Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
Eurooppa ja Suomi – 20 vuotta rahaliitossa,
Avauspuheenvuoro Turun Eurooppa-foorumissa
Turku, 30.8.2018
Eurooppa ja Suomi – 20 vuotta rahaliitossa
Arvoisa yleisö, hyvät ystävät, Ladies and Gentlemen!
Tervetuloa kaikki tähän Suomen Pankin järjestämään osuuteen Turun ensimmäisessä Eurooppa-foorumissa. Seuraavan parin tunnin ajan painopiste on talous- ja raha-asioissa, niin Suomen kuin Euroopankin.
Tämä foorumi on hieno aloite, eikä suinkaan ensimmäinen kerta, kun Turku vie Eurooppa-ajattelua eteenpäin. Turku oli suomalaisen EU-keskustelun moottori 1980-luvulla. Sallittakoon yksi tuohon jaksoon liittyvä muistelus siitä, miten eurooppalainen ja turkulainen vaikutus saapui Helsinkiin.
Toimin tuolloin Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin assistenttina ja vastasin lisensiaattiseminaarin junailuista. Kutsuimme dosentti Esko Antolan Turun yliopistosta luennoimaan integraatioteorioista. Esko tuli ja luennon aika oli, mutta akateemisen vartinkin jälkeen meitä oli odotetun noin 30 lisensiaattityön tekijän sijaan paikalla vain kolme seminaarilaista. — Nolo tilanne, ja kysyin Eskolta, riittääkö tämä kolmikko kriittiseksi massaksi kuulijoita. ”Eiköhän vedetä luento”, Esko vastasi. Panimme homman käyntiin. Esko käsitteli federalistisen, funktionalistisen ja kommunikatiivisen integraatioteorian ja vertasi niitä hallitustenväliseen suuntaukseen. Kävimme vilkkaan keskustelun – kerrankin sai puheaikaa – ja jatkoimme juttua muistaakseni läheisessä ravintola Pam-Pamissa.
Entä sitten? Minä sain kimmokkeen väitöskirjani aiheeseen ja käytin myöhemmin Eskon pitämän luennon muistiinpanoja hyödyksi, kun valmistelin dosenttina omaa EU-luentosarjaani. Yksi meistä kolmesta – ajanpuutteen vuoksi nimiä mainitsematta – päätyi kymmeneksi vuodeksi EU-komissaariksi. Toinen eli valt. maist. Jukka Salovaara on nykyisin ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö ja entinen EU-asiain alivaltiosihteeri. — Saatan olla jäävi arvioimaan, mutta uskallan kuitenkin sanoa, että ei tainnut Eskon luento aivan hukkaan mennä.
Osaltani opin tästä ainakin sen, että yleisömäärä ei aina ratkaise ja aina kannattaa panna parastaan, vaikka olisi vain yksi kuulija paikalla. Niinkin on joskus matkan varrella käynyt. Tänään täällä tilanne on onneksi toinen.
Esko Antolan ja Turun koulukunnan vaikutus suomalaiseen Eurooppa-keskusteluun on ollut mittava. Olisiko liikaa, jos Turun Eurooppa-foorumiin luotaisiin Esko Antolan nimeä kantava vuosittainen luento? Jätän tämän ajatuksen foorumin järjestäjien harkittavaksi.
* * *
Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun tehtiin ratkaisevat päätökset Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n käynnistämisestä ja Suomen liittymisestä siihen. Euroopan keskuspankki aloitti toiminansa heinäkuussa 1998. Euro otettiin käyttöön tilivaluuttana seuraavan vuoden alusta.
Yhteinen raha on Euroopan integraation näkyvin saavutus, jonka me kansalaiset kohtaamme arjessa päivittäin. Se ostovoima, jota Maija Meikäläinen kantaa kukkarossaan eurosetelien muodossa, on käypää rahaa 19 maassa alueella, jossa asuu yli 340 miljoonaa ihmistä.
Suomalaiset arvostavat yhteisvaluuttaa. Eurobarometri -tutkimuksen mukaan peräti 76 prosenttia suomalaisista ilmoittaa kannattavansa rahaliittoa ja euroa. Vain 19 prosenttia sanoo olevansa sitä vastaan.
