Siirry sisältöön

Hyvät naiset ja herrat,

Kiitos kutsusta ja Finanssiala ry:lle tämän tilaisuuden järjestämisestä. On kovin arvokasta, että rahoitusalalla ja sen sidosryhmillä on tilaisuus säännöllisesti vaihtaa näkemyksiä ajankohtaisista aiheista. Ja niitähän riittää. Viime aikoina on rahoitusalan kehitystä kommentoitu monella tavalla, mutta en muista kenenkään sanoneen, että juuri nyt toimialan tilanne olisi vakiintunut tai muuttumaton!

Haluan myös käyttää tilaisuutta hyväkseni ja onnitella täällä paikalla olevia Talousguru-kilpailun finalisteja. Voin vakuuttaa, että nuorille talousosaajille on kovaa kysyntää niin rahoitusalalla kuin makrotalouden saralla. Parhainta menestystä huomenna ja jatkossa!

                                                    ***

Ennen kuin menen päivän epistolaan rahoitusalan murroksesta, pari sanaa Euroopasta. Euroopan unioni on selättänyt velkakriisin ja käynnistelee nyt seuraavia uudistuksia, jotta se pystyisi paremmin hoitamaan perustehtäviään, rauhan ja turvallisuuden vahvistamista sekä kestävän talouskasvun ja työllisyyden perustan rakentamista

Kolmen viikon päästä järjestettävä EU:n huippukokous keskittyy talous- ja rahaliiton uudistamiseen. Suomessakin on syytä tiivistää sitä koskevaa keskustelua ja katsoa tässä lyhyttä sihtiä pidemmälle eteenpäin – yli vaalikausien, yhteistä näkemystä hakien.

Eikä pelkästään ennakkoehtoja asettaen, vaan eurooppalaisia ratkaisuja aktiivisesti rakentaen. Näin pystymme vaikuttamaan euroalueen uudistamisen suuntaan niin, että siitä tehdään aito vakausunioni ja siten tukevampi perusta kestävälle kasvulle ja työllisyydelle. Pankkiunionin viimeistely on työlistan kärjessä.

Mutta kyse on myös isommasta asiasta. Maailmanpolitiikan käänteet – Yhdysvaltain alttius protektionismiin, Britannian eristäytyminen, Kiinan vahvistuminen ja Venäjän paluu geopolitiikkaan – korostavat EU:n asemaa liberaalin kansainvälisen järjestyksen puolustajana. Euroalueen uudistaminen on osa tätä isompaa savottaa Euroopan poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan vahvistamiseksi.

Suomelle EU:n toimintakyvyllä on iso merkitys. Elintasomme nousu viimeisen 150 vuoden aikana on perustunut maamme yhdentymiseen maailmantalouteen. Vapaakauppaa ylläpitävä kansainvälinen järjestys on ollut Suomen kasvutarinan kulmakivi. Meille on tärkeää, että Eurooppa on taloudellisesti vahva ja kykenee puolustamaan monenkeskistä järjestelmää ja solmimaan uusia kauppasopimuksia.

                                                    ***

Rahoitusala on jälleen murroksessa, jonka moottorina toimii nyt digitalisaatio. Siitä on viime aikoina puhuttu paljon, mutta ei kyllästymiseen asti – tai ainakaan niin ei liene kenelläkään varaa sanoa! Samalla on kysyttävä, ainakin kansallisen rahaviranomaisen näkökulmasta: Miten digitalisaatio hyödyttää koko yhteiskuntaa: kotitalouksia, yrityksiä, sijoittajia? Mikä siinä on "ehtaa" ja mikä "höttöä"? Tästä kulmasta voidaan erottaa kolmenlaisia ilmiöitä:

1. Niitä, joita on syytä hyödyntää, kuten reaaliaikainen maksaminen ja siihen liittyvät innovaatiot. Niiden myötä yksittäisen kansalaisen talousosaamisen merkitys korostuu – palaan tähän hetken päästä.

