Siirry sisältöön

Arvoisat kuulijat, hyvät vihtiläiset yrittäjät,

On ilo ja kunnia päästä puhumaan teille tänään talouden näkymistä ja yritysten toimintaympäristöstä. Kutsu juhlaanne oli minulle erityisen mieluinen: olen ollut vajaat 50 vuotta vihtiläinen ja yli 30 vuotta yksissä vihtiläisen yrittäjän, puolisoni Jyrkin, kanssa.

Käsittelen tässä puheessani talouden tilaa ja Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa. Lisäksi kerron näkemyksistäni koskien rahoitusjärjestelmän vakautta ja yritysten rahoitusoloja.

***

Epävarmuus varjostaa tällä hetkellä kansainvälisen talouden näkymiä. Osa epävarmuuksista on luonteeltaan taloudellisia, kuten velkaantumisen kasvu Kiinassa ja monien kehittyvien talouksien alttius rahoitusmarkkinoiden kansainvälisille heilahteluille. Lisäksi riittää epävarmuustekijöitä, jotka ovat luonteeltaan lähtökohtaisesti poliittisia. Niihin kuuluvat Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppasota sekä Britannian EU-eroprosessi, eli Brexit.

Edellä mainitut tekijät näkyvät jo osin kansainvälisessä talouskehityksessä. Se on vaimentunut tuntuvasti viimeisen puolentoista vuoden aikana. Maailmantalouden suhdannekäänne ajoittui vuoden 2018 alkupuolelle. Tuolloin maailmankaupan ja teollisuustuotannon kasvuvauhdit alkoivat hidastua. Kun epävarmuus tulevasta on suuri, investoinnit vähenevät ja talouskasvu vaimenee. Taantuma ei silti ainakaan toistaiseksi ole välittömästi näköpiirissä kehittyneissä talouksissa laajasti.

Kansainvälinen talouskehitys oli usean vuoden ajan vahvaa ennen viimeaikaista vaimenemista. Myös euroalueella tuotanto kasvoi melko vauhdikkaasti ja työttömyys väheni. Uusin tieto työttömyysasteesta on elokuulta, ja tuolloin se oli jatkanut alenemistaan. Tästä huolimatta inflaatio on pysynyt keskuspankin tavoitetta hitaampana ja inflaationäkymät ovat yhä vaimeat.

Euroopan keskuspankin, EKP:n, neuvosto onkin harjoittanut kestävää kasvua ja inflaatiotavoitetta tukevaa rahapolitiikkaa. Korot ovat hyvin matalat, ja käytössä on myös niin sanottuja epätavanomaisia rahapolitiikan välineitä kuten laaja arvopaperien osto-ohjelma.

EKP:n neuvosto otti syyskuisen kokouksensa päätöksissä huomioon euroalueen talousnäkymien viimeaikaisen heikkenemisen. Neuvosto totesi, että vahvasti kasvua tukevaa rahapolitiikkaa tarvitaan euroalueella vielä pidemmän aikaa. Rahoituksen hinta yrityksille ja kotitalouksille näyttäisi siten pysyvän yleisesti ottaen matalana.

***

Suomessakin talouden näkymät ovat heikentyneet. Vielä kesäkuussa Suomen Pankki ennusti noin puolentoista prosentin kasvua kuluvalle ja kahdelle seuraavalle vuodelle. Vuoden 2019 alkupuoliskolla talouskasvu oli yhä kohtalaista, mutta nyt loppuvuosi uhkaa jäädä vaimeaksi. Lyhyen aikavälin mallit ennakoivat enää noin prosentin kasvua vuodelle 2019.

Talouskasvun hidastuminen Suomen vientimarkkinoilla vaikuttaa väistämättä Suomen vientiin. Ennen kesää ennustettiin vielä, että euroalueen ja muun maailman kasvu piristyisi tämän vuoden lopulla, mikä olisi tukenut Suomen vientiä. Nyt näin pikainen paraneminen näyttää yhä epävarmemmalta. Viennin kasvu on hidastunut mutta ainakaan vielä se ei ole kääntynyt supistumiseksi.

Talouskasvun hidastuminen ja näkymien heikkeneminen vaikuttavat myös julkisen talouden tilaan. Lisäksi siihen vaikuttavat hallituksen julkista taloutta koskevat linjaukset. Nykynäkymien mukaan julkisen talouden alijäämä muodostuu ensi vuonna aiemmin ennustettua suuremmaksi ja kääntää velkasuhteen kasvuun, ellei synny päätöksiä uusista, julkista taloutta vahvistavista toimenpiteistä.

