Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Maksamisen tulevaisuus on jo lähellä
Euro ja talous 02/2021
Maksufoorumi
Teams, 19.5.2021
Esityskalvot (pdf)
Maksamisen tulevaisuus on jo lähellä
Tervetuloa minunkin puolestani tähän Suomen Pankin Maksufoorumiin. Puhumme tänään maksamisen tulevaisuudesta. Siihen kuuluu oleellisesti digitalisoituminen. Toivottavasti digitalisaatiolla on kuitenkin rajansa ja ensi vuonna pääsemme järjestämään Maksufoorumin muutenkin kuin virtuaalisena tapahtumana.
Maksaminen on yhteiskunnan perustoiminto, taloudellisen toiminnan verenkierto. Maksamisen sujuvuutta ei kuitenkaan edes huomaa – kunnes se ei enää suju odotetulla tavalla. Niinpä ei ole lainkaan yhdentekevää, miten maksupalvelut ja niitä toteuttavat järjestelmät on rakennettu, miten niitä hallinnoidaan ja millaisia kustannuksia niihin sisältyy.
Maksaminen ei ole koskaan ollut staattista. Maksamisen tavat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana muutostahti on kuitenkin nopeutunut siinä määrin, että olemme alkaneet puhua maksamisen murroksesta. Viime vuonna koronapandemia vaikutti ihmisten käyttäytymiseen erityisen voimakkaasti. Tämä vauhditti maksamisen muutosta edelleen. Koronavuoden jälkeen olemmekin tilanteessa, jossa maksamisen tulevaisuus kolkuttelee jo ovella.
[Kalvo: Maksufoorumin ja Euro ja talous -julkaisun keskeiset teemat]
Julkaisemme tänään Maksufoorumin yhteydessä maksamiseen keskittyvän Euro & talous -julkaisun teemanumeron. Siinä käsiteltävät aiheet ovat pitkälti niitä samoja, joita käsittelemme tällä foorumilla seuraavan kolmen tunnin aikana: kuinka pandemia on muuttanut vähittäismaksamista, millaiseksi eurooppalaiset viranomaiset haluavat vähittäismaksamisen muuttuvan tulevina vuosina ja tuoko eurojärjestelmä digitaalisen keskuspankkirahan suuren yleisön saataville. Lisäksi Suomen Pankin verkkosivuilla ilmestyy tänään vuoden 2020 maksuliiketilastojen ensimmäinen osa.
[Kalvo: Päivittäistavaraostosten yleisin maksutapa 2007–2021]
Viitisentoista vuotta sitten suomalaiset jakautuivat melko tasan kahtia yhtäältä niihin, jotka maksoivat ostoksensa pääasiassa käteisellä ja toisaalta niihin, jotka käyttivät korttia. Korttimaksamisen kasvutrendi jatkui viime vuoden alkuun, jolloin jo 85% suomalaisista piti maksukorttia pääasiallisena maksutapanaan.
Pandemia kiihdytti siirtymää pois käteisestä erityisesti niiden osalta, jotka olivat jo aiemmin olleet käteisen ja kortin sekakäyttäjiä. Muovikortilla maksaminen on kuitenkin saattanut nähdä lakipisteensä, sillä mobiilimaksaminen on alkanut saada jalansijaa päivittäistavaroiden maksamisessa.
[Koronarajoitukset ja korttimaksut Suomessa 2020]
Koronavuonna 2020 muutokset eri maksuvälineiden käytössä seurasivat pitkälti taloudelliselle toiminnalle ja liikkumiselle asetettuja rajoitteita. Yksityinen kulutus supistui huhtikuussa korttimaksujen perusteella yli 20 prosenttia edellisvuodesta.
Koronan vaikutukset eri toimialoille ovat vaihdelleet merkittävästi koko kriisin ajan. Erityisesti palvelualoilla kysyntä on supistunut huomattavasti. Pandemian aikana myös kaupoissa asiointia on harvennettu ja pienet ostokset ovat vähentyneet. Tämä näkyi keskimääräisten korttiostojen kasvuna viime vuonna – kuviossa korttiostosten kappalemäärät pienenevätkin euromääriä voimakkaammin rajoitusten mukana.
