Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Hallituksen budjettiriihi 31.8.2022
Talouden näkymä on synkentynyt – rahapolitiikan normalisointi etenee johdonmukaisesti
Arvoisa pääministeri, valtioneuvoston jäsenet, hyvät kuulijat,
Kiitos mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro hallituksen budjettiriihessä. Ilmeisesti tämän hallituksen viimeisessä sellaisessa.
Hallituskausi on osoittautunut hyvin toisenlaiseksi kuin ennakolta ajateltiin, ja hallitus on joutunut luovimaan vaikeissa olosuhteissa. Talouden näkökulmasta, esimerkiksi kansantuotteella ja työllisyysasteella mitaten, Suomi on selvinnyt pandemiasta verrattain hyvin. Julkisen talouden kannalta toipuminen on kuitenkin vielä edessä. On ollut aika elvyttää ja velkaantuakin – nyt on aika tasapainottaa ja vahvistaa puskureita, jotta julkisen talouden kestävyys turvataan.
[KALVO 2: Suhdannenäkymä heikentynyt kesän aikana]
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on taittanut talouden lupaavan elpymisen kahden koronan leimaaman vuoden jälkeen. Hyökkäys on paitsi horjuttanut eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen perusteita myös merkittävästi heikentänyt Euroopan talouden kehitystä. Inflaatio on ampaissut poikkeuslukemiin energian hintojen nousun ajamana. Uhkakuvat perustarpeiden hinnoista ja saatavuudesta huolestuttavat ihmisiä ja ovat laajasti heikentäneet kuluttajien luottamusta.
Sodan seurauksena talouskasvu hidastuu nopeasti ja elintaso laskee. Energiakriisi on kasvattanut merkittävästi taantumariskiä niin euroalueella kuin Suomessakin.
Ennusteisiin liittyy nyt normaalia enemmän epävarmuutta, mutta lähikuukausien osalta suunta on selvä. Odotettavissa on edelleen nopeaa inflaatiota ja kasvunäkymiä on todennäköisesti tarkistettava alaspäin, kun ennusteita jälleen syyskuussa päivitetään.
[KALVO 3: Hintojen nousu on nyt poikkeuksellisen nopeaa ]
Euroalueella inflaatio kiihtyi heinäkuussa jo lähes yhdeksään prosenttiin (8,9 %). Vaikka energia on edelleen inflaation tärkein ajuri, inflaatiopaineet ovat jo laajentuneet, ja monien tavaroiden ja palvelujen hinnat nousevat nyt vauhdilla. Tänään puolen päivän jälkeen saamme lisätietoa inflaation kehityksestä, kun elokuun inflaatioluvut julkaistaan.
Energiahintoihin liittyy erittäin suurta epävarmuutta, mutta jos markkinoiden odotukset niiden noususta toteutuvat, tilanne ensi talvena on hyvin hankala. Energiahintoihin rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa vain rajallisesti, mutta rahapolitiikan on kuitenkin reagoitava yleisen hintatason nousun kiihtymiseen.
Pidemmälle katsoen palkkainflaation kehitys on avainasemassa. Kun inflaatio iskee lovea lompakkoon bensapumpulla ja ruokakaupassa, on ymmärrettävää, että palkansaajien ostovoiman heikkeneminen kirvoittaa aiempaa suurempia palkankorotusvaatimuksia, itse asiassa ympäri Eurooppaa. Palkkakulut välittyvät kuitenkin takaisin hintoihin, ja riskinä on inflaatiota ruokkiva hintojen ja palkkojen kierre.
[Kalvo 4: Rahapolitiikka on ristipaineessa]
Tällaisen inflaatiokierteen välttämiseksi on kyettävä pitämään lähivuosia koskevat inflaatio-odotukset ankkurissa. Viime kuukausina eri euromaissa solmituissa sopimuksissa palkankorotukset ovat olleet hieman aiempaa suurempia, mutta palkat eivät silti nouse niin kovaa vauhtia euroalueella kuin Yhdysvalloissa. Inflaatio-odotukset ovat nousseet, mutta keskipitkällä sihdillä ne ovat yhä noin 2 prosentissa.