Julkista taloutta koskevissa päätöksissä tulisi nyt varautua väestön ikääntymiseen. Ikääntyminen painaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Vaikka Suomen julkinen velka ei kansainvälisessä vertailussa ole erityisen suuri, on julkisen talouden kestävyysvaje EU-maiden joukossa suuremmasta päästä. Se on nyt kolmen prosentin luokkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sen verran pitäisi siis säästää menoja tai kiristää verotusta, jotta arvioidut tulevat julkiset tulot kattaisivat tulevat julkiset menot.

Kestävyyden vahvistamiseen olisi perusteltua pyrkiä ainakin osin rakenteellisten uudistusten avulla, jolloin menosäästöjen ja veronkiristysten rooli voisi olla vähäisempi. Työllisyyttä pitkäaikaisesti kohentavilla uudistuksilla on tässä keskeinen merkitys.

Työllisyysasteen aiempi nopea nousu on ollut pysähdyksissä tämän vuoden alusta alkaen. Työllisyysaste nousi hyvin nopeasti kahden edellisen vuoden aikana. Taustalla oli tuolloin suhdannetilanteen paraneminen ja sen lisäksi rakenteelliset uudistukset, joilla saatiin siirrettyä työllisyyden kasvun rajoja kauemmaksi. Niihin lukeutui ansiosidonnaisen työttömyysturvan enimmäispituuden lyhentäminen.

Lisäksi työllisyyden kasvun edellytyksiä on parantanut suomalaisen tuotannon kansainvälisen kustannuskilpailukyvyn paraneminen. Sitä on tukenut vuoden 2017 kilpailukykysopimus sekä aiempaa maltillisemmat palkkaratkaisut viime vuosina.

Yleinen talouskehitys on nyt heikkenemässä, ja samalla työvoiman kysynnän kasvu on vaimenemassa. Näyttää siltä, että toistaiseksi tehtyjen rakenteellisten uudistusten sato on jo pääosin korjattu. Siinä mielessä ei ole ollut yllätys, että työllisyysaste ei ole enää tämän vuoden aikana noussut.

Viime vuosina niin sanotut kohtaanto-ongelmat näyttävät yleistyneen työmarkkinoilla. Työpaikkoja on runsaasti avoimena, mutta samalla on runsaasti työttömiä työnhakijoita. Työttömien osaaminen ja työkokemus eivät ehkä aina vastaa sitä, mitä avoinna oleviin työpaikkoihin tarvittaisiin. Moni työtön voi asua tarjolla olevien töiden kannalta väärällä paikkakunnalla.

Mikään yksittäinen talouspoliittinen toimenpide tuskin pystyy ratkaisevasti lieventämään työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia. Tuntuvaa merkitystä lienee silti ainakin koulutusjärjestelmällä ja asuntopolitiikalla. Myös työllistymiseen liittyvillä taloudellisilla kannustimilla on roolinsa.

***

Hyvä juhlaväki, puhuin edellä hintavakauden turvaamiseen tähtäävästä rahapolitiikasta. Sen lisäksi keskuspankeilla on toinenkin ydintehtävä, joka on rahoitusjärjestelmän vakauden edistäminen. Seuraavaksi tarkastelen, miten rahoitusjärjestelmän vakautta on Suomessa viime vuosina vahvistettu ja miksi vakaus on tärkeää erityisesti yrityksille.

Osa teistä muistanee Suomen syvän talous- ja pankkikriisin 1990-luvun alussa. Hieman yli kymmenen vuoden takainen globaali finanssikriisi iski puolestaan voimalla erityisesti suomalaisiin vientiyrityksiin.

Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat loivat maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen siitä, että pankki- ja finanssikriisejä täytyy torjua selvästi aiempaa pontevammin. Kriisin jälkeen luotiin kokonaan uusi talouspolitiikan lohko, jota alettiin nimittää makrovakauspolitiikaksi ja jonka nimenomaisena tavoitteena on ehkäistä pankki- ja finanssikriisejä.

