Euroalueen inflaatio tavoitteessa – kasvu on verkkaista geopolitiikan ja tullien paineissa

Esitys (PDF)

Arvoisat median edustajat ja muut kuulijat,

Tervetuloa kaikille teille täällä, paikan päällä tai linjoilla.

Keskityn puheenvuorossani Euroopan talouden tilannekuvaan ja Euroopan keskuspankin neuvoston eilisen korkokokouksen antiin. Hyödynnän myös Suomen Pankin tänään julkaisemaa uutta analyysia euroalueen talouden ajankohtaisista kysymyksistä, jota toimistopäällikkö Markku Lehmus esittelee hetken kuluttua.

Käyn läpi pääkohdat juuri päivitetyistä euroalueen ja Suomen talouden ennusteista. Taustoitan kuitenkin ensin muutamalla havainnolla maailmantalouden kehityksestä, joka ei valitettavasti tällä hetkellä suosi Eurooppaa.

Kesän aikana solmituista tullisopimuksista ja niiden tuomasta hetkellisestä helpotuksesta huolimatta geopolitiikka ja kauppasota painavat maailmantalouden kehitystä poikkeuksellisella voimalla. Venäjä käy sotaa Euroopassa ja Lähi-idän tilanne jatkaa kärjistymistään. Yhdysvaltojen kauppapolitiikan, ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä maan sisäisen kehityksen muutos määrittää kansainvälisen kaupan suuntaa ja vaikuttaa Euroopan turvallisuuteen ja talouteen monenlaisten kanavien kautta. Monenvälinen yhteistyö korvautuu nollasumma-ajattelulla ja avoimuus protektionismilla. Suurvaltapolitiikan aikakausi on palannut, eikä tilanne ole muuttunut helmikuun jälkeen parempaan suuntaan. Sen ei voi myöskään olettaa nopeasti korjaantuvan. Kyse on politiikan syvävirrasta, joka kestää aikansa.

Euroalueen ja Suomen lähiajan talousnäkymien ja ennusteiden kannalta konkreettisia ja mitattavissa olevia muutoksia ovat Yhdysvaltojen tuontitullit ja Euroopan maiden puolustusmenojen kasvu.

Maailman muuttuminen näkyy konkreettisesti myös rahoitusmarkkinoilla, joiden käänteitä keskuspankit seuraavat herkeämättä. Kuluvan vuoden aikana keskeinen teema rahoitusmarkkinoilla on ollut Yhdysvaltain dollarin heikentyminen ja euron valuuttakurssin vahvistuminen, jolla on jatkuessaan monenlaisia vaikutuksia euroalueen talouteen ja inflaatioon. Inflaationäkymiin vaikuttaa myös energian hinta, joka on vaihdellut voimakkaasti maailmanpolitiikan vauhdikkaiden käänteiden mukana.

Miten tämä kaikki heijastuu lähiajan talousnäkymiin?

Kalvo 2. Euroalueen talouden kasvu vahvistuu verkkaisesti
tulleista huolimatta

Kävimme eilen ja keskiviikkona EKP:n neuvoston pöydän ääressä perusteellisen keskustelun euroalueen talouden tilannekuvasta EKP:n uuden ennusteen ja analyysin pohjalta.

Ennustetta on päivitetty tämän vuoden osalta ylöspäin, koska alkuvuoden kasvu on ollut odotettua vahvempaa. Vahva kasvu on kuitenkin osittain väliaikaista, koska osa siitä on syntynyt yritysten pyrkimyksestä varautua tullikorotuksiin kasvattamalla etukäteen vientiään Yhdysvaltoihin. Loppuvuonna odotetaan vastaavasti hieman heikompia tuotanto- ja vientilukuja. Se on kyllä todettava, että todellista kasvuvirettä on vaikea tunnistaa voimakkaan vaihtelun seasta.

Vaikka indikaattorien mittaama epävarmuus on jonkin verran vähentynyt tullisovun myötä, se jarruttaa edelleen euroalueen talouskasvua. Tullien negatiivista vaikutusta kasvulukuihin kompensoi osaltaan puolustusmenojen kasvu, jota kuvaan kohta tarkemmin.

