Eurooppa tarvitsee oman digitaalisen rahansa

Itämeri on vuosisatoja yhdistänyt meidät muuhun Eurooppaan. Tavaroiden, ihmisten ja pääoman virrat kulkevat sen yli tänäkin päivänä. Nyt tämä tehtävä on yhä enemmän siirtynyt myös näkymättömään infrastruktuuriin: merenalaisiin kaapeleihin ja digitaalisiin järjestelmiin. Myös maksaminen toimii niiden varassa. Iskunkestävyytemme fyysisen infrastruktuurin osalta on toistaiseksi osoittautunut varsin hyväksi, mutta sitä on jatkuvasti parannettava,sillä uhkakuvien määrä ei ole vähenemässä.

Talouden jatkuvan toimintakyvyn varmistaminen edellyttää fyysisen infrastruktuurin turvaamisen lisäksi myös toisenlaisia varautumistoimia. Maksamisen alueella tämä haaste on erityisen akuutti. Digitalisaatio on edennyt Suomessa pitkälle, ja se näkyy konkreettisesti kaupan kassalla. Käteisen osuus maksuista pienenee jatkuvasti, ja vain vajaa kymmenes meistä käyttää sitä pääasiallisena maksuvälineenään.

Maksamisen digitalisoituminen on tehnyt arjesta sujuvaa, mutta samalla haavoittuvampaa. Tähän kehitykseen liittyy toimintavarmuutta heikentävä puoli. Samalla kun maksutavat ovat siirtyneet digitaalisiin välineisiin, maksaminen on siirtynyt eurooppalaisen vaikutusvallan ulkopuolelle. Jo kaksi kolmasosaa kaikista Euroopan vähittäismaksuista tehdään kansainvälisillä maksukorteilla. Tilanne, jossa Eurooppa on riippuvainen ulkopuolisista toimijoista, on erityisen silmiinpistävä Suomessa. Meillä maksamisen digitalisoituminen on edennyt muita euroalueen maita pidemmälle, eikä meillä ole kansallista maksukorttijärjestelmää. Nämä tekijät yhdessä ovat tehneet Suomesta hyvin riippuvaisen Euroopan ulkopuolisista toimijoista päivittäisissä maksutilanteissa. Haavoittuvuutemme ei johdu yksittäisten järjestelmien toimivuudesta, vaan siitä, että erityisesti eurooppalaisia vaihtoehtoja on liian vähän. Uusien maksutapojen kehittäminen on tehokas tapa vähentää haavoittuvuuksia ja parantaa maksamisen toimintavarmuutta.Siten voimme varmistaa, että tulevaisuudessakin maksamiseen löytyy riittävästi vaihtoehtoja ja että niitä tarjoavat luotettavat, myös eurooppalaiset toimijat.

Näistä lähtökohdista eurojärjestelmän suunnittelema digitaalinen euro ei ole vain tekninen hanke, vaan strateginen valinta, joka vahvistaa euroaluetta ja turvaa talouttamme. Se tuo kaikkien euroalueen kansalaisten käyttöön uuden maksutavan. Digieurolla voi maksaa kaikissa arjen tilanteissa: kaupan kassalla, verkossa ja ihmisten välillä. Se toimii yhtenäisesti kaikissa euroalueen maissa, ja siten se jatkaa yhteisvaluutan asemaa Euroopan talouden ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistajana edelleen digitalisoituvassa maailmassa. Samalla kun digitaalisen euron avulla parannamme maksamisen toimintavarmuutta, lisäämme kilpailua maksamisen markkinoilla. Maksutapojen keskittyessä harvojen toimijoiden hallintaan, niiden hinnoitteluvoima suhteessa kaupan alaan voi kasvaa kohtuuttomaksi. Uusien maksutapojen kehittäminen toimii siksi tärkeänä vastapainona monopolisoitumiskehitykselle, joka muutoin voisi seurata käteisen käytön hiipumisesta. 

Kuluva vuosi on digitaalisen euron kannalta merkittävä. Tavoitteemme on olla valmiina digieuron liikkeeseenlaskuun vuoden 2029 aikana. Digitaalista euroa valmistellaan tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa, kansalaisten ja yritysten tarpeet huomioiden. Edellytys tälle aikataululle on, että EU:n digitaalista euroa koskeva lainsäädäntö etenee tämän vuoden aikana.

Maailmanpolitiikan viime aikojen kehitys on muodostanut Suomelle ja Euroopalle uudenlaisen haasteen. Meidän kykyämme hallita omia kriittisiä järjestelmiämme on syytä viedä määrätietoisesti eteenpäin. Emme halua ajautua tilanteeseen, jossa maksujärjestelmien aseellistamisesta tulee meihin kohdistuva geopoliittisen vaikuttamisen väline. Digitaalisen euron myötä meillä on tilaisuus vahvistaa maanosamme taloudellista yhtenäisyyttä ja paremman omavaraisuuden avulla luoda edellytykset hyvinvoinnin kasvulle.

Eurooppa tarvitsee digitaalisen euron. Ei vain uutena maksutapana, vaan keinona varmistaa, että eurooppalainen talous toimii kaikissa oloissa.