Siirry sisältöön

Johtokunnan varapuheenjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
Puhe Suomalaisella klubilla
Oulu, 25.4.2018

Esityskalvot (PDF)

Suomen Pankki vuonna 1918

#2 Kansi

Tammikuusta toukokuuhun 1918 kestäneen sisällisodan aikana Suomen Pankki toimi kolmen kuukauden ajan punaisen Kansanvaltuuskunnan alaisuudessa. Suomen Pankista tuli keskeinen väline punaisen Suomen rahoituksessa. Samalla Vaasaan siirtynyt senaatti joutui kehittämään sodan aikana erilaisia poikkeuksellisiakin ratkaisuja korvatakseen Suomen Pankin menetyksen.

#3 Suomen Pankki talvella 1917–1918

Vallankumouslinjan käsiin joutuneen SDP:n toimeenpaneva komitea päätti punakaartin liikekannallepanosta 26.1.1918. Kaksi päivää myöhemmin annettiin julistus punaisen vallankumoushallituksen eli Kansanvaltuuskunnan perustamisesta.

Suomen Pankki siirtyi Eduskunnan alaisuudesta Kansanvaltuuskunnalle "teknisesti" tarkastellen yllättävän maltillisesti – jopa laillisia muotoja tavoitellen.

Reilun viikon kestäneitten, pankkivaltuuston ja pankin laillisen johtokunnan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen kansanvaltuuskunta totesi pääkonttorin vallatuksi. Myös 6 haarakonttoria ja Pietarin konttori sekä setelipaino vallattiin.

#4 Vuoden 1918 alkaessa pankkivaltuustossa oli sosialistinen enemmistö

Suomen Pankin aseman vaihtumisen rauhalliseen toimeenpanoon vaikutti se, että jo ennen sodan alkamista pankkivaltuustossa oli sosialidemokraattinen enemmistö.

Vuoden 1916 vaaleilla valitun sosialidemokraattienemmistöisen eduskunnan kausi jäi lyhyeksi, mutta se ehti kuitenkin valita kaikille 4 vapautuvalle pankkivaltuustopaikalle sosialidemokraattiset edustajat. Vanhasta pankkivaltuustosta jatkoivat vain pankkivaltuuston varapuheenjohtaja profesori E. G. Palmen ja professori K.J. Stålberg.

Pankkivaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Helsingin yliopiston dosentti Edvard Gylling. Hänen johdollaan vuosina 1916-1917 sosialidemokraattiset edustajat kritisoivat Suomen Pankin harjoittamaa valuuttakurssipolitiikkaa, joka oli antanut markan heikentyä Venäjän ruplaa seuraten. Tämä oli Gyllingin mukaan tapahtunut työväestön kustannuksella teollisuuden etujen turvaamiseksi – kritiikki kohdistui siis aikansa "devalvaatiopolitiikkaan". Toisaalta Suomen Pankin johtoa vastaan esitetty kritiikki johtui osaltaan turhautumisesta, mitä sosialidemokraattisen puolueen pitäminen sivussa Suomen Pankkia koskevasta päätöksenteosta oli aiheuttanut.

Poliittisesti Gylling kannatti parlamentaarista toimintalinjaa aina sisällissodan syttymiseen asti. Vallankumouksen alettua hän kuitenkin lojaalisuussyistä lähti mukaan kansanvaltuuskunnan toimintaan.

Porvarilliset pankkivaltuusmiehet Palmen ja Ståhlberg tuomitsivat Suomen Pankin haltuun ottamisen. He korostivat tapahtumien laittomuutta, eivätkä osallistuneet pankkivaltuuston kokouksiin alkuvaiheen neuvottelujen jälkeen. Heidät korvattiin sen jälkeen pankkivaltuuston sosialidemokraattisilla varajäsenillä.

Palmen otti pankin valtauksen jälkeen yhteyttä Helsingissä toimiviin ulkomaiden edustajiin, jotta tieto pankin laittomasta haltuunotosta välittyisi näiden maiden hallituksille.

