Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Digitaalinen eurokäteinen 
Pankkivaltuuston kokous 23.10.2020
Suomen Pankki ja online

Esityskalvot (pdf)

Digitaalinen eurokäteinen 

Ennen oli helppoa, kun kaikki tiesivät, mitä raha on. Raha oli yhtä kuin käteinen – käsin kosketeltavat setelit ja kolikot lompakossani sekä pankkitilini saldo, joka kertoi kuinka paljon käteistä voin halutessani nostaa.

Käteinen on rahaa edelleenkin, ja tälle rahan muodolle on yhä laajaa kysyntää [KALVO 2]. Tilastoista päätelleen setelit ovat jopa entistä halutumpia ”sijoituskohteita”, mutta maksamisen osalta niiden rinnalle ja jopa ohi on tullut uusia, vähemmän konkreettisia rahan muotoja.

Suomi on ollut euroalueen kärkimaita maksamisen murroksessa. Meillä maksaminen ei enää useinkaan tapahdu käteisellä [KALVO 3]. Kaupan kassalla maksan joko korttia vilauttamalla tai nykyisin useimmin näyttämällä kasvoni kännykälleni. Kummassakin tapauksessa luottokorttiyhtiö hoitaa maksun teknisen operoinnin. Verkkokaupassa maksan tilisiirtona, luottokortilla ja nyt yhä useammin myös pikamaksuna. Sähköinen, eli digitaalinen, maksaminen on valtaosalle suomalaisista arkipäivää.

”Digitaalinen keskuspankkiraha”, englanniksi Central Bank Digital Currency eli CBDC, on uusi tutkijoiden ja keskuspankkiirien puheisiin noussut käsite. Eurojärjestelmä on tuonut aiheesta oman avauksensa julkisuuteen. Meidän digitaalisesta keskuspankkirahasta käytetään nimeä ”digitaalinen euro”. Suomen Pankki on osallistunut eurojärjestelmän digitaalista euroa koskevaan työhön, joka alkoi tämän vuoden alussa. Seuraavaksi avaan hieman työn sisältöä ja kerron, miten työtä aiotaan jatkaa.[KALVO 4]

Digitaalinen euro on eurojärjestelmän CBDC. Suomeksi tästä voisi puhua digitaalisena käteisenä, sillä sähköisestä seteleiden ja kolikkojen korvikkeesta tai täydentäjästä digitaalisessa eurossa on pohjimmiltaan kyse. Tukkumarkkinoillahan me olemme käyttäneet digitaalista keskuspankkirahaa jo vuosikymmenten ajan.

Vaikka CBDC:n suora käännös viittaa digitaaliseen valuuttaan, digitaalisessa eurossa ei ole kyse mistään uudesta valuutasta, vaan oman valuuttamme euron sähköisestä ilmenemismuodosta. Digitaalisella eurolla ei myöskään ole mitään tekemistä virtuaalivaluuttojen tai kryptovaluuttojen kanssa – ei teknisesti tai muutenkaan.

Kuten jo totesin maksan nykyisin pääasiassa sähkösillä maksutavoilla. Mitä uutta digitaalisessa eurossa olisi? Uutta olisi se, että voisin maksaa sähköisestikin keskuspankkirahalla. Maksamisen välineitä tarjoaisi nimenomaan keskuspankki itse, niin kuin nykykäteistä, eikä sähköisessä maksamisessa oltaisi pelkästään kaupallisten toimijoiden varassa.

Tähän asti eurojärjestelmä on tarjonnut keskuspankkirahaa kahdessa eri muodossa: käteisenä meille kaikille ja talletusmahdollisuutena pankeille. [KALVO 5] Digitaalinen euro olisi kolmas euron muoto, joka yhdistäisi näiden nykymuotojen ominaisuuksia. Se muistuttaisi keskuspankkitalletuksia siinä mielessä, että se olisi aineeton, mutta toisaalta se muistuttaisi käteistä, koska se olisi kaikkien saatavilla.

Digitaalinen euro on olemassa toistaiseksi edelleenkin vain ajatustasolla. Haluamme jatkoselvittää monia hankkeen kannalta keskeisiä avoimia kysymyksiä. Tulemme varmastikin käynnistämään useita erilaisia digitaaliseen euroon liittyviä kokeiluja, mutta on silti hyvin mahdollista, että siihen se jääkin. Haluan korostaa, että päätöksiä digitaalisesta eurokäteisestä ei ole tehty, ja aihetta tutkitaan perinpohjaisesti ennen kuin päätöksiä edes harkitaan.

