Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Energiateollisuuden kevätseminaari, Seinäjoki 11.5.2023
Euroopan ja Suomen talous sodan ja kriisien maailmassa.pdf
Euroopan ja Suomen talous sodan ja kriisien maailmassa
Arvoisat energia-alan ja muiden alojen vaikuttajat, hyvät ystävät,
Kiitos kutsusta tähän Energiateollisuuden kevätseminaariin ja alustaa Euroopan ja Suomen talouden ja rahapolitiikan näkymistä.
On hienoa päästä tänne Seinäjoelle seuraamaan paitsi kevään tuloa myös suomalaisen energiamurroksen toteutumista käytännössä. Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Länsi-Suomi laajemminkin ovat olleet jo pitkään suomalaisen päästöttömän energiantuotannon kantavia voimia, ja suunnitelmista päätellen ovat sitä jatkossa entistäkin enemmän.
Olkiluoto 3:n käynnistymisen sekä massiivisten uusiutuvan energian hankkeiden ansiosta liikumme nyt ripeästi kohti sähköomavaraisuutta. Se on varsinkin Ukrainan sodan muuttamassa maailmassa erinomainen asia. Samaa mieltä ovat suomalaiset, jotka nostivat energiaomavaraisuuden kasvattamisen tärkeimmäksi energiapolitiikan tavoitteeksi Energiateollisuuden viimeisimmässä asennetutkimuksessa.[1]
Kalvo 2 Toinen kylmä sota – jakautuuko myös maailmantalous?
Omavaraisuudessa tapahtunut asennemuutos heijastaa maailmassa laajemminkin käynnissä olevaa geopoliittista muutosta. Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on nyt yhtä kovassa murroksessa kuin kolme vuosikymmentä sitten 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
Mutta siinä missä tuolloin mentiin eteenpäin, tänä päivänä kuljetaan peruutusvaihteella, kun voimapolitiikka jyllää. Liberaalit demokratiat eli Yhdysvallat ja Euroopan unioni liittolaisineen kohtaavat Kiinan johtamat autoritaariset maat. Olemme ajautuneet strategisen kilpailun aikakauteen, jota voi kutsua toiseksi kylmäksi sodaksi.
Geopolitiikka varjostaa nyt maailmantalouden kehitystä ja heijastuu myös Suomen asemaan. Uuden kylmän sodan myötä on kysyttävä: onko myös maailmantalous jakautumassa kahteen valtioiden blokkiin? Tämä on erityisen tärkeä kysymys pienille avotalouksille, kuten Suomelle, joiden pärjääminen nojaa vapaakauppaan ja globalisaatioon.
Maailman kauppajärjestö WTO on ollut pitkään heikossa hapessa. Siksi Euroopan unioni teki jo 2000-luvun alussa strategisen valinnan ryhtyä neuvottelemaan kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppasopimuksia. EU:lla on nyt yli 70 kokonaan tai osin voimassa olevaa kauppasopimusta eri maiden ja alueiden kanssa, joihin lukeutuvat mm. Japani, Kanada, Vietnam ja Singapore. Neuvotteluja uusista kauppasopimuksista käydään parhaillaan mm. Intian, Indonesian ja Australian kanssa.
Tämä EU:n kauppasopimusten verkko on suomalaisille yrityksille kovin tärkeä selkänoja kahtia jakautuvassa maailmantaloudessa.
Kalvo 3 Euroalueen BKT
Sodan ja energiakriisin johdosta epävarmuus on ollut suurta ja hidastanut kasvua myös Euroopan taloudessa. Toisaalta euroalue on kyennyt välttämään menneelle talvelle ennustetun taantuman. BKT:n kasvuvauhti hidastuu euroalueella viime vuoden 3½ prosentista selvästi tänä vuonna (+1,0 %), mutta voimistunee uudelleen ensi vuonna.
