Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Avauspuhe
Finanssialan toimintaharjoitus 2021
Online, 21.4.2021
Finanssialan toimintaharjoitus 2021, aloitustilaisuus
Tervetuloa minunkin puolestani tähän finanssialan toimintaharjoituksen aloitustilaisuuteen.
Finanssisektori koostuu vastuullisista toimijoista. Nykyisin, kun puhuu vastuullisuudesta, joutuu yleensä kertomaan, mihin mennessä lupaa toimintansa olevan hiilineutraalia. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeydestä huolimatta tässä yhteydessä viittaan vastuullisuudella kuitenkin koko yhteiskunnankin kannalta keskeisten toimintojen jatkuvuuden varmistamiseen.
Rahoitusmarkkinat on talouden verisuonisto. Rahan ja rahoituksen kierrosta on pidettävä huolta. Kun rahoituksen välittyminen on meillä euroalueella huomattavan pankkikeskeistä, pankkien toimintakyvyn varmistaminen vastaa ihmisellä sydämen kunnosta huolehtimista. Vastuullisuus onkin finanssialan toimijalle elinehto. Finanssitoimiala perustuu luottamukseen, joten varautuminen ja jatkuvuussuunnittelu eivät ole pankille vain kuluja aiheuttavia pakollisia toimintoja vaan niissä on todella kyse koko olemassaolon ja liiketoiminnan varmistamisesta.
Jokainen pankki vastaa lähtökohtaisesti itse oman toimintansa jatkuvuuden turvaamisesta sekä lyhytkestoisten häiriöiden osalta että myös häiriötilanteiden pitkittyessä. Tämä ei kuitenkaan riitä.
Elämme keskinäisriippuvuuksien verkossa, jossa yhden toimijan ongelmat voivat eskaloitua koko järjestelmän ongelmiksi. Organisaatioiden tuleekin myös yhdessä varautua laajoihin ja vakaviin häiriötilanteisiin sekä lopulta myös poikkeusoloihin. Tällainen varautuminen vaatii yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä sekä toimialojen rajat ylittävää näkemystä esimerkiksi tietoliikenne- ja energia-alojen kanssa. Tarvitsemme yhteen sovitettua ja yhteistä kykyä varautua erilaisiin yllättäviinkin tilanteisiin - kriiseihin.
Kriisit opettavat meitä tehokkaasti. Meitä aina välillä moititaan siitä, että kriisit vaikuttavat tulevan puun takaa. Se, että uusi kriisi tulee yleensä kohdasta, jota vähiten osasimme ennakoida, lienee kuitenkin väistämätöntä. Tunnettuihin tilanteisiin osaamme varautua hyvin, tuntemattomiin huonommin. Kriisin keskellä kuulemme aina silloin tällöin kritiikkiä siitä, että olemme kenraaleja, jotka käyvät edellistä sotaa. Ehkä vaikutelma johtuukin siitä, että osaamme ehkäistä uuden samanlaisen kriisin synnyn, eli olemme itse asiassa oppineet menneestä ja reagoineet oikein.
Vaikka kuinka pyrimme ennakoimaan tilanteita ja varautumaan niihin, joudumme aika ajoin yllättäviin paikkoihin. Toiminta kriisissä vaatii väistämättä kykyä reagoida nopeasti enemmän tai vähemmän vajavaisen tiedon pohjalta. Tätä voi kuitenkin helpottaa harjoittelemalla. Harjoittelu auttaa tunnistamaan puutteita omassa varautumisessa ja nostamaan esille ongelmia, esimerkiksi tiedonkulun katvealueita tai varautumissuunnitelmien yhteensovittamisen aukkoja.
Harjoittelu onkin elimellinen osa varautumista. Onnistunut harjoitus pohjaa oikeanlaiseen tilannekuvaan ja relevantteihin skenaarioihin. Eli hyvä suunnittelu on kaiken pohja.
Kuitenkin on hyvä myös muistaa vanha ja hyvin tunnettu länsivantaalainen sananlasku: ”Hyvin suunniteltu on vielä kokonaan tekemättä”. Näin kävi itse asiassa taannoin finanssialan harjoituksellekin. Vuoden 2008 syksyllä kollegani oli osallistunut meiltä muilta salassa projektiin, jonka piti huipentua yllätyksenä tulevaan harjoitukseen. Tuolloin Lehman Brothersin kaatuminen johti ennennäkemättömään finanssikriisiin ja jo liki valmiin harjoituksen peruuntumiseen. Kollegani kertoi jälkeenpäin, että harjoituksen skenaariot olisivatkin olleet selvästi todellisuutta kevyempiä.
