Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Hallitusammattilaisten (DIF) vierailu SP:ssa 7.2.2023
Geopolitiikan ja globalisaation murros Suomen näkökulmasta
Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,
Tervetuloa maailman 4. vanhimpaan keskuspankkiin! Suomen Pankki on perustettu vuonna 1811 eli olemme tänä vuonna tasan kaksi kertaa niin vanhoja kuin Suomen tasavalta.
On ilo ja kunnia isännöidä teitä tänään täällä Suomen Pankissa. Suomen talous on isojen haasteiden edessä. Kotikutoisten ongelmiemme lisäksi globaali toimintaympäristö on käymistilassa. Vahva ja kilpailukykyinen yrityssektori on avainasemassa, kun Suomen tulevaisuuden haasteita ratkotaan ja menestystä rakennetaan.
Keskityn tänään alustuksessani kansainvälisen toimintaympäristömme muutokseen. Mitä geopolitiikan ja globalisaation murros merkitsee Suomen kannalta? Pienen, ulkomaankaupasta riippuvaisen maan kannalta ei ole yhdentekevää, mihin suuntaan globaalit trendit menevät.
Kalvo 2. Globalisaation kuolema – vai muodonmuutos?
Viime vuosina on ollut muotia povata globalisaation loppua. Silti ainakin maailmankauppaa kuvaavien tilastojen perusteella huhut globalisaation kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Maailmankaupan volyymi on tänään suurempi kuin koskaan.
Toisaalta tuo makrotilasto peittää monta trendiä, joista muodostuva kuva on paljon monimutkaisempi ja Suomen kannalta vaikeampi. Pidänkin osuvampana puhua globalisaation muodonmuutoksesta. Maailmankaupan kasvu suhteessa maailmantalouden kasvuun on laskenut. Protektionismi on lisääntynyt. Tuotantoa pyritään siirtämään – ainakin puheissa – lähemmäksi kotimaata tai ystävällismielisiin maihin.
Kalvo 3. Maailmankaupan pitkät syklit 1870-2021
Globalisaatio eli maailmankaupan kasvu ja talouksien integroituminen on edennyt 1800-luvun lopun nopeasta industrialismista tähän päivään, heijastellen aaltoliikkeenä kunkin ajanjakson teknologisia murroksia ja taloudellisia voimasuhteita, ehkä ideologisia virtauksiakin.
Erityisen kasvusykäyksen globalisaatio sai 1980-luvulla käynnistyneen kaupan esteiden ja sääntelyn purkamisen ajanjaksolla. Maailmankauppa kasvoi hyvin voimakkaasti aina globaaliin finanssikriisiin asti, minkä jälkeen kasvu on hidastunut ja muuttanut muotoaan.
Vapaan kaupan ajama erikoistuminen ja rakennemuutokset ovat luoneet jännitteitä erityisesti läntisissä kehittyneissä talouksissa. Talouden rakennemuutoksilla on tulonjakovaikutuksia, eikä monissa maissa ole onnistuttu globalisaatioon liittyvien rakennemuutosten pehmentämisessä riittävän hyvin. Tämä on johtanut laajaan tyytymättömyyteen ja populistiset voimat ovat nostaneet päätään läntisissä demokratioissa.
On huomattava, että globalisaatio on joutunut syntipukiksi myös muutoksista, joiden juurisyynä ovat muut tekijät. Esimerkiksi teknologinen kehitys on ollut globalisaatiota merkittävämpi ajuri teollisten työpaikkojen menetysten taustalla viimeisten vuosikymmenten aikana.
Kalvo 4. Geopolitiikan paluu varjostaa maailmanpolitiikkaa
Kansalaisten tyytymättömyyden lisäksi eri yhteiskuntamallien välit ovat kiristyneet. Yhdysvaltain ja Kiinan suhteet ovat heikentyneet jo pitkään Kiinan ryhdyttyä haastamaan länsimaista vapaata demokraattista yhteiskuntamallia.
Geopolitiikka alkoi näkyä Yhdysvaltain ja Kiinan välisissä suhteissa jo Barack Obaman kaudella, mutta tulleja ja muita kaupan esteitä ryhdyttiin asettamaan kiihtyvällä tahdilla Donald Trumpin presidenttikaudella. Joe Biden on tosiasiassa jatkanut Yhdysvaltain ja Kiinan välistä kauppapolitiikkaa Trumpin viitoittamalla linjalla.