[Kalvo: Käteisnostot 2020]
Käteisen osalta kysynnän koronapudotus oli selvästi korttimaksamista syvempi. Viime vuoden huhti-toukokuussa käteisnostot supistuivat lähes puoleen edellisvuodesta. Käteisen nostomäärät olivat vuoden lopussa edelleen lähes 30 prosenttia edellisvuotisista pienemmät. Monista muista maista poiketen Suomessa ei pandemian alussakaan ilmennyt merkittävää käteisen nostamista varmuuden varalle.
[Kalvo: Käteisen käytön muutos pandemian aikana]
Kun liikkumiseen ja kuluttamiseen kohdistuvat rajoitukset loppuvat ja erilaisia tapahtumia voidaan taas järjestää, yksityinen kulutus kiihtyy ja käteisen käytön odotetaan jossain määrin palautuvan. Rajoitusten pitkittyminen on kuitenkin kasvattanut todennäköisyyttä sille, että merkittävä osa käteismaksamisen supistumisesta jää pysyväksi.
Syynä käteisen käytön vähentämiselle on ollut myös huoli seteleiden ja kolikoiden käsittelyyn liittyvästä tartuntariskistä. Tätä ruokkii myös se, että monet kauppiaat ovat kehottaneet välttämään käteisen käyttöä tai eivät ole ottaneet vastaan lainkaan käteismaksuja. Kuitenkin useat eri tutkimukset osoittavat, että riski saada koronavirustartunta käteisestä on äärimmäisen pieni.
[Kalvo: Suomalaisten käyttämät vähittäismaksutavat]
Käteinen on sen käytön vähenemisestä huolimatta edelleen tärkeä maksuväline. Keväällä toteuttamamme kuluttajakyselyn perusteella noin 350 000 suomalaista käyttää käteistä ensisijaisena maksuvälineenään.
Lisäksi lähes 70 prosenttia suomalaisista kertoo käyttävänsä käteistä joissakin tilanteissa, ja eiköhän me kaikki törmätä käteiseen edelleen ainakin silloin tällöin.
[Kalvo: Korona on vauhdittanut maksutapojen muutosta]
Kontaktien välttämiseksi myös lähimaksamisen suosio on kasvanut. Pankeilta saatujen tietojen perusteella maksukorteilla tehtyjen lähimaksujen osuudessa nähtiin kuitenkin aluksi pieni notkahdus keväällä 2020 tiukkojen rajoitusten ja keskiostosten summan kasvun vuoksi.
Kun viisi vuotta sitten vain kaksi prosenttia korttimaksuista tehtiin lähimaksuna, viime joulukuussa luku oli kasvanut jo lähes 60 prosenttiin, ja kuluttajakyselymme perusteella jo peräti 93 prosenttia suomalaisista oli kokeillut lähimaksamista maaliskuuhun 2021 mennessä.
Koronapandemia on vauhdittanut lähimaksamisen yleistymistä, mutta kasvuvaraa ei todennäköisesti enää juurikaan ole nykysääntelyn sallimien turvarajojen puitteissa. Lähimaksurajat eivät kuitenkaan koske mobiilimaksuja, koska niissä asiakkaan on avattava laitteen lukitus esimerkiksi salasanan tai sormenjälkitunnistuksen avulla voidakseen maksaa.
Mobiilimaksamista eli älypuhelimella tai muulla mobiililaitteella käynnistettäviä maksutapahtumia voi käyttää kaupan kassalla, verkko-ostosten maksuun tai rahan siirtämiseen toiselle käyttäjälle. Maksutapahtuman summa veloitetaan yleensä maksukortilta tai suoraan omalta pankkitililtä. Voisi ajatella, että tulevaisuuden maksusovellukset hyödyntävät juuri mobiilimaksamisen mahdollisuuksia.
