Siirry sisältöön

Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki           
Suomen työllisyys ja tuottavuus hidastuvan kasvun oloissa                      
Suomen Leipuriliiton vuosikokous ja kesäpäivät, Mikkeli 10.8.2019
(Ppt-esitys: Suomen työllisuus ja tuottavuus hidastuvan kasvun oloissa)

Suomen työllisyys ja tuottavuus hidastuvan kasvun oloissa

Hyvät naiset ja herrat,

Kiitos kutsusta käyttää avauspuheenvuoro tässä Suomen Leipuriliiton vuosikokouksessa – ja tervetuloa Mikkeliin. Täältä Mikkelistä parin korttelin päästä löytyy muuten yhteys leipomotoiminnan ja oman sukuni välillä: isäni Tanu toimi mikkeliläisen leipomon lähettinä 1940-luvun puolivälissä, mikä oli sodan aikana orvoksi jääneelle isälleni mieluisa työpaikka noina pulavuosina, kun leipomossa sai aina vatsansa täyteen!

Tuoreempiakin muistoja leipomotoiminnasta on. Siiskosen Leipomolla, etenkin sen voimahahmolla Sirkka Siiskosella, oli erityisen läheinen yhteys perheyritykseemme Mikkelin Autotarvikkeeseen, ja niinpä Siiskosen Leipomo toimitti 70- ja 80-luvuilla Autotarvikkeen alakerran kahvioon aina perjantai-iltaisin mittavan erikoistilauksen, josta varaosamyyjämme ja muu henkilökunta aina noutivat tilaamansa uunilämpimät leivät viikonlopuksi. Noilta ajoilta muuten on lähtöisin Siiskosen kauraleivän legendaarinen maine – tosin minä kuulun kyllä siihen koulukuntaan, ettei ole lämpimän aidon rukiisen leivän voitanutta.

Nykyisin Mikkelissä ja lähiympäristössä on useita menestyviä leipomoita, kuten varmasti tiedätte: Suur-Savon leipomo, Haapasen kotileipomo, Ramin konditoria, Moilasen leipomo ja monia muita. Tuotekehittelyyn on panostettu, mikä näkyy laadussa ja tuntuu maussa.

Siirrytään seuraavaksi valtakunnan tasolle ja yhteiseen historiaamme.

Suomen Leipuriliiton ja Suomen Pankin pääjohtajien tiet kun ovat kohdanneet aiemminkin, joskin hieman myrskyisemmissä merkeissä. Leivän, tarkemmin sanottuna leipäviljan, hinnalla oli suuri merkitys Suomen Pankin entiselle pääjohtajalle Rainer von Fieandtille hänen toimiessaan pääministerinä 1950-luvulla.

Suomen Pankin historiateoksessa kerrotaan, kuinka von Fieandtin mukaan hänen hallituksensa teki ”saituuden Suomen ennätyksen” koettaessaan erilaisin säästötoimin parantaa valtiontalouden huonoa tilaa. Kun hallitus päätti lopettaa leipäviljan hinnan tukemisen valtion varoista, sekä maalaisliitto että sosialidemokraatit tekivät asiasta eduskunnassa välikysymykset, joista viimeksi mainittuun von Fieandtin hallitus kaatui huhtikuussa 1958.[1] Keväällä 1958 Leipuri-lehti kirjoittikin sitten otsikolla: ”Leivän hinta kaatoi hallituksen”.[2]

Leivän hinta on ollut yhteiskunnallisesti tärkeä kysymys laajemminkin. Leivän hinnan raju nousu kesällä 1789 oli yksi Ranskan vallankumouksen sytyttäneistä kipinöistä. Matalamman tulotason maissa ruoan ja viljan hintakriisit aiheuttavat edelleen levottomuutta.

Leivän hinta ei ole enää Suomessa poliittinen kysymys, mutta leipomoala on merkittävä toimiala Suomen taloudessa. Vaikka leipomoalan kysyntä on pitkälti kotimaista ja suhteellisen vakaata, ala ei ole eristyksissä Suomen ja maailmantalouden käänteistä.

Suomen taloudessa leipomoala on suhteellisen suuri työllistäjä, ainakin paikallisesti, joten esimerkiksi kotimainen työmarkkinakehitys vaikuttaa leipomoalaan. Toisaalta kansainvälinen taloudellinen ympäristö vaikuttaa leipomoalaan mm. raaka-aineiden hintojen, tuontikilpailun ja kansainvälisten trendien kautta (mm. kulutustrendit, ekologisuus, teknologia). Myös ilmastonkysymysten merkitys kasvanee edelleen mm. raaka-aineiden hintojen ja kulutustottumusten muutosten kautta.

