Euroalueen ja Suomen talouden näkymät ja rahapolitiikka kriisien maailmassa

Arvoisa valiokunnan puheenjohtaja, valiokunnan jäsenet, hyvät kuulijat,

Esitys (PDF)

Kiitos kutsusta keskustella kanssanne talouden ajankohtaisista näkymistä. Keskityn katsauksessani euroalueen talouteen ja rahapolitiikkaan, rahoitusvakauteen sekä Suomen talouden näkymiin.

Ensin kuitenkin muutama sana maailmantaloudesta ja erityisesti Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksista.

Kalvo 2: Maailmantalous epävarmuuksien ajassa

Maailmantalouden kasvuvauhti on tällä hetkellä ja parin seuraavan vuoden aikana hieman yli kolme prosenttia. Kasvu on hitaampaa kuin ennen pandemiaa. Monissa maissa sulatellaan edelleen merkittävästi nousseita velkatasoja. Etenkin Kiinassa kasvu on hidastunut selvästi.

Suurista kehittyneistä talouksista Yhdysvaltojen kasvu on nopeinta, tänä vuonna BKT kasvaisi lähes kolme prosenttia ja ensi vuonnakin noin 2,5 %. Trumpin vaalivoitto on toisaalta tuonut Yhdysvaltain ja koko maailmantalouden tilanteeseen uutta epävarmuutta.

Yhdysvaltain osakemarkkinat ovat reagoineet Trumpin voittoon positiivisesti. Monilla aloilla odotetaan byrokratiatalkoita ja verojen laskua. Toisaalta kukaan ei juuri nyt näytä välittävän liittovaltion velan jatkuvasta noususta.

Saattaa olla, ettei markkinoilla uskota Trumpin toteuttavan joitain vaalilupauksiaan. Näin voi päätellä siitä, että ainakin taloustutkijoiden mukaan miljoonien ihmisten karkottaminen heikentäisi monen alan kehitystä. Kauppasotakaan ei ole ilmaista. Jos Yhdysvallat asettaa muiden maiden tuotteille tulleja, ovatpa ne 10 % tai 20 %, ja muut maat vastaavat, kaikki häviävät. Tässä tilanteessa yhdysvaltalaiset häviäisivät eniten, koska muut maat voivat suunnata vientiään muualle. Yhdysvaltalaisilla yrityksillä olisi vastassaan samat tullit kaikkialla. Jos Kiinalle asetetaan esimerkiksi 60 % tullit, suurin kärsijä olisi todennäköisesti Kiina, jolle Yhdysvallat on edelleen hyvin tärkeä markkina.

Kalvo 3: Euroalueen inflaatio vakautumassa 2 % tavoitteeseen

Euroalueen inflaatio on hidastunut 10,6 prosentin huipustaan lokakuussa 2022 lähelle EKP:n 2 prosentin tavoitetta. Inflaation hidastuminen on mahdollistanut kolme koronlaskua kesäkuusta lähtien. Viimeksi laskimme korkoja yksimielisesti lokakuussa.

Tänä vuonna inflaatio on EKP:n ennusteen mukaan keskimäärin 2,5 %. Palkka- ja palveluinflaatio ovat yhä sitkeitä, mutta niidenkin arvioidaan hidastuvan. Inflaation ennustetaan vakautuvan EKP:n 2 % tavoitteeseen ensi vuoden 2025 mittaan.

Kalvo 4: Euroalueen työllisyysaste noussut viime vuosina

Euroalueen työllisyyskehitys on viime vuosina ollut ilahduttavan vahvaa. Työllisiä on nyt noin 7 miljoonaa enemmän kuin vuoden 2019 lopussa ennen koronakriisiä, sotaa ja nopean inflaation jaksoa. Työvoiman tarve on ollut suuri palvelualojen vahvan kasvun ansiosta. Samalla väestönkasvu ja työikäisten aiempaa aktiivisempi osallistuminen työmarkkinoille on lisännyt työn tarjontaa.

