Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
SITRA: Dasguptan Raportin webinaari 12.2.2021    

Ympäristökysymyksistä keskuspankin näkökulmasta

Arvoisat kuulijat,                                           

Kiitos mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro tässä webinaarissa. Dasguptan raportin sanoma taloustieteilijöille ja päätöksentekijöille on äärimmäisen tärkeä: vakaata ja kestävää taloutta ei ole olemassa ilman vakaata ja kestävää luonnonympäristöä. Tämä tosiasia tulisi ottaa huomioon kaikissa talouspolitiikkaa koskevissa päätöksissä.

Mikä on keskuspankkien rooli? Keskuspankkien leipälaji on rahapolitiikka, joka on lyhyen ja keskipitkän aikavälin suhdannepolitiikkaa. Keskuspankit tarkastelevat kuitenkin jatkuvasti myös pidemmän aikavälin kehitykseen liittyviä kysymyksiä: työmarkkinoita, väestön ikääntymistä, tuottavuutta ja julkisen talouden kestävyyttä. Keskuspankit ovat viime vuosina alkaneet kiinnittää makrotaloudellisessa analyysissaan, sijoitustoiminnassaan ja vakauden valvonnassa entistä enemmän huomiota myös taloudellisen toiminnan ympäristövaikutuksiin ja ympäristön kestävyyteen.

Ilmastonmuutoksen ja lajien joukkosukupuuton kaltaisilla uhilla on suoria ja havaittavia vaikutuksia talouteen.  Ilmaston lämmetessä sään ääri-ilmiöt kuten myrskyt ja pitkät kuivuusjaksot yleistyvät. Niistä koituu tuhoa ja taloudellisia menetyksiä.

Tulevaisuudessa toivottavasti nopeasti tapahtuva siirtymä kohti hiilineutraalia taloutta vaatii muutoksia tuotannon ja kulutuksen rakenteissa. Tämä aiheuttaa siirtymäaikana makrotaloudellista epävarmuutta.

Makrotaloudellisessa analyysissa olisikin hyödyllistä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota myös taloudellisesta toiminnasta ympäristölle aiheutuvaan kuormitukseen.  Hyvä esimerkki tällaisesta lähestymistavasta on Dasguptan raportissa esitelty luontopääoman käsite. Raportin mukaan luontopääoman määrä maapallolla on pienentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä (40 prosentilla verrattuna vuoden 1990 tasoon) samalla, kun tuotetun pääoman ja inhimillisen pääoman määrä on kasvanut.  

Keskuspankkien tulisi siis makrotaloudellisissa analyyseissaan ja ennusteissaan ottaa huomioon yhtäältä luonnonympäristön muutoksista aiheutuvat taloudelliset riskit ja toisaalta taloudellisesta toiminnasta ympäristölle koituva kuormitus. Ympäristöriskien huomioiminen on osa EKP:n rahapolitiikan uudelleenarviointia, joka on parhaillaan käynnissä. Ympäristön tilasta huolta pitävän yhteiskuntapolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa päävastuu ei kuitenkaan ole keskuspankilla. Tärkeimmät työkalut, kuten päästöverot ja kaupattavat saasteluvat, ovat poliittisten päätöksentekijöiden käsissä.  

Tehokas ja vaikutuksiltaan riittävä ympäristö-, ilmasto- ja luonnonvarapolitiikka edellyttää laajamittaista kansainvälistä yhteistyötä.  Tämä on monestakin syystä vaikeaa, ja ainakaan vielä riittävää yhteisymmärrystä vaadittavista first-best toimista, kuten yhtenäisestä hintalapusta kasvihuonepäästöille eli globaalista hiiliverosta, ei useisiin tärkeisiin tavoitteisiin liittyen ole saavutettu. Tällaisessa ns. second best -tilanteessa – siis kun riittävää ympäristöpolitiikan kehikkoa ei ole saatu pystytettyä –   keskuspankit voivat osaltaan ottaa ympäristönäkökohdat huomioon sijoitustoiminnassaan. 

Dasguptan raportissa puhutaan kansalaissijoittajasta. Kansalaissijoittaja on eräänlainen valveutuneen kansalaisen ihannetyyppi, joka (vaikkapa äänestyspäätöksiä tehdessään) pystyy irrottautumaan omasta yksityisestä perspektiivistään ja ajattelemaan päätösten seurauksia kokonaisuuden kannalta. Kansalaissijoittaja kiinnittää huomiota paitsi eri sijoituskohteiden yksityistaloudellisiin tuottoihin, myös niihin liittyviin ympäristövaikutuksiin. Ne jäävät usein markkinoilla hinnoittelematta.