Euroalueen kasvun odotetaan vuosina 2026 ja 2027 jatkuvan tasaiseen joskin verkkaiseen tahtiin, kun kotitalouksien ostovoima paranee ja aiemmat koronlaskut piristävät investointeja.

Kuten tästä kuviosta näkyy, euroalueen ennustetaan kasvavan ensi vuonna 1 prosentin vauhtia ja vuonna 2027 hieman yli ykkösen. Riskejä on kuitenkin sekä ennustettua hitaamman että nopeamman kasvun suuntaan. EKP:n neuvoston arvion mukaan kasvuriskit ovat kokonaisuutena kesäkuuta paremmin tasapainossa, koska kesän aikana saavutettu tullisopu on jonkin verran vähentänyt suurimpia uhkakuvia.

Toisaalta geopolitiikka – viittaan paitsi neljättä vuotta jatkuvaan Venäjän laittomaan sotaan Ukrainassa myös Venäjän droonihyökkäykseen alkuviikosta – voi vaikuttaa kielteisesti kansanpsykologiaan ja siten edelleen tullisovusta huolimatta johtaa ennustettua hitaampaan kasvuun.

Kalvo 3. Tullien voimaantulo laskee osaltaan arviota ensi vuoden kasvusta

Tämä kuvio havainnollistaa, kuinka euroalueen kasvuennusteet ovat muuttuneet heikommiksi kuluvan vuoden mittaan – erityisesti arvio ensi vuoden 2026 kasvusta. Moni muukin asia on toki muuttunut sitten viime vuoden syksyn, mutta tullit ja kauppapoliittinen epävarmuus ovat suurin yksittäinen kasvuarvioita laskeva tekijä.

Otan tämän esiin siksi, että emme sortuisi liialliseen optimismiin. Vaikka epävarmuus on nyt vähentynyt, se ei ole poistunut, enkä usko, että se hevillä lähiaikoina tulee kokonaan poistumaankaan.

Keskeinen johtopäätös kaikista niistä lukuisista tullilaskelmista, joita eri instituutiot ovat tehneet on se, että kauppasodassa ei ole voittajia. Kansainvälisen kaupan rajoittaminen tulleilla laskee maailman kokonaistuotannon tasoa. Vaikutukset yksittäisiin maihin ja alueisiin riippuvat viime kädessä siitä, miten kauppavirrat suuntautuvat tullisopimusten viidakossa.

EKP:n tämänhetkinen arvio on, että Yhdysvaltojen tuontitullit leikkaavat euroalueen kasvuluvuista yhteensä lähes prosenttiyksikön verran ennustevuosina eli 2025–2027.

Tässä näkyvät alaspäin tarkistetut laskelmat eivät ole aivan yhtä suuria, koska euroalueen talous on osoittautunut hieman iskunkestävämmäksi kuin on aiemmin arvioitu ja toisaalta myös puolustusmenojen lisäys kompensoi tullien negatiivista kasvuvaikutusta.

Kalvo 4. Euroalueen inflaatio on tällä hetkellä EKP:n kahden prosentin keskipitkän aikavälin tavoitteen tuntumassa

Euroalueen inflaatio oli elokuussa 2,1 prosenttia, kun se pahimmillaan oli yli 10 prosentin vauhdissa lokakuussa 2022. Inflaatio on saatu taltutettua ilman suuria tuotannon menetyksiä tai työttömyyden nousua.

Näin on siis euroalueella kokonaisuutena. Erot eri euromaiden välillä ovat toki sekä kasvun että työllisyyden suhteen suuria tällä hetkellä.

Millekään itsetyytyväisyydelle ei mielestäni ole sijaa, vaikka inflaatio on tällä hetkellä EKP:n tavoitetasolla ja keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat pysyneet varsin hyvin 2 prosentin tuntumassa.

Päivitetty inflaatioennusteemme, joka näkyy tässä kuviossa harmaalla katkoviivalla, osoittaa, että inflaatio vakautuu lähivuosina lähelle tavoitetasoamme. Inflaatio on niukasti alle 2 prosenttia vuosina 2026 ja 2027. Myös pohjainflaatio, jota kuvaa tässä puolestaan tummempi katkoviiva, ja joka on viime kädessä tärkein pidemmän aikavälin hintapaineiden mittari, pysyy lähellä tavoitettamme vuosina 2026 että 2027.