Oma lukunsa on Venäjä, joka Putinin valtakaudella on johdonmukaisesti rakentanut suunnitelmaa entisen valtapiirinsä palauttamiseksi. Venäjän brutaali ja oikeudeton hyökkäys Ukrainaan nosti huoltovarmuuden ja strategiset riippuvuudet – erityisesti energiasta – kaikkien maiden agendalle. Vaikka Suomen näkökulmasta Venäjällä on suuri turvallisuuspoliittinen merkitys, maailmanpolitiikan ja -talouden näkökulmasta avainkysymys on kuitenkin Kiinan kehityssuunta.
Maailmantalouden kaksi suurvaltaa käyttävät kauppapolitiikkaa geopoliittisiin päämääriinsä. Yhdysvallat on lisännyt kaupan rajoituksia ja Kiina on vastannut niihin. On syntynyt moninapainen maailma, joka ei kuitenkaan ole monenkeskisen, multilateraalisen yhteistyön maailma.
Mitä voimme todeta tulevasta kehityksestä? Siitä voidaan hahmotella erilaisia skenaarioita, erilaisilla todennäköisyyksillä.
Yksi skenaario on uusi kylmä sota, jossa Yhdysvallat ja Euroopan unioni rakentavat liberaalien demokratioiden liittoutumaa ja autoritaariset hallinnot Kiinan ja Venäjän johdolla omaansa. Nämä liittoutumat olisivat yhä enemmän vastakkain yhä useammalla elämänalueella, ja toteutuessaan se johtaisi paitsi geopolitiikan myös globalisaation kahtiajakoon. Tämä kehitys on käynnissä, mutta ei vielä maalissa.
Toinen skenaario olisi globalisaation elpyminen Yhdysvaltain, Kiinan ja Euroopan yhteistyöllä, ilman Venäjää. Tämä edellyttäisi Yhdysvaltain ja Kiinan välien merkittävää lientymistä, mikä ei näytä tällä hetkellä todennäköiseltä – enkä viittaa vain kummalliseen episodiiin vakoojailmapallosta. Viime kuukausina Kiinan poliittinen johto on kyllä lähettänyt signaaleja halustaan parantaa suhteita, mutta emme voi tietää sen todellista yhteistyövalmiutta, emmekä Yhdysvaltain suhtautumista.
Suomen kannalta Yhdysvaltain ja Kiinan välien kiristyminen entisestään ei ole myönteinen näköala. Meidän etumme on myös se, että Yhdysvallat ja Eurooppa toimisivat samansuuntaisesti Kiinan suhteen. Ei kuitenkaan amerikkalaisten ehdoilla, vaan aidosti keskenään koordinoiden.
Kalvo 5. Kauppa- ja teknologiapolitiikan irtikytkentää: 5G-verkot
Globaali irtikytkentä näkyi Yhdysvaltojen asettaessa vuonna 2019 kieltoja ja rajoituksia kiinalaisen Huawei-yhtiön toiminnalle Yhdysvalloissa sekä edistyneiden 5G/6G-teknologiaan liittyvien komponenttien toimittamiselle Huawein käyttöön. Rajoituksia on sittemmin kiristetty ja ne ovat aiheuttaneet merkittäviä tappioita Huawein kansainväliselle liiketoiminnalle. Käänteisesti niillä on vaikutuksensa myös Nokian ja Ericssonin liiketoiminnalle ja – päätellen osavuosikatsauksista – myös tulokselle.
Pelko Yhdysvaltain ja Kiinan talouksien eriytymisestä on kasvanut viime vuosina. Tällä olisi huomattavia negatiivisia seurausvaikutuksia globaaliin talouteen. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut, että merkittävä maailmantalouden jakautuminen voisi pitkällä aikavälillä pienentää globaalia tuotantoa jopa seitsemällä prosentilla. Jos kuulostaa abstraktilta, niin konkreettisemmin: tämä vastaa suurin piirtein Japanin ja Saksan yhteenlaskettua vuosittaista bruttokansantuotetta.
McKinsey puolestaan osoittaa raportissaan, että yksikään merkittävä talousalue ei ole tarvitsemiensa raaka-aineiden ja välituotteiden osalta omavarainen. Tuonnin osuus on kaikkialla vähintään 25 prosenttia yhden tai useamman resurssin tai välituotteen osalta. Täydellinen autonomia strategisesti tärkeiden tuotteiden osalta ei ole realistinen tavoite.
Strategiset haavoittuvuudet ovat herättäneet länsimaissa uudelleen kiinnostusta aktiiviseen teollisuuspolitiikkaan. Yhdysvaltojen massiivisen ilmastotoimien paketin, Inflation Reduction Act’in eli IRA:n, julkisesti lausuttuna tavoitteena on palauttaa tuotantoa Yhdysvaltain maaperälle ja pienentää maan riippuvuutta strategisesti tärkeistä tuontitavaroista.
