Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Yrittäjien Yrittäjägaala, Tampere 22.10.2022
Mikä on Suomen suunta? – Talous, turvallisuus, yrittäjyys
Hyvät Suomen yrittäjät, arvoisa juhlayleisö, hyvät ystävät,
Lämmin kiitos kutsusta yrittäjägaalaan. Olen pienyrittäjän poika. Kasvoin yrityksemme mukana, työtä tehden, yrityksen pärjäämistä hengittäen.
Siinä oppi arvostamaan yrittämistä, työntekoa ja joukkuepeliä – yrittäjiä ja duunareita, varaosamyyjistä autonasentajiin, markkinointi-ihmisistä kassahenkilöihin. Asiakkaista puhumattakaan: kun pärjää varaosakaupan tiskillä savolaisten nyrkkipajan pitäjien kanssa, saattaa pärjätä myös Brysselin neuvottelupöydissä ja Balkanin välillä tiukoissakin väännöissä.
Isä-Tanu toimi yli 60 vuotta varaosa- ja autoalalla – lähtien tsupparista ja päätyen itsenäiseksi yrittäjäksi – ja Mikkelin läänin yrittäjien puheenjohtajana; äiti-Vuokko Suomen Yrittäjänaisten puheenjohtajana.
Yrittäjägaala oli vanhemmilleni aina yksi vuoden kohokohdista. Senkin tähden on suuri ilo ja kunnia käyttää puheenvuoro tässä tilaisuudessa.
Ensimmäiseksi haluan onnitella puheenjohtaja Petri Salmista uudelleenvalinnan johdosta sekä muita tänään SY:n luottamustehtäviin valittuja henkilöitä ja arvostetun yrittäjäpalkinnon saajia. Kuten myös muita ehdolla olleita – teitä tarvitaan! Edessä on isoja haasteita yrittämisen saralla: jos nyt päättynyt kaksivuotiskausi oli koronapandemian ja yrityksiin ankarasti vaikuttaneiden rajoitusten leimaama, eivät lähivuodetkaan ihan helpoilta näytä. Toivotan teille kaikille voimia yritystoimintaan ja isänmaalliseen työhönne yrittämisen edellytysten puolesta.
Hyvät ystävät,
Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan ravintolassa lauantai-iltana kello kahdeksan jälkeen ei pidä puhua uskonnosta eikä politiikasta. Viisaasti sanottu. Arvioinkin sen sijaan Suomen talouden ja turvallisuuden näkymiä, jotka koskettavat jokaista yritystä ja yrittäjää, jokaista suomalaista.
Venäjän laiton, brutaali hyökkäyssota Ukrainassa on murentanut Euroopan turvallisuusjärjestyksen ja aiheuttanut talouttamme kalvavan energiakriisin. Toisaalta se on myös yhdistänyt Eurooppaa ja länttä.
Sodan myötä keskustelu Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta loksahti vuosien vellomisen jälkeen uudelle uralle. Ulkopolitiikkamme ensisijainen päämäärä on aina ollut kansallinen turvallisuus, ja nyt sen takaamiseksi aggressiivisen Venäjän naapurina päätimme valita jäsenyyden puolustusliitto Natossa. Kaupankäyntikin Venäjän kanssa on nyt pitkällä jäähyllä. Meillä on Venäjän kanssa sama raideleveys, mutta eri arvopohja. Oikeusvaltio ja demokratia ovat Suomen tasavallan kovaa ydintä. Niistä ei tingitä.
Nato-jäsenyyden kannatus nousi nopeasti lähes 80 prosenttiin, joten ratkaisu ei ollut vaikea. Kiitos siitä Suomen kansalle, valtiojohdolle ja eduskunnalle.
Tämä ratkaisu ei tullut tyhjästä, vaan sitä on rakennettu vuosikausia. Naton rauhankumppanuus ja mahdollisuus hakea täysjäsenyyttä ovat olleet Suomen kannalta menestystarina. Puolustusvoimamme ovat jo vuosia olleet täysin Nato-yhteensopiva. Jäsenyyden astuessa aikanaan voimaan Naton 5. artiklan turvatakuut tulevat kattamaan meidätkin.