Riskejä sille, että inflaatio jää pidempiaikaisesti EKP:n tavoitetta hitaammaksi ei pidä kuitenkaan mielestäni aliarvioida. Piristymisestään huolimatta vaimeanpuoleisena pysyvä kasvu ja negatiiviset kasvuriskit voivat johtaa vielä ennustettua hitaampaan inflaatioon. Näin voi käydä myös, jos euron tämän vuoden aikana vahvistunut valuuttakurssi alkaa painaa voimakkaammin tuontihintoja ja erityisesti kulutustavaroiden hintoja. Palkkakehitys vaikuttaa lisäksi euroalueella olevan hidastumassa selvästi, mikä lieventää entisestään pidemmän aikavälin hintapaineita.  

Kalvo 5. Euroalueen palkkainflaation ennustetaan hidastuvan loppuvuonna, mikä ennakoi myös palveluinflaation hidastumista

Näytän vielä kiinnostavan kuvion euroalueen keskimääräisten palkkojen kehityksestä, koska se määrittää keskeisesti palvelu- ja pohjainflaation vauhtia.

Eurojärjestelmän piirissä on kehitetty uusia mittareita palkkakehityksen seurantaan ja vähitellen on saatu ajettua sisään analyysityökalujen pakkiin ns. palkkajäljitin, ”wage tracker”. Mittari perustuu eri maiden lähettämään informaatioon omassa maassa sovituista palkankorotuksista ja ennakoi siten toteutuvaa palkkakehitystä. Suurten euromaiden lisäksi myös Suomi on mukana mittarissa tämän vuoden loppuun mennessä. Suomen Pankki oli tässä aloitteellinen, ja mittari on nykyään käytössä eurojärjestelmän ennustetyössä.

Tästä kuviosta näkyy, että mittari ennakoi tällä hetkellä palkkakehityksen selvää hidastumista. Alkuvuonna palkkakehitys on ollut vielä varsin nopeaa euroalueella, kun erityisesti Saksassa on vähän taannehtivasti sovittu viime vuosien nopeaa inflaatiokehitystä kompensoivista korkeista palkankorotuksista. Uusista sopimuksista saatava tieto viittaa kuitenkin siihen, että palkkojen nousuvauhti hidastuisi viime vuoden lopun yli 4 prosentin vauhdistaan alle 2 prosenttiin.

Johtopäätös tästä on, että palveluinflaatio, jonka sitkeydestä olimme EKP:n neuvostossa pitkään huolissamme, vaikuttaa olevan nyt hidastumassa, koska palkkapaineet ovat vähenemässä.

Kalvo 6. EKP:n neuvosto piti kokouksessaan 11.9. ohjauskoron ennallaan 2,0 prosentissa

Mitä tämä kaikki tarkoittaa rahapolitiikan kannalta? EKP:n neuvostohan perustaa korkopäätöksensä erityisesti kolmeen tekijään: 1) inflaatiokehitykseen ja siihen liittyviin riskeihin, 2) pohjainflaation dynamiikkaan ja 3) rahapolitiikan välittymisen voimakkuuteen.

Kahta ensimmäistä olen pyrkinyt jo kuvaamaan tässä esityksessä kattavasti: inflaatio vaikuttaa tällä hetkellä olevan hyvin ankkurissa.

Entä rahapolitiikan välittymisen voimakkuus? Toisin sanoen se, miten muutokset EKP:n ohjauskoroissa näkyvät ensin pankkien antolainauskoroissa eli niissä koroissa, jotka vaikuttavat kotitalouksien ja yritysten lainapäätöksiin, ja sitten koko talouden kehityksessä: kotitalouksien kulutuksessa ja yritysten investoinneissa. Tätä rahapolitiikan välittymistä yrityslainamarkkinoille analysoidaan myös yhdessä tänään julkaistuista artikkeleista. Kannattaa tutustua.

Rahapolitiikan aiemmat koronlaskut välittyvät edelleen talouteen. Ne ovat laskeneet yritysten ja kotitalouksien lainakorkoja ja lainakysyntä on lähtenyt kasvuun. Lainakantojen kasvu on kuitenkin vielä historiaan nähden melko verkkaista, mikä voi heijastaa sitä, että rahan hinnan lisäksi lainapäätöksiin vaikuttavat tietenkin monet muutkin tekijät, kuten normaalia suurempi epävarmuus ja heikko luottamus tulevaan talouskehitykseen. Korkojen lasku vähentää vähitellen säästämisintoa ja piristää yksityistä kulutusta ja investointeja.