[Kalvo 5: Rahapolitiikan normalisointi etenee]
Rahapolitiikan normalisointi aloitettiin joulukuussa, ja sitä viedään nyt eteenpäin johdonmukaisesti inflaation hillitsemiseksi.
EKP lopetti arvopaperien netto-ostot heinäkuun alussa. EKP:n ohjauskorkoja nostettiin 0,5 prosenttiyksikköä heinäkuussa. Korkoja nostetaan seuraavan kerran syyskuun kokouksessa reilun viikon päästä, ja sen jälkeenkin korkoja on tarpeen nostaa lisää tulevissa kokouksissa. Näin ollen negatiivisten korkojen aika on lopulta ohi.
EKP:n neuvosto tekee korkopäätöksensä aina nojautuen tuoreimpiin tietoihin talouden ja inflaation kehityksestä. Tavoitteemme on varmistaa, että inflaatio vakautuu kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä.
Heinäkuussa neuvosto päätti myös uudesta rahapolitiikan välineestä (TPI), jolla tuetaan sen vaikutuksen välittymistä euroalueen kaikkiin maihin. Rahapolitiikan normalisoituessa uudella rahapolitiikan välittymistä tukevalla välineellä voidaan varmistaa, että vaikutus on samankaltainen euroalueen eri maissa. Väline voidaan ottaa käyttöön, jos perusteeton tai hallitsematon markkinakehitys uhkaa muuttaa vakavanlaatuisesti rahapolitiikan vaikutusta euroalueen eri maissa.
[Kalvo 6: Suhdannetilanteessa entistä enemmän riskejä – sota voi suistaa Suomen ja euroalueen talouden taantumaan]
Kuten alussa totesin, kesällä kerätty tieto taloudesta viittaa nyt ennustettua heikomman kehityksen suuntaan. Suomen Pankin kesäkuun ennusteen vaihtoehtoislaskelmassa arvioitiin seuraavia riskejä: kansainvälisen talouden voimakkaampi jarrutus, energiahintojen ennustettua suurempi nousu, tuotantoketjujen suuremmat ongelmat ja kuluttajien luottamuksen heikkeneminen. Niiden toteutuessa BKT-kasvu olisi ensi vuonna negatiivista ja inflaatio pysyisi selvästi perusurassa ennustettua nopeampana. – Valitettavasti on todettava, että iso osa laskelman oletuksista on kesän aikana jo toteutunut. Sota näyttää hidastavan kasvua ja kiihdyttävän inflaatiota kesäkuun perusennustetta enemmän.
Energiakriisin syveneminen on avainkysymys Euroopan ja Suomenkin talouden tulevan kehityksen kannalta. Vaikka öljyn hinta on tullut hieman alaspäin, maakaasun hinta on noussut uusiin ennätyslukemiin, ja sähkön hinnassa on edelleen voimakasta nousupainetta.
Euroalueen tuontienergialasku uhkaa tänä vuonna kasvaa yli kuuteen prosenttiin BKT:sta, noin kolminkertaiseksi vuoteen 2019 verrattuna (900 vs. 300 mrd euroa). Mittaluokasta saa kuvan siten, että energiatuonnin lisälasku eli em. erotus 600 mrd. euroa vastaa noin 2½-kertaisesti Suomen vuosittaista BKT:ta. Tämä merkitsee 4-5 prosentin pitkäkestoista leikkausta keskiverto eurooppalaisen ostovoimaan ja elintasoon. Vaikka osa kustannuksista siirtyy vientituotteisiin, nousu heikentää auttamatta euroalueen vaihtotasetta ja jättää ison loven kuluttajien lompakkoon ja yritysten taseeseen.