Kalvo 4 Inflaatio on laaja-alaista ja nopeaa
Inflaatio on edelleen aivan liian nopeaa, ja etenkin energian ja ruoan hinnasta puhdistettu pohjainflaatio on osoittautunut ikävän sitkaaksi. Energiahintojen laskun myötä myös euroalueen inflaatiota mittaava yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi on laskussa ja oli huhtikuussa ennakkotietojen mukaan 7,0 prosenttia (lokakuussa 10,6 %). Koko tälle vuodelle 2023 ennustetaan keskimäärin yli 5 prosentin inflaatiota (YKHI).
Inflaatiopaineet eivät silti ole väistyneet. Pohjainflaation nousu taittui huhtikuussa, mutta se on edelleen reilusti yli viiden prosentin (5,6 %). Energian osuus kokonaisinflaatiosta on pienentynyt. Sen sijaan ruokainflaatio oli huhtikuussa peräti 13,6 %, mikä rokottaa ostovoimaa.
Kalvo 5 Rahapolitiikan kiristyminen
Inflaation hidastamiseksi EKP:n neuvosto on nostanut korkoja viime heinäkuusta lähtien, viimeksi viikko sitten. Ohjauskorko on nyt 3,25 prosenttia. Rahapolitiikan kiristyminen näkyy markkinakorkojen nousuna: esimerkiksi Suomessa yleisin asuntolainojen viitekorko, 12 kk euribor, on noussut EKP:n koronnostojen myötä ja niitä ennakoiden.
Koron nostoilla halutaan estää inflaation ryöpsähtäminen hallitsemattomaksi ja laukkaavan inflaation aiheuttama reaalisen ostovoiman jatkuva mureneminen. Näin pyritään ylläpitämään kestävän kasvun ja korkean työllisyyden vaatimaa talouden vakautta.
Lähiaikojen kasvu saattaa korkojen nousun myötä olla jonkin verran vaimeampaa, mutta riski pitkäaikaisesta talouskurimuksesta on pienempi, kunhan inflaatio saadaan vakautumaan. Vahva työllisyystilanne kannattelee taloutta edelleen niin Suomessa kuin muualla Euroopassa.
Kalvo 6 Euroalueen pankkien puskurit
Rahoitusmarkkinoiden käymistila on lisännyt epävarmuutta. On hyvä muistaa, että finanssikriisin jälkeen EU-sääntelyllä on vahvistettu euroalueen pankkien puskureita ja kriisinkestävyyttä: pankkien ydinpääoma on nyt kaksinkertainen verrattuna vuoteen 2007 (8à16 %). Toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa muutamia keskisuuria pankkeja on joutunut vaikeuksiin, EU:n pankkisääntelyyn ei ole tehty löysennyksiä.
Myös pankkien kannattavuus on kohentunut, kun korkojen nousu on välittynyt nopeammin pankkien perimiin luottokorkoihin kuin niiden maksamiin talletuskorkoihin. Suomalaiset pankit ovat hyvässä kunnossa ja vahvoja kohtaamaan mahdollisesti kasvavat riskit, myös kotimaisilta ja pohjoismaisilta asunto- ja kiinteistömarkkinoilta.
Kalvo 7 Suomen talouskasvu pysähdyksissä tänä vuonna
Entä Suomen talous? Se on nyt lievässä taantumassa, joka alkoi viime vuoden toisella puoliskolla. Tänä ja ensi vuonna kasvun arvioidaan piristyvän. Kasvu jäänee silti lähivuosina sangen hitaaksi, kun korot pysyvät aiempaa korkeammalla ja kasvupotentiaalin rajoitteet tulevat vastaan, eikä maailmantaloudessa ole odotettavissa nopeaa kasvua.
Työllisyysaste säilyy suhdanteen heikkenemisestä huolimatta hyvällä tasolla, koska taantuma on näillä näkymin lyhytkestoinen ja yritysten taloustilanne edelleen verrattain vahva. Työmarkkinoiden kireys lievenee, mutta osa työvoimapulasta on rakenteellista.
