Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
OP Pohjois-Savon Talousilta, Kuopio 1.11.2022
Euroopan ja Suomen talous sodan ja energiakriisin varjossa
Arvoisat kuulijat, hyvät pohjoissavolaiset ja muut ystävät,
Kiitos kutsusta OP Pohjois-Savon Talousiltaan ja alustaa Euroopan ja Suomen talouden haasteista ja rahapolitiikasta. On hienoa, että paikalla on monipuolisia osaajia niin finanssialalta kuin pohjoissavolaiselta yrityskentältä. – Kuopio Tanssii ja Soi!, kuten äskeinen esitys osoitti. Valitettavasti vain nyt näyttää siltä, että tanssia ei ole luvassa Euroopan talouteen vähään aikaan, ja vastuullisuudenkaan suhteen kysyntä ja tarjonta eivät ole aivan tasapainossa.
Euroopan näkymä on tällä haavaa varsin synkkä. Venäjän laitonta, brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainaan on kestänyt jo yli 8 kuukautta. Ukrainalaisten inhimilliset kärsimykset Venäjän julmasta hyökkäyssodasta ovat valtavat. Ukraina taistelee vapauden, demokratian ja Euroopan puolesta, ja se tarvitsee edelleen laajaa tukea.
Sodalla on myös mittavia taloudellisia vaikutuksia. Se heikentää talouskasvua ja kiihdyttää inflaatiota. Kansalaiset huomaavat kohonneet hinnat ruokakaupassa, bensapumpulla ja sähkölaskussaan.
Venäjä käyttää energiaa aseenaan muiden aseiden rinnalla. Eurooppa on energian suhteen valitettavasti hyvin haavoittuvainen.
[Kalvo 2. Energiakriisi hallitsee Euroopan ja Suomen talousnäkymiä: euroalue on liian riippuvainen fossiilienergian tuonnista]
Energiakriisi hallitsee nyt Euroopan ja Suomen talousnäkymiä ja ylläpitää epävarmuutta. Euroopan energiariippuvuuden vuoksi sen hintakehitys vaikuttaa voimakkaasti tuontiimme. Vielä vuonna 2019 euroalue toi energiaa 328 mrd. euron arvosta, joka vastasi vajaata 3 prosenttia euroalueen BKT:sta. Vuoden toisella neljänneksellä energian tuonti suhteessa BKT:hen oli noussut peräti 6 prosenttiin. Tämä merkitsee noin 3 prosentin leikkausta keskivertoeurooppalaisen elintasoon.
Vertailun vuoksi: Yhdysvalloissa energian tuonnista tulevat kustannukset ovat nousseet vain 1 prosenttiin BKT:sta. Lisäksi Yhdysvallat on ollut vuodesta 2019 lähtien energian nettoviejä. Euroalue onkin tässä energiakriisissä aivan eri tavalla haavoittuvainen kuin Yhdysvallat.
[Kalvo 3. EKP:n syyskuussa tekemän alasuuntaisen riskiskenaarion todennäköisyys on kasvanut]
Euroopan keskuspankki alensi syyskuussa ennustettaan ja ennakoi noin yhden prosentin talouskasvua euroalueelle ensi vuodeksi.
Pidimme kuitenkin tarpeellisena ottaa huomioon myös ennustettua heikomman kehityksen mahdollisuus. EKP tekikin syyskuussa myös alasuuntaisen riskiskenaarion, jossa euroalueen talous supistuisi ensi vuonna vajaan prosentin. Riskiskenaariossa energian hintojen nousu jatkuu odotuksia pidempään ja epävarmuus pysyy korkeana.
Nykytietojen valossa euroalueen talouskehitys on näiden skenaarioiden välimaastossa, ja riskiskenaarion toteutumisen todennäköisyys on merkittävä. Niinpä euroalue on vaarassa ajautua taantumaan talven aikana – kuinka lievään tai syvään, riippuu pitkälti energiakriisin kehityksestä ja ratkaisuista sen lievittämiseksi.
[Kalvo 4. Hintojen nousu on nyt poikkeuksellisen nopeaa – energian hinnannousu selittää 40 % inflaatiosta]
Taantuma siis ”suattaapi tulla tai olla tulematta”, EKP:n arvioiden perusteella. Talouden kuva on joka tapauksessa marraskuisen harmaa. Jo havaittuun voimakkaaseen hintojen nousuun ei sen sijaan liity epäselvyyttä. Hintojen nousu on ollut euroalueella poikkeuksellisen nopeaa: lokakuun inflaatio oli jo 10,7 prosenttia.