Tätä taustaa vasten EU-maiden pyrkimys löytää keinoja kotitalouksien energialaskujen rajoittamiseksi on ymmärrettävä. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, samoin kuin käsittääkseni ekonomistien enemmistö, on suositellut, että hallitusten pitäisi sallia energian ostohintojen välittyminen kuluttajahintoihin, koska korkeat hinnat ovat tärkeä signaali niukoista resursseista, ja hinnat kannustavat niukkojen resurssien säästämiseen. Sen sijaan hintojen nousun vaikutusten tasoittaminen räätälöidyillä eli hyvin kohdennetuilla ja tilapäisillä täsmätoimilla kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kotitalouksille on oikein. Suomessa tilannetta helpottaa se, että monet sosiaalietuudet nousevat automaattisesti elinkustannusten mukaisesti.
[Kalvo 7: Työllisyyskehitys jatkunut myönteisenä]
Pula osaavasta työvoimasta on koko kansantalouden läpi menevä riesa. Monilla aloilla kamppaillaan työvoimapulan kanssa. On ilmeistä, että Suomen työmarkkinoilla on merkittäviä alueellisia ja ammatillisia yhteensopivuusongelmia. Siksi tarvitaan panostuksia osaamisen kehittämiseen. Osaavasta, koulutetusta työvoimasta on tulevaisuudessa entistä suurempi pula, mikä rajoittaa Suomen talouskasvua myös pidemmällä aikavälillä. Siksi Suomi tarvitsee osaajia myös ulkomailta. Myös täällä opiskelevien mahdollisuuksia jäädä Suomeen opintojen jälkeen on syytä systemaattisesti parantaa.
Työllisyysaste on noussut nopeasti, mutta työtunteja tehdään Työvoimatutkimuksen mukaan edelleen vähemmän kuin ennen pandemiaa. Työllisyysasteen nostaminen on ollut yksi keskeinen keino julkisen talouden tasapainottamisessa. Viimeaikainen kehitys kuitenkin vahvistaa sitä käsitystä, ettei työllisyysasteen nousu yksinään ole riittävä keino julkisen talouden tasapainottamisessa, vaan tarvitaan myös julkisen sektorin tulojen ja menojen arviointia.
Työmarkkinoilla suhdanne on tällä hetkellä lisäksi viilenemässä. Työttömyysasteen lasku on päättynyt ja työllisyysodotukset heikentyneet kaikilla päätoimialoilla.
[Kalvo 8: Onko meillä malttia katsoa nopean inflaation jakson yli?]
Alkuvuoden yleisen palkankorotuslinjan perusteella – viittaan Teknon ja Teollisuusliiton sopimukseen – suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky suhteessa kilpailijamaihin näyttäisi säilyvän toistaiseksi ennallaan. Kilpailukyvyn kannalta suurempi merkitys onkin nyt käynnissä olevilla tai käynnistyvillä palkkakierroksilla.
Jos Suomessa vain on malttia katsoa nopean inflaation jakson yli, voidaan suomalaisen työn kilpailukyky säilyttää, jolloin palkansaajien ostovoima voi vahvistua jälleen tulevina vuosina. Mutta jos tilanne yltyy palkkakilpailuksi, kuten ennen finanssikriisiä, kilpailukyky voidaan etenkin herkässä taloustilanteessa menettää nopeastikin. Kuten olemme oppineet – tai ainakin olisi pitänyt menneestä osata ottaa opiksi – kustannuskilpailukyvyn korjaaminen puolestaan kestää pitkään ja on huomattavasti tuskallisempaa kuin sen menettäminen.
Kilpailukykyä tarvitaan nyt erityisesti sen takia, että suomalaiset yritykset etsivät vaihtoehtoja menetetylle Venäjän-markkinalle, ja muidenkin maiden yritykset ovat samoilla apajilla. Yritysten tuotantopanosten hinnat nousevat nyt muutenkin nopeasti, ja lopputuotteiden hintoja joudutaan nostamaan. Tässä uudessa kilpailutilanteessa kustannuskilpailukyvyllä on erityistä merkitystä.
[Kalvo 9: Kohti tasapainoisempaa julkista taloutta]
Entä mikä on julkisen taloutemme näkymä? Sen alijäämä on yhä pandemiaa edeltävää aikaa suurempi ja supistuu vain hitaasti tulevina vuosina. Suomen julkinen talous on rakenteellisesti alijäämäinen, ja finanssipolitiikka on edelleen mitoitettu taloutta tukevasti.