Eilisessä EKP:n neuvoston kokouksessa päätimme pitää ohjauskoron ennallaan. … Talletuskorko on näin ollen edelleen tasan 2 prosenttia. Kun epävarmuus talouskehityksen vahvuudesta jatkuu ja euroalueen inflaatio ja keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat 2 prosentin tavoitteen tuntumassa, meillä ei ollut akuuttia tarvetta muuttaa ohjauskorkoa.

Teemme rahapoliittiset päätöksemme jatkossakin kokous kokoukselta ja aina tuoreeseen dataan ja kokonaisharkintaan perustuen, seuraavan kerran lokakuussa. Olemme valppaana ja tarvittaessa toimimme ketterästi. Pidämme huolen siitä, että inflaatio vakautuu keskipitkällä aikavälillä 2 prosentin tavoitteeseemme.

Kalvo 7. Suomen talous käynnistyy yskähdellen

Siirrytään sitten hetkeksi Suomen talouden näkymiin, jotka eivät ole olennaisesti muuttuneet kesän aikana. Tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että Suomen talouden tilanne ei viime vuonna ollutkaan aivan niin heikko kuin aiemmat tilastotiedot indikoivat – lähtölava tähän vuoteen on siis aiemmin arvioitua parempi.

Kasvuvauhti kuluvan vuoden alkupuolella on sen sijaan ollut pettymys. Kotitalouksien luottamus on pysynyt heikkona, ja yksityisen kulutuksen käynnistyminen tulojen kasvusta huolimatta on viivästynyt. Suomen talouden elpymisen ennustetaan jatkuvan alkuun hitaana, vaikka tuoreimmat tiedot antavat joitain viitteitä kasvun vähittäisestä nopeutumisesta. Epävarmuuden jonkinasteinen hälveneminen tullisovun myötä helpottaa hieman myös Suomen taloustilannetta ja yritysten näkymissä on parantumisen merkkejä.

Verrattuna kesäkuun ennusteeseemme, talouden kasvuvauhtia on nyt laskettu hieman vuosille 2025–2026 ja nostettu hiukan vuodelle 2027. Kokonaisuutena ero on hyvin pieni.

Kalvo 8. Euroalueen puolustusmenojen laskeva trendi on kääntynyt – puolustusmenojen kasvu tukee hieman kasvua lähivuosina

Lopuksi puolustusmenoista ja niiden kasvuvaikutuksista – konkreettinen ennusteissa näkyvä seuraus maailmanpolitiikan muutoksesta.

Kun puolustusmenojen vaikutuksista talouskasvuun puhutaan, on hyvä muistaa, että puolustuksen pääasiallinen tarkoitus on vahvistaa turvallisuutta. Se, että joudumme Euroopassa merkittävästi lisäämään menoja puolustukseen, on välttämättömyyden sanelemaa. Jos maailma olisi toisenlainen, voisimme panostaa enemmän muihin, talouden pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia vahvistaviin kohteisiin.

Kasvuvaikutuksen määrittää ensi vaiheessa se, kuinka paljon näitä menoja lisätään. Ennusteisiin lasketaan vain konkreettiset päätökset lisäyksistä, ei löysiä lupauksia. EKP arvioi, että päivitetyssä ennusteessa puolustusmenojen lisäys nostaa kasvulukuja 0,25 prosenttiyksikön verran yhteensä kolmen vuoden aikana[1], ja siitäkin suurin osa tulee yksin Saksasta. Tämän luvun soisi olla vähän suurempikin.

Kansallinen rahoitus tulee olemaan merkittävässä asemassa, koska maat pyrkivät saavuttamaan 3,5 +1,5 prosentin NATO-tavoitteen puolustus- ja niitä tukevien menojen BKT-osuudelle. Monissa maissa julkisen talouden vähäinen liikkumavara rajoittaa kuitenkin mahdollisuuksia rahoittaa puolustusta velalla. Joka tapauksessa, kun kyseessä on pitkäaikainen rahoitustarve, siihen pitäisi luoda pysyvämpiluonteinen rahoitus.