Työmarkkinoille osallistuminen on parantunut erityisesti ikääntyvien työntekijöiden parissa. Työikäisen väestön kasvua on puolestaan tukenut varsinkin viime vuosina lisääntynyt maahanmuutto. Työllisiä on siis tullut työmarkkinoille lisää työvoiman ulkopuolelta, mutta työllisyyden kasvua on tukenut myös työttömyysasteen lasku. Euroalueen työttömyysaste on edelleen ennätyksellisen pieni, syyskuussa 6,3 prosenttia.

Yksi euroalueen työmarkkinoiden kehitystä viime vuosina leimannut piirre on ollut keskimääräisen työajan lyhentyminen. Keskimääräisten tuntien väheneminen selittää osaltaan sitä, miksi euroalueen työmarkkinat ovat olleet poikkeuksellisen kireät. Työajan lyhenemisen seurauksena tehdyt työtunnit, eli koko talouden työpanos, ovat kasvaneet selvästi vähemmän kuin työllisten määrä. On todennäköistä, että tämä kehitys jarruttaa työpanoksen ja talouden kasvua myös jatkossa.

Kalvo 5: Euroalueen talous kasvaa hitaasti ja elpyy vain vähitellen

Euroalueen talous on viime vuosien voimakkaista vastatuulista huolimatta ainakin toistaiseksi välttänyt taantuman. EKP:n syyskuun ennusteen mukaan talouskasvu piristyy pikkuhiljaa, kun palkkojen nousu ja inflaation hidastuminen vähitellen vahvistavat kotitalouksien ostovoimaa.

Kasvua vahvistavat osaltaan myös korkojen lasku sekä vientikysyntä, jonka arvioidaan voimistuvan kansainvälisen talouden kasvun hieman kohentuessa. Euroalueen kasvu on syyskuun ennusteen mukaan ensi vuonna 1,3 prosenttia ja seuraavana 1,5 prosenttia. Kovin nopeaa kasvua lähivuosina ei siis näillä näkymin ole luvassa.

Lisäksi kasvunäkymä vaikuttaa syyskuun jälkeen edelleen hieman heikentyneen. Vaikka tiedot tämän vuoden kolmannelta neljännekseltä olivat aavistuksen odotuksia parempia, viimeaikaiset tiedot viittaavat kokonaisuutena syyskuun ennustetta vaimeampaan kehitykseen.

Erityisesti euroalueen teollisuuden tilanne on edelleen heikko, eivätkä ennakoivat indikaattorit viittaa nopeaan käänteeseen. Seuraava laaja makrotalouden ennuste julkaistaan 12. joulukuuta, kun EKP:n neuvoston seuraava korkokokous pidetään.

Kalvo 6: Rahapolitiikka on onnistunut verrattain hyvin taltuttamaan inflaation

EKP:n rahapolitiikka on onnistunut verrattain hyvin taltuttamaan inflaation. Koronnostoilla inflaatio-odotukset on pystytty pitämään ankkuroituneina kahden prosentin tavoitetasolle. Inflaatio on hidastunut nopeasti lähelle tavoitettamme, mutta euroalueen kasvu on silti pysynyt positiivisena ja työllisyystilanne hyvänä. Toisaalta, kuten äsken kuvasin, kasvun odotetaan kuitenkin pysyvän vaimeana ja kasvunäkymät ovat heikentyneet viime kuukausina.

Tämänhetkisten inflaatio- ja kasvunäkymien perusteella ja koska rahapolitiikan viritys on edelleen kiristävä, koronmuutosten suunta on selvä eli alaspäin. Koronlaskujen tahti ja mittaluokka riippuvat kokonaisarviostamme EKP:n neuvostossa etenkin kolmen keskeisen muuttujan osalta: inflaatiokehitys, pohjainflaation dynamiikka ja rahapolitiikan välittymisen voimakkuus. Jos tuoreet tilastotiedot ja uusi laaja ennustepäivitys tukevat tämänhetkistä inflaatio- ja kasvunäkymää, koronlaskuja on syytä jatkaa EKP:n neuvoston joulukuun kokouksessa.

EKP on siis saavuttamassa inflaatiotavoitteensa. Rahapolitiikan onnistumista viime vuosien nopean inflaation vuosina arvioidaan laajasti (toimenpiteiden hyödyn ja kustannusten näkökulmasta) paraikaa käynnissä olevassa EKP:n strategiauudistuksessa.