Hyvät kuulijat,

Jatkan muutamalla sanalla Suomen ja euroalueen talousnäkymistä.

Suomen taloudella on mennyt muutaman viime vuoden aikana suhteellisen hyvin. Talous on kasvanut, työllisyys kohonnut ennätysvauhtia ja yritysten kannattavuus on parantunut. Kansainvälinen suhdannetilanne ja elvyttävä rahapolitiikka loivat suotuisat lähtökohdat kasvulle. Kotimaiset talouspoliittiset toimet auttoivat osaltaan taantumasta ulos mm. rapautunutta kilpailukykyämme korjaamalla.

Kasvun nopein vaihe on kuitenkin ohi.

Kalvo 1. Maailmankaupan kasvu notkahti vuoden vaihteessa

Suomen Pankin kesäkuisen ennusteen mukaan talouden kasvu hidastui viime vuonna sekä euroalueella että muualla maailmassa. Maailman tavarakaupan määrä notkahti selvästi vuodenvaihteessa.

Kansainvälisen talouden näkymiä varjostaa epävarmuus muun muassa Yhdysvaltain ja Kiinan kauppakiistojen kärjistymisen, Kiinan talouskasvun hidastumisen ja Britannian EU-eron vuoksi. Epävarmat tulevaisuuden näkymät voivat lykätä yritysten päätöksiä investoinneista ja työpaikkojen luomisesta eri puolilla maailmaa.

Rahapolitiikka jatkuu edelleen kevyenä. Siten kotitalouksien ja yritysten rahoitusolosuhteet pysyvät suotuisina, mikä tukee investointeja ja kulutusta ja siten kasvunäkymiä niin Suomessa kuin koko euroalueella.

Myös Suomen talouden näkymät ovat heikentyneet. Kasvu jatkuu, mutta hitaampana kuin aiemmin. Tämä johtuu sekä kansainvälisistä että kotimaisista tekijöistä.

Kalvo 2. Kasvu hidastuu kansainvälisen epävarmuuden varjossa

Epävarmuus kansainvälisessä taloudessa heijastuu Suomeen varsinkin siinä, että yritykset vientimaissamme eivät uskalla tehdä uusia investointeja. Kone- ja laiteviennin kasvu hidastuu, kun investoinnit tärkeimmissä vientimaissamme vähenevät.

Epävarmuuden lisääntyminen näyttää tehneen myös suomalaiset kotitaloudet aiempaa varovaisemmiksi. Suomalaiset säästävät aiempaa enemmän ja kotitalouksien kulutuksen kasvu vaimenee. Myös yritysten investointien kasvu hidastuu ja  vilkas asuntorakentaminen on vähentymässä.

Vaikka Suomi on vientivetoinen talous, kotimaisella tekijöillä, kuten tai etenkin talouspolitiikalla, voidaan vaikuttaa talouskehitykseen.

Työmarkkinat olivat viime hallituskaudella talouspolitiikan keskiössä ja tulevat olemaan sitä nykyhallituksenkin aikana. Leipuriliiton jäsenyrityksille työmarkkinoiden toiminnalla ja palkkaratkaisuilla on tärkeä rooli alan työvoimavaltaisuuden vuoksi.

Kalvo 3. Työvoimakustannusten kehitys Suomessa

Edellisellä hallituskaudella yksi keskeinen saavutus työmarkkinoilla oli kilpailukykysopimus, jolla suomalaisen työn ja tuotannon rapautunutta kilpailukykyä korjattiin. Kikyn ja myös sitä seuranneen maltillisen littokierroksen aikana työmarkkinaosapuolet kykenivät tekemään talouskasvua ja työllisyyttä tukevia ratkaisuja. Vastuullisen – nyt hidastuvaan kasvuun sopivan – palkanmuodostuksen soisi jatkuvan.

Uuden hallituksen keskeisenä tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin, mikä on perusteltua.[3] Korkea työllisyysaste ja alhainen työttömyys ovat sellaisenaan arvokkaita, koska ne auttavat ihmisiä kiinnittymään yhteiskuntaan ja vähentävät pitkäaikaisen köyhyyden ja syrjäytymisen riskejä. Tämän lisäksi  työllisyyden kehityksellä on oleellinen merkitys myös julkisen talouden tasapainon kannalta. Suuren hyvinvointivaltion menojen rahoittaminen voi osoittautua vaikeaksi ilman pitkäaikaisesti korkeaa työllisyysastetta.

Työllisyysasteen nostaminen nykyisestä 72 prosentista on haastavaa. Vuodesta 2017 ennätysvauhtia kohentunut työllisyys ei ole enää viime kuukausina kohentunut yhtä vauhdikkaasti kuin aiemmin. Tämä johtuu yhtäältä heikentyneestä suhdannetilanteesta ja toisaalta siitä, että nykyisten työttömien joukossa on enemmän vaikeasti työllistettäviä.