Palveluntarjoajien mukaan mobiilimaksusovellusten käytössä nähtiin selvä kasvupyrähdys koronakriisin alkuvaiheessa. Pankeilta saatujen tietojen perusteella mobiilimaksujen arvo kasvoi viime vuonna jopa 62 prosenttia edellisvuodesta. Voimakkaasta kasvustaan huolimatta mobiilimaksujen osuus suhteessa korttimaksujen kokonaisvolyymiin oli kuitenkin vielä alle kolme prosenttia. Mobiilimaksujen kasvu on siten vasta alkutaipaleella ja alalla tapahtunee vielä myös rakenteellista kehitystä.
Kotona vietetyn ajan kasvu siirsi kuluttajia tekemään ostoksiaan aiempaa enemmän etänä. Pankeilta saadut tiedot osoittavat, että vuonna 2020 verkkokaupoissa tehtyjen maksujen kokonaisarvo kasvoi noin neljänneksellä. Jos otetaan huomioon, että normaalioloissa ennen pandemiaa huomattava osa verkkokaupan myynnistä koostui matkailuun liittyvistä palveluista, kuten lentolipuista tai hotellivarauksista, kasvulukema on vieläkin merkittävämpi.
Pandemian lopulliset vaikutukset maksamiseen nähdään kuitenkin vasta sitten, kun yritysten ja ihmisten toimintaedellytykset ovat vapautuneet rajoituksista. Onko verkkokauppa kasvanut pysyvästi, jatkuuko mobiilisovelluksilla maksamisen kasvu voimakkaana ja missä määrin käteisen käyttö päivittäisissä maksuissa palautuu? Kuluttajakäyttäytymisen tutkimuksessa usein todetaan, että ihmisten käyttäytyminen erityisesti arkisessa asioinnissa automatisoituu. Meneillään oleva kriisi on kuitenkin voinut muuttaa käyttäytymistä nopeasti ja kriisin pitkittymisen myötä myös pysyvästi.
[Kalvo: Vähittäismaksamisen strategioiden painopisteet]
Sekä eurojärjestelmä että EU-komissio ovat viime vuosina panostaneet vähittäismaksamisen strategioiden kehittämiseen. Strategioissa tunnistetaan keskeiset osa-alueet, joihin vaikuttamalla kansalaisten ja yritysten käyttämiä sähköisiä maksupalveluita tulee kehittää.
Lähtökohtaisesti markkinaehtoisesti ja kilpailullisilla markkinoilla kehitettävät palvelut vastaavat parhaiten kotitalouksien ja yritysten tarpeisiin. Luotettavat, tehokkaat ja avoimet maksujärjestelmät luovat perustan tällaisille palveluille.
Digitaalisen maksamisen muutos reaaliaikaiseksi seuraa muussa yhteiskunnassa tapahtunutta kehitystä kohti ympärivuorokautisia palveluita. Vaikka reaaliaikainen maksujen välitys nähdään uutena normaalina, pitää muistaa, että reaaliaikaiset maksujärjestelmät ovat vasta välttämätön, mutta ei riittävä edellytys loppukäyttäjiä hyödyttäville palveluille.
Perinteinen maksupalveluiden tuotanto on aiemmin ollut jähmeäliikkeistä. Tämä on jättänyt tilaa uusille yrityksille ja liiketoimintamalleille. Maksupalveludirektiivi PSD2 onkin jo tuonut kilpailullisuutta maksamisen palvelukehitykseen. Kuluttajien ja kaupan tarpeita on tullut täyttämään joukko uuden tyyppisiä maksupalveluiden tarjoajia. Verkkokauppaan on syntynyt toimijoita, jotka yhdistävät eri maksuvaihtoehdot kuluttajan valittavaksi ja auttavat kauppaa eri maksutapojen hyväksymisessä. Korttimaksujen vastaanottoon on syntynyt kevyesti toimivia vaihtoehtoja ja henkilöiden väliseen maksamiseen on kehitetty kännykkäsovelluksia.