Kalvo 6. Miten Suomen ja Euroopan unionin tulee varautua maailmantalouden uuteen aikakauteen?
Globalisaatio ei siis ole kuollut, mutta sen muoto ja etenemisvauhti ovat muuttuneet. Politiikka ja talous ovat kytköksissä toisiinsa vahvemmin kuin milloinkaan viimeisen puolen vuosisadan aikana.
Miten Suomen ja Euroopan unionin tulee varautua tähän maailmantalouden uuteen aikakauteen?
Keskeinen tekijä on resilienssi eli kriisinkestävyys. Tämä koskee sekä yrityksiä että kansakuntaa.
EU:n komissio julkaisi viime vuonna selvityksen Euroopan strategisista riippuvuuksista. Listalle kuuluu energian lisäksi muiden muassa joukko muita kriittisiä raaka-aineita ja kemikaaleja. Samoin sille on nostettu aurinkopaneelit, kyberturvallisuus sekä IT-ohjelmistot ja pilvipalvelut. Etenkin raaka-aineiden osalta riippuvuudet kohdistuvat monilta osin Kiinaan ja Venäjään.
Euroopan unionissa uusi teollisuuspolitiikka linkittyy tavoitteeseen EU:n avoimesta strategisesta autonomiasta. EU on rakentanut taloudellisen mahtinsa pitkälti avoimuuden varaan ja se on Yhdysvaltoja riippuvaisempi ulkomaankaupasta. Termi ”avoin strateginen autonomia” heijastaakin unionin tarvetta tasapainottaa yhtäältä vapaakauppa ja avoimuus ja toisaalta strategisten riippuvuuksien vähentäminen.
Suomessa olemme kansainvälisesti vertaillen sikäli hyvin varautuneet, että meillä on vahvaa yleistä kriisitietoisuutta ja ainutlaatuinen, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä toimiva varautumisorganisaatio. Mutta emme voi levätä laakereillamme. Kriisinkestävyyttä on edelleen kehitettävä ottamalla opiksi mm. Ukrainan tapahtumista.
Kriisinkestävyyttä – ennaltaehkäisevää sellaista – on myös Suomen ja EU:n reaalisen kilpailukyvyn vahvistaminen. Vahva julkinen talous ja vahva yrityssektori antavat liikkumatilaa kriisitilanteissa. Tuottavuuskasvun vauhdittaminen on välttämätöntä tulevan demografisen kehityksen valossa. Panostukset koulutukseen sekä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatiotoimintaan ovat tässä avainasemassa.
Globaalin tason kriisinkestävyyteen kuuluu aikamme suurin haaste, ilmastonmuutoksen torjunta. Se ei ole mahdollista ilman kansainvälistä yhteistyötä. Blokkiutumisesta huolimatta kansainvälisen yhteisön tältä osin on varmistettava välttämätön yhteistyö ja koordinaatio.
Euroopan unionin on puolestaan selkeytettävä avoimen strategisen autonomian sisältöä ja tavoitteita. On todennäköistä, että geopolitiikka ja normaalit riskienhallinnan periaatteet edellyttävät omavaraisuuden kasvattamista tietyillä strategisesti tärkeillä alueilla ja joidenkin toimitusketjujen monipuolistamista tai uudelleen suuntaamista.
Toisaalta liian tiukka friend-shoring-politiikka nakertaisi kehittyvien talouksien mahdollisuuksia nostaa kansalaistensa elintasoa. Yrityskyselyjen nojalla näyttää siltä, että tämän sijaan monikansalliset yritykset ensi sijassa kasvattavat varastojaan ja hakevat toimitusketjuihinsa valmistajia Kiinan lisäksi muista Aasian maista.
Yhdysvaltain ilmastotoimien pakettiin IRA:han sisältyvät toimenpiteet ovat herättäneet pelkoa vihreään siirtymään liittyvien investointien siirtymisestä Euroopasta Yhdysvaltoihin. EU:n komissio on vastannut näihin pelkoihin tuoreella ehdotuksella, johon sisältyy mm. vihreiden investointien valtiontukisäännösten helpotuksia, EU:n innovaatio- ja tutkimusrahoituksen lisäämistä sekä koulutukseen panostamista.