Työllisyyttä voidaan tuskin parantaa ratkaisevasti millään yksittäisellä talouspolitiikan toimenpiteellä. Sen vuoksi tarvitaan kokoelma erilaisia, samaan suuntaan vaikuttavia keinoja: osa työnteon kannustimia lisäävistä toimenpiteistä voi olla ikäviä, mutta kylläkin välttämättömiä.

Kalvo 4. Työmarkkinoiden toimenpiteet ovat vuorovaikutuksessa

On syytä painottaa, että työmarkkinauudistuksia ei tulisi tarkastella vain eristyksissä toisistaan. Erilaisten toimien teho perustuu niiden vuorovaikutukseen, joten toimien yhdistelmällä on suuri merkitys.[4] Sillä, minkälainen kokonaisuus työttömyysturvasta, irtisanomissuojasta ja työvoimapalveluista muodostetaan, on ratkaiseva vaikutus.

Tästä seuraa se, että jonkin matalan työttömyyden saavuttaneen maan yksittäisen toimen valitseminen ei luultavasti johda toivottuun tulokseen. Esimerkiksi Tanskan matalan työttömyyden sanotaan usein perustuvan suureen panostukseen työvoimapalveluihin ja henkilökohtaiseen tukeen – toisaalta samalla sekä työn haku- ja vastaanottovelvoitteet että työttömyysturvan ehdot ovat suhteellisen tiukat.

Varsinaisten työmarkkinainstituutioiden, kuten työttömyysturvan, irtisanomissuojan ja aktiivisen työvoimapolitiikan, ohella tutkimustiedon perusteella tuntuvia vaikutuksia voidaan saada mm. perhevapaisiin ja sosiaaliturvaan tehtävillä uudistuksilla.

Koulutusjärjestelmän onnistuminen on tärkeää sen kaikilla tasoilla. Tässä yhteydessä voisi mainita lähempänä yrityksiä olevana kehityskohteena oppisopimuskoulutuksen, joka toimii myös leipomoalalla yhtenä tapana suorittaa perustutkinto. Oppisopimuskoulutus on tunnetusti toiminut hyvin Saksassa ja useissa muissa Euroopan maissa. Se on havaittu hyväksi väyläksi työmarkkinoille eritoten niille, joille perinteinen koulutus on syystä tai toisesta hankalaa. Myös aikuiskoulutuksen ja uudelleenkouluttautumisen väylänä se tarjoaa mahdollisuuksia.

Todettakoon vielä, että kaikki työpaikat eivät kohenna julkisen talouden tasapainoa saman verran. Vaikutus voi jäädä vähäiseksi, jos työpaikan luomiseen käytetään runsaasti julkisia varoja. Tällainenkin työpaikkojen luominen voi olla muista syistä perusteltua, mutta julkisen talouden vahvistamisen keinona se ei ole tehokas.

                                                                          *         *          *

Työllisyyden tulevan kehityksen ohella kannan huolta siitä, että tuottavuuskasvu on Suomessa ollut heikkoa jo vuosikymmenen ajan.

Vaikka talouskasvu saatiin Suomessa käyntiin, noususuhdanne poikkeaa aiemmista. Kasvu ei ole noususuhdanteessa yltänyt entisille tasoille ja työn tuottavuuden kehitys on ollut hyvin vaatimatonta.

Kalvo 5. Tuottavuuskasvu on ollut hyvin vaatimatonta

Pitkällä tähtäimellä talouskasvu ja hyvinvointi syntyvät nimenomaan tuottavuuden paranemisesta. Tuottavuuskasvu edistää yritysten kilpailukykyä ja luo palkanmaksuvaraa.

Tuottavuuskasvu edellyttää yrityksiltä uusiutumista ja yhteiskunnalta tämän uusiutumisen edellytysten turvaamista. Yrityskentällä uusiutuminen voi tapahtua joko uusien yritysten markkinoilletulon kautta tai markkinoilla jo olevien yritysten uudistumisella.

Uusien yritysten markkinoille tulo on kuitenkin suhteellisen vaisua Suomessa. Tämä luo vähemmän painetta markkinoilla jo oleville yrityksille omaksua eturintaman teknologiaa ja kohottaa tuottavuuttaan. Myös investoinnit ovat laahanneet: yrityssektorin kannattavuus on hyvä ja rahoitusolot kevyet, mutta epävarmuus hillitsee investointeja.