Kokonaisluvussa on kuitenkin hyvä huomioda, että energian hinnan nousu selittää vajaa puolet kokonaisinflaatiosta. Tähän osaan hintojen noususta rahapolitiikka ei voi paljoakaan vaikuttaa. Energian kallistuminen on osaltaan nostanut myös ruoan hintaa. Ruoan hinnannousu koskettaa kaikkia kansalaisia, mutta erityisesti pienituloisia, joiden tapauksessa ruokalasku haukkaa leijonanosan tuloista.
Samasta kuviosta havaitaan sekin, että hintojen nousu on laajentunut lähes kaikkiin tavaroihin ja palveluihin. Hintojen nousu jatkuu ennusteen mukana nopeana myös ensi vuonna. Siksi – ja etenkin inflaatio-odotusten ankkuroimiseksi – EKP on ryhtynyt kiristämään rahapolitiikkaansa.
[Kalvo 5. EKP:n neuvosto on aloittanut rahapolitiikan kiristämisen]
Rahapolitiikan normalisoinnissa on edetty vaiheittain viime joulukuusta lähtien. Arvopapereiden osto-ohjelmien netto-ostoja vähennettiin asteittain alkuvuoden aikana, ja ne päättyivät 1.7.2022.
EKP:n ohjauskorkoja nostettiin 0,5 prosenttiyksikköä heinäkuussa ja 0,75 prosenttiyksikköä myöhemmin syyskuussa.
Viime viikolla EKP:n neuvosto päätti nostaa ohjauskorkoa 1,5 prosentin tasolle. Korkoja nostetaan todennäköisesti vielä lisää. Tahti riippuu siitä, miten talous kehittyy ja millaisia tietoja inflaatiokehityksestä saadaan. Rahapolitiikkaa kiristämällä pyritään siihen, että inflaatio vakautuu keskipitkällä aikavälillä 2 %:n tavoitteen mukaiseksi.
[Kalvo 6. Markkinoiden hinnoittelema korkotaso on noussut]
Markkinoiden odotukset tulevista koroista ovat päivittyneet kuluvan vuoden aikana aimo harppauksin ja ovat nyt 3 prosentin tuntumassa. Tämä lienee toki jo hyvin tiedossa kaikilla asuntolainansa euribor-korkoihin sitoneilla suomalaisilla kotitalouksilla.
Nollakorot eivät sittenkään tulleet jäädäkseen, vaikka tuskin kovin moni lopulta niin ajatteli. Euroaluetta ehdittiin jo verrata Japaniin, jolloin puhuttiin euroalueen ”japanisaatiosta”, eli ilmiöstä, johon kuuluu vaimean talouskasvun lisäksi sitkeästi nollatasolle juuttunut korkotaso.
[Kalvo 7. Pitkät korot ovat nousseet globaalisti inflaatiopaineiden ja korkopolitiikan normalisoinnin myötä]
Korkopolitiikassa Japani kulkeekin omia teitään. Tämä kuvio näyttää 10 vuoden valtionlainojen kehityksen valituilla talousalueilla. Japani erottuu muista. Samasta kuviosta havaitaan pitkien korkojen trendinomainen nousu muilla talousalueilla. Taustalla ovat markkinoiden kohonneet odotukset inflaatiosta ja sen taltuttamiseen vaadittavista koronnostoista.
Kuvio havainnollistaa hyvin yhtä ajankohtaista teemaa: finanssipolitiikan ja rahapoliitikan välistä yhteyttä. Huomio kiinnittyy Britanniaan, jonka pitkiä korkoja kuvataan vaaleansinisellä viivalla.
Tarinan opetus on seuraava. Kun rahapoliittinen toimija eli keskuspankki pyrkii politiikallaan taltuttamaan kiihtynyttä inflaatiota, mutta samanaikaisesti finanssipoliittinen toimija sortuu liian suuriin ja huonosti kohdennettuihin taloutta kiihdyttäviin toimiviin, talouden ohjaamiseen tähtäävä yhteispeli romahtaa, ikään kuin autossa painaisi kaasua ja jarrua yhtä aikaa. – Se mikä onnistui Timo Mäkiseltä Mini Cooperilla, ei yleensä toimi normikuljettajalla, ei ainakaan ABS-jarruilla!
Siinä missä kulkupelin käynti voi häiriintyä, voi myös rahoitusmarkkioilla seurata monenlaista epävakautta. Britannian tapauksessa näin tapahtui erityisesti valtionlaina- ja valuuttamarkkinoilla. Tilanteen rauhoittaminen onnistui ainoastaan keskuspankin puuttumisella peliin.