Julkinen talous kantoi taloudellista taakkaa koronakriisin välittömässä hoidossa. Pandemiavelan sulattelu vaatii nyt selkeän suunnitelman ja määrätietoisia toimia. Viime vuodet ovat osoittaneet ainakin sen, että julkisessa taloudessa on puskureille käyttöä. Ongelma ei ole vielä niinkään julkisen velan määrä suhteessa taloutemme kokoon, vaan velan kehityssuunta. Rakenteellinen alijäämä, kasvavat korkomenot ja ikäsidonnaisten menojen kasvupaine kasvattavat velkasuhdetta jatkossa. Toisaalta kansallisen puolustuskykymme vahvistaminen, huoltovarmuuden parantaminen ja energiatalouden vihreä siirtymä vaativat myös julkista panostusta. Ei helppo yhtälö, mutta ratkaistavissa.
Olennaista on, että julkisen talouden epätasapaino ei korjaannu itsestään. Paluu tasapainoon vaatii määrätietoista julkisten tulojen ja menojen tarkastelua ja sen mukaisia päätöksiä.
Siinä ponnistuksessa päätöksentekijöitä tukisi sääntöperusteinen finanssipolitiikka ja sen osana julkisten menojen hallinta, mihin Suomessa on parhaimmillaan pystytty. Kattava menokartoitus on kansainvälisten organisaatioiden ja tutkimuksen suosittelema tapa tarkastella julkisten menojen vaikuttavuutta ja tehokkuutta kriittisesti.
Nyt hallituskauden tullessa taitteeseensa tällainen tarkastelu olisi erityisen hyödyllistä, ajatellen etenkin seuraavan hallituksen ohjelmasta käytäviä neuvotteluja. Tähän viittasi myös VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä äskeisessä haastattelussaan. Menokartoituksen onnistuminen vaatii kuitenkin aina vankkaa poliittista selkänojaa tasavallan poliittiselta johdolta. Luotan, että sitä löytyy.
Yhtä lailla tärkeää on sitoutuminen pitkäjänteisiin toimiin julkisen talouden kestävyyden tukemiseksi.
Vastuullisen finanssipolitiikan ohella julkisen talouden kestävyyttä on syytä tukea rakenteellisin uudistuksin. Oppivelvollisuuden pidentäminen ja sitoutuminen systemaattiseen ja ennustettavaan julkisen TKI-panostuksen lisäämiseen ovat olleet askeleita oikeaan suuntaan.
Aivan erityisen tärkeää on nyt pitää huolta siitä, että Suomessa on tarpeeksi osaavaa työvoimaa ja että työn tekemisen kannusteet ovat kunnossa. Osaamisen avulla voidaan toteuttaa laadukasta tutkimusta ja tuotekehittelyä, mutta T&K-toiminnan vauhdittaminen kaipaa tuuppausta myös julkisen vallan taholta. Epävakaina aikoina yritykset arvostavat vakaata toimintaympäristöä, järkevää sääntelyä ja sujuvia lupaprosesseja. Kilpailulliset kotimarkkinat valmentavat yrityksiä kansainvälisille markkinoille ja pitävät hintojen nousun kurissa.
[Kalvo 10: Sota synkistää talouden näkymää]
Arvoisa pääministeri, hyvät valtioneuvoston jäsenet,
Elämme ikävällä tavalla poikkeuksellisia aikoja. Talouden heilahtelut vaikuttavat nyt kaikkien arkeen, ja näkymä eteenpäin on epävarma, sumuinen. Tässä tilanteessa vaaditaan sitkeyttä ja päättäväisyyttä laajasti niin koko Euroopassa kuin suomalaisessa yhteiskunnassakin.
Jos koronakriisi ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat jotain osoittaneet, niin ainakin sen, että meillä Suomessa on edelleen kykyä löytää kansallisesti yhteisiä ratkaisuja vaikeidenkin ongelmien edessä.
Toivottavasti sitä löytyy myös kuvaamieni talouden ja työllisyyden pidemmän sihdin haasteiden kohtaamiseksi menestyksellä.
Kiitos!