Siirry sisältöön

Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
Suomen Pankin vuosikertomuksen 2018 julkaisutilaisuus
Helsinki, 26.4.2019
Esityskalvot (pdf)
Vuosikertomus

Kestääkö Suomen ja euroalueen kasvu epävarmuuden maailmassa?

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät ystävät,

Lämpimästi tervetuloa tähän vuosikertomuksen julkaisutilaisuuteen.

Keskuspankkitoiminnasta on tullut entistä avoimempaa ja entistä enemmän joukkuepeliä. Toisin kuin joskus taannoin, keskuspankki ei voi enää onnistua tehtävässään yksin, eristäytymällä norsunluutorniin.

Ei vähiten siksi, että finanssikriisin seurauksena Suomen Pankki ja koko eurojärjestelmä ovat saaneet uusia tehtäviä mm. rahoitusvakauden ja pankkivalvonnan saralla. Näiden uusien tehtävien onnistunut hoitaminen edellyttää entistä laaja-alaisempaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Te, hyvät kutsuvieraat, edustatte meille tärkeitä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pyrimme tekemään tuloksellista yhteistyötä myös jatkossa.

Kuten Elisa Newbyn äsken esittelemästä vuosikertomuksesta käy ilmi, Suomen Pankin toimintakenttä on melko monipuolinen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Toimintaamme ohjaa silti yksi kantava päämäärä: vakauden vaaliminen. Vakaudella en tarkoita vain hintavakautta, joka on kyllä ensisijainen tavoitteemme. Finanssikriisi opetti, että hintavakauden rinnalla on huolehdittava myös rahoitusjärjestelmän vakaudesta. Rahoitusvakauden turvaamisesta onkin tullut rahapolitiikan rinnalle modernin keskuspankkitoiminnan toinen pääpilari.

Miksi vakaus on sitten niin tärkeää juuri Suomelle? 

Vakaus ja kestävä talouskasvu kulkevat käsi kädessä. Taloushistorian valossa tämä on erityisen totta ja tärkeää Suomelle, joka on pieni, viennistä ja siten kansainvälisistä suhdanteista riippuvainen avotalous. Kehityksemme on vakaalla ja kestävällä pohjalla silloin, kun suhdanteet eivät heilauta taloutemme kehitystä kohtuuttomasti ja suojaverkkomme ovat riittävän vahvat auttamaan meitä sopeutumaan maailmantalouden muutoksiin. Nämä suojaverkot voivat olla vahvat vain silloin, kun julkinen taloutemme on kestävällä pohjalla.

[Kalvo 2. Maailmantalouden kasvu on hidastunut]

Elämme epävarmuuden maailmassa, jossa Suomen talouskehityksen kestävyyttä koetellaan niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäyksellä. Globaalit kauppapolitiikan jännitteet, Kiinan talouskasvun hidastuminen ja Euroopan omat ongelmat ovat viime aikoina lisänneet epävarmuutta ja sumentaneet talouden näkymiä. Viennistä riippuvaisen Suomen talouteen epävarmuuden lisääntyminen ja euroalueen näkymien heikkeneminen on heijastunut nopeasti. Pitkällä sihdillä tarkastellen taas väestön ikääntyminen, ilmaston lämpeneminen ja hidas tuottavuuskasvu ovat ilmiöitä, jotka haastavat kestävän talouskehityksen kaikissa kehittyneissä maissa, myös meillä.

Tänään keskityn puheenvuorossani työllisyyteen ja siihen, kuinka sitä kasvattamalla voimme vahvistaa julkisen talouden tilaa. Arvioin myös kotitalouksien velkaantumista, joka Suomessa on kasvanut historiallisen korkeaksi. Lopuksi tarkastelen elvyttävää rahapolitiikkaa ja sitä, kuinka rahapolitiikan strategian uudelleentarkastelu mahdollistaisi keskuspankkeja varautumaan pidemmän aikavälin haasteisiin. 