Suomen 20 vuotta sitten tekemällä päätöksellä liittyä oli sekä taloudelliset että poliittiset syyt. Taloudelliset syyt liittyivät vakauden tavoitteluun. Suomi oli kokenut 1990-luvun alussa vaikean pankki- ja valuuttakriisin, jonka jäljiltä haluttiin tavoitella suurempaa vakautta ison valuutta-alueen osana. Tuoreessa muistissa oli, miten markkaan kohdistunut epäluottamus oli pitänyt Suomen markkinakorot kaksinumeroisella tasolla samaan aikaan kun talous sukelsi 80-luvun talouspolitiikan virheiden seurauksena.
Euroon liittymiseen oli myös poliittisia perusteita. Suomi oli pitkään osallistunut Euroopan integraatioon tavallaan puolinaisesti – lähinnä taloudelliseen integraatioon, erityisjärjestelyillä ja liitännäisjäsenyyksin, mutta 1990-luvulla halusimme liittyä vihdoin mukaan yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi, päättämään meitä koskevista asioista tasavertaisesti muiden unionin jäsenmaiden kanssa.
Rahaliiton vaikutuksia Suomen talouteen on vaikeata varmuudella erottaa kaikista muista mullistuksista, joita kuluneiden 20 vuoden aikana on tapahtunut. Näitä ovat olleet 2000-luvun alun globaali noususuhdanne, johon Suomessa liittyi Nokian nousu ja kriisi, vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seurannut taantuma, sekä Venäjän-kauppamme nousut ja laskut.
EKP:n rahapolitiikka on sopinut hyvin Suomen taloudelliseen tilanteeseen. Viime vuosina koettu Euroalueen elpyminen, jota EKP:n laaja arvopaperien osto-ohjelma ja matala korkotaso ovat tukeneet, on vaikuttanut taloudellisen tilanteen paranemiseen myös Suomessa.
Ei Suomen käynnissä oleva elpyminen tietenkään ole tullut vain EKP:n toimien tuloksena. Suomen eurojäsenyyttä valmistellut Jukka Pekkarisen vetämä professorityöryhmä korosti työmarkkinoiden joustavuutta edellytyksenä sille, että Suomi menestyisi rahaliitossa. Tähän arvioon on saatu vahvistusta kuluneiden vuosien aikana. Kilpailukykysopimusta ja sillä saatuja tuloksia suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvyn korjaamiseksi voidaan pitää osoituksena siitä, että rahaliitossa pärjäämiseksi tarvittavaa yhteisymmärrystä ja työmarkkinoiden joustavuutta Suomessa tiukan paikan tullen myös löytyy.
* * *
Hyvät ystävät,
Euroopan unioni on sekä välittömistä käytännön tarpeista lähtenyt hanke että myös aatteellinen yhteisö. Aatteellisilla päämäärillä viittaan siihen, että Euroopan yhdentymisen tavoitteita toisen maailmansodan jälkeen olivat rauhan vakiinnuttaminen Euroopassa ja talouden elvyttäminen demokratian suojelemiseksi totalitaristisilta, epädemokraattisilta voimilta. EU:n taloudellinen ja poliittinen puoli liittyvät nykyäänkin toisiinsa. Tämä näkyy siinä, miten unionin rooli avoimen maailmankaupan edistäjänä ja liberaalin demokratian lipunkantajana on viime aikoina korostunut.
Nationalistinen toimintamalli on maailmalla voimistunut esimerkiksi kauppapolitiikassa, ympäristöpolitiikassa ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä. Esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä korostavat entistä yksipuolisemmin kansallisia etujaan globaalin yhteistyön sijaan. Tämän seurauksena avoimen, yhteisiin sääntöihin ja instituutioihin nojaavan kansainvälisen järjestelmän omistajuus on tänään hukassa.
Käynnissä olevassa globaalissa murroksessa EU edustaa valistuksen arvoja – kansainvälisessä politiikassa sitä ajatusta, että kansojen ja valtioiden väliset suhteet on perustettava sääntöperäiseen yhteistyöhön, joka nojaa lakeihin ja sopimuksiin eikä raakaan voimaan. Tämä ohjaa luonnollisesti EU:n sisäistä toimintaa jäsenvaltioiden yhteisönä, mutta määrittää myös EU:n kansainvälistä toimintaa.