Kalvo 7: Markkinat hinnoittelevat EKP:n ohjauskorkojen laskevan edelleen

Tämä kuvio näyttää, miten markkinavoimat odottavat korkojen kehittyvän euroalueella loppuvuonna sekä vuosina 2025 ja 2026. Tällä hetkellä markkinoilla arvioidaan, että EKP:n ohjauskorko tulee olemaan hieman alle 2 prosentin tasolla ensi kesään mennessä.

Viime aikoina on käyty keskustelua paluusta ennakoivaan viestintään. Sitä on luonteva käydä äskettäin käynnistyneen EKP:n rahapolitiikan strategiarevision yhteydessä. Oman käsitykseni mukaan se on osa työkalupakkia ja toimii parhaiten silloin, kun halutaan päästä eroon nollakorkorajoitteen ongelmista ja liian matalasta inflaatiosta.

Sen sijaan nyt vallitsevan korkean epävarmuuden ja epätäydellisen informaation oloissa ei väkisin kannata yrittää käsiä sitovaa ennakoivaa viestintää (forward guidance). Suuntaa-antava viestintä (directional guidance) kyllä on perusteltua, kunhan muistetaan korostaa päätöksenteon riippuvuutta talousdatasta ja kasvu- ja inflaatiodynamiikan analyysista (data-dependency). Suunta on selvä ja arvioni mukaan olemme menossa rajoittavasta kohti neutraalia korkotasoa kevättalven mittaan. Suomessahan kevättalvi voi tarkoittaa mitä tahansa tammikuun ja kesäkuun väliltä.

Kalvo 8: Energiakustannukset rasittavat euroalueen teollisuutta – tuottavuuskasvu on jo pitkään jäänyt jälkeen Yhdysvalloista

Euroopan tuottavuuskuilu verrattuna Yhdysvaltoihin on kasvanut entisestään muutaman viime vuoden aikana. Keskeinen syy tähän on Venäjän Ukrainan sodan aiheuttama energiashokki, joka vaikuttaa haitallisesti kilpailukykyyn euroalueella – toisin kuin aiemmat öljysokit, jotka koettelivat kaikkia yrityksiä maailmanlaajuisesti. Energian tuottajahinnat nousivat euroalueella paljon enemmän kuin Yhdysvalloissa, mutta ne ovat myös pysyneet korkeammalla.

Kalvo 9: Euroopan on päästävä paremman tuottavuuden tielle

Hidas tuottavuuskasvu on Euroopan Akilleen kantapää. Väestö ikääntyy, vihreät investoinnit edellyttävät rahoitusta, julkiset alijäämät ovat suuria ja puolustusmenoja joudutaan kasvattamaan. Eurooppa tarvitsee panostuksia tuottavuuden kasvuun kaikilla rintamilla.

Tämä on keskeinen viesti EKP:n entisen pääjohtajan Mario Draghin tuoreessa EU:n kilpailukykyä koskevassa raportissa. Draghin mietintö on selkeä ja rehellinen diagnoosi Euroopan aneemisen kasvun syistä. Draghi tekee tärkeitä ehdotuksia Euroopan innovaatiokyvyn kasvattamiseksi, turvallisuuden vahvistamiseksi sekä ilmastotavoitteiden ja teollisuuden kilpailukyvyn yhteensovittamiseksi.

Samoin Draghi vaatii rakenneuudistusten nopeuttamista sekä kansallisella että EU:n tasolla. On tuettava uusien teknologioiden käyttöönottoa ja poistettava esteitä palvelujen liikkuvuuden tieltä. Huippuluokan tutkimus ja innovaatiot, mukaan lukien tekoäly, ovat avainasemassa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Kokonaisuutena kyse on panostuksista sisämarkkinoiden nykyistä parempaan toimintaan.

Kalvo 10: Euroopan rahoitusjärjestelmän vakaus nojaa vahvoihin pankkeihin

Seuraavaksi muutama sana rahoitusjärjestelmän tilanteesta. Eurooppalaiset pankit ja muu rahoitusjärjestelmä ovat pysyneet viime vuodet vakaina, vaikka toimintaympäristö on ollut vaikea. Samalla rahoitusvakauteen kohdistuu edelleen myös merkittäviä riskejä talouden vaimeuden ja geopoliittisen epävakauden vuoksi.  