#5 Sisällissodan aika keväällä 1918

Punainen pankkivaltuusto valitsi helmikuun alussa uuden johtokunnan, jonka puheenjohtajaksi nimitettiin Anton Huotari, kansanedustaja ja tamperelaisen Kansan Lehden päätoimittaja. Gyllingin tavoin myös hän koetti ainakin aluksi noudattaa juridisia muodollisuuksia. Tapahtumia Suomen Pankissa onkin kuvattu sanoilla "laillisia muotoja tavoitellut laiton haltuunotto".

Suomen Pankin vakinainen virkamiehistö kieltäytyi yhteistyöstä valloittajien kanssa, joten Kansanvaltuuskunta palkkasi vaihtelevalla menestyksellä uusia työntekijöitä. Yhteensä neljä pankin vakinaista virkamiestä menetti sodan aikana henkensä teloitettuina tai kaatui taisteluissa.

Kansanvaltuuskunnalle osoittautui ylitsepääsemättömäksi haasteeksi talouden järjestäminen. Sotatilan vuoksi veroja ei juuri pystytty keräämään. Ainoa mahdollisuus oli käyttää Suomen Pankkia sota- ja hallintomenojen rahoittamiseen.

Pääkonttorin ja haarakonttorien kassoista Kansanvaltuuskunta sai käyttöönsä seteleitä. Ulkomaiset kirjeenvaihtajapankit eivät suostuneet punaisen Suomen Pankin kanssa yhteistyöhön, koska pitivät haltuunottoa laittomana. Suomen Pankista valtauksen aikana saadut varat, noin 240 miljoonaaa markkaa, menivät valtaosin siviilihallinnon ja punakaartin palkkoihin.

Pääkonttorin valtaus päättyi huhtikuun alkupäivinä 1918, jolloin punainen Suomen Pankki siirtyi Viipurin konttoriin ja sieltä edelleen Pietariin huhtikuun lopulla.

Huhtikuun puolessa välissä, muutama päivä sen jälkeen kun saksalaiset joukot olivat vallanneet Helsingin, Suomen Pankin vanha johtokunta saattoi saapua pankkiin tutkimaan mahdollisia hävityksiä. Mitään suurta hävitystä ei ollut havaittavissa, tosin holvit olivat tyhjät. Pankkia inventoitiin noin viikko, minkä jälkeen pankki avasi ovensa yleisölle 22.4.1918.

#6 Suomen Pankin kultavarat säilyivät Kuopion konttorissa

Suomen Pankin haarakonttorien tilanne määräytyi rintamalinjojen mukaan. Porin, Turun, Tampereen, Hämeenlinnan, Kotkan, Viipurin ja Pietarin haarakonttorit jäivät punakaartien haltuun ilman neuvotteluja ja valtausta vastustaneet esimiehet pidtettiin. Hämeenlinnan konttorin kaksi johtohenkilöä murhattiin pian valtauksen jälkeen.

Suomen Pankin kultavaranto oli jo I maailmansodan syttymisen jälkeen siirretty Helsingistä turvallisemmaksi koettuun Kuopioon. Koska siirrosta oli keskusteltu pankkivaltuustossa, oltiin siitä Kansanvaltuuskunnassa tietoisia. Niinpä ennen pääkonttorin haltuunottamista Kuopion punakaartin paikallinen päällikkö sai Helsingin punakaartin päälliköltä sähkeen, jonka mukaan Kuopion haarakonttori tulisi asevoimin vallata ja pitää punakaartin hallussa.

Konttorin komisarius sai kuitenkin tiedon uhkaavasta tilanteesta, jolloin hän Kuopion poliisimestarin kanssa ryhtyi organisoimaan haarakonttorin puolustusta. Komisarius ilmoitti punakaartille noudattavansa vain Suomen Pankin johtokunnan määräyksiä. Mukaan puolustukseen saatiin runsaasti vapaaehtoisia ja helmikuun alkupäivinä valtausyritykset onnistuttiin torjumaan valtaajien ylivoimasta huolimatta.