Suomen Pankki sekä monet muut kotimaiset ja ulkomaiset viranomaiset ja organisaatiot ovat jo vuosia varoitelleet suomalaisten kotitalouksien ennätyksellisen suureksi kasvaneesta velkaantuneisuudesta. Varoittelijoiden huolena on erityisesti ollut se, että velkaisimmat kotitaloudet saattaisivat esimerkiksi työttömyyden kasvun tai korkojen nousun seurauksena joutua supistamaan rajusti kulutustaan selvitäkseen velkojensa hoidosta tai säästääkseen vielä pahemman päivän varalle.

Jos jouduttaisiin tilanteeseen, jossa kulutus supistuisi laaja-alaisesti, vaikutukset koko talouteen olisivat kauaskantoiset. Yritysten myymien tavaroiden ja palvelujen kysyntä vähenisi, mikä heikentäisi yritysten kannattavuutta ja lisäisi niiden maksuvaikeuksia ja konkursseja. Lainanhoito-ongelmien yleistyminen puolestaan kasvattaisi pankkien luottotappioita ja heikentäisi niiden kykyä myöntää uusia lainoja. Yhdessä yritysten ja pankkien vaikeudet syventäisivät ja pitkittäisivät talouden ”kuolemankierrettä”.

On hyvä, että makrovakauspolitiikan ansiosta Suomen viranomaisilla on käytössään pelkkää sormenheristelyä vahvempia keinoja velkaantuneisuuden liiallisen kasvun jarruttamiseksi. Suomessa näiden keinojen käytöstä vastaa Finanssivalvonnan johtokunta, jonka puheenjohtajana minulla on tällä hetkellä kunnia toimia.

Olemme tehneet Finanssivalvonnan johtokunnassa useita toimia kotitalouksien suureen velkaantuneisuuteen liittyvien vakausriskien vähentämiseksi. Uusien asuntolainojen enimmäisluototussuhteen – eli ns. lainakaton – alentaminen lienee niistä tunnetuin. Lisäksi olemme asettaneet luottolaitoksille useita pääomapuskurivaatimuksia, joilla olemme vahvistaneet ja ylläpitäneet luottolaitosten tappionkanto- ja luotonmyöntökykyä. Varmaan huomasitte myös, että valtiovarainministeriön asettama työryhmä julkisti aiemmin tällä viikolla ehdotuksensa lisäkeinoiksi kotitalouksien velkaantumisen hillitsemiseksi.  

On hyvä, että kotitalouksien velkaantuneisuuden kasvuvauhti on viime vuosina tasaantunut. Valitettavasti kuitenkin entistä suurempi osuus kotitalouksien veloista koostuu taloyhtiölainoista ja kulutusluotoista. Niihin liittyvät riskit rahoitusjärjestelmän vakaudelle ja koko kansantaloudelle voivat monin tavoin olla jopa asuntoluottoja suuremmat.

***

Hyvät kuulijat, lopuksi muutama sana suomalaisten yritysten rahoituksesta, joka myös kuuluu Suomen Pankin seurannan piiriin.

Usein väitetään, että pankkisääntelyn tiukentaminen globaalin finanssikriisin jälkeen olisi vaikeuttanut suomalaisten yritysten lainansaantia. Yrityksille tehdyt kyselyt ja Suomen Pankin keräämät tilastot eivät kuitenkaan tue väitettä.

Esimerkiksi Euroopan keskuspankin PK-yrityksille tekemän puolivuosittaisen kyselyn perusteella selvästi yli 80 % suomalaisista PK-yrityksistä on saanut kaiken tai suuren osan hakemastaan lainasta. Luku on ollut kasvusuunnassa ja on suurempi kuin euroalueella keskimäärin.  

Sääntelyn tiukentuminen ei myöskään näy yritysten pankkilainojen keskimääräisissä marginaaleissa, jotka ovat viime vuosina kaventuneet noin 1,5 prosenttiyksikön tuntumaan. Yritysten pankkilainojen vuosikasvu puolestaan kiihtyi vuonna 2018 parhaimmillaan jopa 8 prosentin vauhtiin ja on edelleen lähellä 7 prosenttia.

On selvää, että yksittäisen yrityksen näkökulmasta rahoituksen saatavuus ja hinta voivat joissain tapauksissa muodostaa rajoitteen. Mainitsemani tiedot kuitenkin kertovat tilanteesta ja viime vuosien muutoksista, kun suomalaisia yrityksiä tarkastellaan laajasti.

