Pääjohtaja Olli Rehn: Juhlapuhe, Metsäpäivät 100 vuotta

Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,

Lämmin kiitos kutsusta käyttää puheenvuoro tänään pyöreitä vuosia täyttävillä Metsäpäivillä. On suuri kunnia juhlistaa tätä 100-vuotista merkkipaalua yhdessä teidän kanssanne – etenkin, kun paikalla näyttää olevan suomalaisen metsäalan asiantuntemuksen koko kirjo.

Pyöräilin maanantaiaamuna töihin syksyisen metsän läpi. Reitti oli kuurassa, ilmassa usvaa, alavilla mailla hallanvaara. Koivut riisuivat viimeisiä keltaisia lehtiään, ja ajattelin, että kohta lumi peittää maan.

Keväällä aurinko taas sulattaa lumen, maa on aluksi märkä eikä metsään kannata mennä ilman saappaita. Sitten onkin taas kesän vuoro.

Vuodenkierto on meille suomalaisille tuttua — ja ehkä siinä on jotakin meidän luonteestamme. Me osaamme sopeutua niin vuodenaikojen rytmiin kuin myös elinkeinojen muutokseen. Juuri tämä sopeutumisen taito on ollut suomalaisen metsäalan vahvuus – jo sata vuotta.

Kun Metsäpäiviä ensi kerran vietettiin sata vuotta sitten, Suomen metsät olivat heikossa kunnossa.

Kaskiviljely, metsälaidunnus, tervanpoltto ja polttopuun korjuu olivat verottaneet metsiä. Sahateollisuus oli korjannut parhaat rungot vesistöjen varsilta, ja jäljelle jäi usein kitukasvuista metsää.

Siksi Suomen Metsäyhdistyksen tavoitteeksi asetettiin hyvän metsänhoidon edistäminen. Ja siinä ajan myötä onnistuttiin.

Sata vuotta myöhemmin voimme todeta, että suomalainen metsänhoito on kansainvälisesti esimerkillistä.

Mutta kestävä metsänhoito ei ole kertaluonteinen saavutus. Se on jatkuvaa työtä, jossa tavoite elää ajassa.

Nykyään metsiin kohdistuu puuntuotannon ohella monenlaisia odotuksia: hiilinieluja, luonnon monimuotoisuutta, virkistystä ja maisemaa.

Metsien merkitys on entistä laajempi — mutta perusta on sama kuin sata vuotta sitten: vastuullinen, kestävä metsänhoito ja pitkäjänteinen työ.

*                *                *

Metsät ovat olleet Suomen vaurauden lähde. Niiden varaan on rakennettu teollisuutta, työllisyyttä ja alueellista kehitystä.

Metsäteollisuuden tuotteet muodostavat yhä noin kuudesosan tavaraviennistämme. Ala työllistää suoraan ja välillisesti kymmeniätuhansia ihmisiä. Lisäksi metsäteollisuudella on korkea kotimaisuusaste — sen tulot jäävät pitkälti Suomeen.

Kuten historian emeritusprofessori Markku Kuisma on teoksissaan osoittanut, Suomen metsäala on koko olemassaolonsa ajan joutunut sopeutumaan maailmantalouden megatrendeihin.

Kun tervakauppa tyrehtyi, siirryttiin sahatavaraan. Kun Venäjän kauppa katkesi, myytiin sellua länteen. Ja kun painopaperin kysyntä laski, etsittiin jälleen uusia tuotteita ja markkinoita.

Kuisman sanoin: “Metsäala on ollut Suomen talouden laboratoriossa se, joka on oppinut nopeimmin sopeutumaan ja keksimään itsensä uudelleen.”

Tänään metsätalouden tulevaisuuteen vaikuttavat monet voimat, erityisesti Euroopan unionin lainsäädäntö.

EU:ssa on viime vuosina laadittu useita metsiin liittyviä aloitteita — ennallistamisesta, metsäkadosta ja hiilinieluista.

Niiden tarkoitus on epäilemättä hyvä, mutta valitettavasti koordinaatio on ollut puutteellista ja lainvalmistelun taso liian usein heikkoa. Sääntelyä on tehty “yksi malli sopii kaikille” -hengessä, vaikka luonnonolot vaihtelevat suuresti Euroopan eri osissa. Suomen metsiä ei voi hoitaa samalla tavalla kuin Alppien kuusikoita tai Välimeren tammimetsiä.

Suomi on viime vuosina tehnyt hiilinieluihin ja monimuotoisuuteen liittyviä kauaskantoisia sitoumuksia. Valitettavasti niitä on tehty puutteellisen tiedon varassa eikä riskejä ole osattu arvioida oikein. Nyt on selvinnyt, että emme pysty kaikin osin saavuttamaan asetettuja tavoitteita erityisesti hiilinielujen osalta, mistä voi aiheutua vakavia taloudellisia seurauksia. Voi kysyä, onko tämä sellaista tutkittuun tietoon nojaavaa päätöksentekoa, johon Suomi ja EU ovat pyhästi luvanneet sitoutua?

