen.
Esimerkiksi monien raaka-aineiden hinnat ovat nousseet ja komponenttien saatavuus heikentynyt. Syynä on osin se, että pandemia on aiheuttanut katkoksia tuotannossa eri puolilla maailmaa ja maailmanlaajuiset logistiikkaketjut ovat kärsineet pandemian aiheuttamista häiriöistä. Kun eri tuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä nyt elpyy, tällaiset tuotannon ja logistiikan rajoitteet tulevat näkyviin.
On myös mahdollista, että esimerkiksi energian hinnat jäävät pitkäaikaisesti aiempaa korkeammalle tasolle. Se ei kuitenkaan sellaisenaan johda pitkäaikaisesti nopeaan inflaatioon, elleivät energian hinnat tai muut kustannukset nouse vauhdikkaasti myös jatkossa, myös tästä eteenpäin.
Ennen tätä syksyä euroalueen inflaatio oli useiden vuosien ajan tavoiteltua hitaampaa. Niinpä hintavakaustavoitteen saavuttaminen helpottuisi, jos viimeaikainen inflaation kiihtyminen ei osoittautuisi kokonaisuudessaan väliaikaiseksi, vaan talouden elpyessä inflaatiopaineet kasvaisivat pandemiaa edeltäneeseen aikaan verrattuna. Tämä edellyttää taloudessa vahvaa kokonaiskysyntää ja sitä tukevaa rahapolitiikkaa.
Miten EKP:n rahapolitiikan uusi strategia sitten auttaa liian hitaan inflaation torjunnassa?
EKP:n uuden strategian mukaan hintavakautta pidetään parhaiten yllä tavoittelemalla symmetrisesti kahden prosentin inflaatiota keskipitkällä aikavälillä. Sekä tavoitetta hitaampaa että sitä nopeampaa inflaatiota pidetään yhtä kielteisinä. Uusi strategia ankkuroi inflaatio-odotukset aiempaa vahvemmin inflaatiotavoitteeseen ja tukee sitä, että talous ei juutu pitkäksi aikaa liian hitaaseen inflaatioon.
Miksi vanha inflaatiotavoite ”alle mutta lähellä kaksi prosenttia” sitten oli ongelmallinen?
Koska se tulkittiin usein katoksi, ylärajaksi, jota korkeampaa inflaatiota EKP ei sallisi. Toisin sanoen, kun inflaatio alkoi lähestyä kahta prosenttia, markkinoilla alettiin odottaa keskuspankin kiristävän rahapolitiikkaansa pian esimerkiksi korkoja nostamalla. Markkinoiden odotukset puolestaan näkyivät nousevina yritysten, valtioiden ja esimerkiksi asuntolainojen korkoina siis jo ennen kuin inflaatio oli noussut kahden prosentin tuntumaan. Suomen Pankissa tehdyn tutkimuksen mukaan EKP:n todellinen, vanhan muotoilun mukainen tavoite olikin noin 1,6–1,7 %.
Vielä viisitoista vuotta sitten, kun keskuspankkien huolena oli pikemminkin liian nopea kuin liian hidas inflaatio, vanha sanamuoto ei aiheuttanut ongelmaa. Mutta, kun huolena on liian matala inflaatio, vanha muotoilu saattoi johtaa tilanteeseen, jossa yritysten ja kotitalouksien markkinoilta saamat korot lähtivät kiristymään liian aikaisin, mikä heikensi kasvua. Tämä vaikeutti inflaation nousemista tavoitellulle tasolle.
Keskipitkälle aikavälille määritelty inflaatiotavoite mahdollistaa esityksen alussa mainittujen perussopimusten mukaisesti aiempaa paremmin myös muiden kaikille euromaille tärkeiden tavoitteiden, etenkin täystyöllisyyden, painottamisen päätöksenteossa, toki hintavakautta vaarantamatta.
Onnistunut rahapolitiikka pitää yllä hintavakautta ja edistää kansalaisten hyvinvointia. Vakaat ja ennustettavat hintanäkymät ja sitä kautta kansalaisten luottamus rahan ostovoiman säilymiseen ovat aivan keskeinen edellys kestävälle talouskasvulle ja korkealle työllisyydelle.
Euroalue kohtasi koronakriisin olennaisesti vahvempana kuin finanssikriisin. Nopeat julkisen vallan ja keskuspankkien toimet estivät massatyöttömyyden ja konkurssiaallon. Finanssi- ja rahapolitiikka ovat tukeneet toisiaan koronakriisissä ja sillä on saavutettu hyviä tuloksia.
Finanssipolitiikka ja rahapolitiikka vaikuttavat nyt samaan elvyttävän suuntaan kaikissa euroalueen maissa, kun koronakriisi yhä painaa niiden taloutta. Koronakriisin alusta lähtien julkisia varoja on käytetty runsaasti terveydenhuollon lisäksi vaikeuksissa olevien kotitalouksien ja yritysten tukemiseen.
