Likviditeetin vähentyessä eurojärjestelmän luottojen rooli korkojen ohjauksessa kasvaa
Eurojärjestelmä ohjaa jatkossa lyhyitä rahamarkkinakorkoja aktiivisen rahamarkkinan ja keskuspankkiluottojen avulla, kun liikepankkien keskuspankkitalletusten määrä eli keskuspankkilikviditeetti vähenee. Talletusten määrä vähenee, kun eurojärjestelmän hitaan inflaation ja koronapandemian aikana ostamat arvopaperit erääntyvät.
Tällä hetkellä keskuspankkitalletusten määrä pankkijärjestelmässä on vielä noin 2 000 miljardia euroa. ”Erittäin runsas likviditeetti pitää rahamarkkinakorot edelleen EKP:n talletuskoron tuntumassa. Likviditeetti kuitenkin vähentyy edelleen odotetusti, ja pankkien sekä muiden rahamarkkinatoimijoiden tulee olla valmiita toimimaan aktiivisesti rahamarkkinoilla. Pankkien on myös valmistauduttava hyödyntämään eurojärjestelmän luottoja likviditeetin hallinnassaan”, sanoo Suomen Pankin johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki.
Nykyisten viikon mittaisten perusrahoitusoperaatioiden ja kolmen kuukauden mittaisten luotto-operaatioiden rinnalle otetaan myöhemmin uusia pidempiä rakenteellisia luotto-operaatioita pankeille. Lisäksi perustetaan rakenteellinen arvopaperisalkku. ”Rakenteellisten luottojen ja salkun yksityiskohtia ei ole vielä päätetty, mutta likviditeetin tarjonnassa tullaan käyttämään laajaa keinovalikoimaa. Tämä antaa työkalut toimia joustavasti erilaisissa rahapolitiikka- ja rahoitusmarkkinaympäristöissä”, Välimäki sanoo.
Perusrahoitusoperaatiot ja kolmen kuukauden mittaiset luotto-operaatiot toteutetaan vastedeskin kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti. Kaikissa operaatioissa hyväksytään laajaa kirjo erilaisia vakuuksia. ”Perusrahoitusoperaatioilla tulee olemaan keskeinen rooli rahamarkkinakorkojen ohjauksessa. Kaikkeen korkojen heilahteluun ei pidä reagoida, jos rahamarkkinat toimivat normaalisti ja rahapolitiikan välittyminen säilyy häiriöttömänä”, Välimäki sanoo.
Suomen Pankki on tänään julkaissut kolme rahapolitiikan toteutukseen keskittyvää artikkelia. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan lyhyiden rahamarkkinakorkojen ohjausta ja rahamarkkinoiden kasvavaa roolia, kun likviditeetti vähenee. Toisessa artikkelissa käsitellään tulevien rakenteellisten luotto-operaatioiden ja arvopaperisalkun suunnittelussa huomioitavia seikkoja. Kolmas artikkeli keskittyy siihen, miten digitalisaatio, tokenisaatio ja uudet maksujärjestelmät vaikuttavat keskuspankkilikviditeetin kysyntään ja rahapolitiikan toimeenpanoon.