Eurojärjestelmä työstää digitaalista euroa kolmella eri tasolla. [KALVO 6] Korkean tason työryhmä valmistelee eurojärjestelmän yhteisen kannan ja esittelee sen EKP:n neuvostolle. Käytännön valmistelutyötä tekee korkean tason työryhmän sihteeristö. Nämä ryhmät ovat toimineet vuoden alusta alkaen ja tuottaneet äskettäin julkaistun raportin. Jatkossa sihteeristön alla toimii vielä alaryhmiä, joiden tehtävä on toteuttaa yksittäisiä pieniä kokeilu- ja selvityshankkeita. Suomen Pankki on mukana hankkeessa kaikilla näillä tasoilla.

Tällä hetkellä digitaalinen euro ei vielä ole ajankohtainen. Eurojärjestelmän raportti kuvaa tulevaisuuden skenaarioita, joissa digitaaliselle eurolle on perusteita. Tärkeimmät niistä ovat seuraavat:

1. Käteisen käyttö koko euroalueella vähenee merkittävästi
Suomessa koettu kehitys eli käteisen käytön väheneminen maksamisessa siirtää vähittäismaksamista enenevässä määrin kaupallisten toimijoiden hoidettavaksi. Se ei välttämättä ole ongelma – ainakaan normaaliaikoina.

Eurojärjestelmän täytyy kuitenkin varmistaa, että maksujärjestelmät toimivat myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kaupallisten toimijoiden valvonta myös vaikeutuu, jos niistä yhä suurempi osa on Euroopan ulkopuolisia suuryhtiöitä.

Meillä täytyy olla jatkossakin euroalueella hallinnoituja euromaksamisen välineitä.

2. Euroalueen ulkopuolelta tuleva ei-euromääräinen maksupalvelu yleistyy euroalueella merkittävästi
Tämä skenaario voi toteutua ensiksikin siten, että jokin kaupallinen toimija tuo markkinoille maksusovelluksen, joka käyttää muuta valuuttaa kuin euroa, ja jota Euroopassa aletaan laajasti käyttää. Kyseessä voisi olla niin kutsuttu stablecoin, tai muunlainen, esimerkiksi suuren teknologiayhtiön tarjoama maksupalvelu.

Toisaalta skenaario voisi toteutua siten, että euroalueen ulkopuolinen keskuspankki alkaisi tarjota digitaalista keskuspankkirahaa, jota myös euroalueen asukkaat voivat käyttää.

3. Eurojärjestelmä katsoo, että digitaalinen euro tarvitaan rahapolitiikan tehokkaaseen toimeenpanoon
Olemme tutkineet digitaalista euroa ensisijaisesti maksuvälineen näkökulmasta. Eurojärjestelmä ei kuitenkaan halua sulkea pois sitä mahdollisuutta, että se valjastettaisiin myös rahapolitikan välineeksi – onhan hintavakauden säilyttäminen eurojärjestelmän ensisijainen tehtävä.

Kun olemme soveltaneet negatiivisia korkoja keskuspankkirahan tukkuhinnoitteluun jo pidemmän aikaa, tuntuisi loogiselta huomioida tällainen mahdollisuus myös vähittäismaksamisen puolella, jos käteisen digitalisoituminen toteutuu laajasti. Digitaalinen euro saattaisi siten tarjota uudenlaisen kanavan korkojen ohjaukseen.

4. Varajärjestelmänä esimerkiksi kyberuhkien varalta
Tämän skenaarion paino on noussut etenkin nyt pandemian aikana. Maksujärjestelmissä pätee suurtuotannon edut ja verkostotalouden periaatteet – ne ovat luonnollisia monopoleja, joilla on taipumus keskittyä. Tällöin vaarana on koko talousjärjestelmän riippuvuus yhdestä kriittisestä järjestelmästä. Tällaisia riskejä kutsutaan systeemisiksi riskeiksi.

Jos keskuspankki tarjoaa oman vähittäismaksamisen järjestelmän nykyisten järjestelmien rinnalle, se kasvattaa talousjärjestelmän häiriönsietokykyä. Yhden järjestelmän pettäessä varalla olisi toinen, jonka turvin toiminta voi jatkua.

Digitaalinen euro on huomattavan laaja ja monimutkainen kokonaisuus. [KALVO 7] Eurojärjestelmän raportti, niin ansiokas kuin se onkin, on kuitenkin raapaissut vasta pintaa. Avoimia kysymyksiä on vielä paljon. Merkittävimpiä niistä ovat kysymykset liittyen rahoitusvakauteen, digitaalisen euron vaikutuksiin pankkien ja keskuspankin taseisiin sekä rahapolitiikan välittymiseen.