Euroopan rahoitussektorin ja koko talouden itsenäisyys edellyttävät, että vähittäismaksamisen palvelut tuotetaan järjestelmillä, jotka noudattavat eurooppalaisia lakeja, kuluttajansuojaa ja tietosuojaa sekä hyvän hallinnon periaatteita. Tällä hetkellä vähittäismaksamisen järjestelmät ovat joissakin maissa –Suomi mukaan lukien– valitettavan keskittyneitä. Kun Suomessa luovuttiin kotimaisesta pankkikorttijärjestelmästä jo kymmenkunta vuotta sitten, käteisen merkityksen hiipuminen on jättänyt suomalaisen vähittäismaksamisen kentän merkittävissä määrin kahden kansainvälisen korttiyhtiön käsiin. Pikamaksamiseen pohjautuvat uudet mobiilimaksamisen aloitteet saattavat kuitenkin jatkossa monipuolistaa maksamista ja siten tuoda helpotusta tilanteeseemme tältä osin.
Eurooppalaisesta näkökulmasta maksupalvelut ovat harmillisen pirstaloituneet. Esimerkiksi monet mobiilimaksamisen ratkaisut toimivat vain yhdessä maassa. Yksi seuraavista luonnollisista kehitysaskeleista olisikin mobiilimaksupalvelujen keskinäinen toimivuus paitsi kansallisella myös eurooppalaisella tasolla. On hyvä, että suomalaisiakin toimijoita on mukana eurooppalaisissa yhteistyöhankkeissa, joiden tavoitteena on yhdenmukaistaa sähköistä maksamista Euroopassa.
Suomalaiset pankit ovat jo liittyneet varsin laajasti reaaliaikaisen maksamisen mahdollistaviin maksujärjestelmiin, mutta niiden maksupalvelut asiakkaille eivät vielä heijasta kaikkia infrastruktuurin tarjoamia mahdollisuuksia. Sitoutuminen eurooppalaisiin standardeihin mahdollistaa kuitenkin jatkossakin sen, että eurooppalaisten maksujärjestelmien tuottamat hyödyt ovat myös suomalaisten pankkien ja niiden asiakkaiden käytössä.
[Kalvo: Keskuspankkirahan muodot]
Digitaalinen keskuspankkiraha on noussut kuumaksi aiheeksi paitsi keskuspankeissa, myös laajemmin yhteiskunnissa. Digitaalinen keskuspankkiraha ei itse asiassa ole uusi ilmiö. Se on pyörittänyt pankkienvälistä maksamista tukkumarkkinoilla jo vuosikymmenten ajan. Nyt eurojärjestelmä usean muun keskuspankin tavoin selvittää tarvetta luoda kotitalouksien ja yritysten käyttöön tarkoitettu keskuspankin liikkeeseen laskema sähköinen maksuväline – digitaalinen euro.
Käteinen on keskuspankin liikkeeseen laskema maksuväline, joka toimii itsessään myös rahallisen arvon eli katteen siirron välineenä. Kaupanteossa setelin ostovoima siirtyy välittömästi ostajalta myyjälle, eikä se vaadi erillisiä kirjauksia tilijärjestelmiin. Kun ostos maksetaan digitaalisesti esimerkiksi debit-kortilla, ostajan tilipankin velka siirtyy myyjän tilipankin velaksi. Maksu tapahtuu liikepankkirahalla.
Käteisen roolin pienennyttyä, monissa maissa on virinnyt kysymys keskuspankki- ja liikepankkirahojen erosta. Osin sen seurauksena on noussut halu tarjota kuluttajien käytössä olevaa keskuspankkirahaa myös digitaalisessa muodossa. Samaan suuntaan keskuspankkeja on ajanut myös maksamisessa tapahtuneet muutokset. Kysymystä laajasti käytössä olevan digitaalisen valuutan tarpeesta herätteli aavistuksenomaisesti jo bitcoinin synty, mutta erityisesti suurten teknologiajättien suunnitelmat kehittää omiin järjestelmiinsä pohjautuvia uudenlaisia virtuaalisia valuuttoja, toivat puhtia keskuspankkien selvityksiin.