Kotimainen talouspolitiikka on luonnollisesti erityisen ajankohtainen teema uuden hallituksen muodostamisen pian käynnistyessä.

Kun Suomen Pankin suunnalta tarkastelemme kotimaan talouspolitiikkaa, lähtökohtamme on aina lakisääteinen tehtävämme, jonka nojalla tavoitteeksemme on hintavakauden lisäksi asetettu kestävä kehitys, tasapainoinen talouskasvu sekä täystyöllisyyteen tähtäävä, kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous.[1]

Lakisääteinen lähtökohta on myös Suomen Pankin itsenäinen asema. Vastaavasti kunnioitamme vaaleilla valittujen päättäjien toimivaltaa. Suomen Pankki voi arvioida eri vaihtoehtojen vaikutuksia, mutta emme valitse näitä vaihtoehtoja tai määrittele yhteiskunta- ja talouspolitiikan täsmällisiä tavoitteita. Sen sijaan pyrimme edesauttamaan yhteisen tilannekuvan syntyä kansantaloutemme tilasta ja siten tukemaan kestävien ratkaisujen syntymistä.

Työllisyyden parantaminen vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä

[Kalvo 3. Julkinen velka on saatu käännettyä lievään laskuun]

Tässä kuussa loppui yksi eduskuntavaalikausi ja eilen alkoi toinen. Julkinen talous ja työllisyyskehitys olivat talouspolitiikan ydinkysymyksiä päättyneellä vaalikaudella. Sitä ne ovat myös alkaneella.

Suomen julkisen talouden tila on viime vuosina kyllä tuntuvasti kohentunut: alijäämä ja velan suhde bruttokansantuotteeseen ovat nyt tuntuvasti pienempiä kuin muutama vuosi sitten. Alijäämä oli viime vuonna 0,6 % BKT:sta ja velka vuoden lopussa 58,9 % BKT:sta eli niukasti alle 60 prosentin tason.

Julkisen talouden tilaa on kohentanut sekä nopeutunut talouskasvu että julkisissa menoissa tehdyt säästöt suhteessa verotulojen kehitykseen. Työllisyysasteen nousu 72,5 prosenttiin on osaltaan supistanut alijäämää.

[Kalvo 4. Julkinen talous yhä alijäämäinen]

Mutta vielä ei olla voiton puolella. Julkinen talous on pysynyt sitkeästi alijäämäisenä. Kun viimeaikaisesta suotuisasta suhdannetilanteesta huolimatta julkinen talous ei ole noussut ylijäämäiseksi, voi olla huolissaan siitä, mitä tapahtuu, kun suhdannetilanne heikkenee. On tärkeää, että hyvinä aikoina kerätään puskureita. Niitä tarvitaan vakauttamiseen silloin, kun talouden kehitys kääntyy huonompaan suuntaan.

Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ei olekaan vielä varmistettu. Arviomme mukaan kestävyysvaje on noin 3 prosenttia BKT:sta.

On hyvin tiedossa – niin päättäjillä kuin kansalaisillakin – että väestön ikääntyminen heikentää julkisen talouden näkymiä. Eläkemenot ovat jo kasvaneet, kun sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat tulleet eläkeikään. Seuraavaksi alkavat nopeasti kasvaa terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoivaan liittyvät menot. Lisäksi julkisen talouden näkymiä painavat syntyvyyden pieneneminen ja yleisen eliniän piteneminen.

[Kalvo 5: Julkisen talouden kestävyysvaje Suomessa verraten suuri]

EU:n komission tuorein arvio Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta on 2,7 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Komissio laatii arvionsa eri maille karkeasti ottaen yhtenäisillä menetelmillä. Verrattuna muihin EU:n perinteisiin teollisuusmaihin Suomen kestävyysvaje ei ole suurin, mutta kylläkin suuremmasta päästä.