2. Niitä, joita on syytä käsitellä varoen tai suorastaan välttää, kuten virtuaalivaluutat ja niiden riskit.

3. Niitä, joita on syytä edelleen kehittää, kuten lohkoketjutekniikka, joka ei vielä ole valmis keskuspankkien hyödynnettäväksi, mutta jossa on ilmeistä potentiaalia toimialan näkökulmasta.

Yksittäiselle kansalaiselle rahoitusalan murros näkyy selvimmin maksamisessa. Siinä tapahtuu nyt paljon. Uudistettu maksupalveludirektiivi PSD2 on astunut voimaan, ja sen vaikutukset näkyvät vähitellen. Rinnalla keskuspankit kehittävät reaaliaikaisen maksamisen mahdollistavia järjestelmiä. Marraskuussa euroalueella otetaan käyttöön EKP:n johdolla kehitetty TIPS-järjestelmä, joka mahdollistaa pikamaksut 24 tuntia päivässä vuoden jokaisena päivänä. Maksut tulevat liikkumaan päivien sijaan sekunneissa.

Maksu- ja selvitysjärjestelmissä on kiistattomia skaalaetuja. Suuret järjestelmät ovat kustannustehokkaita. On elintärkeää, että maksujärjestelmämme on tiiviisti integroitunut Eurooppaan ja globaalisti. Näin pienikin maa hyötyy skaalaeduista.  Pidän myönteisenä, että pohjoismaiset pankit yhdessä – suomalaiset aktiivisesti mukana – ovat käynnistäneet työn maksujärjestelmiensä yhdentämiseksi, eurooppalaisten standardien pohjalta.

Valitettavasti kukaan ei voi kuitenkaan taata, että yhteiset järjestelmät toimivat aina ja iankaikkisesti. Myös mahdollisissa häiriötilanteissa meidän on tarvittaessa pystyttävä huolehtimaan yhteiskunnan välttämättömistä perustoiminnoista omavaraisesti, pahimmassa tapauksessa eristyksissä. Maksuliikenne on tällainen perustoiminto. Siksi tarvitaan kansallinen varajärjestelmä, joka voidaan hätätilanteessa ottaa käyttöön ilman ulkomaailmasta saatavaa tukea.

Olemme pitkään työstäneet kansalliseen varautumiseen liittyviä kysymyksiä finanssialan kanssa. Viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyöhön perustuva toimintamalli yhteiskunnan kriittisten toimintojen varmistamiseksi on kansallinen vahvuutemme. Vapaaehtoisuuteen perustuva rakenne edellyttää kuitenkin tuekseen riittävää lainsäädäntöpohjaa. Jos yhtäkkiä iskee ”tilanne päälle”, on toivottoman myöhäistä alkaa valmistautua. Toivottavasti en ainakaan tässä joukossa kuulosta vanhanaikaiselta, kun sanon, että kansallisen varautumisen osalta on oltava isänmaan asialla.  

                                                    ***

Nämä skenaariot poikkeusoloista ovat varautumista pahimpaan, jota emme toivo. Normaalina aikoina yhteiskunnan päävirta vie päinvastaiseen suuntaan, kansainvälistymiseen ja yhdentymiseen. Luotettava valvonta ja rahoituskriiseihin varautuminen ei tällaisessa maailmassa voi olla pelkästään kansallista. Euroopan pankkiunionin rakennustyössä on jo merkittävästi edistytty. Yhteinen pankkivalvonta toimii valtuuksiensa rajoissa hyvin. Myös kriisinratkaisumekanismi on käytössä ja sitä kehitetään edelleen.

Talletussuoja sen sijaan on edelleen kansallinen. Yhdessä muiden euroalueen keskuspankkien kanssa Suomen Pankki korostaa pankkiunionin viimeistelyn merkitystä, etenkin yhteisen talletussuojan toteuttamista, jotta talletuksiin kohdistuva luottamus olisi vahvaa koko euroalueella.

