Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Työelämäfoorumi Suomi 31.8.2022, Pikku-Finlandia
Suomalainen työ talouden taitekohdassa ja teknologiamurroksessa
Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,
KALVO 2. Euroalueen ja Suomen talousnäkymät ovat heikentyneet
Kiitos kutsusta käyttää puheenvuoro tällä foorumilla meille kaikille tärkeästä teemasta, suomalaisesta työelämästä. Keskustelua Suomen työllisyydestä ja työmarkkinoista kehystää nyt poikkeuksellisen hankala turvallisuus- ja taloustilanne. Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan vuoksi talouden näkymät sekä Suomessa että muualla Euroopassa ovat nopeasti heikentyneet. Energian hinnannousu kiihdyttää inflaatiota ja koettelee sekä yritysten kannattavuutta että kotitalouksien sietokykyä.
Suomen kasvunäkymät ovat keväästä heikentyneet. Viimeisimmät lyhyen aikavälin mallit ennakoivat talouden selvää supistumista kolmannella vuosineljänneksellä. Kuluttajien luottamus sekä omaan että Suomen talouteen on vajonnut ennätyksellisen alhaiselle tasolle.
Heikon kasvunäkymän lisäksi inflaatio on Suomessakin ollut nopeaa, vaikkakin hieman hitaampaa kuin euroalueella keskimäärin.
KALVO 3. Suomen työllisyyskehitys jatkunut myönteisenä
Suhdannenäkymän heikkeneminen koskettaa myös työmarkkinoita. Vaikka toteutunut työllisyyskehitys on ollut olosuhteisiin nähden huomattavan hyvää ja työllisyysaste on jatkanut vuodesta 2016 alkanutta nousuaan (nyt trendiluku 74 %), kokonaiskuva ei silti ole yksipuolisen valoisa. Suuri osa työllisyyden kasvusta on lisäksi tullut osa-aikaisista työsuhteista (noin 18 % työllisistä on osa-aikaisia), ja työtunteja tehdään Suomessa edelleen vähemmän kuin ennen koronakriisiä.
Työllisyysasteen ja tehtyjen työtuntien muuttunut suhde oli yksi pääteema Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven Jackson Hole -konferenssissa Wyomingissa, josta vastikään palasin.[1] Viimeiset kaksi vuosikymmentä (1999–2019) kattavassa, kaikkiaan 19 maan aineistolla tehdyssä tutkimuksessa näkyi vahva yleinen trendi: työllisyysaste on noussut (keskimäärin +5 %), kun taas tehdyt työtunnit ovat vähentyneet, sekä henkilöä kohden (-5 %) että työllistä kohden (-9 %).
Lisääntynyt osa-aikaisuus voi kertoa vapaaehtoisesta valinnasta, esim. lastenhoidon ja työn yhdistämisestä, tai ikääntyneiden halusta työskennellä vähemmän. Myös teknologinen murros on epäilemättä mahdollistanut aiempaa laajemman kirjon erityyppisiä työsuhteita. Toisaalta pandemia ja sota ovat ruokkineet epävarmuutta, mikä on voinut lisätä yritysten varovaisuutta kokoaikaisten työpaikkojen täyttämisessä.
Työllisyysasteen ja tehtyjen työtuntien keskinäisen suhteen ilmeisellä muutoksella on myös makrotaloudellisia vaikutuksia. Jos emme ota huomioon tätä keskinäissuhteen muutosta, saatamme helposti yliarvioida kansantalouden potentiaalisen tuotannon, samoin verotulot, mikä tietysti vaikuttaa julkiseen talouteen. Senkin vuoksi lisätutkimus tästä Suomen aineistolla olisi enemmän kuin tervetullutta.
KALVO 4. Onko meillä malttia katsoa nopean inflaation jaksoa pidemmälle?
Energiakriisin kärjistyminen ja kuluttajahintojen voimakas nousu heikentää kotitalouksien ostovoimaa, mikä on ymmärrettävästi kirvoittanut vaatimuksia kompensoinnista, sekä palkkojen että sosiaalietuuksien osalta. Alkuvuoden yleisen palkankorotuslinjan perusteella – viittaan Teknon ja Teollisuusliiton ratkaisuun – suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky suhteessa kilpailijamaihin näyttäisi säilyvän toistaiseksi ennallaan. Kilpailukyvyn kannalta suurempi merkitys onkin alkavan syksyn palkkaneuvotteluilla.