Mittavien koronatoimien kääntöpuoli on ollut julkisen velan kasvu kaikissa euromaissa. Tämä on jatkossa uhka kestävän taloudellisen kehityksen kannalta. Vaikka korkojen nousu ei ole vielä näköpiirissä, jonain päivänä se on edessä, mikä on syytä ottaa huomioon julkisen talouden hoidossa kaikissa euroalueen maissa.
Onko talouspolitiikan paradigma sitten muuttunut, kuten välillä väitetään?
Paradigma on kyllä sikäli muuttunut, että rahapolitiikan ja finanssipolitiikan koordinaatio tosiasiassa hyväksytään. Raha- ja finanssipolitiikan yhteispeli onkin nyt toiminut oikein hyvin, ja aivan eri tavalla kuin aiemmissa kriiseissä.
Paradigma ei kuitenkaan sikäli ole muuttunut, että velkakestävyydellä edelleenkin on merkitystä keskipitkällä aikavälillä, ja siitä on syytä kantaa huolta.
Lupasin esityksen alkupuolella käsitellä ilmastonmuutosta, joka oli vahvasti esillä strategiauudistuksessa. EKP:n neuvosto on laatinut konkreettisen toimintasuunnitelman ja asettanut välitavoitteita, joiden kautta ympäristön kestävyys otetaan huomioon rahapolitiikassa.
Nopeutuvalla ilmastonmuutoksella voi olla vaikutuksia pitkän aikavälin kasvunäkymiin, hintavakauteen sekä rahoitusvakauteen. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamat suuret muuttoliikkeet ja maankäytön muutokset voivat vaikuttaa voimakkaasti yksittäisten alueiden talouksiin ja kasvun edellytyksiin. Sitä kautta ilmastonmuutos ulottuu keskuspankkien tehtäväalueelle.
On myös selvää, että eurojärjestelmän panos ilmastonmuutoksen torjunnassa voi olla vain osa ratkaisua – Pariisin tai tulevan Glasgow’n sopimuksen tavoitteisiin pääseminen vaatii paljon muutakin. Kansainvälisen ilmastopolitiikan on oltava ensisijainen väline ilmastotyössä. Globaali hiilivero, jonka puolesta taloustieteilijät laajasti ovat puhuneet, olisi paras ratkaisu, mutta poliittisesti vaikea saavuttaa.
Sen vuoksi jatkossakin joudutaan nojautumaan sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin sekä niiden toteuttamiseksi tehtyihin kansallisiin ja alueellisiin ratkaisuihin, kuten EU:n päästökauppajärjestelmään. Myös tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ja tuotekehityksen tukemisella sekä ekologisesti ohjaavalla sääntelyllä on tärkeä paikkansa työkalupakissa.
Ilmastonäkökohdat otetaan huomioon rahapolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa monin tavoin:
- Eurojärjestelmä on hankkinut vihreitä joukkolainoja.
- Eurojärjestelmä velvoittaa, että sen hyväksymien vakuuksien liikkeeseenlaskijat julkaisevat ilmastotietoja toiminnastaan.
- Eurojärjestelmä tulee ottamaan huomioon ilmastoriskit ostamiensa arvopapereiden luottokelpoisuuden arvioinnissa ja muussa riskienhallinnassa.
- Eurojärjestelmä kehittää makrotalouden mallinnusta ja tilastointia.
Suomen Pankki päätti tänä vuonna omalle sijoitustoiminnalleen asetettavasta ilmastotavoitteesta. Tavoitteena on hiilineutraalisuus viimeistään vuonna 2050. Osake- ja yrityslainasijoitusten osalta hiilineutraalisuustavoite on mahdollista saavuttaa jo aiemmin.
Tavoitteeseen pääsemiseksi työstämme nyt ilmastotiekarttaa, jonka nojalla rajoitamme sijoituksia fossiilisia polttoaineita tuottaviin yrityksiin sekä siirrymme asteittain osakesijoituksissa kohti vähähiilisiä ja Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia sijoitustuotteita.
Olemme vuodesta 2019 lähtien soveltaneet YK:n vastuullisuusperiaatteita omassa sijoitustoiminnassamme.
Ilmastonmuutoksesta rahoitusjärjestelmälle koituvia riskejä arvioidaan myös siten, että EKP stressitestaa pankkeja ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista.
Hyvät naiset ja herrat, hyvät kuulijat,
Yhteenvetona kiteytän vielä euroalueen taloustilanteesta ja EKP:n uudistetun rahapolitiikan strategian vaikutuksista:
Euroalueella talouskasvu on edelleen vahvaa, mutta kasvun nopein vaihe on taittumassa.
Uuden strategian mukainen symmetrinen inflaatiotavoite merkitsee elvyttävän rahapolitiikan jatkamista pidempään.
Ennen kun ohjauskorkoja aikanaan ryhdytään nostamaan, pohjainflaation on ensin tukevasti vakauduttava inflaatiotavoitteeseen keskipitkällä aikavälillä.
Lähivuodet ovatkin euromaille mahdollisuuksien ikkuna investoida vihreään ja digitaaliseen siirtymään ja muutenkin uudistaa talouksiaan – se kannattaa käyttää hyväksi, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.
Päätän esitykseni tähän, ja otan nyt mielelläni vastaan kysymyksiänne.
Kiitos!