Yhteinen talletussuoja on mahdollista rahoittaa riskiperusteisesti ja vakuutusluontoisesti siten, että pelätyt moraalikato- ja tulonsiirto-ongelmat voidaan välttää.

Mitä uskottavampi eurooppalaisesta talletussuojasta saadaan, sitä pienemmällä todennäköisyydellä sitä joudutaan käyttämään.

Eurooppalaiseen talletussuojaan siirtymistä edistäisi se, että finanssi- ja velkakriisin ajalta periytyneiden järjestämättömien luottojen määrä edelleen vähenee. Tämän tulisi tapahtua tietysti mieluiten pankkien omin toimin, tai jos ne eivät riitä, niin sitten kansallisin varoin, komission määrittelemien suuntaviivojen mukaisesti.

Suomen kannalta kysymys talletussuojasta näkyy eri valossa kuin vielä jokin aika sitten. Yhteisestä talletussuojasta on näet eniten hyötyä sellaisille maille, joissa on suuri ja hyvin keskittynyt pankkijärjestelmä – eli muutamia maan kokoon nähden hyvin suuria pankkeja. Suomi on juuri tällainen maa.

                                                    ***

Finanssialan kannalta makrotalouden kehitys on olennaista. Suomen kasvu on nyt vahvaa ja laaja-alaista. Taustalla on monia tekijöitä – osa on kotimaisen talouspolitiikan ansiota, osa kumpuaa muualta. Euroopan ja maailmantalous kasvavat hyvin. Kilpailukykysopimus on olennaisesti korjannut suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukykyä. Palkanmuodostuksen ”Suomen mallin” soisi kipuilusta huolimatta vielä toteutuvan käytännössä, vaikka teoriassa se jäikin tekemättä.

Vaikka tuotanto kasvaa ja työllisyys kohenee, Suomen talouden kuvassa on myös huolestuttavia merkkejä. Kotitalouksien velkaantuminen on huolista päällimmäisiä. Kotitalouksilla on paljon korkoriskiä, sillä kasvava velka on pääosin vaihtuvakorkoista, eivätkä markkinakorot ikuisesti pysy nollatason tuntumassa. Viime vuosina myös asuntoyhteisöjen velat ovat kasvaneet nopeasti. Tämäkin velka on viime kädessä kotitalouksien vastuulla, ja siitä näyttää muodostuneen piilevän yhteisvastuun suomalainen versio.

Käytettävissä olevien makrovakausvälineiden osumatarkkuus ei nykyisellään ole paras mahdollinen, minkä vuoksi selvitystyö välineistön kehittämisestä on käynnissä. Tällä hetkellä asuntolainoille on laissa säädetty enimmäisluototussuhde. Jos velkaantumiseen liittyvät riskit yhä kasvavat, lainakattoa voidaan tarvittaessa kiristää.

Finanssivalvonnan johtokunta totesi viimeisimmässä makrovakauspäätöksessään joulukuussa olevansa valmis lainakaton kiristämiseen, jos velkaantumiskehitys edelleen voimistuu. Seuraavan kerran teemme päätöksiä maaliskuun puolivälin jälkeen.

Velkaantuminen, maksuhäiriöt ja uudentyyppiset lainoittajat ovat nostaneet esiin kysymyksen positiivisen luottorekisterin perustamisesta. Positiivinen luottorekisteri, johon koottaisiin tiedot lainanottajan kaikista luotoista, auttaisi ehkäisemään ylivelkaantumista. On sekä lainan ottajien että sitä myöntävien etu, että kokonaiskuva velkaantumisesta on niin hyvä kuin mahdollista.

EKP:n rahapolitiikka on tukenut elpymistä heikkoina vuosina ylläpitämällä kulutusmahdollisuuksia ja helpottaen lainojen hoitoa. Sitkeä taantuma piti inflaation heikkona. Rahapolitiikka on reagoinut tähän pitämällä korot ennätyksellisen alhaisina.

 

Taloustieteilijät puhuvat ns. Phillips-käyrästä, joka kuvaa työttömyyden ja inflaation välistä käänteistä yhteyttä – eli kun talous toimii täydellä kapasiteetilla tai jopa ylikuumenee, niin inflaatiolla on tapana kiihtyä. Nykykehityksen valossa, kun Euroopan talous on elpynyt, mutta inflaatio ei ole siitä pysyvämmin kiihtynyt, hätäisimmät ovat jo ehtineet julistamaan Phillips-käyrän kuolleeksi.

Syitä hitaalle inflaatiolle on tarjottu useita, niin rakenteellisia kuin suhdanneluonteisiakin. Olennaista lienee, että työsuhteiden luonteet ovat muuttuneet ja osa-aikatyö on nykyisin aiempaa yleisempää. Monet ovat ilmeisesti valmiita tekemään ensin enemmän työtunteja ennen kuin vaativat korkeampaa palkkaa.

Oma käsitykseni on se, että Phillips-käyrä kyllä toimii edelleen, mutta osin finanssikriisin pitkän varjon ja inflaatio-odotusten laimeuden vuoksi inflaatio nousee olennaisesti vasta viiveellä, paremman talouskehityksen ja kohenevan työllisyyden myötä. Varmuuden vuoksi totean, että tämä vastaa EKP:n neuvoston kantaa.

Kaiken kaikkiaan rahapolitiikan kannalta talouden tyhjän kapasiteetin asteittainen täyttyminen lisää luottamusta euroalueen inflaation palautumiseen tavoitetasolle. Mutta inflaation kestävä kiihtyminen takaisin hieman alle 2 prosenttiin vaatii vielä toistaiseksi mittavaa elvyttävää viritystä rahapolitiikalta. Voinee siis kiteyttää, että rahapolitiikan asteittainen normalisointi ei väijy vielä nurkan takana, mutta häämöttää mahdollisesti horisontissa, riippuen ennen kaikkea hintavakaustavoitteen saavuttamisesta kestävällä tavalla. Euroopan keskuspankki on ennakoivassa viestinnässään johdonmukaisesti korostanut tätä rahapolitiikan ehdollisuutta inflaatiokehitykselle.

Hyvät ystävät,

Kun tarkastelee rahoitusalaa muovaavien voimien vaikutusta Suomessa, kokonaiskuva ei ole lainkaan synkkä.

Yksi vahvuutemme liittyy digivalmiuksiin. Suomalaiset asiakkaat ovat avoimia uusille digitaalisille palveluille ja valmiita muutokseen.

Toinen vahvuutemme on suora pääsy EU-sisämarkkinoille ja jäsenyys Euroopan pankkiunionissa, joka tarjoaa vakaan ja ennakoitavan toimintaympäristön. Kysykää vaikka Nordean johdolta.

Kolmas vahvuutemme on Suomen kansantalouden elpyminen ja voimistuva tulevaisuudenusko. Rahoitusalan menestys on aina sidoksissa reaalitalouteen – kasvuun, kilpailukykyyn ja vakauteen.

Tunnustan samalla, että olen tänä iltana ottanut myönteisten asioiden lisäksi esille myös eräitä huolenaiheita. En halua pilata tunnelmaa synkistelyillä. Mutta rahoitusalalla, jos missä, nimenomaan hyvät vuodet on osattava käyttää varautumiseen – vakauden ja valmiuksien vahvistamiseen – ja siten lujittaa kestävän kasvun perustaa.

Toisin sanoen: pessimisti ei pety, mutta kärsivälliset perivät maan. Silloin kun vauhti on oikein kovimmillaan, vaikkapa neljänkympin kohdilla, ei kannata höyrytä huolettomasti, vaan vaihtaa sukset ja parantaa pitoa viimeiselle kympille. Tämä taitaa päteä paitsi olympialadulla myös talouden kestävän kasvun suhteen.

Kiitos – hauskaa iltaa ja hyvää kevään odotusta!