Mutta yksi seikka on silti syytä muistaa: kuten ennenkin, Suomen puolustuksesta vastaavat ensi sijassa suomalaiset itse, siis Suomen puolustusvoimat, reserviläisarmeijamme – tämä asiaintila ei ole muuttunut.
Kansallisesta puolustuskyvystä on siksi pidettävä jatkossakin visusti huoli. Liittoutuminen tuo meille siihen kyllä pelotevaikutuksellaan vahvemman selkänojan. Myös huoltovarmuuteemme Nato-jäsenyyden vaikutus on merkittävä – Ukrainassa näemme, että tämän päivän sodankäynti on paitsi raakaa myös erittäin materiaali-intensiivistä ja teknologiariippuvaista.
Voimmekin tänään sanoa, että ei mennyt Suomen Nato-optio hukkaan, sillä se pohjusti maaperää puolustukselliselle liittoutumiselle. Ei myöskään Hornet-hävittäjähankinta vuonna 1992, jota aikanaan monet vastustivat. Eikä vankka ankkuroituminen Euroopan unioniin, mitä ilman nyt olisi vaikea ottaa täydentävää, täyttä askelta läntiseen turvallisuusyhteisöön. Sikäli kyse on nimenomaan Suomen ulkopolitiikan pitkästä linjasta. Tällä on iso merkitys myös yritystoiminnan ja markkinatalouden perustan varmistajana.
Hyvät yrittäjät,
Sodalla on myös mittavia taloudellisia vaikutuksia. Se heikentää koko Euroopan talouskasvua ja kiihdyttää entisestään inflaatiota.
Suomen talous on ennusteiden valossa supistumassa ja vaipumassa lievään taantumaan talven ja ensi vuoden aikana. Talouden vaimeneva kuva näkyy myös pk-yritysten suhdannebarometrissä, joka on laskenut alimmilleen sitten koronapandemian alun. Sota ja energiakriisi aiheuttavat epävarmuutta, joka nyt jarruttaa investointeja monissa yrityksissä.
Energiataloudessa edessä on vaikea talvi, kun sähkön ja lämmön hinta on noussut. Toisaalta Suomen pitkäjänteinen energiapolitiikan linja, panostus päästöttömään, uusiutuvaan energiaan ja tuotantomuotojen moninaisuus, näyttäytyy nyt valtioviisautena. Se ei olisi onnistunut ilman pitkäjänteistä panostusta sekä ydinvoimaan että kotimaiseen, uusiutuvaan energiaan. Uusiutuvan energian osuus on meillä jo selvästi yli 40 prosenttia kokonaisenergiasta, ja siitä bioenergian osuus neljä viidennestä. Tällä on merkittävä työllistävä vaikutus maakuntien Suomessa.
* * *
Entä suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky? Yrittäjille ei tarvitse sen merkitystä korostaa. Mikä on näkymä nyt ja tästä eteenpäin?
Alkuvuoden yleisen palkankorotuslinjan perusteella suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky suhteessa kilpailijamaihin näytti säilyvän toistaiseksi suunnilleen ennallaan. Jatkon osalta näkymä on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä. Kevään sopu jäi taakse, kun sopimuksia on irtisanottu.
Jos Suomessa vain on malttia katsoa nopean inflaation jakson yli, voidaan suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky säilyttää ja siten työllisyyttä ja ostovoimaa jatkossa vahvistaa. Mutta jos tilanne yltyy palkkakilpailuksi, kuten ennen finanssikriisiä, kilpailukyky voidaan menettää nopeastikin. Se olisi myrkkyä työllisyydelle, etenkin vallitsevassa taantumatunnelmassa.
Parempikin vaihtoehto on olemassa, jos niin halutaan. Työmarkkinoilla tarvitaan nyt keskinäiseen luottamukseen nojaavaa paikallista sopimista, työelämän joustavuutta tukevia pelisääntöjä sekä kansainvälisten osaajien rekrytoinnin ja työperäisen maahanmuuton vauhdittamista.