Väestön ikääntyminen painaa julkisen talouden näkymiä laajasti likimain kaikissa EU-maissa. Kestävyysvajeiden takana on osin erilaisia tekijöitä eri maissa. Joissain maissa keskeinen tekijä on ikääntymisen odotetut vaikutukset, kun taas toisissa lähtötilanteen alijäämä on tärkeämpi. Suomessa kestävyysvaje on seurausta näistä molemmista.

Kun otetaan huomioon julkisen talouden kestävyysvaje ja Suomen yhä melko suotuisa suhdannetilanne, julkista taloutta olisi yhä perusteltua vahvistaa. Nopeasti vaikuttavien toimien lisäksi julkisen talouden näkymiä on tarpeen kohentaa rakenteellisilla uudistuksilla, joiden vaikutukset usein tuntuvat pidemmällä aikavälillä. Vasta näillä eväillä alamme olla voiton puolella julkisen velan trendin kääntämisessä.

[Kalvo 6. Tarvitaan useita työllisyyttä parantavia uudistuksia]

Julkisen talouden tilaa voidaan siis kohentaa erilaisilla toimenpiteillä, joiden keskiössä on väistämättä ja luonnollisesti työllisyyden kehitys.

Työllisyysaste on viime vuosina noussut alle 69 prosentista yli 72 prosentin – osin suotuisan suhdanteen, osin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen päätösten seurauksena. Kilpailukykysopimus korjasi suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukykyä 6½ % yksikkötyökustannuksilla mitattuna, mikä osaltaan loi tukevaa pohjaa talouskasvun ja työllisyyden elpymiselle.

Kestävyysvajeen kurominen umpeen näyttää silti lähes mahdottomalta, ellei työllisyysastetta kyetä tuntuvasti nostamaan nykyiseltä tasoltaan. Pohjoismaisen tason eli vähintään 75 prosentin työllisyysasteen pitäisi olla Suomelle aivan realistinen tavoite, johon tähdätä vaalikauden mittaan. Se ei kuitenkaan tule itsestään.

Miten tämä voidaan saada aikaan? Työllisyysaste tuskin nousee enää kovin paljon lähivuosina, ellei sen edellytyksiä paranneta uudistuksilla. Tieteellisen tutkimusnäytön pohjalta mahdollisten uudistusten vaikutuksista voidaan tehdä arvioita.

Mikään yksittäinen toimenpide tuskin yksin nostaa työllisyysastetta ratkaisevasti. Tarvitaan useita. Mahdolliset toimenpiteet koskevat perhevapaita, niin sanottua eläkeputkea sekä työttömyysturvaa ja laajemminkin muuta sosiaaliturvaa. Merkitystä on myös asuntopolitiikalla ja kilpailun esteiden purkamisella. Samaan aikaan koulutusjärjestelmän ja aktiivisen työvoimapolitiikan pitää onnistua tehtävissään.

Uudistuksiin liittyy väistämättä arvovalintoja. Ne kuuluvat vaaleilla valituille edustajille. Virkamiesvalmistelijoiden näkökulmasta voidaan yhtä kaikki todeta, että meillä on julkisen talouden tilaan ja työllisyyteen liittyvä vakava ongelma, joka uhkaa pahentua ajan kuluessa. Voidaan myös todeta, että ilman useita rinnakkaisia uudistuksia tämä ongelma tuskin ratkeaa.

Toki yksi vaihtoehto on luottaa hyvään onneen. Aina on mahdollista, että tuleva kehitys osoittautuu, ei nyt arvioitua huonommaksi, eikä nykyisten arvioiden mukaiseksi, vaan paljon nykyisiä arvioita paremmaksi. Yllätyksiähän tapahtuu. Talouskehityksessä varsinkin.

Mutta jos päädytään siihen, että uudistuksia ei tehdä ja luotetaan hyvään onneen – ainahan lotossakin joku voittaa – sekin on päätös. Ja se on päätös, joka sisältää merkittävän yhteiskunnallisen arvovalinnan.