Yritysten omien arvioiden perusteellakaan rahoitus ei kuulu niiden pahimpiin ongelmiin. Edellä mainitsemassani EKP:n kyselyssä vain 4 prosenttia suomalaisista PK-yrityksistä ilmoitti rahoituksen suurimmaksi ongelmakseen.

Kyselyn perusteella yritysten selvästi yleisin – ja viime aikoina nopeasti pahentunut – ongelma on ollut vaikeus löytää pätevää työvoimaa. Koska Suomessa yhä runsaat 6 prosenttia työvoimasta on työttömänä, taustalla näyttävät osin olevan aiemmin mainitsemani työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat.

***

Hyvät kuulijat,

Talouden näkymät ovat viime aikoina synkentyneet uudelleen sekä kansainvälisesti että Suomessa. On tärkeää pitää huoli siitä, että pankkien toimintaan liittyvät riskit eivät muodostu liian suuriksi ja koko kansantalouden kehitystä uhkaaviksi. Emme halua antaa mahdollisuutta sellaisen tilanteen muodostumiselle, jossa Suomi oli 1990-luvun alussa ja moni muu kehittynyt talous runsaat kymmen vuotta sitten – tilanteen, jossa pankkijärjestelmään muodostuneet riskit syvensivät ja pidensivät talouden taantumaa.

Olen edellä korostanut tarvetta varautua väestön ikääntymiseen. Se vaikuttaa ratkaisevasti julkisen talouden näkymiin ja on samalla Suomen alueellista kehitystä eriyttävä tekijä. Useilla alueilla vanhusväestön osuus kasvaa kovaa vauhtia. Kasvukeskuksissa tilanne on kuitenkin parempi, ja ilahduttavasti tämä koskee myös pääkaupunkiseudun kehyskuntia. Kehyskunnilla on kuitenkin omat taloudelliset haasteensa liittyen mm. maan sisäiseen muuttoliikkeeseen ja asuntomarkkinoiden heilahteluun.

Kun perheemme saapui muuttokuorman mukana ensimmäisen kerran Vihdin Nummelaan vuoden 1971 alussa, tokaisi isoäitini: ”Taidettiin tulla Jaaran kylään”. Kiikoisten Jaaran kylä oli pahin mummuni tietämä takapajula, jossa ei siihen aikaan tainnut olla edes sähköjä.

On tärkeää, että Vihti tunnistaa omat vahvuutensa ja pysyy mukana muiden kehyskuntien kyydissä - mielellään niiden etujoukoissa. Moni vihtiläinen hankkii elantonsa asuinkuntansa ulkopuolelta. Ottaen huomioon pääkaupunkiseudun läheisyys, tämä lienee pysyvä olotila.

On kuitenkin tärkeää huolehtia myös kunnan työpaikkaoma-varaisuudesta ja siitä, että yritysten toimintaedellytykset ovat suotuisat ja työpaikkoja syntyy oman kunnan alueelle. Kannattavat ja kasvavat yritykset luovat työpaikkoja ja siten veropohjaa, joka on tarpeen yhteisten palveluiden kehittämiseen ja mm. edellä mainitun ikääntyvän väestön hoitotarpeesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen.

Toimivan työpaikka-alueen luominen on tasapainottelua rakentamisen ja ympäristöasioiden välillä. Tässä joustavien työskentelymahdollisuuksien lisääminen ja toimivien yhteyksien varmistaminen, oli sitten kysymyksessä tietoliikenneyhteydet tai ns. tunnin juna, ovat olennaisia asioita.

Ei Vihti 1970-luvun alussa ollut tuo ”Jaaran kylä”, vaikka mummuni sellaisen ensivaikutelman saikin. Moni asia on kehittynyt noista ajoista. Se on edellyttänyt yritystoiminnalle suotuisaa toimintaympäristöä ja yrittäjiä, joilla on ollut uskallusta ja kykyä perustaa yrityksiä ja työllistää. Tämän kehityksen jatkamiseksi on tärkeä varmistaa toimiva yhteistyö julkisen sektorin päätöksenteon ja elinkeinoelämän välillä. Näin varmistetaan, että Vihdistä ei jatkossakaan tule ”Jaaran kylää”.

Kiitän mielenkiinnostanne ja toivotan teille iloista yrittäjäjuhlaa!