Suomen kannalta on tärkeää, että EU ja rahaliitto toimivat mahdollisimman hyvin. Siksi meidän kannattaa edistää sellaisia uudistuksia, jotka vievät eteenpäin euroalueen vakaata, kasvun ja työllisyyden kannalta suotuisaa toimintaa. Kotikatsomoa lämmittävien kynnyskysymysten asettamisen sijaan nyt tarvitaan ennen muuta eurooppalaista sillanrakennusta.
Asian ulottuvuus on laajempi kuin vain rahapoliittinen: euroalue muodostaa EU:n poliittisen ja taloudellisen ytimen, ja sen häiriötön toiminta on ehto koko EU:n menestykselle. Euroalueen uudistaminen on siten nähtävä osana isompaa savottaa Euroopan kansainvälisen aseman ja sen poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan vahvistamiseksi.
* * *
Meidän suomalaisten ei kannatakaan jäädä sivustakatsojiksi keskustelussa euroalueen uudistamisesta. Turun Eurooppa-foorumi tarjoaa nyt erinomaisen tilaisuuden keskustella myös talous- ja rahaliiton kehittämisestä. Me Suomen Pankissa arvostamme suuresti sitä, että voimme olla mukana virittämässä tällaista keskustelua.
Euroaluetta uudistettaessa on syytä ottaa opiksi kuluneiden 20 vuoden aikana saaduista kokemuksista. Tärkein opetus on, miten olennaista rahoitusmarkkinoiden vakaus on reaalitalouden ja työllisyyden kannalta.
Maailmanlaajuinen finanssikriisi kymmenen vuotta sitten pani myös rahaliiton rakenteet kovaan testiin. Vaikeiden vaiheiden ja vaikeiden päätösten myötä tilanne saatiin hallintaan. Vuonna 2012 päästiin myös vihdoin poliittiseen yksimielisyyteen pankkiunionista, jolla finanssi- ja velkakriisin toistuminen estettäisiin. Sen jälkeen tehtyjen uudistusten seurauksena Euroopan pankkijärjestelmä on nyt paljon vahvempi ja turvallisempi kuin 20 vuotta sitten, kun rahaliitto muodostettiin.
Euroopan unionissa on jälleen käynnissä isojen strategisten valintojen aika. Monet Euroopan maiden kohtaamista haasteista, kuten ilmastonmuutos, maahanmuuton hallitseminen ja kauppapolitiikka, ovat sellaisia, että niihin on vastattava yhteisvoimin.
Konkreettisena esimerkkinä: unionin jäsenmailleen tarjoaman kauppapoliittisen selkänojan merkitys on viime aikoina nopeasti korostunut globaalin järjestelmän horjuessa. Suomelle EU:n kauppapoliittisella toimintakyvyllä on iso merkitys — meille pienenä ja suhdanneherkkänä maana sillä on ehkä jopa suurempi merkitys kuin monelle muulle jäsenmaille. Vapaakauppaa ylläpitävä kansainvälinen järjestys on ollut Suomen kasvutarinan kulmakivi.
Myös työtä rahaliiton rakenteiden kuten pankkiunionin vahvistamiseksi on yhä jäljellä. Keskeneräisiä asioita, joissa pitäisi päästä eteenpäin, ovat etenkin pankkikriisien hoitoon tarkoitetun rahaston vahvistaminen, yhteisen talletussuojan rakentaminen sekä toimet, joilla Euroopan vakausmekanismin kykyä vakauttaa valtionlainamarkkinoiden toimintaa parannettaisiin.
Lisäksi Suomen ja koko Pohjolan kannalta olisi hyödyksi, jos kaikki Pohjoismaat, joiden kanssa meidän pankkisektorimme on pitkälle yhdentynyt, voisivat liittyä euroalueen pankkiunionin rakenteisiin. Tähän EU-sopimukset antavat mahdollisuuden, jos poliittista tahtoa löytyy.
Meillä on seuraavaksi mahdollisuus kuulla ensin tohtori Francesco Papadian keynote-puheenvuoro ja sen jälkeen asiantuntevan ja monipuolisen paneelimme näkemyksiä siitä, mitä rahaliitto on merkinnyt Suomelle ja Euroopalle ja miten tästä olisi syytä jatkaa.
Kiitos, tervetuloa ja toivotan kaikille antoisaa keskustelua Suomen ja Euroopan tulevaisuudesta.