Tulokulma digitaaliseen euroon vaihtelee euroalueella maasta toiseen. Seteleiden sähköinen korvike kiinnostaa erityisesti niissä maissa, joissa käteismaksamisella on edelleen suuri rooli. Tällöin keskuspankin liikkeelle laskeman digitaalisen maksuvälineen toivotaan edistävän teknologiasta saatavia hyötyjä ja samalla varmistavan maksamisen yksityisyyden suojaa, jopa anonymiteettiä.
Suomalaisesta näkökulmasta digitaalinen euro näyttäytyy hieman eri valossa. Meillä maksaminen on jo pääosin digitaalista, eikä digitaalinen euro toisi kovin merkittävää muutosta itse maksutapahtumiin. Parhaimmillaan digitaalinen euro voisi tarjota vaihtoehtoisen vähittäismaksutavan, joka osaltaan edistäisi monopoleihin taipuvan markkinan säilymistä kuluttajien ja yritysten kannalta kilpailullisena.
Ennen kuin päätös digitaalisen euron käyttöönotosta tehdään, eurojärjestelmän tulee varmistaa, ettei keskuspankkitaseen avaaminen heikennä liikepankkien toimintamahdollisuuksia merkittävästi esimerkiksi siirtämällä vähittäistalletuksia laajasti pankeista keskuspankkiin.
Fyysiselle käteiselle jää digitaalisen euron mahdollisen tulon jälkeenkin tilaa. Anonyymin maksutavan lisäksi se säilyy pitkään käyttökelpoisimpana maksutapana silloin, kun ei olla kiinni verkossa. Eurojärjestelmä onkin varsin selkeästi kertonut, että mahdollinen digitaalinen euro tulee toimimaan käteisen rinnalla, ei korvikkeena. Jos ja kun näin toimitaan, digitaalinen euro ei tule suuresti helpottamaan negatiivisten korkojen käyttöä rahapolitiikan välineenä.
Eurojärjestelmä päättää tulevana kesänä digitaalisen euron selvitys- ja määrittelyhankkeen aloittamisesta. Tämä ei vielä takaa digitaalisen euron tuloa lähivuosina. Suomen Pankki osallistuu eurojärjestelmätyöhön laajasti ja on siten tuomassa hankkeeseen kokemusta toiminnasta voimakkaasti digitalisoituneessa maksuympäristössä. Maksujärjestelmien osastopäällikkö Päivi Heikkinen tulee läpikäymään myöhemmin tänään digitaalisen euron asemaa maksuvälineenä.
[Kalvo: Keskuspankin yleisvalvonnan pelikenttä laajenee]
Keskuspankkien yleisvalvonnan tehtävä on arvioida maksu- ja selvitysjärjestelmä-kokonaisuuksia ja niiden toimintaa. Kun maksamisen toimintaympäristössä tapahtuu paljon muutoksia, siihen liittyvään infrastruktuuriin kohdistuvan valvonnan tärkeys korostuu. Yleisvalvonnan tavoitteena on varmistaa, että järjestelmätason riskit ovat hallinnassa ja etteivät yhden toimijan kohtaamat ongelmat leviäisi järjestelmien kautta koko toimialalle.
Rahoitusmarkkinat ovat lähtökohtaisesti kansainvälisiä, ja Suomen rahoitusmarkkinoiden kannalta merkittävät infrastruktuurit sijaitsevat pääosin Suomen rajojen ulkopuolella. Keskuspankit tekevät toki laajaa ja järjestelmällistä yhteistyötä tällaisten järjestelmien yleisvalvonnassa. Kuitenkin lähes täydellinen riippuvuus kansainvälisistä infrastruktuureista synnyttää tarpeen rahoitussektorin kansalliseen varautumiseen. Pääjohtaja Olli Rehn palaakin tähän teemaan myöhemmin tänään.