Suomen Pankin ekonomisti, valtiotieteen tohtori Aino Silvo on tutkinut kotimarkkinatoimialojen palkankorotusten vaikutuksia vientiteollisuuden kustannuskehitykseen. Silvon tulosten perusteella palkkojen nousu yhdellä prosentilla teollisuuden ulkopuolella – siis kotimarkkinatoimialoilla – kasvattaa teollisuuden kustannuksia karkeasti ottaen yhtä paljon kuin teollisuuden omien palkkojen nousu samaisella yhdellä prosentilla. Siksi nyt olisi tärkeää pitäytyä vientialojen palkankorotuksiin perustuvassa Suomen mallissa, joka on vaarassa romuttua.[2]
Jos Suomessa on malttia katsoa nopean inflaation jakson yli, voidaan suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyky säilyttää ja palkansaajien ostovoimaa vahvistaa tulevina vuosina. Mutta jos tilanne yltyy palkkakilpailuksi, kuten kävi ennen finanssikriisiä, kilpailukyky voidaan menettää nopeastikin, etenkin nyt vallitsevassa herkässä taloustilanteessa.
Kustannuskilpailukyvyn säilyttämisellä on suuri merkitys nyt ja lähivuosina, kun suomalaiset yritykset ajavat alas kauppaansa Venäjän kanssa ja etsivät uusia markkinoita tuotteilleen ja palveluilleen.
KALVO 5. Työvoimapula vaivaa laaja-alaisesti
Suomen työmarkkinoita muokkaavat yhä myös pidemmän aikavälin trendit: ikääntyminen, teknologinen murros ja vihreä siirtymä.
Ikääntymisen yksi ilmentymä on työvoimapula, joka tuntuu monenlaisissa ammateissa: on hoitajapulaa, koodaripulaa ja tarjoilijapulaa. Mutta kuinka absoluuttista työvoimapula on?
Työvoimapula voi riippua monistakin tekijöistä. Palkkaus on yksi osa, sillä palkoilla on ohjaava vaikutus ja joitakin pullonkauloja voidaan ratkaista palkoilla – laajempi paikallinen sopiminen voi olla yksi osa ratkaisua, kun työvoiman halutaan ohjautuvan sinne missä sitä eniten tarvitaan.
Myös osaamisvaatimukset liittyvät työvoimapulaan. Käytetäänkö korkeasti koulutettuja työntekijöitä heidän osaamistaan vastaaviin tehtäviin, vai käytetäänkö aika työtehtäviin, joita vähemmälläkin koulutuksella voi tehdä? Voitaisiinko oikeilla rekrytoinneilla ja oikealla työnjaolla saada resurssit kohdistettua paremmin? Ovatko osaamisvaatimukset ylipäätään nousseet jo liian korkeiksi (kielitaito- ja tutkintovaatimukset, ”passit”)? Entä (matalapalkkaiset) sisääntulotyöpaikat ja työssä oppiminen – saadaanko näillä vedettyä työmarkkinoille lisää tekijöitä?
Ennen yhteenvetoa vielä pari sanaa teknologisesta murroksesta. Teknologian kehitys on aina heijastunut työmarkkinoille, mutta silti kokonaistyöllisyys on pysynyt suorastaan hämmästyttävän vakaana yli vuosikymmenten. Toisaalta työn sisällöt ja muodot ovat muuttuneet.
Viime vuosien teknologisen murroksen seurauksena alustatyöläisten ja -yrittäjien asema on noussut yhä tärkeämmäksi kysymykseksi työelämän tulevaisuuden kannalta. Alustatyö ei ole mikään sivuraide ”normaalissa” taloudessa. Euroopassa on nyt lähes 30 miljoonaa alustatyötä tekevää ihmistä, mikä on noin 11 prosenttia työvoimasta. Määrän arvioidaan nousevan 43 miljoonaan vuonna 2025.[3]
Keskeinen kysymys alustatalouden töissä on työsuhteiden määrittely. Ovatko Uber-kuskit ja Woltin tai Foodoran ruokalähetit yrittäjiä vai työntekijöitä? Tästähän on käyty käräjiä ja luotu uutta lainsäädäntöä ympäri maailmaa. Selkeitä pelisääntöjä todella tarvitaankin.
Alustatalouden pelisääntöjen kehittäminen tulisi tehdä niin, että siinä piilevä potentiaali uusien työpaikkojen luomiseksi saadaan hyödynnettyä. Tähän liittyy niin sääntelyyn kuin sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten koko ajan kasvavassa alustataloudessa pystytään yhdistämään työntekijän oikeudet ja yrittämisen vapaus.