Kalvo 8 Suomen pitkän sihdin kasvupotentiaali
Suomen pitkän aikavälin kasvupotentiaalia heikentää kaksi hankalaa trendiä: väestön ikääntyminen ja koulutusasteen nousun pysähtyminen. Pula osaavasta työvoimasta on paha pullonkaula talouskasvulle. Kyse ei ole pelkästään uusista innovaatioista: ilman osaavaa työvoimaa myös innovaatioiden hyödyntäminen suomalaisissa yrityksissä jää puolitiehen.
Suomi on jäänyt hälyttävästi jälkeen monista OECD-maista 25–34-vuotiaiden nuorten aikuisten koulutustason osalta. Vuonna 2021 OECD-maissa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten aikuisten osuus oli parhaimmillaan lähes 70 %, kun Suomessa vastaava luku oli 40 %.
Koulutuspoliittisen selonteon tavoitetta nostaa osuus 50 prosenttiin vuona 2030 tukisi kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden työllistyminen Suomessa. Nykyisin vain puolet työllistyy ja moni muuttaa pois valmistumisen jälkeen. Parempi olisi, että mahdollisimman moni tutkinnon suorittanut kansainvälinen opiskelija jäisi valmistumisensa jälkeen Suomeen, hyödyttämään talouttamme ja yhteiskuntaamme.
Kalvo 9 Ilmastonmuutoksen torjunta luo kasvumahdollisuuksia
Pitkän aikavälin ongelmista puhuttaessa ei voida sivuuttaa ilmastonmuutosta. Energiateollisuus on ollut jo pitkään suunnannäyttäjä päästöjen vähentämisessä siirtymällä vähäpäästöisempiin tuotantotapoihin ja parantamalla energiatehokkuutta. Nyt päästöttömään energiantuotantoon putkessa olevat kymmenien miljardien eurojen panostukset voivat vauhdittaa vihreää siirtymää myös muilla aloilla.
Vihreän siirtymän edelläkävijyyttämme hehkutti myös Kansainvälinen energiajärjestö IEA viime perjantaina julkaistussa Suomi-raportissa.
Sähköntuotannostamme yli 90 % on jo päästötöntä, ja kriittisten mineraalien varamme luovat meille mahdollisuuden nousta yhdeksi maailman tärkeimmistä akkuteollisuuden maista. Tekemistä on kuitenkin vielä erityisesti liikenteen päästöissä, joita voisi vähentää vähäpäästöisen liikenteen infraa ja julkista liikennettä vahvistamalla.
IEA arvioi, että puhtaiden energiateknologioiden markkina kolminkertaistuu 650 miljardiin dollariin vuodessa tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Puhtaiden teknologioiden työpaikkojen määrän odotetaan yli kaksinkertaistuvan 14 miljoonaan. Näistä työpaikoista jopa yli puolet arvioidaan syntyvän sähköautoteollisuuden, aurinkoenergian, tuulivoiman ja lämpöpumppujen ympärille – eli toisin sanoen aloille, joilla suomalaista osaamista jo on. Markkinoiden siivittämä kilpailu uusien vihreiden teknologioiden kaupallistamiseksi on erinomainen uutinen ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle, ja parhaimmillaan myös Suomen ja muiden Pohjoismaiden pitkän aikavälin kasvulle.
Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääjohtaja Petteri Taalas on painottanut aivan oikein, että ihmiskunnalla on toivoa, kunhan tehdään määrätietoista työtä energiatalouden suunnan muuttamiseksi. Olen samaa mieltä. Ilmastoahdistuksen painaessa mieltä onkin hyvä muistaa Paasikiven sanat vuonna 1944, silloin Neuvostoliiton uhkaan viitaten: kuolemanpelossa ei kannata tehdä itsemurhaa. Siitäkin selvittiin.
Ahdistuksen sijaan on parempi aktivoitua ja hakea rationaalisia ratkaisuja ja todellisia tuloksia. Globaaleihin ongelmiin todellakin tarvitaan globaaleja ratkaisuja, joissa kaikki ovat mukana – ja ilmastonmuutos on nimenomaan globaali ongelma. Yksi maa tai yksi unioni ei yksin riitä.