Kotitalouksien velkaantuneisuudesta ei saa tulla vakaan talouskehityksen jarrua

Julkisen talouden kestävyys ei yksin riitä turvaamaan kansantalouden tasapainoista kehitystä. Myös jokaisen suomalaisen oman talouden olisi syytä pysyä kestävällä pohjalla. Suomen Pankki on jo pitkään esittänyt huolensa suomalaisten kotitalouksien velkaantuneisuudesta. Se on kahdessa vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut. Veloista suurin osa on asuntolainoja. Kulutusluottojen ja varsinkin taloyhtiölainojen osuus on kuitenkin nopeassa kasvussa.

[Kalvo 7: Velkaantumisen noidankehä]

Miksi kotitalouksien velkaantuminen sitten on ongelma? Suuret velat ovat riskejä niin kotitalouksille itselleen kuin koko kansantaloudelle. Omaan talouteen kohdistuvat iskut – kuten korkojen nousu, työttömyys tai vakavat sairaudet – koettelevat etenkin maksukykyynsä nähden velkaantuneimpia kotitalouksia. Jos velkaisen kotitalouden tulot äkillisesti supistuvat, kotitalous voi joutua kovalla kädellä karsimaan kulutustaan pystyäkseen lyhentämään lainojaan ja maksamaan niiden korkoja.

Valitettavasti kansantalous ajautuu vakaviin vaikeuksiin, jos monet velkaantuneet kotitaloudet ovat pakotettuja leikkaamaan muita kuin välttämättömiä menojaan. Kulutuksen supistuminen vähentää erityisesti kotimarkkinayritysten tuotteiden ja palveluiden kysyntää. Se nakertaa yritysten kannattavuutta ja voi johtaa pahenevaan noidankehään: irtisanomisiin, konkursseihin ja syvenevän taantuman kierteeseen.

Pankeille ja niiden myöntämille luotoille on vuodesta 2015 alkaen voitu asettaa erityisiä vaatimuksia, joita kutsutaan makrovakausvälineiksi. Finanssikriisi opetti, että näitä välineitä tarvitaan liiallisen luotonannon ja velkaantumisen riskien suitsimiseksi ja kriisien ennalta ehkäisemiseksi.

Suomessa makrovakausvälineiden käytöstä päättää Finanssivalvonnan johtokunta. Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan asiantuntijat vastaavat yhdessä päätöksentekoa tukevasta analyysistä. Valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö osallistuvat päätösten valmisteluun. Laajan valmistelun ansiosta päätökset perustuvat parhaaseen tietoon rahoitusjärjestelmän ja reaalitalouden tilanteesta ja riskeistä.

Laeissa säädetään, mitä makrovakausvälineitä Suomessa voidaan käyttää ja millä edellytyksillä. Makrovakausvälineistöä on Suomessa vaiheittain laajennettu, ja Finanssivalvonnan johtokunta on tarpeen vaatiessa käyttänyt sille annettuja välineitä. Se on muun muassa asettanut lisäpääomavaatimuksia rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäville pankeille ja pankkien asuntolainavastuille.

Rahoitusmarkkinat kehittyvät nyt digitalisaation vauhdittamina nopeasti. Tarvitaanko Suomeen uusia välineitä kotitalouksien kasvaneeseen velkaantuneisuuteen liittyvien riskien vähentämiseksi?

Uusien asuntolainojen kokoa suhteessa lainan vakuuksiin rajoittava enimmäisluototussuhde – eli lainakatto – ei tähän yksin riitä. Lainakatto voi olla riittämätön etenkin asuntomarkkinoiden ylikuumetessa, jolloin asuntoluotonanto ja asuntojen hinnat ruokkivat toisiaan ja vaarallisimmillaan puhaltavat talouteen myöhemmin puhkeavia kuplia.

Kotitalouksien velkaantumisen jarruttamiseksi Suomi voisi harkita muitakin välineitä, kuten kotitalouden velkojen kokonaismäärän rajoittamista suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Toinen keino olisi luottojen enimmäispituuden rajoitus, jolla lainojen pituudet pysyisivät nykyisillä terveillä tasoillaan.