Keskuspankin sijoituspäätöksissä voi olla samanlaisia elementtejä. Tätä ympäristönäkökohdat huomioivaa tietä kuljemme vahvasti Suomen Pankissa. Julkaisimme tammikuussa vastuullisen sijoittamisen periaatteemme. Lisäksi kaikki euroalueen keskuspankit ovat yhdessä sitoutuneet vähentämään sijoitustensa ympäristövaikutuksia sekä raportoimaan niistä yhtenäisin periaattein.

Laajemmin keskuspankkien roolia ilmastoasioissa pohtii globaali keskuspankkien ja finanssivalvojien yhteistyöverkosto Network for Greening the Financial System, eli NGFS. Ryhmän toiminta alkoi joulukuussa 2017 kahdeksan jäsenen voimin, ja nykyään jäseniä ja tarkkailijoita on jo lähes sata. Suomen Pankki liittyi mukaan ensimmäisten joukossa kesällä 2018.

NGFS:n tavoitteena on edistää ilmastoriskien hallintaa rahoitusmarkkinoilla sekä vihreää rahoitusta. Verkosto tuottaa analyyseja ja kehittää analyysimenetelmiä sekä jakaa näitä jäsenilleen ja rahoitusmarkkinatoimijoille. NGFS ei tee sääntelyä, vaan pyrkii tunnistamaan parhaita käytäntöjä, joita muut toimijat voivat ottaa käyttöön.

NGFS:n työ jakaantuu tällä hetkellä viiteen työryhmään. Ensimmäinen tarkastelee ilmastonmuutoksen huomioimista finanssivalvojien työssä. Toinen arvioi sen vaikutuksia makrotalouteen ja rahoitusmarkkinoihin. Kolmas edistää vihreää rahoitusta, koskien myös keskuspankkien omaa sijoitustoimintaa. Neljäs ryhmä pyrkii poistamaan tietopuutteita, jotka vaikeuttavat analyysiä. Viides työryhmä tunnistaa tutkimuskysymyksiä ja edistää niiden pohdintaa yhdessä tutkimuskumppaneiden kanssa.

Vaikka NGFS on ensisijaisesti ilmastokysymyksiin keskittynyt verkosto, se julkaisi viime vuoden loppupuolella selvityksen ympäristöriskien analyysista rahoitusalan toimijoiden keskuudessa. Tämä raportti keskittyi ilmastoa laajemmin erilaisten ympäristöriskien vaikutusten arviointiin. Luonnon monimuotoisuus oli tässä raportissa yksi näkökulma.

Raportti pohjautui yli kolmenkymmenen eri toimijan selvityksiin, joten se antaa varsin hyvän kuvan edistyneimpien rahoitusalan toimijoiden tilanteesta. Yksi keskeisimmistä huomioista oli, että siinä missä ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja vaikutuskanavat rahoitussektorille ovat verraten hyvin tunnettuja, niin tämä ei päde muiden ympäristönäkökulmien osalta.

Erilaisten mittareiden ja riskiarviomenetelmien puute hidastaa näiden muiden ympäristöongelmien tunnistamista ja huomioimista. Ja koska monet ympäristöriskit vaikuttavat eniten kehittyvissä talouksissa, analyysiongelmien korjaaminen vaatii entistä enemmän panostuksia.

Tässä olisi siis yksi ratkaisuista. Mittarit ja analyysimenetelmät auttavat. Asiat tuppaavat ratkeamaan nopeammin, kun niille saadaan hintalappu.

Eteenpäin pääseminen edellyttää irtautumista kapeilta reviireiltä ja eri alojen toimivaa yhteistyötä. Ympäristöasiantuntijat pitää saada yhteen taloustutkijoiden kanssa, jotta saadaan pohjaa, jonka päälle rakentaa.

Dasguptan raportti on kaivattu ja tärkeä askel oikeaan suuntaan. Toivottavasti raportti toimii kimmokkeena sille, että luonnon monimuotoisuuden talousvaikutusten tutkimus saa sille kuuluvan aseman.

Kiitos!

;