Tärkeää on, että nyt ja jatkossa teemme kaikista EU:n metsiin liittyvistä aloitteista kansallisella tasolla kunnolliset vaikuttavuusanalyysit. Siihen meitä velvoittaa yksistään se, että metsäklusteri on edelleen yksi kansantaloutemme tärkeimpiä tukijalkoja. Metsäpolitiikan pitää perustua tutkittuun tietoon, ei pelkkään poliittiseen tahtoon.

*                *                *

Sosiaalipolitiikan professori Juho Saari on kirjassaan Hyviä uutisia Suomesta muistuttanut, että Suomen menestystarinan salaisuus on ollut kyky oppia ja korjata kurssia ajoissa.

Kun on uskallettu kuunnella tutkittua tietoa, on vältetty moni virhe.

Sama pätee metsään.

Keskustelu metsien käytöstä voi olla tunteikasta — eikä siinä mitään, koska metsä on meille tärkeä.

Mutta päätöksenteossa on kuunneltava tietoa, ei pelkoja.

Kuten meillä Suomen Pankissa jokaisen työntekijän huoneentaulussa sanotaan: “Vakauden puolesta, tutkitun tiedon pohjalta.”

Tämä ohjenuora sopii yhtä hyvin myös metsäkeskusteluun.

On saavutettava parempi yhteisymmärrys metsien mahdollisuuksista ja rajoituksista tyydyttää kansakunnan tarpeet.

*           *                *               

Metsäteollisuudelta vaaditaan nyt uusia tuotteita ja ratkaisuja. Tänä vuonna olemme nähneet sekä tehtaiden sulkemisia että uusia innovaatioita. Prosessiteollisuuden muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se vaatii investointeja, rohkeutta ja etenkin vakaan toimintaympäristön.

Biopohjaiset tekstiilit, nanosellu, ligniinipohjaiset kemikaalit ja puurakentaminen ovat esimerkkejä siitä, että suomalainen osaaminen ei ole kadonnut — se hakee nyt uusia muotoja.

Meneillään olevan vihreä siirtymä tarjoaa suomalaisyrityksille sauman erottua kilpailijoistaan kestävään kehitykseen liittyvillä tekijöillä – sekä tuotteiden ominaisuuksilla että niihin liitetyillä mielikuvilla puhtaasta suomalaisesta metsäluonnosta. Metsien taloudellisen hyödyntämisen ei tarvitse olla ristiriidassa ympäristötavoitteiden kanssa.

Meidän vahvuutemme on se, että metsä ei ole meille vain raaka-ainevaranto, vaan osa kulttuuria ja identiteettiä. Siksi “puhtaasta suomalaisesta metsästä” on tullut brändi, joka kantaa maailmalla.

Mutta metsien arvo ei ole vain euroissa. Se on myös henkistä hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallisuutta.

Eikä vähiten suomalaista sivistystä. Sata vuotta sitten metsätuloilla rakennettiin suomalainen koulutusjärjestelmä. Metsien tuotolla moni maaseudun tyttö ja poika pääsi oppikouluun.

Juuri tällainen “vihreän kullan” muuttaminen inhimilliseksi pääomaksi teki Suomesta tasa-arvoisen ja vauraan.

Tänä päivänä metsä tarjoaa hyvinvointia eri tavalla: hiljaisuutta, liikuntaa, maisemaa, hengähdyspaikkoja. Monelle suomalaiselle metsä on yhä paikka, jossa mieli lepää ja ajatukset järjestyvät – myönnän, minä kuulun heihin. Näinä kiireisinä aikoina se on arvo, jota ei voi mitata rahassa.

Hyvät ystävät,

Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti — geopoliittiset jännitteet, talouden epävarmuus ja ilmastonmuutos haastavat meitä jokaista.

Mutta meillä on vahvat juuret: metsät, jotka sitovat hiiltä, luovat työtä ja antavat turvaa.

Metsäpäivien satavuotinen historia on tarina siitä, kuinka Suomi on kasvanut metsästä. Se on tarina yhteistyöstä ja sinnikkyydestä, tieteestä ja sivistyksestä – ja rakkaudesta luontoon.

Kunhan pidämme kiinni näistä kestävistä arvoista, voimme luottavaisin mielin katsoa seuraavaan sataan vuoteen.

Hyvät ystävät,

Haluan kiittää teitä kaikkia siitä työstä, jota teette metsien ja Suomen hyväksi. Te olette tämän suomalaisen menestystarinan jatkajia.

Pidetään yhdessä huolta siitä, että suomalainen metsä säilyy elinvoimaisena – taloudellisesti, ekologisesti ja henkisesti.

Pysykööt juuremme vahvoina ja latvuksemme avoimina tulevaisuuden tuulille.

Toivotan kaikille antoisia ja eteenpäin katsovia metsäpäiviä!

Kiitos.