Lisäksi tarvitaan yhteisiä eurooppalaisia rahoitusratkaisuja, koska monet puolustusmenot, kuten panostukset EU:n itärajan turvaamiseen, hyödyttävät kaikkia EU-maita. Puolustusta tulee priorisoida, kun EU:n uusista rahoituskehyksistä päätetään. Jo lyhyellä aikavälillä EU:n SAFE-rahoitusväline (150 mrd. €) kannustaa yhteisiin hankkeisiin ja tukee hankintoja EU:sta.

Kasvuvaikutukset riippuvat pidemmällä aikavälillä toteutuvien puolustusmenojen ja -investointien yksityiskohdista. Se tiedetään, että menojen kohdistaminen kotimaiseen tuotantoon ja T&K-toimintaan vahvistaisi kasvuvaikutuksia.

Kalvo 9. Lopuksi

Maailmanpolitiikan myllerryksen seurauksena Eurooppa heräsi viime keväänä siihen välttämättömyyteen, että yhteistä puolustusta on vahvistettava. Nyt täytyy pitää valppaus ja vireystila yllä. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kuvasi unionin tilaa käsittelevässä linjapuheessaan Euroopan olevan taistelussa vapauden ja demokraattisten arvojen puolesta. EU:n itäisten raja-alueiden erityiset ongelmat ovat nyt onneksi saaneet aiempaa enemmän huomiota.

Euroopan on jatkettava yhteisen puolustuksen vahvistamista. Yhteisten hankkeiden etenemistä ei pidä jäädä vain odottamaan, vaan Suomen pitää määrätietoisesti vahvistaa omaa varautumistaan.

Puolustusmenojen lisäyksen aiheuttamaa painetta julkiselle taloudelle, niin Suomessa kuin Euroopassa, voidaan vähentää, jos panostukset onnistutaan kohdentamaan teknologista kehitystä edistävään toimintaan. Avainasemassa ovat osaavat ihmiset ja heidän tekemänsä innovaatiot. Se, että talous saadaan pysymään terveellä pohjalla, on myös olennainen osa turvallisuutta.

Euroopan on myös puolustettava vapaata kansainvälistä kaupankäyntiä ja edistettävä sitä siinä määrin kuin se nykyisessä ympäristössä on mahdollista. Euroopan unionissa oltiin onneksi tilanteen tasalla jo pari vuosikymmentä sitten ja nähtiin, että monenkeskinen kaupan vapauttaminen on umpikujassa. Komissio on sittemmin aktiivisesti neuvotellut kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppasopimuksia ja niitä onkin syntynyt.

Maailmanpolitiikan muutokset alkavat vähitellen näkyä taloustilastoissa ja -ennusteissa, mutta kaikkia muutoksia ei vielä tiedetä.

Toistaiseksi euroalueen talous on sinnitellyt kauppasodan käänteissä jopa ennustettua paremmin ja kasvun ennustetaan vahvistuvan. Myös Suomen talouden vahvistumisesta on merkkejä.

Myönteistä euroalueen taloustilanteessa on, että viime vuosien nopea inflaatio on saatu taltutettua. Kotitalouksien ostovoima vahvistuu ja aiemmat koronlaskut tukevat osaltaan kulutuksen ja investointien piristymistä.

Kauppasodan vaikutukset kasvuun ja inflaatioon ovat kuitenkin edelleen hyvin epävarmoja. Epävarmuuden jatkuessa ja kun euroalueen inflaatio ja keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat 2 prosentin tavoitteen tuntumassa, meillä ei EKP:n neuvostossa ollut eilen akuuttia tarvetta muuttaa ohjauskorkoa. Seuraamme tietysti herkeämättä inflaatio- ja kasvunäkymien kehittymistä ja olemme valmiina reagoimaan, jos tilanne niin vaatii.

Taistelu Euroopan vakaan talouskehityksen puolesta siis jatkuu myös täällä Suomen Pankissa ja eurojärjestelmässä.

[1] Eli vuosien 2025-27 yhteenlasketusta n. 3,5 % kasvusta 0,25 % tulee puolustusmenojen lisäyksestä.