Mahdolliset toimenpiteet täsmentyvät tulevissa neuvotteluissa jäsenmaiden ja komission kesken. Suomi on noudattanut tässä asiassa sangen johdonmukaista ja selkeää linjaa: säilyttää ja vahvistaakin eurooppalaisia sisämarkkinoita. EU:n kilpailukyky on kyllä avainasemassa, mutta sitä ei voi rakentaa vain julkisen tuen varaan.
Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,
Ennen yhteenvetoa haluan lausua pari sanaa ajankohtaisesta inflaatiotilanteesta. Nopea inflaatio – osin geopoliittisista tekijöistä aiheutunut – on tällä hetkellä keskeinen talouden haaste.
Vaikka energian hinta on viime aikoina laskenut, euroalueen pohjainflaatio on yhä korkealla. Rahapolitiikan tehtävä on vakauttaa inflaatio kahden prosentin tavoitteeseemme keskipitkällä aikavälillä. Tämä edellyttää rahapolitiikan kiristämistä tasolle, joka rajoittaa kysyntää riittävästi ja pitää inflaatio-odotukset tavoitteemme mukaisina.
Kalvo 7. Rahapolitiikan kiristyminen näkyy markkinakoroissa
EKP:n neuvosto nosti ohjauskorkoa viime viikolla 0,5 prosenttiyksikköä, ja EKP:n ohjauskorko on nyt 2½ prosenttia. Olemme nyt nostaneet ohjauskorkoa kolmella prosenttiyksiköllä puolen vuoden aikana. Olemme myös tehneet selväksi, että korkojen nousun täytyy todennäköisesti vielä jatkua. Tulevat korkopäätökset perustuvat jatkossakin tuoreimpiin tietoihin talouden näkymistä, ja päätökset tehdään kokous kokoukselta.
Rahapolitiikan kiristyminen näkyy markkinakorkojen nousuna. Esimerkiksi Suomessa yleisin asuntolainojen viitekorko, 12 kuukauden euribor, on noussut EKP:n koronnostojen johdosta ja niitä ennakoiden.
Miksi korkoja nostetaan? Viime aikoina useampikin kansalainen on minulta kysynyt, miksi EKP ”kurittaa” energialaskujen kanssa kamppailevia kotitalouksia nostamalla korkoja.
Ymmärrän tätä huolta, mutta vaihtoehto olisi paljon huonompi: laukkaavan inflaation aiheuttama reaalisen ostovoiman jatkuva mureneminen sekä kestävän kasvun ja työllisyyden vaatiman talouden vakauden menettäminen. Se vasta olisi taloudelle myrkkyä – ja kansalle.
Koronnostoilla halutaan siis estää inflaation ryöpsähtäminen hallitsemattomaksi. Näin kävi esimerkiksi 1970-luvulla öljykriisin jälkeen Yhdysvalloissa. Aluksi hintoja yritettiin hillitä erilaisilla palkka- ja hintakatoilla mutta turhaan. Nopean inflaation kausi päättyi vasta kun Fedin pääjohtaja Paul Volcker kiristi rahapolitiikkaa nostamalla ohjauskoron yli 20 prosenttiin. Keskuspankin toimet olivat rajua shokkiterapiaa. Seurasi joukkotyöttömyys ja kivulias taantuma ennen kuin Yhdysvaltain talous sopeutui matalaan inflaatioon.
Näin rajuja otteita EKP:n neuvosto haluaa välttää. Mieluummin kiristämme rahapolitiikkaa johdonmukaisesti ja pidämme näin hinta-palkkakierteen kurissa. Lähiaikojen talouskehitys saattaa korkojen nousun myötä olla hieman vaimeampaa, mutta riski pitkäaikaisesta talouskurimuksesta on pienempi, kun inflaatio saadaan vakautumaan.
Kalvo 8. Yhteenveto
Hyvä ystävät,
Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on parhaillaan yhtä kovassa murroksessa kuin 1990-luvun alussa, sekä talouden että turvallisuuden osalta. Mutta nyt maailma kulkee peruutusvaihteella, ikävä kyllä.
1990-luvun lamasta Suomi nousi tukeutumalla tutkimukseen ja koulutukseen, osaamiseen ja yrittäjyyteen. Kilpailukyky korjattiin, yritysverotus uudistettiin, julkinen talous tasapainotettiin.
Suomella on nytkin kaikki eväät pysäyttää näivettymiskehitys ja olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa. Mutta se edellyttää Suomelta sekä vahvaa uudistumiskykyä että valmiutta keskinäiseen yhteistyöhön – toivottavasti niitä meiltä löytyy, jotta pärjäämme jatkossakin.
Kiitän mielenkiinnosta, olen valmis vastaamaan kysymyksiinne.
Esityskalvot (PDF)
Lähteitä: