Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankin sidosryhmäverkkotapahtuma 10.2.2022
Kaksi vuosikymmentä euroa – millä nuoteilla eteenpäin?
Arvoisat kutsuvieraat,
Lämpimästi tervetuloa Suomen Pankin puolesta käteiseuron merkkivuoden verkkotapahtumaan! Havaitsimme muiden puhujien kanssa ennen tilaisuuden alkua, että teitä on runsain joukoin linjoilla. Pyrimme yhdessä siihen, että saatte käsillä oleviin aiheisiin tuoreita näkökulmia. Keskustelua voi chatissa kommentoida koko tilaisuuden ajan.
Vaikka meillä kaikilla on Euroopan jännittynyt geopoliittinen tilanne ja Venäjän voimapolitiikka varmasti päällimmäisenä mielessä, on paikallaan aina aika ajoin tarkastella myös Euroopan yhdentymisen tilaa ja näkymiä. Uudenvuodenpäivänä tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun noin 300 miljoonaa eurooppalaista sai käsiinsä uuden valuutan, euron. Eurosta tuli yksi Euroopan yhdentymisen kouriintuntuvimmista saavutuksista ja yhteisen eurooppalaisen identiteetin heijastuma.
Viime vuosikymmenen finanssi- ja velkakriisit olivat ankara stressitesti Euroopan unionille. Eurooppa läpäisi testin – kompuroiden ehkä, mutta kuten etenkin itäisessä Suomessa tiedetään, kompurointi on siitä hyvä, että se voi estää kaatumisen.
Kriisit ovat osoittaneet, että rahaliiton yhteisiä rakenteita on vahvistettava edelleen. Ne on suunniteltava niin, että jokainen jäsenvaltio kantaa ja tietää kantavansa ensisijaisen vastuun omasta talouspolitiikastaan.
Rahaliiton iskunkestävyyttä parantavat pankkiunionin ja eurooppalaisten rahoitusmarkkinoiden kehittäminen. Matkaa on silti vielä jäljellä. Erityisesti pääomamarkkinoiden osalta olemme Yhdysvaltoja jäljessä, mikä näkyy kasvuyritysten ja pk-yritysten riskirahoituksen saatavuudessa EU:ssa.
Suomelle ensimmäiset kaksi vuosikymmentä euroa ovat tuoneet lukuisia konkreettisia yhteisvaluutan hyötyjä. Mutta talouskehityksestä on helppo löytää myös parannettavaa tuleville vuosikymmenille.
Eurokeskustelussa unohtuvat usein ne edut, joista Suomi osana rahaliittoa nauttii, kuten kansainvälisen kaupan ja matkailun alentuneet transaktiokulut sekä valuuttakurssiriskin pieneneminen.
Suurimman hyödyn Suomi on saanut vakauden ja rahapolitiikan uskottavuuden vahvistumisen sekä niistä seuranneen korkotason laskun kautta. Reaalikoron lasku epäterveen korkeista lukemista 1990-luvulla kertoo talouden riskien vähentymisestä, ja se vapautti velanhoitokuluja muuhun käyttöön. Tämä ei ollut vähäinen tekijä Suomen toipumisessa 1990-luvun lamasta ja julkisen talouden tervehdyttämisessä.
Professorityöryhmän tekemässä Suomen EMU-selvityksessä, jota Jukka Pekkarinen 90-luvulla johti, korostettiin tarvetta parantaa taloutemme kykyä sopeutua erityisesti epäsymmetrisiin sokkeihin. Kun valuuttakurssi kiinnitetään ja omasta valuutasta luovutaan, kansantalouden tärkeimmät sopeutumiskanavat ovat kotimaiset hinnat ja palkat.
Finanssikriisin jälkeinen pitkä taantuma osoitti, että Suomen sopeutumiskykyä on tarve vahvistaa. 2010-luvun hitaan kasvun jaksoa leimasivat useat vastatuulet, joita kustannuskilpailukyvyn sitkeä ongelma pahensi, aina kilpailukykysopimukseen asti.
Koronakriisin jälkeen edessämme ovat samat kasvun haasteisiin ja julkisen talouden kestävyyteen liittyvät kysymykset kuin ennen kriisiä, mutta julkisen talouden osalta ikävä kyllä vain aiempaa vaikeampina.
Suomen talouskehitys on viimeisen 15 vuoden aikana jäänyt pahasti jälkeen muiden Pohjoismaiden vauhdista, eikä tilanne nykyisten ennusteiden perusteella näytä kääntyvän Suomelle suosiollisemmaksi. Myös muut Pohjoismaat kohtaavat saman ulkoisen ympäristön kuin Suomi. Se ei siis selitä Suomen pohjoismaisittain heikkoa kehitystä.
Sitä ei selitä myöskään rahaliiton jäsenyys. Ruotsi mainitaan usein esimerkkinä siitä, miten hyvin meillä menisi euroalueen ulkopuolella. Samalla kuitenkin unohtuu se, että Ruotsi eroaa Suomesta monella muullakin tavoin: tuotantorakenne on monipuolisempi, väestörakenne suotuisampi, ja kasvua ja työllisyyttä parantavat rakenneuudistukset ovat edenneet. Ruotsi on kyennyt säilyttämään kilpailukykynsä. Myös euroon kruununsa kytkenyt Tanska on pärjännyt hyvin. Toisaalta niin Saksan, Irlannin, Espanjan kuin Portugalinkin esimerkit osoittavat, että kilpailukyvyn parantaminen on aivan täysin mahdollista myös rahaliitossa.