Erityisen tärkeää on luottamuksen palauttaminen työmarkkinaosapuolten välille. Yrityksissä sitä kyllä löytyy, ainakin enemmän kuin järjestelmässä.
Voitaisiinko käynnissä olevan neuvottelukierroksen jälkeen – sitten kun pöly on laskeutunut – koota työmarkkinoiden, yritysmaailman ja politiikankin päättäjiä yhteen keskustelemaan Suomen talouden ja työmarkkinoiden haasteista maailmanpolitiikan ja -talouden murroksessa? Pystyisimmekö löytämään Suomelle yhteistä suuntaa edes perusasioista, kuten yrittämisen, tuottavuuden, työllisyyden vahvistamisesta?
Yrittää ainakin kannattaisi. Nopeasti muuttuva maailma kun ei odota edes maailman onnellisinta kansaa.
* * *
Suomen haasteista puhuttaessa ei voida sivuuttaa julkista taloutta. Meillä on melko kelpo hyvinvointiyhteiskunta, mutta tätä nykyä liian pieni kansantalous kannattelemaan sitä.
Ongelma on ennen muuta velan kehityssuunta. Rakenteellinen alijäämä, kasvavat korkomenot ja ikäsidonnaiset menot johtavat ylivelkaantumiseen, ellei suuntaa muuteta. Siksi tarvitaan määrätietoista julkisten tulojen ja menojen tasapainottamista, mihin Suomessa on parhaimmillaan pystytty. Se edellyttää paluuta menokehyksiin. Työkaluksi tarvitaan myös kattava menokartoitus, jossa kammataan tarkasti läpi kaikki menot. Se olisi erityisen hyödyllinen ajatellen ensi kevään hallitusneuvotteluja.
Voi olla, että julkisten menojen tasapainottaminen mielekkäästi on kahden hallituskauden mittainen urakka, mihin tarvitaan selkeä, pitkäjänteinen suunnitelma. Mutta sitä on myös ryhdyttävä panemaan määrätietoisesti toimeen, ei siirrettävä aina vain eteenpäin seuraavalle joukkueelle – se ei saa olla mikään ”savolainen rojekti”, aloittamista vaille valmis.
Arvoisat yrittäjät, hyvät ystävät,
Suomen toimintaympäristö on parhaillaan yhtä kovassa murroksessa kuin 1990-luvun alussa, sekä talouden että turvallisuuden osalta. Globalisaatio natisee liitoksissaan, Euroopan turvallisuusjärjestys on henkitoreissaan.
Suomen taloudellinen tilanne ei kuitenkaan ole nyt yhtä onneton kuin 1990-luvun alussa, silloin 1980-luvun väärän talouspolitiikan jäljiltä. Pikemminkin meitä vaivaa näivettymistauti, alisuorittaminen.
90-luvun lamasta Suomi nousi tukeutumalla tutkimukseen ja koulutukseen, osaamiseen ja yrittäjyyteen. TKI-rahoitukseen panostettiin lamankin oloissa, yritysverotus uudistettiin, kilpailukyky korjattiin.
Meillä on nytkin kaikki eväät olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa, kunhan löydämme lääkkeet näivettymistautiimme. Yrittämisen tukeminen ja yrittämiseen kannustaminen ovat tässä aivan avainasemassa.
Minun silmissäni tulevaisuuden Suomi on osaamisen, yrittämisen ja aidon välittämisen yhteiskunta. Siinä leipä lähtee ennen muuta kahdesta tuotannontekijästä, osaamisesta ja yrittäjyydestä. Silloin yrittämisen ja työn tekemisen kannustimien tulee olla priimakunnossa.
Sellainen yhteiskunta muodostuu tietenkin osaavista yrittäjistä, joiden parasta A-ryhmää Suomen yrittäjät edustavat. Näillä sanoilla toivotan kaikille teille antoisaa Yrittäjägaalaa ― ja ennen muuta menestystä yrittämiseen niin kotikentällä, sisämarkkinoilla kuin maailman turuillakin.
Kiitos!