Uudet keinot tulisi kohdistaa muihinkin lainanantajiin kuin pankkeihin, sillä rahoituspalveluiden monipuolistuminen ja digitalisoituminen on lisännyt uusien lainanantajien, kuten pikavippiyhtiöiden, merkitystä. Kotitalouksien kokonaisvelkaantumisen hallintaa ja seurantaa tukisi suunnitteilla oleva positiivinen luottotietojärjestelmä, johon tulisi koota tiedot kotitalouksien kaikista veloista ja velkaosuuksista.

Runsas rahapolitiikan elvytys yhä välttämätöntä

Viime kuukausina maailmantaloudesta saadut tiedot ovat vahvistaneet arviota siitä, että hitaampi talouskasvu jatkuu kuluvana vuonna. Maailmantalouden vastatuulet jarruttavat myös euroalueen talouskasvua.

[Kuvio 8: Pohjainflaatio]

Maaliskuussa meillä oli EKP:n neuvostossa käytössä uusimmat ennusteet. Energian ja ruoan hinnasta puhdistettu ns. pohjainflaatio on yhä noin yhden prosentin tuntumassa, jo kuudetta vuotta.

Inflaatio-odotukset, jotka kuvaavat markkinoiden odotuksia euroalueen inflaatiosta, ovat laskeneet viime aikoina entistä alemmaksi. Tämä voi olla tilapäistä, mutta odotusten laskuun voivat vaikuttaa myös pitempikestoiset syyt. Siksi EKP:n neuvosto teki uusia keventäviä rahapoliittisia päätöksiä, jotta inflaatio palautuu kestävästi kohti hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä.

[Kuvio 9: Markkinoiden odotukset koron nostoista]

Kuviosta 9 nähdään, miten EKP:n korko-ohjaus on toiminut, kun rahapolitiikkakorkoja koskevien odotusten ura aleni markkinoilla. EKP:n koron noston odotettu ajankohta on siirtynyt myöhäisemmäksi ja ensimmäistä koronnostoa odotetaan nyt markkinoilla vuodenvaihteessa 2020 – 21. Tämä muutos ohjauskorkoja koskevissa odotuksissa on osaltaan jo keventänyt rahoitusoloja euroalueella.

Miksi inflaatiokehitys jatkuu niin vaimeana? Tähän on useita syitä. Ensinnäkin pitkään jatkunut hidas inflaatio on saattanut alentaa inflaatio-odotuksia pitkäkestoisesti ja vieläpä niin, että ne liikkuvat herkästi alaspäin. Toiseksi markkinoilla saatetaan arvioida, että rahapoliittiset keinot eivät nykyoloissa ole riittävän tehokkaita inflaation kiihdyttämiseksi.

Edelleen inflaatio-odotusten laskuun saattaa olla syynä se, että EKP:n hintavakauden määritelmä tulkitaan epäsymmetriseksi. Pääjohtaja Mario Draghi täsmensi pari viikkoa sitten hintavakauden tavoitetta toteamalla, että EKP:n neuvosto on täysin sitoutunut inflaation palauttamiseen kahteen prosenttiin ilman tarpeetonta viivytystä. Lisäksi hän muistutti, että hintavakauden määritelmä ”alle mutta lähellä 2 prosenttia” ei ole katto inflaatiolle, vaan inflaatio voi poiketa tästä molempiin suuntiin, kunhan se on polulla kohti tavoitetta keskipitkällä aikavälillä. 

[Kuvio 10: Rahapolitiikan strategian uudelleenarviointi]

Olen esittänyt EKP:n strategian uudelleenarviointia. Rahapolitiikan lyhyen ja keskipitkän aikavälin mitoitus ja rahapolitiikan strategiaa koskeva tarkastelu on tärkeätä pitää erillään. Strategian muutokset tulee valmistella pidemmällä jänteellä, karttuneeseen tutkimustietoon perustuen, koska olosuhteiden muuttumisella voi olla pysyviä vaikutuksia rahapolitiikkaan ja sen harjoittamiseen.