Leipomoala uudistui 1990-luvun ja 2000-luvun alun aikana ennen muuta toimialan teollistumisen kautta. Tuotantoa on kyetty olennaisesti lisäämään, vaikka työntekijämäärä alalla on puolittunut.[5]

Nyt monet alan yritykset ovat digitalisaatiohaasteen edessä. Leipomoalallakin voidaan ajatella digitalisaation tehostavan toimitusketjun ja tuoteketjun hallintaa tai verkottumista muiden yritysten kanssa ja viestintää asiakkaiden kanssa.

Tutkimuksissa havaitut suuret erot kaikista tuottavimpien ja muiden yritysten välillä viittaavat siihen, että tuottavuuden paranemisen esteet yrityksille ovat saattaneet tulla aiempaa suuremmiksi, kun esimerkiksi siirtymiskustannukset tuotantoon perustuvasta taloudesta tietoyhteiskuntaan ovat kasvaneet.

Esimerkiksi kun yrityksen pitäisi ottaa digiloikka, vaikkapa investoimalla automatisoituihin tuotantoprosesseihin (robotti-investointi) tai siirtämällä myynti nettikauppaan, niin tällaisen muutoksen vaatimissa taidoissa ja osaamisessa voi olla puutteita niin yritysjohdossa kuin työntekijöilläkin.

Myös suoranaiset rahalliset kustannukset ja liiketoiminnan epävarmuus saattavat olla suuret, kun toimintatapoja ryhdytään uusimaan. Vanhassa pysyminen saattaa lyhyellä tähtäimellä tuntua houkuttelevammalta, ja uudistuminen jää tekemättä.

Yritykset ovat kuitenkin kirjava joukko, ja niiden edellytykset ja tarpeet ovat erilaiset. Leipomoalalla toimii harvoja hyvin suuria yrityksiä ja toisaalta monilukuinen määrä hyvin pieniä yrityksiä. Merkittävää vaihtelua on myös koneiden ja käsityön suhteen välillä. Yritykset ovat lisäksi erikoistuneet erilaisiin tuotteisiin.

Uudistuminen on kuitenkin kaikille yrityksille tärkeää. Yhtäältä se parantaa kilpailukykyä ja kannattavuutta. Toisaalta se avittaa vastaamaan kotimaisiin ja kansainvälisiin muutoksiin niin kilpailun, raaka-aineiden hintojen, kulutustrendien ja teknologian suhteen.

Hyvät ystävät,

Palaan vielä päätteeksi yritystasolta kansantalouteen. Suomen talous on nyt kasvanut useamman vuoden. Kasvun nopein vaihe on kuitenkin ohi – se on nyt hidastumassa kansainvälisen epävarmuuden varjossa.

Suuria haasteita ovat nyt työllisyysasteen nostaminen kestävällä tavalla tulevinakin vuosina sekä tuottavuuskasvun kiihdyttäminen.

Työllisyysasteen kohottaminen on nyt avainasemassa julkisen talouden tasapainon ja hyvinvointivaltion rahoittamisen kannalta. Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin edellyttää useita uudistuksia, joista osa voi olla ikäviäkin. Erityishuomiota on syytä kiinnittää eri toimenpiteiden vuorovaikutukseen.

Pitkällä tähtäyksellä talouskasvu ja hyvinvointi syntyvät tuottavuuden kasvusta. Tuottavuus, talouskasvu ja hyvinvointi syntyvät yritystasolla. Menestyminen ja kilpailukyvyn säilyttäminen muuttuvassa taloudellisessa ympäristössä vaatii jatkuvaa panostamista uuteen, niin leipomotoiminnassa kuin muillakin toimialoilla.

Näillä sanoilla toivotan teille oikein hyvää ja antoisaa vuosikokousta!



[1] Kuusterä, Antti ja Juha Tarkka (2012): ”Suomen Pankki 200 vuotta – Parlamentin pankki”. Suomen Pankki - Finlands Bank ja Kustannusosakeyhtiö Otava.
[2] Uljas, Päivi (2014): ”Demokraattisen pienviljelyvaltion sosiaalipolitiikka toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina”,. teoksessa Työväestö ja hyvinvointi (toim. Matti Hannikainen). Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura.
[3] Työllisyysasteella tarkoitetaan työllisten osuutta työikäisestä (15-64-vuotiaat) väestöstä.
[4] Esimerkiksi professori Olivier Blanchard on korostanut tätä. Blanchard on MIT:n emeritusprofessori ja IMF:n entinen pääekonomisti, joka on tehnyt laaja-alaisesti tutkimusta työmarkkinoihin liittyen. Nykyisin hän työskentelee Peterson Institute’issa.
[5] Laine, Jaana, Susanna Fellman, Matti Hannikainen & Jari Ojala (toim.) (2019): ”Vaurastumisen vuodet”. Gaudeamus, 160–161.