Edellinen finanssialan toimintaharjoitus, jossa pankit ja muut rahoitushuoltopoolin eli HVK:n hallituksen viimeviikkoisen päätöksen jälkeen rahoitusalan poolin jäsenet olivat mukana, pidettiin vuonna 2015.
FATO 2015 osoitti, että kansainvälistynyt infrastruktuuri ja pirstaloitunut kriittisten palveluntarjoajien rakenne vaativat erityistä huomiota varautumissuunnitelmia laadittaessa. Harjoitukset ja niistä tunnistetut kehityskohteet ovat hyödyllisiä, mutta erityisen tärkeää on käsitellä löydökset ja saattaa ne toimintatavoiksi harjoittelevissa organisaatioissa. Kriittisimpien toimintojen haavoittuvuuksia on siis tunnistettu edellisissä harjoituksissa, mutta onko niihin osattu varautua riittävästi?
Meidän kaikkien tiedossa on, että kansainvälistymiskehitys on jatkunut edelleen. Tehokkuus- ja kustannuspaineet ovat johtaneet esimerkiksi maksu- ja selvitysjärjestelmien keskittämiseen ja ulkoistamiseen. Digitalisoituminen on lisännyt entisestään riippuvuutta järjestelmistä ja muiden kriittisten alojen palveluista. Kansainvälisessä toimintaympäristössä vakava häiriö kriittisen toimijan tai palveluntuottajan lähiympäristössä voi heijastua myös Suomeen.
Muutoinkin toimintaympäristö on jatkanut kehittymistään: raha ja tieto liikkuvat yhä nopeammin. Reaaliaikaisuus on ollut somessa ja viestinnässä arkipäivää jo pidempään, mutta jo nyt, ja lähitulevaisuudessa vielä selvästi laajemmin, raha ja talletukset tulevat siirtymään reaaliaikaisesti. Tiedämmekö millaisia vaikutuksia sillä voi olla häiriötilanteissa tai jos tiedon väärinkäyttö tai valeuutiset luovat epäluottamusta?
Sosiaalista mediaa käytetään nykyisin ihmisten välisten kontaktien lisäksi uutisten jakamiseen. Nopea tiedonvälitys on hyvä asia, mutta sen varjopuolena on valheellisten uutisten nopea leviäminen. Pahimmilleen kärjistettynä somen kautta välitetyt valeuutiset voisivat johtaa talletuspaon kaltaisiin tilanteisiin tai vaikuttaa ulkoisiin rahoittajasuhteisiin. Tähän puuttumiseen tarvitaan viestinnän keinoja.
Varautumiskohteita riittää. Viime vuosina toteutuneita merkittäviä uhkia on huomattava määrä: Ukrainan tapahtumat, valtiolliset kyberiskut, iranilaisten pankkien sulku SWIFTistä, sähköiset pankkiryöstöt (esim. Bangladeshin keskuspankki), ja edelleen viimeaikaisista tapahtumista mainittakoon tietysti koronapandemia sekä rahtiliikenteen tukos Suezin kanavassa.
Todellisten skenaarioiden kirjo on lähes rajaton, mikä asettaa haasteen varautumisharjoitusten skenaarioita valmisteleville työryhmille. Kykenemmekö miettimään skenaarioita tarpeeksi laajasti ja mielikuvituksellisesti? Joskus sitä osuu kohdilleen. Viime FATOssa mukana oli pandemia. Ehkei näillä kuitenkaan ollut syy-seuraus-suhdetta eikä pidä alkaa pelätä sitä, mitä skenaarioihin uskaltaa laittaa.
Varautumisen tai harjoittelun pohjana käytettävä skenaario voi olla epäselvä tai sellaisenaan hyvin epätodennäköinen. Skenaarioiden todennäköisyyteen ei kannata kiinnittää liiallista huomiota. Edellä todetusti, todennäköisesti todellisuus ei kuitenkaan vastaa juuri sitä, mihin skenaarioiden kautta on varauduttu tai mitä skenaarioiden pohjalta on harjoiteltu. Todellisuus voi olla paljon pahempi.
Skenaarioajattelu varautumisessa on silti hyödyllistä. Se, ja varautuminen ylipäätään, luovat vaihtoehtoja, joita soveltamalla voidaan selvitä vastaan tulevista ongelmista, häiriöistä tai poikkeusoloista pienemmin vaurioin.
Toivon teille kaikille antoisaa ”FATO-aamua” sekä ennen kaikkea hyödyllistä harjoitusta syksyn mittaan.