Rahapolitiikan toimintaympäristö on viimeisen 10 vuoden aikana olennaisesti muuttunut mm. finanssi- ja velkakriisin vaikutusten ja väestön ikääntymisen seurauksena. Myös kokemukset epätavanomaisesta rahapolitiikasta sekä karttunut tutkimustieto haastavat keskuspankit tarkastelemaan rahapolitiikan strategiaansa. Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve aloitti äskettäin oman strategia-arvionsa.

[Kuvio 11: Luonnollisen korkotason arviota euroalueella]

Strategian uudelleenarviointiin on useita syitä. Yksi niistä – ja hyvin keskeinen – on lyhyiden riskittömien nimelliskorkojen painuminen hyvin alas. Jos nykyinen hyvin matalien korkojen ympäristö osoittautuu pitkäaikaiseksi ilmiöksi, mihin useat tutkimukset viittaavat, perinteisen korkopolitiikan liikkumatila varsinkin elvyttävään suuntaan jää pienemmäksi kuin mihin ennen finanssikriisin aikaa totuttiin.

[Kuvio 12: Phillips-käyrä kolmella jaksolla]

Toinen rahapolitiikan kannalta merkittävä seikka on, että taloudellisen aktiviteetin ja inflaatiopaineiden välinen riippuvuus on viime vuosina heikentynyt. Puhutaan ns. Phillipsin käyrän loivenemisesta. Jos tämä ilmiö osoittautuu pysyväksi, se merkitsisi, että rahapolitiikan vaikutus kokonaiskysynnän kautta inflaatioon olisi heikentynyt.

[Uudelleen à  Kuvio 10: Rahapolitiikan strategian uudelleenarviointi]

Kolmanneksi, kuten edellä todettiin, inflaatio-odotukset ovat viime vuosina euroalueella laskeneet. Yksi selitys tälle on se, että edellä mainituista syistä luottamus keskuspankkien kykyyn vaikuttaa inflaatiovauhtiin nykytilanteessa voi olla heikentynyt. 

Nämä kolme seikkaa yhdessä puoltavat myös EKP:n rahapolitiikan strategian uudelleenarviointia. Jos se johtaisi täsmennyksiin, jotka lisäävät rahapolitiikan tehoa ja uskottavuutta, olisi se saavuttanut tarkoituksensa.

Hyvät ystävät,

Suomen ja euroalueen kasvu kestää, jos talouden pohja on vakaa. Haasteita ja työtä riittää.

Työllisyysasteen nostaminen, julkisen talouden kestävyyden varmistaminen, kotitalouksien velkaantumisen hillitseminen, rahapolitiikan oikeaan osuva virittäminen – nämä ovat kestävän talouskasvun aineksia.

Pidemmällä sihdillä hyvinvointimme nojaa osaamiseen ja osallistumiseen. Korkea koulutustaso ja yritysten innovaatiokyky sekä kansalaisten aktiivinen osallistuminen työmarkkinoille pitävät yllä pitkäjänteistä kilpailukykyämme ja turvaavat tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Näillekin kestävä julkinen talous luo pohjaa.

Vakauden turvaaminen on joukkuepeliä. Suomen Pankki tarvitsee yhteistyökumppaneita maailmalla ja euroalueella, mutta ennen kaikkea kotimaassa. Eikä vähiten, tarvitsemme osaavia ja motivoituneita työntekijöitä. He tekevät Suomen Pankista kokoaan suuremman vaikuttajan eurojärjestelmässä. Haluankin vielä kiittää kaikkia töihinsä sitoutuneita kollegoitani erinomaisesta työpanoksesta täällä pankissa.

Kiitoksia huomiostanne – ja nyt olen valmis vastaamaan kysymyksiinne.

[1] Vrt. Laki Suomen Pankista, § 1-2, sekä EU:n perussopimus, § 3.

Pääjohtaja Olli Rehn: Kestääkö Suomen ja euroalueen talouskasvu epävarmuuden maailmassa? from Suomen Pankki