Euroopassa rahoitusjärjestelmä on hyvin pankkikeskeinen ja rahoitusjärjestelmän vakaus nojaa siksi pitkälti vahvoihin pankkeihin. Pankki- ja muuhun rahoitussääntelyyn viimeisen 15 vuoden aikana tehdyt laajat maailmanlaajuiset uudistukset ovat vahvistaneet kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakautta ja pitkän aikavälin talouskasvun edellytyksiä. Kansainvälinen ja kotimainen rahoitusjärjestelmä ovatkin selvinneet varsin vähäisin vaurioin maailmantalouteen viime vuosina kohdistuneista isoista sokeista. Euroopassa pankkien vakavaraisuus on säilynyt vahvana viime vuosien myllerryksessä, kuten kuviosta nähdään.

Sääntelyn kehittämiselle löytyy yleensä tilausta ja tukea kriisien jälkimainingeissa, mutta pitemmän vakaan ajanjakson jälkeen sääntelyä ei nähdä enää yhtä perusteltuna. Tämä on näkynyt viime aikoina sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa mm. vastustuksena Basel III viimeistelyä, kohtaan – ns. ”Basel Endgame”.

Rahoitusjärjestelmän vakaus ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Se edellyttää lainsäätäjiltä, viranomaisilta ja rahoitusmarkkinoiden osapuolilta pitkäjänteistä työtä. Sääntely ei toisaalta ole myöskään kiveen hakattua. Sitä tulee tarkastella ja kehittää huolellisen suunnittelun ja vaikutusarvioiden perusteella.

Kalvo 11: Työ on kesken – pankkiunionin viimeistelyyn ja pääomamarkkinaunionin edistämiseen saatava vauhtia

Basel III -sääntelyuudistuksen ohella Euroopassa on kaksi muuta keskeneräistä rahoitusjärjestelmän vakauden peruspilaria: pääomamarkkinaunioni ja pankkiunioni.

Pääomamarkkinaunionin edistäminen on saanut tänä vuonna uutta puhtia, kun EKP:n neuvosto ja euroalueen valtiovarainministerit ovat tukeneet sen nopeampaa edistämistä. Asia on ollut runsaasti esillä myös Draghin raportin keskusteluissa. Pääomamarkkinoilla tulisikin olla keskeinen asema EU:n investointitarpeiden rahoittamisessa ja strategisen autonomian vahvistamisessa.

Euroopan unioni hyötyisi monin tavoin yhtenäisistä pääomamarkkinoista. Ne vähentäisivät rahoitusjärjestelmän pankkikeskeisyyttä, edistäisivät EU:n kilpailukykyä ja riskien jakautumista. Toimivat pääomamarkkinat loisivat monipuolisia mahdollisuuksia kasvun rahoitukseen – myös riskipitoisempiin investointeihin.

Pankkien rooli on merkittävä myös pääomamarkkinoilla, esim. rahoitussopimusten mahdollistajina, erilaisten palveluiden tarjoajana ja sijoittajana. Pääomamarkkinan vauhdittamisen ohella olisi hyvin tärkeää myös viimeistellä pankkiunioni.

EU:n pankkiunioni sisältää tällä hetkellä yhteisen pankkivalvonnan ja yhteisen pankkien kriisinratkaisujärjestelmän. Pankkiunionin puuttuva palanen, yhteinen eurooppalainen talletussuoja, vahvistaisi luottamusta eurooppalaiseen pankkijärjestelmään. Pankkiunionin viimeistelyn esteenä yli vuosikymmenen olleet järjestämättömät lainat on pitkälti saatu purettua eurooppalaisten pankkien taseista. Siksi yhteisen talletussuojan käyttöönottoa ei tulisi enää viivyttää.