Vaikka Britanniassa finanssipolitiikan päätöksissä jouduttiin lopulta peruuttamaan, tapahtumien alkutahdit olivat läheistä sukua ns. fiskaaliselle dominanssille. Se on ilmiö, jossa hallituksen tekemän finanssipolitiikan toimet määrävät myös inflaation tahdin samalla, kun keskuspankille jää sopeutujan eli kulkupelissä matkustajan rooli.
On selvää, että keskuspankit evät tällaiseen rooliin suostu. Hintavakaus on pitkän päälle kestävän kasvun ja vakaan talouskehityksen välttämätön edellytys. Se nojaa olennaisesti keskuspankin itsenäisyyteen, joka EU:ssa on ankkuroitu perussopimukseen.
[Kalvo 8. SP:n syyskuun ennuste: Myös Suomen talouskasvu tyrehtyy energiakriisiin]
Tästä päästäänkin Suomen talousnäkymiin. Ne ovat heikentyneet kesän aikana. Suomen Pankin syyskuun väliennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä vuonna 2,2 prosenttia, mutta supistuu ensi vuonna 0,3 prosenttia. Tämä tarkoittaisi siis lievää taantumaa.
Vaikka Suomi on varautunut nykyisenkaltaiseen energiakriisiin paremmin kuin moni muu euroalueen maa, immuuni se ei missään nimessä ole. Sitä paitsi Suomi on tunnetusti riippuvainen Saksan taloudesta, jonka varautuminen energiakriisiin on ollut erityisen heikkoa.
[Kalvo 9. Inflaatio laaja-alaistunut Suomessakin – kuluttajahintojen nousupaineet alkavat helpottaa vasta ensi vuoden aikana]
Suomen inflaationäkymään pätee sama kuin muun euroalueen: vaikka hintojen nousu koskee erityisesti energian ja ruoan hintaa, on se laajentunut muihinkin hyödykkeisiin. Myös sähkön hinnannousu heiluttaa inflaatiota, kuten monessa muussakin Euroopan maassa.
Valonpilkahduksen suomalaiseen tupaan tuo ennustettu euroalueen keskiarvoa matalampi inflaatio. Suomen Pankki ennustaa Suomen inflaation olevan tänä vuonna 7 prosenttia ja vaimenevan ensi vuonna 4,3 prosenttiin. Epävarmuus on kuitenkin suurta ja riskit ovat nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa enimmäkseen yläsuuntaisia.
[Kalvo 10. Luottamus heikentynyt kaikilla päätoimialoilla ]
Luottamusindikaattorit ovat Suomessakin heikentyneet läpi linjan. Kaikkein voimakkainta luottamuksen heikkeneminen on ollut vähittäiskaupassa. Muilla toimialoilla tunnelma on pysynyt hieman paremmalla tasolla, mikä indikoi sitä, että romahduksen sijaan taloudessa on todennäköisesti edessä pikemminkin hidasta kihnutusta.
Tämä näkemys on linjassa syyskuun ennusteemme kanssa, jonka mukaan talouden kasvu on ensi vuonna vain lievästi negatiivista.
[Kalvo 11. Historiallisen heikko kuluttajien luottamus ennakoi yksityisen kulutuksen supistumista]
Toisaalta synkistelyyn on helppo löytää aihetta kuluttajien luottamusta tarkastelemalla: kuluttajien luottamus sekä omaan että Suomen talouteen on vajonnut ennätyksellisen alhaiselle tasolle. Kuluttajien luottamusindikaattori ennakoi tulevaa talouskehitystä tyypillisesti noin puolen vuoden viiveellä. Samalla kuluttajahintojen nopea nousu syö kotitalouksien ostovoimaa, jota puolestaan sähkön ja lämmön ja muiden asumismenojen kasvu kaventaa entisestään.
On ymmärrettävää, että energiakriisin painaessa päälle julkiselta vallalta toivotaan toimia ostovoiman turvaamiseksi. Näiden toimien tulisi olla hyvin kohdennettuja ja väliaikaisia niin, että tuetaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia ja eniten apua tarvitsevia kotitalouksia.
Kansallisten toimien lisäksi EU-tasolla koordinoituja energiapolitiikan toimia tarvitaan edelleen. Kirpeä totuus on se, että koska energian tarjonta ei ehdi lyhyellä aikavälillä reagoida tarpeeksi, tarvitaan myös kysyntää hillitseviä toimenpiteitä – siis energiansäästöä.