Lyhyesti sanottuna keskeinen epävarmuus liittyy siihen, että emme osaa arvioida, kuinka suureksi digitaalisen euron kysyntä voisi kasvaa. Jos rahaa siirtyy suurissa määrin liikepankeissa pidetyistä talletuksista digitaaliseen euroon, pankkien rahoitustilanne muuttuu huomattavasti. Tämä puolestaan voisi heikentää pankkien vakavaraisuutta. Rahan siirtymiseen liikepankeista keskuspankkiin vaikuttaisi näiden kohteiden riskit ja tuotot. Miten digitaalinen euro ja talletussuoja ovat yhteen sovitettavissa? Pankit voisivat myös yrittää houkutella talletuksia nostamalla talletuskorkoja, mikä toisi asiaan suoran rahapoliittisen ulottuvuuden.

Asia on jossain mielessä paradoksaalinen. Tunnistamme riskejä, jotka liittyvät siihen, että digitaalisesta eurosta tulisi hyvin suosittu. Toisaalta, jos sen kysyntä jäisi kovin pieneksi, kannattaisiko sitä ylipäätään toteuttaa.

On myös tarkkaan harkittava yksityisyydensuojaan liittyvät kysymykset. Olisi tarkoituksenmukaista, ettei digitaalinen euro helpottaisi rahapesua. Toisaalta kansalaisten yksityisyydensuojaa on perusteltua vaalia. Jos keskuspankkirahalla maksaminen ei enää ole anonyymiä, voi kansalaisille syntyä tarpeita siirtyä toisenlaisiin maksutapoihin – sellaisiinkin, joiden kysyntää emme haluaisi kasvattaa.

Avoimia kysymyksiä on myös juridisella puolella. Emme vielä osaa sanoa, miten digitaalinen euro asettuisi nykyiseen lainsäädäntöön, tai minkälaisia lainsäädäntömuutoksia se mahdollisesti vaatisi.

Edellä mainitut avoimet kysymykset osoittavat sen, että digitaalinen euro on ennen kaikkea muu kuin teknologinen kysymys. [KALVO 8] Näin on siitäkin huolimatta, että teknologinen kehitys ja digitalisaatio ovat sen taustalla, että nyt ylipäätään keskustelemme digitaalisesta eurosta.

Digitaalinen euro on tietysti kehitettävä uusimpien teknisten menetelmien ja parhaiden käytäntöjen pohjalta. Ne ovat niitä samoja, jotka ovat jo laajasti käytössä kaupallisten maksusovellusten puolella.

Toisaalta emme edes vielä tiedä, olisiko digitaalinen euro järkevintä toteuttaa tilipohjaisena vai tokenpohjaisena. Tehtiinpä se kummin päin tahansa, tavallisen käyttäjän näkökulmasta digitaalinen euro ei todennäköisesti näyttäisi kovinkaan erilaiselta verrattuna nykyisin tarjolla oleviin maksuvälineisiin ja -sovelluksiin. Se toimisi varmastikin kännykällä tai kortilla ja hyödyntäisi samoja ominaisuuksia, kuten lähimaksamista tai biometrista tunnistamista, joita jo laajasti käytetään.

Miten tästä eteenpäin? [KALVO 9] Eurojärjestelmän työ on vasta alkanut, ja sitä tehdään koko ajan lisää. EKP on äskettäin käynnistänyt julkisen konsultaation, jolla kerätään näkemyksiä kansalaisilta ja toimialan yrityksiltä. 

Me eli Suomen Pankki osallistumme jatkossakin tiiviisti eurojärjestelmän työhön, mutta teemme samalla myös omaa selvitystyötä. Asiantuntijamme ovat julkaisseet aiheesta artikkeleita, ja lisää on odotettavissa ensi vuonna.

Digitaalinen euro voi muuttaa Suomen Pankin ja koko eurojärjestelmän tasetta ja eri toimintoja perinpohjaisesti. Valmistautuessamme uuden sukupolven käteiseen olemme kokeilleen myös uuden sukupolven toimintatapoja. Keväällä kokeilimme IT-puolella yleisempää hackathon-mallia myös keskuspankkirahaan. Avasimme digitaalisen euron saloja itsellemme yhdistämällä asiantuntijat pankin eri toiminnoista suunnittelemaan virtuaalisessa viikossa mallin, jolla digitaalinen euro voitaisiin konkreettisesti toteuttaa. Raportoimme tämän harjoituksen tulokset vielä myöhemmin syksyllä.