Kalvo 12: Euroopan järjestelmäriskikomitean painopiste kokonaisvaltaiseen rahoitusvakausriskien arviointiin

EU-tasolla rahoitusjärjestelmän vakauden valvonnasta vastaa Euroopan järjestelmäriskikomitea (ESRB). Euroopan komissio arvioi parhaillaan tarpeita tarkistaa komiteaa koskevaa sääntelyä. Komitea on itse asettanut korkean tason ryhmän, jonka tehtävänä on julkaista vuoden loppuun mennessä raportti komitean toiminnasta ja tehtävistä sekä mahdollisista sääntelytarpeista. Komitean ensimmäisenä varapuheenjohtajana olen saanut tehtäväkseni toimia ryhmän puheenjohtajana.

Nähdäkseni järjestelmäriskikomitea on tähän asti onnistunut työssään hyvin hyödyntäen laajaa jäsenpohjaansa. Haluan kuitenkin nostaa esiin keskeisiä kehittämistarpeita, jotka heijastuvat ryhmämme suosituksissa.

Ensinnäkin ESRB:n tulisi jatkossa tehdä aiempaa kokonaisvaltaisempia arvioita rahoitusvakauden riskeistä ja pankkien ja muiden toimijoiden välisistä kytkennöistä. Pankkien ulkopuolisten toimijoiden ja pääomamarkkinoiden merkitys kasvaa rahoitussektorilla mm. pääomamarkkinaunionin myötä. Kehitys on otettava huomioon myös rahoitusjärjestelmän vakauden valvonnassa.

Toiseksi kokonaisvaltaisten riskiarvioiden laatiminen edellyttää riittävän yksityiskohtaista tietoa rahoitusmarkkinoiden ja -instituutioiden toiminnasta. Erityisen tärkeää on jakaa tietoa ja dataa tehokkaasti viranomaisten välillä. ESRB lähetti elokuussa 2024 EU:n lainsäädäntöelimille kirjeen, jossa korostettiin tarvetta tehostaa Euroopan valvontaviranomaisten ja ESRB:n välistä tietojenvaihtoa.

Kolmanneksi ESRB:n tekemiä arvioita EU:n jäsenmaiden makrovakauspolitiikasta tulisi hyödyntää EU:n makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä (Macroeconomic Imbalances Procedure). Näin kyettäisiin paremmin arvioimaan kytkentöjä yksittäisen maan reaalitalouden (mukaan lukien julkinen talous) ja rahoitusjärjestelmän välillä sekä sitä, miten rahoitusvakauteen tähtäävä makrovakauspolitiikka voi vaikuttaa koko talouden epätasapainoihin.

Lisäksi ESRB:n viestintää rahoitusvakaudesta on tarpeen kehittää. Nykyisin järjestelmäriskikomitea on melko tuntematon EU:ssa ja esimerkiksi sen arviot rahoitusvakauden riskeistä jäävät vähälle huomiolle. Viestinnän tulisi lisätä ymmärrystä paitsi järjestelmäriskeistä myös rahoitusvakautta tukevista politiikkatoimista.

Kalvo 13: Suomen talouden toipuminen on tahmeaa

Entä Suomen talousnäkymät? Suomen BKT on supistunut jo kahden vuoden ajan. Suomen Pankin syyskuun väliennusteessa Suomen talous supistuu tänä vuonna 0,5 %. Talouden vähittäisen toipumisen myötä kasvuksi ennustetaan 1,1 % vuonna 2025 ja 1,8 % vuonna 2026.

Talouskehitykseen sisältyy kuitenkin edelleen paljon riskejä. Epävarmuus kansainvälisen talouden kehityksestä ja sen vaikutuksista Suomeen on yhä suurta. Kotimaassa epävarmuutta on varsinkin asuinrakentamisen kehityksestä ja sen vaikutuksesta työllisyyskehitykseen. Suomen Pankin Suomen talouden ennuste julkaistaan seuraavan kerran 17. joulukuuta. Samalla julkaisemme vuotuisen julkisen talouden arviomme.

Kalvo 14: Suomessa työttömyysaste kasvussa

Toisin kuin euroalueella Suomessa työmarkkinatilanne on heikentynyt jo pitempään. Viime aikoina on uutisoitu irtisanomisista ja lomautuksista sekä heikentyneestä työmarkkinatilanteesta. Tilastojen valossa ei kuitenkaan näytä siltä, että virta työllisyydestä työttömyyteen olisi äkillisesti kiihtynyt, vaan muutos on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Työllisten määrä on vähentynyt erityisesti rakentamisessa, teollisuudessa, kaupanalalla sekä toimialalla ”ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta”.