#7 Oulun konttori

Suomen Pankin Oulun konttorin toiminta sujui sisällissodan aikana ilman pahempia häiriöitä. Vastaavasti myöhemmin talvi- ja jatkosodan päivät olivat rankempia Oulun kaupungille ja konttorille, pommitettiinhan kaupunkia kovasti ja siitä kärsi myös konttori.

#8 500 mk seteli

Sekä punainen Suomen Pankki että Vaasaan siirtynyt valkoinen Suomen Pankki joutuivat kehittämään erilaisia vaihtoehtoisia maksuvälineitä. Tärkeimpien liikepankkien johtajat sitoutuivat valkoisen Suomen rahoituksen järjestämiseen.

Valkoisen Suomen "keskuspankiksi" nousi Vaasan Osakepankki. Sen "setelit" suunnitteli Aksei Gallén-Kallela.

#9 Kansanvaltuuskunnan kuparinen 5 penniä

Vaihtorahasta oli huutava pula myös punaisten puolella. Suurimmat liikepankit pitivät ovensa suljettuina koko Kansanvaltuuskunnan vallassaolon ajan punakaartien vartioimina.

Kansanvaltuuskunta, jolla oli myös rahapaja hallussaan, ehti keväällä 1918 lyödä erän kuparisia 5-pennisiä. Niiden kehältä löytyy teksti: "Kansan työ, kansan valta".

#10 Setelistön kasvu ja kuluttajahintojen nousu

Sisällissodan aikana Kansanvaltuuskunnan haltuun jäi myös setelipaino. Punaiset laskivat liikkeelle holveista löytämiensä lisäksi myös uusia seteleitä, mutta ne erottuivat vanhoista sarjanumeron perustella. Elinkeinoelämän edustajat hylkivät niitä ja pyrkivät pääsemään niistä eroon mahdollisimman pian.

Maksuvälinekaaos jatkui myös sodan jälkeen.

Sodan jälkeen setelien tuotanto oli käynnistettävä niin pikaisesti kuin mahdollista. Niinpä osa punaisten painamista puolivalmiista seteleistä otettiin käyttöön. Niihin lisättiin tyyppimerkintä "Litt. A".

#11 Laittomat setelit

Sen sijaan punaisen hallinnon liikkeeseen laskemat setelit julistettiin mitättömiksi, mutta ne erosivat pätevistä vain sarjanumeron perusteella.

Tilanne johti lukuisiin väärennöksiin, kun arvottomista seteleistä pyrittiin pääsemään eroon. Väärennösten vuoksi kesäkuussa päätettiin uusia seteleiden värit. Kaikkiin uudenvärisiin seteleihin painettiin merkintä "Sarja II". Myös näitä uusia seteleitä väärennettiin. Vuoden 1918 aikana seteleitä muutettiin myös poistamalla Venäjän kaksoiskotka ja venäjänkielinen arvomerkintä setelien takasivulta.

Vuoden 1918 lopussa alkuperäisestä Saarisen 1909 setelisarjasta oli liikkeessä viisi eri versiota, joista neljä oli laillista ja yksi – punaisten painamat setelit – oli julistettu väärennökseksi.

Kaiken kaikkiaan sisällissodan kansallinen murhenäytelmä jätti näin ollen isot jäljet myös Suomen talouteen ja rahajärjestelmään. Turbulenssi jatkui vuosia, 1920-luvun puoliväliin saakka.

Risto Rytin kausi pääjohtajana alkoi vuonna 1924 ja jatkui aina vuoteen 1945. Hänen pääjohtajakautensa alussa itsenäisen tasavallan rahajärjestelmä saatiin vakaalle tolalle, ennen kuin 1930-luvun suuri maailmanpula ja myöhemmin toisen maailmansodan syttyminen taas sitä horjuttivat. Mutta se on jo uuden alustuksen teema, toisen kerran.

Lähteet:
A. Kuusterä ja J. Tarkka (2011). "Suomen Pankki 200 vuotta. Keisarin kassasta keskuspankiksi".

V. Ikonen. Rahamuseon näyttely "Suomen Pankki 1918".