[Kalvo: Maksamisen tulevaisuus nyt]
Vähittäismaksamisessa on ollut pitkäkestoisia trendejä, joista moni vauhdittui koronapandemian aikana. Suomi ja oikeastaan koko Pohjois-Eurooppa ovat toimineet suunnannäyttäjinä maksamisen digitalisoitumisessa. Pandemian pitkittyminen saattaa olla kimmoke, jonka seurauksena erityisesti käteisen käyttö voi ajautua Suomen tielle muuallakin euroalueella.
Hallitsemattomana tällainen kehitys ei ole suotavaa, sillä käteinen on edelleen monille suomalaisille keskeinen maksutapa, ja käteisellä on tärkeä asema esimerkiksi poikkeuksellisiin tilanteisiin varautumisessa. Eurokäteisen aseman turvaaminen on yhtaikaa sekä yhteiseurooppalaisten että kotimaisten viranomaisten asia.
Maksamiseen on usein tarjolla monia vaihtoehtoja. Tuotteita voi maksaa käteisellä, kortilla tai tilisiirtona verkko- tai mobiilipankissa. Erilaisiin infrastruktuureihin perustuvien maksutapojen moninaisuus pitää yllä kilpailua ja tuo mukanaan toimintavarmuutta. Tämä on tärkeää, sillä maksaminen on monin osin verkostotaloutta, jollaisessa suurtuotannon edut tapaavat ajaa kohti toiminnan monopolisoitumista.
Aikanaan käteisen hupeneminen lompakosta pakotti pienentämään kulutusta. Tämä opetti ihmisille talouskuria. Digitalisoituneessa maailmassa yhä suurempi osuus kulutuksesta tulee maksettua ja joskus myös rahoitettua automaattisesti, jopa huomaamatta. Verkkokaupoissa kuluttajille tarjotaan usein joustavia kulutusluottoja tai maksuaikaa. Näihin liittyvät todelliset kustannukset saattavat myöhemmin yllättää, mikä voi osaltaan lisätä ylivelkaantumisen riskiä.
Kokonaiskuva omasta velkaantumisesta voi myös hämärtyä, mikäli velkaa on otettu monelta eri taholta. Koronapandemia on myös tuonut uusia asiakasryhmiä verkko-ostamisen pariin, ja etenkin ensimmäisiä kertoja verkko-ostoksia tekevillä on suurempi riski joutua maksupetosten kohteeksi.
Digitaalisuus asettaa kuluttajien talousosaamiselle isoja vaatimuksia. Suomen Pankki on kiinnittänyt tähän asiaan erityishuomiota muun muassa käynnistämällä viime vuonna talousosaamishankkeen ja laatimalla ehdotuksen talousosaamisen kansalliseksi strategiaksi. Talousosaamisen vahvistamisen onkin syytä kulkea myös maksamisen muutoksen matkassa.
Nopeutuminen ja kansainvälistyminen ovat olleet maksamisen keskeisiä trendejä jo vuosien ajan. Yhtenäisen euromaksualueen luonti mahdollisti nopeat ja halvat tilisiirrot koko euroalueen sisällä jo vuosia sitten. Vuoden 2018 lopussa käyttöönotettu pikamaksamisen infrastruktuuri on jatkanut tätä kehitystä mahdollistamalla lähes reaaliaikaisen maksamisen koko euroalueen sisällä.