Arvoisat kuulijat,
Raha- ja finanssipolitiikan voimakas, mutta välttämätön reaktio pandemiaan on tukenut talouksien toipumista. Samalla kysytään, ovatko toimet olleet ylimitoitettuja. Käykö talous nyt niin kuumana, että se voi johtaa inflaation pitkäaikaiseen kiihtymiseen?
Kokonaiskuvassa myönteistä on se, että talouden elpyminen euroalueella jatkuu ja työllisyys paranee. Samalla korkeat bensan ja ruoan hinnat tuntuvat monen kukkarossa ja aiheuttavat huolta ihmisille. Euroalueen kuluttajahinnat ovat nousseet poikkeuksellisen nopeasti, tammikuussa 5,1 %. Inflaation nopeutumisen taustalla on etenkin kolme tekijää[1].
- Energiainflaatio selittää yli puolet euroalueen inflaatiosta. Geopoliittisen tilanteen kärjistyminen pitänee energian hinnat korkeina pitkään.
- Inflaatiota on nopeuttanut yksityisten palvelujenhintojen normalisoituminen talouksien avautuessa syksyllä 2021.
- Nopea toipuminen taantumasta on pahentanut tuotannon pullonkauloja ja komponenttien saatavuusongelmia ja nostanut tuotteiden hintoja.
Nämä inflaatiota vauhdittaneet tekijät eivät yksistään johda sen pysyväisluontoiseen, pitkäaikaiseen kiihtymiseen, elleivät ne aiheuta isoja kerrannaisvaikutuksia eli hintojen ja palkkojen kierrettä. Toisin kuin Yhdysvalloissa, palkkainflaatio on toistaiseksi ollut melko maltillista euroalueella. Palkkojen kehitystä seurataankin nyt erityisen tarkkaan.
Euroopan keskuspankin rahapolitiikan uudesta strategiasta päätimme neuvostossa viime kesänä: keskipitkällä aikavälillä tavoittelemme symmetrisesti kahden prosentin inflaatiota. Tällä hetkellä keskipitkän aikavälin inflaationäkymä euroalueella ei ole kaukana tuosta vauhdista.
Rahapolitiikan päätöksenteossa inflaation lyhytaikaisiin poikkeamiin kahden prosentin symmetrisestä tavoitteesta ei reagoida, ellei niiden odoteta jättävän pysyvämpää jälkeä inflaatioon.
Jos inflaatio kuitenkin uhkaa kiihtyä liikaa ja pitkäaikaisesti, EKP:n rahapolitiikka toimii sen estämiseksi supistamalla osto-ohjelmia ja rahoitusoperaatioita sekä nostamalla ohjauskorkoja. Näin toimii itsenäinen keskuspankki, jonka ensisijainen tavoite on hintavakaus.
Käynnistimme joulukuussa EKP:n neuvostossa rahapolitiikan asteittaisen normalisoinnin. Pandemiaan liittyvän osto-ohjelman (PEPP) netto-ostot päättyvät maaliskuun lopussa. Viime viikon kokouksessa arvioimme, että on olemassa riskejä inflaation ennustettua nopeammasta kiihtymisestä.
Epävarmassa tilanteessa – viittaan myös vallitsevaan geopoliittiseen jännitteeseen ja sen mahdollisiin energia- ja kasvuvaikutuksiin – on vanhan sanonnan mukaisesti parempi katsoa kuin katua eli edetä rahapolitiikan normalisoinnissa nimenomaan asteittain ja askelittain. Rahapolitiikkaa harjoitetaan johdonmukaisesti ja joustavasti, liikkumavara säilyttäen. EKP:n neuvosto toimii kaikilla välineillään sen puolesta, että inflaatio vakautuu kahden prosentin tavoitteeseen keskipitkällä aikavälillä.
Arvoisat kuulijat,
Geopoliittisen tilanteen kärjistyminen korostaa Euroopan unionin yhtenäisyyden merkitystä. Koronakriisin jäädessä historiankirjoihin EU:n suurin haaste on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen.
Kansalaisten arjessa geopolitiikka näkyy ja tuntuu nyt energian hinnan nousuna ja inflaation nopeutumisena. Euroopan unioni ja sen 19 jäsenmaan muodostama yhteisvaluutta muodostavat tässäkin tilanteessa tärkeän tukijalan Euroopan ja Suomen taloudelliselle vakaudelle.
Odotan mielenkiinnolla vieraidemme näkökulmia tämän päivän haasteisiin ja sitä seuraavaa keskustelua. – Kiitos!
[1] Euro ja talous -artikkeli, Koronapandemiasta toipuminen kiihdytti inflaatiota, mutta inflaation ennustetaan tasaantuvan: https://www.eurojatalous.fi/fi/2022/artikkelit/koronapandemiasta-toipuminen-kiihdytti-inflaatiota-mutta-inflaation-ennustetaan-tasaantuvan/