Viimeisimmät tilastotiedot viittaavat kielteisen kehityksen tasaantumiseen. On kuitenkin luultavaa, että työttömyys jatkaa kasvuaan vielä tulevina kuukausina ja työttömiksi joutuneiden työttömyysjaksot pitkittyvät ennen käännettä parempaan.

Kalvo 15: Suomen talouden pitkäaikaisiin ongelmiin tarvitaan kahden kärjen taktiikkaa

Suomen heikon tuottavuuskehityksen taustalla finanssikriisin jälkeen on sekä hidasta sopeutumista teollisiin takaiskuihin että rakenteellisia ongelmia.

Samaan aikaan Suomen julkisen talouden alijäämä on muodostunut rakenteelliseksi, ja julkisen velkasuhteen kääntäminen laskuun on osoittautunut hyvin vaikeaksi.

Haasteisiin vastaaminen edellyttää jatkossa Suomen talouspolitiikassa kahden kärjen taktiikkaa: sekä pitkän aikavälin talouskasvun eväiden vahvistamista että julkisen taloutemme tasapainottamista.

Jos hallitusohjelman ja kevään kehysriihen toimet toteutuvat täysimääräisesti, julkinen velkasuhde vakautuu hallituskauden lopulla. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla velkasuhteen kääntäminen pysyvästi alenevalle uralle. Se tarkoittaa mitä todennäköisimmin merkittäviä lisäsopeutuksia seuraavalla hallituskaudella.

Kestävää ja vähemmän kivuliasta julkisen talouden tasapainottamista edesauttaisi olennaisesti se, että Suomessa pystyttäisiin Ruotsin malliin sopimaan yhteisestä tasapainotavoitteesta, johon sitoudutaan parlamentaarisesti ja yli vaalikausien.

Suorien sopeutustoimien lisäksi tarvitaan toimia Suomen pitkän aikavälin kasvun edellytysten vahvistamiseksi. Pidemmän aikavälin kasvunäkymille tärkeän osaamispääomamme kasvua rajoittaa kaksi hankalaa trendiä: väestön ikääntyminen ja koulutusasteen nousun pysähtyminen.

Osaava työvoima on perusehto innovaatioiden syntymiselle ja niiden hyödyntämiselle. Niihin nojaa työn tuottavuuden kasvu, joka on ollut Suomessa 2010-luvun alusta lähtien heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa. Pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia Suomessa kannattaa vahvistaa panostamalla koulutukseen sekä tukemalla innovaatioiden syntymistä ja hyödyntämistä. Väestörakenteemme muutos on niin merkittävää, että kasvun edellytyksiä on hyvin vaikeaa turvata ilman työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa.

Kalvo 16: Yhteenveto

Arvoisat kansanedustajat ja muut kuulijat,

Viime vuonna tämän talousvaliokunnan julkisen kuulemisen otsikossa oli mukana kysymys ”Talttuuko euroalueen inflaatio ilman taantumaa?”. Tämän syksyn kuluessa on alkanut näyttää siltä, että vastaus kysymykseen on myöntävä. EKP:n rahapolitiikka on onnistunut inflaation taltuttamisessa verrattain hyvin.

Toisaalta meillä ei ole syytä isompaan tyytyväisyyteen. Talouskasvu on vaimeaa Euroopassa ja Suomen talous on ollut taantumassa. Hidas tuottavuuskasvu on Euroopan ja Suomen talouden Akilleen kantapää.

EKP:n entisen pääjohtajan Mario Draghin raportin analyysi ja toimintaohjelma saisi johtaa konkreettisiin päätöksiin ja toimiin. Tarvitsemme pitkäjänteistä kestävän talouskasvun vahvistamiseen tähtäävää politiikkaa. Paljon on kiinni jäsenmaiden kansallisista toimista. Mutta yhtä lailla tarvitsemme panostuksia eurooppalaisiin julkishyödykkeisiin, erityisesti ulkoisen turvallisuuden vahvistamiseen.