Pikamaksamiseen pohjautuvat ratkaisut vaikuttavat tällä hetkellä realistisimmilta malleilta tuomaan tarjolle korttimaksuihin käytetystä infrastruktuurista riippumattoman vaihtoehdon vähittäismaksamiseen. Tällainen kehitys olisi tarpeen erityisesti siksi, että tarjolla pysyisi riittävä määrä erilaisia ratkaisuja kilpailullisen tasapainon säilymiseen – myös käteisen roolin heikentyessä. Pikamaksamiseen pohjautuva päivittäisen maksamisen tapa ei suinkaan ole tulevaisuuden utopia vaan jo arkipäivää joissakin maissa. Erityisesti kuluttajille tarjottavissa pikamaksusovelluksissa Suomi on jäänyt muista Pohjoismaista selvästi jälkeen.
Maksamisen monimuotoisuuden kannalta keskeistä ei ole se, perustuisiko tällainen pikamaksupohjainen vaihtoehto kotimaisiin vai yleiseurooppalaisiin järjestelmäratkaisuihin, kunhan ne toimivat yhteen ja eurooppalaisten standardien mukaisesti. Jotta eurojärjestelmän ja EU-komission strategiset tavoitteet eurooppalaisen maksamisen suvereniteetista toteutuisivat, tulisi niiden hallinnon joka tapauksessa noudattaa eurooppalaisia toimintamalleja ja sääntelyä.
Digitaalinen euro voisi olla yksi mahdollisuus varmistamaan koko euroalueen laajuisen yleisesti hyväksytyn maksutavan säilymisen käteisen aseman heiketessä. Tällaisessa tilanteessa keskuspankin tarjoama maksutapa voisi toimia yksityisten maksutapojen kehityksen kirittäjänä, joka myös estäisi monopolihinnoittelua maksamisessa. Digitaalinen euro saattaisi mahdollistaa sähköiset maksutavat myös niille, jotka vaativat maksuilleen erityisen korkeaa yksityisyyden suojaa tai luottoriskittömyyttä. Eurojärjestelmän julkisessa konsultaatiossa vastaajat listasivatkin juuri yksityisyyden suojan ja turvallisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi, joita he digitaaliselta eurolta toivoisivat.
Maksamisen kentän digitalisoituessa maksamisen infrastruktuurin kohtaamat riskit ovat myös siirtyneet erityisesti tietoverkkoihin ja kyberuhkiin. Rahoitussektorin toimijoiden ja maksujärjestelmien käsittelemät suuret rahamäärät ovat houkutteleva kohde verkkorikollisille, joiden toimintatavat kehittyvät koko ajan. Tyypillisesti fyysinen turvallisuus ja tietoturva nivoutuvat yhteen kyberturvatyössä. Tämä puolestaan haastaa keskuspankkien perinteistä maksu- ja selvitysjärjestelmien yleisvalvontaa laajentamaan katsantokantaansa. Suomen Pankki tukee rahoitussektorin toimijoiden mahdollisuuksia testata kyberturvaansa. Uhkatietoon perustuvan eettisen tunkeutumistestauksen kehikko ja soveltamisohje julkaistiin toukokuussa 2020 ja ensimmäisten testien perusteella testausmalli vaikuttaa olevan toimiva ja erittäin tehokas tuki yritysten kyberturvatyölle.
Keskuspankin tulee osaltaan huolehtia maksu- ja rahoitusjärjestelmien luotettavuudesta ja tehokkuudesta, ja sen on kyettävä reagoimaan maksamisen muutoksiin laaja-alaisesti. Esimerkiksi käteisen saatavuuden ja käytettävyyden varmistaminen sekä monimuotoisen maksamisen edistäminen palvelevat koko kansantalouden kehitystä. Kansantalouden ja yhteiskunnan kannalta on oleellista, että maksamisen kaltainen kriittinen palvelu toimii riittävän laajasti kaikissa olosuhteissa. Normaaliaikojen kriittiset häiriöt ja kansallinen varautuminen edellyttävät maksujärjestelmiltä myös riittävää varautumista. Maksamisen sujuvuuden varmistamisen on oltava keskeinen osa maksamisen kehittämistä tulevaisuudessa.
Kiitos, ja vielä kerran tervetuloa Maksufoorumiin!