Tärkeää on myös yksinyrittäjien aseman parantaminen. Yhtäältä on pyrittävä madaltamaan kynnystä ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Toisaalta myös sivutoimisen yritystoiminnan aloittamisen työttömänä tulisi olla sujuvampaa. Työttömyys- ja sosiaaliturvaa voisi kehittää paremmin itsensä työllistämiseen kannustavaksi. Samalla pitäisi ottaa huomioon erilaiset työnteon muodot ja mahdollistaa joustavat siirtymät yrittäjästä palkansaajaksi – ja päinvastoin.
Alustatalouden ja siinä tehtävän työn tulevaisuudesta pitäisi nyt kyetä käymään asiallista, analyyttista keskustelua, ei sulkea silmiä käynnissä olevalta nopealta muutokselta ja kuvitella, että kaikki jatkuu kuten ennen yhdeksästä viiteen -maailmassa. Riskinä on se, että jättäytyminen yhtäältä vain markkinavoimien varaan tai toisaalta jatkuva neliraajainen jarrutus työmarkkinoiden rakenteiden uudistamisessa uhkaa johtaa vain entistä rajumpaan kierteeseen kohti kahden kerroksen yhteiskuntaa.
KALVO 6. Yhteenveto – Suomen ja euroalueen talouden näkymä synkkenee – suotuisa työllisyyskehitys päättymässä
Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,
Taantuman riski on siis kuluneen vuoden aikana kasvanut euroalueella ja Suomessa, ja haasteita on työmarkkinoillakin.
Kun katson eurooppalaisia tilastovertailuja, on Suomen työllisyysaste alhaisempi kuin Saksassa, Tanskassa tai Ruotsissa.
Työmarkkinatkin ovat meillä sekaisin aina parin vuoden välein, viime aikoina jopa vuosittain, vaikka ”sopimusyhteiskunnassa” pitäisi kyetä neuvotteluteitse päättämään palkoista ja työehdoista. On nähty nokittelua ja työtaistelujen kierrettä kerta toisensa jälkeen.
Pitkällä sihdillä synkintä on se, että entisestä Pisa-tutkimusten supertähdestä Suomesta on tullut koulutuksen alisuorittaja varsinkin poikien kohdalla. Samalla väestö vanhenee ja osaajapula kasvaa.
Jos tähän mollivoittoiseen kehitykseen tyydymme, olemme Venetsian tiellä. Haikailemme mennyttä, vaikka maa vajoaa alta.
Me voimme valita toisinkin. Meillä on kaikki edellytykset olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa, jos löydämme lääkkeet näivettymistautiimme. Työmarkkinoilta se kysyy toimivampaa sopimista, joustavuutta tukevia yhteisiä pelisääntöjä sekä kansainvälisten osaajien rekrytoinnin ja työperäisen maahanmuuton vahvistamista.
Avainasemassa on luottamuksen palauttaminen työmarkkinaosapuolten välille. Yrityksissä sitä kyllä löytyy, ainakin enemmän kuin järjestelmässä.
Voitaisiinko nyt soljuvan neuvottelukierroksen jälkeen – sitten kun pöly on laskeutunut, kuten toivoa pitää – koota työmarkkinoiden, talouden, yritysmaailman ja politiikankin päättäjiä sekä yhteiskunta- ja taloustutkijoita keskustelemaan Suomen talouden ja työmarkkinoiden haasteista maailmanpolitiikan ja -talouden murroksessa? Pystyisimmekö löytämään Suomelle yhteistä suuntaa edes perusasioista, kuten tuottavuuden, työllisyyden ja työhyvinvoinnin vahvistamisesta?
Yrittää ainakin kannattaisi, sillä kello kiertää vain yhteen suuntaan. Muu maailma kun ei odota edes maailman onnellisinta kansaa.
Kiitos mielenkiinnostanne.
[1] Tätä käsitteli erityisesti tutkimus Alexander Bick – Adam Blandin – Nicola Fuchs-Schündeln, Reassessing Economic Constraints: Maximum Employment or Maximum Hours?, 2022. Ks. myös Stephanie Aaronsonin kommentti siihen. Paperit löytyvät tästä linkistä:
https://www.kansascityfed.org/Jackson%20Hole/documents/9031/JH_Paper_Fuchs-Schundeln.pdf
[2] Silvo, A. (2019, 5, 17). Palkkojen nousun vaikutus tuotannon kokonaiskustannuksiin eri toimialoilla. Haettu 30.8.2022: https://www.eurojatalous.fi/fi/2019/artikkelit/palkkojen-nousun-vaikutus-tuotannon-kokonaiskustannuksiin-eri-toimialoilla/.
[3] Olen käsitellyt seikkaperäisemmin työelämän teknologista murrosta ja suomalaisten työmarkkinoiden kehittämistarpeita teoksessani Onnellisten tasavalta (Docendo, 2022), etenkin sen luvuissa 16 ja 19-20.