[Kalvo 12. Julkinen talous]
Suomen haasteista puhuttaessa ei voida sivuuttaa julkista taloutta. Meillä on puutteistaan huolimatta melko kelpo hyvinvointiyhteiskunta, mutta tätä nykyä liian pieni kansantalous kannattelemaan sitä.
Ongelma on ennen muuta velan kehityssuunta. Rakenteellinen alijäämä, kasvavat korkomenot ja ikäsidonnaiset menot johtavat ylivelkaantumiseen, ellei suuntaa muuteta. Siksi tarvitaan määrätietoista julkisten tulojen ja menojen tasapainottamista, mihin Suomessa on parhaimmillaan pystytty. Julkisen talouden kestävyys edellyttää paluuta menokehyksiin. Työkaluksi tarvitaan myös kattava menokartoitus, jossa kammataan tarkasti läpi kaikki menot. Se olisi erityisen hyödyllinen ajatellen ensi kevään hallitusneuvotteluja.
Voi olla, että julkisten menojen tasapainottaminen mielekkäästi on kahden hallituskauden mittainen urakka, mihin tarvitaan selkeä, pitkäjänteinen suunnitelma. Sitä on myös ryhdyttävä määrätietoisesti toteuttamaan, ei siirrettävä eteenpäin seuraavalle joukkueelle.
[Kalvo 13. Onko meillä malttia katsoa inflaatiojaksoa pidemmälle?]
Ennen yhteenvetoa vielä muutama sana kuluttajahintojen, palkkojen ja työmarkkinoiden välisestä tärkeästä yhteydestä. Kuluttajahintojen voimakas nousu on kirvoittanut vaatimuksia niin työnantajia kuin julkista valtaakin kohtaan. Alkuvuodesta muodostuneen yleisen palkankorotuslinjan perusteella suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky suhteessa kilpailijamaihin näytti säilyvän ennallaan.
Kilpailukyvyn kannalta suurempi merkitys onkin seuraavilla palkkakierroksilla. Valitettavasti työmarkkinaneuvottelujen tilanne on tällä hetkellä sekavampi kuin moneen vuoteen.
Olisi kovin tärkeää, että Suomessa olisi malttia katsoa nopean inflaation jakson yli. Vain siten voidaan säilyttää suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky ja vahvistaa palkansaajien ostovoimaa tulevina vuosina. Mutta jos tilanne yltyy palkkakilpailuksi, kuten kävi ennen finanssikriisiä, kilpailukyky voidaan menettää nopeastikin.
Kustannuskilpailukyvyllä on erityisen suuri merkitys nyt, kun suomalaiset yritykset etsivät uusia markkinoita tuotteilleen ja palveluilleen.
[Kalvo 14. Yhteenveto]
Suomen toimintaympäristö on nyt yhtä kovassa murroksessa kuin 90-luvun alussa, sekä talouden että turvallisuuden osalta. Globalisaatio natisee liitoksissaan, Euroopan turvallisuusjärjestys on henkitoreissaan.
90-luvun lamasta Suomi nousi tukeutumalla tutkimukseen, osaamiseen ja yrittäjyyteen. Innovaatiorahoitukseen panostettiin lamankin oloissa, yritysverotus uudistettiin, kilpailukyky korjattiin, uusiutuvaan energiaan satsattiin. Julkinen talous tasapainotettiin.
Meillä on nytkin kaikki eväät olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa. Minun silmissäni tulevaisuuden Suomi on osaamisen, yrittämisen ja aidon välittämisen yhteiskunta. Siinä leipä lähtee osaamisesta ja yrittäjyydestä, kestävästä tuotannosta ja uusiutuvista luonnonvaroista.
Tämän päivän mittavien haasteiden edessä tarvitaan päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä niin koko Euroopassa kuin Suomessakin. Jos koronakriisin hoito ja Nato-jäsenyyden nopea hakeminen ovat jotain osoittaneet, niin ainakin sen, että meillä Suomessa on edelleen kykyä löytää kansallisesti yhteisiä ratkaisuja vaikeidenkin ongelmien edessä.
Olisi kovin suotavaa, että samaa päättäväisyyttä löytyisi jatkossa myös kansantaloutemme isojen haasteiden voittamiseksi. Toivottavasti uudistumiskykyä löytyy, jotta voimme ponnistaa kestävän kasvun tielle, sekä Euroopassa yleensä että erityisesti meillä Suomessa.
Kiitos mielenkiinnostanne!
Esityskalvot (PDF)