Eurooppa ja Suomi ovat edelläkävijöitä, mutta mekään emme yksin ratkaise ilmastonmuutosta ilman Yhdysvaltoja, Kiinaa, Intiaa, Indonesiaa ja muita suuria talouksia. Ihmiskunnan kohtalonkysymyksissä on löydettävä tie globaalille yhteistyölle – oli geopoliittisia jännitteitä tai ei.
Kalvo 11 Kahden kärjen taktiikka
Suomen talouden tilannekuvan nyt voisi tiivistää niin, että Suomessa on sangen kelpo, joskin uudistuksia kaipaava hyvinvointivaltio, mutta liian pieni kansantalous kannattelemaan sitä nykymuodossaan. Yhtälö on saatava tasapainoon, jos haluamme pärjätä myös tulevissa kriiseissä.
Tämä edellyttää jatkossa Suomen talouspolitiikassa kahden kärjen taktiikkaa: toisin sanoen sekä kansantalouden pitkän aikavälin kasvun eväiden vahvistamista että julkisen taloutemme tasapainottamista.
Suomen tuottavuuskasvu on – jo yli 10 vuotta – ollut heikompaa kuin muiden Pohjoismaiden ja lisäksi työikäinen väestö on supistunut. Ei sillä tiellä voida jatkaa – ei ainakaan köyhtymättä kansakuntana. Kuten todettiin, pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia Suomessa voidaan tukea panostamalla koulutukseen, tukemalla innovaatioiden hyödyntämistä sekä parantamalla työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton edellytyksiä.
Julkisen talouden kestävyys taas edellyttää paluuta menokehyksiin. Suomen julkinen velkasuhde on kasvanut jo lähes 15 vuotta, ja se jatkaa kasvuaan tulevina vuosina, ellei korjaavia toimenpiteitä tehdä.
Nyt ei olekaan enää varaa ”rahaa on” -mentaliteettiin. Finanssipolitiikan tavoitteeksi olisi syytä ottaa pidemmän aikavälin velkakestävyys ja laatia sen saavuttamiseksi johdonmukainen, pitkäjänteinen sopeutusohjelma, jota myös ryhdytään toteuttamaan ilman turhia viiveitä.
Kalvo 12 Yhteenveto
Hyvät ystävät,
Vedän lopuksi yhteen. Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on muuttunut olennaisesti hankalammaksi, jossa on vaikea navigoida.
Toisaalta meillä on monia vahvuuksia, joiden varaan voimme hyvinvointiamme ja kriisinkestävyyttämme rakentaa. Jäsenyys Euroopan unionissa ja nyt myös Natossa antaa meille kaivattua selkänojaa.
Yksi vahvuutemme on monipuolinen ja vähäpäästöinen energiajärjestelmämme, jonka rakentamisessa tämän salin edustajilla on ollut tärkeä rooli. Luotettavalla energiajärjestelmällä vahvistamme myös asemaamme kestävän kasvun teknologioiden edelläkävijänä, minkä Suomeen suunnitellut mittavat vihreän teolliset investoinnit osoittavat.
Talouden suunnan kääntäminen taas vaatii määrätietoista talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, koska menestys ei tule automaattisesti. 1990-luvun lamastakin Suomi nousi tukeutumalla tutkimukseen ja koulutukseen, osaamiseen ja yrittäjyyteen. Kilpailukyky korjattiin, yritysverotus uudistettiin, julkinen talous tasapainotettiin vaikeilla päätöksillä.
Suomella on nytkin kaikki eväät pysäyttää näivettymiskehitys ja olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa. Mutta se edellyttää Suomelta sekä vahvaa kykyä uudistua että valmiutta keskinäiseen yhteistyöhön – vaikkapa pohjalaista talkoo- eli kökkähenkeä vaalien.
Toivottavasti sitä meiltä löytyy, jotta pärjäämme jatkossa. Reaalipolitiikan kylmä maailma kun ei odota edes maailman onnellisinta kansaa.
Kiitos!
[1] Energiateollisuus. (2022). Suomalaisten energia-asenteet 2022. Haettu: 3.5.2023. https://energia.fi/files/7553/Energia-asenteet_2022_FINAL.pdf