Jos ihan tarkkoja ollaan, Suomen Pankki aloitti tämän aihealueen tutkimisen ensimmäisenä maailmassa jo 30 vuotta sitten. [KALVO 10] Tuolloinen hanke ei jäänyt pelkkään tutkimukseen. Laskimme liikkeeseen maailman ensimmäisen digitaalisen keskuspankkirahan – Avant-rahakortin.

Harva muistaa Avant-korttia. Se tuotiin markkinoille vuonna 1993. Aluksi sitä pystyi käyttämään puhelinkioskeissa, mutta parhaimmillaan se toimi myös julkisissa liikennevälineissä, kioskeissa, kaupoissa ja jopa verkkokaupoissa.

Avant oli Suomen Pankin kehittämä ja käynnistämä, mutta se myytiin kolmen ensimmäisen toimintavuoden jälkeen liikepankeille. Siellä se joutui kilpailemaan muiden maksuvälineiden, erityisesti debit-korttien kanssa. Lopulta Avant-kortin käyttö jäi vähäiseksi, ja se poistui vähin äänin markkinoilta vuonna 2006.

Mitä voimme oppia Avantista? [KALVO 11] Teknologia on kehittynyt huimasti, mutta Avantin ja digitaalisen euron perusidea on käytännössä sama. Avant suunniteltiin maailmaan, jossa käteisen käyttö vähenee, ja jossa kauppaa käydään yhä enemmän digitaalisissa ympäristöissä.

Avantin tarjoama yksityisyyden suoja oli erittäin korkea – itse asiassa niin korkea, että se ei täyttäisi enää tämän päivän rahanpesusääntelyn vaatimuksia. Myös sen turvallisuus oli erittäin korkea. Se oli teknisesti kehittyneempi kuin sen ajan muut maksukortit, ja sen takaajana toimi keskuspankki.

Yksityisyydensuoja ja maksuvälineen turvallisuus ovat kuitenkin asioita, joita suurin osa tavallisista käyttäjistä ei ajattele päivittäin. Lopulta arkiset asiat kuten käytön helppous ja kustannukset ratkaisevat. Näin saattaa olla myös digitaalisen euron kohdalla.

On tapana sanoa, että historia toistaa itseään. Suomi oli kenties aikaansa edellä, sillä vasta nyt, Avantin oltua kuopattuna jo toistakymmentä vuotta, maailman muut keskuspankit ovat heränneet kehittämään samaa ideaa.

1995 Avant-card oli yksinkertaisesti liian avant-garde. Me emme vielä osaa sanoa, lähtisikö idea tällä kertaa paremmin lentoon. Osana eurojärjestelmää velvollisuutemme on kuitenkin selvittää idean meriitit ja riskit sekä varautua hyvissä ajoin niin, että mahdollisen päätöksen syntyessä ei tarvitse aloittaa tyhjältä pöydältä.

Lopuksi haluan korostaa, että sähköinen maksaminen on oleellinen osa nykypäivää ja sen osuus tulee kasvamaan edelleen. Jos ja kun maksamisen halutaan jatkossakin tapahtuvan keskuspankkirahalla, eurojärjestelmän tulee olla muutoksessa mukana, jos ei jopa sen tekijä.

Olemme luoneet pikamaksamiseen infrastruktuurin TIPSin (TARGET Instant Payment Settlement), jonka avulla rahaa voidaan liikuttaa halvalla ja lähes reaaliaikaisesti läpi koko euroalueen yksityishenkilöidenkin kesken. Tähän pohjautuvia uudenlaisia vähittäismaksamisen hankkeita on jo kehitteillä euroalueella. Tähän kehitykseen voi jatkossa lukeutua myös sähköinen käteinen – digitaalinen euro. Sellaisen tulo vaatii kuitenkin vielä paljon käsitteellistä ja teknistä valmistelua, joka ei tapahdu lyhyessä ajassa.

Jos EKP:n neuvosto katsoo jatkossa euroalueen tarvitsevan fyysisen käteisen rinnalle digitaalisen euron, nyt tehtävällä valmistelutyöllä luodaan valmiudet, joiden avulla käyttöönottoon vaadittavaa siirtymäaikaa saadaan lyhennettyä merkittävästi. Tällä haluamme varmistaa ettemme kulje jälkijoukoissa sitten, kun muutoksen aika on käsillä.

Kiitokset Suomen Pankin maksujärjestelmät-osaston neuvonantajalle Aleksi Grymille taustatyöstä!

 

 

 

;