Parempi sääntely, vahvempi kilpailukyky – kestävä talouskasvu
Pääjohtaja Olli Rehn piti puheen Finanssiala ry:n Finanssi-illassa 26.2.2026.
Arvoisat finanssialan ammattilaiset ja muut kuulijat, hyvät ystävät,
Hyvää iltaa kaikille – ja lämmin kiitos Finanssiala ry:lle kutsusta tähän toimialan huipputapahtumaan, Finanssi-iltaan!
Haluan aivan ensimmäiseksi esittää kahdet onnittelut.
Aloitetaan vanhemmasta päästä. Lämpimät onnittelut Talousguru-kilpailun voittajalle Marcus Anttilalle ja kaikille finalisteille. Finaalipaikka vaati aktiivista talousuutisten seuraamista ja vankkaa ymmärrystä mm. makrotaloudesta ja asuntomarkkinoista. Odotankin innolla tulevaa väittelyä. Arnon mahdollisuudet eivät näytä kovin hyviltä – zemppiä silti myös hänelle!
Talousguru-kilpailu on mainio esimerkki finanssialan pitkäjänteisestä työstä nuorten talousosaamisen vahvistamiseksi. EU-vertailuissa suomalaiset ovat talousosaamisessa Euroopan kärkeä. OECD:n mukaan me suomalaiset ymmärrämme talouden käsitteet ja riskit hyvin – mutta säästämisessä ja pitkäjänteisessä sijoittamisessa voimme vielä parantaa. Siinä on vielä tekemistä meille kaikille, joilla talousosaaminen on sydäntä lähellä.
Luotan siihen, että olemme kaikki sitoutuneet kansalliseen talousosaamisen strategiaan, jonka tavoitteena on nostaa suomalaisten talousosaaminen maailman kärkeen vuoteen 2030 mennessä!
Toiset onnitteluni haluan esittää Finanssiala ry:lle. Nykymuodossaan organisaationne täyttää ensi vuonna 10 vuotta! Toki yksi edeltäjistänne, Suomen pankkiyhdistys, on vanhempi kuin itsenäinen Suomi.
Tämä täysi juhlasali osoittaa, että kotimaassa edustatte ja keräätte yhteen laajan joukon finanssialan korkeinta asiantuntemusta. Lisäksi olette tiiviisti mukana pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa yhteistyössä. Finanssiala on kaikilla mittareilla merkittävä osa Suomen taloutta.
Hyvät ystävät,
Kykyä ja valmiutta puhaltaa yhteen hiileen tarvitaan nyt Suomessa koko kansantalouden mitassa. On se ennenkin onnistunut.
Helmikuun lopussa tulee kuluneeksi 10 vuotta kilpailukykysopimuksesta.
Kiky-sopimus syntyi tilanteessa, jossa rapautunut kilpailukyky ja työmarkkinoiden jännitteet pakottivat etsimään yhteisiä ratkaisuja. Sopimus oli eräänlainen makrotason ”kokonaiskorjaus”, joka paransi suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, tuki työllisyyden kasvua ja osoitti suomalaisen yhteiskunnan kyvyn yhteistyöhön.
Vaikka ratkaisut olivat vaikeita, ne syntyivät laajalla vuoropuhelulla ja yhteisen edun nimissä. Kiitosta niistä ei juuri ole jaeltu – ei työntekijöiltä eikä työnantajiltakaan – ei tosin kerjättykään. Silti tulokset puhuvat puolestaan: työllisyysaste nousi 67 prosentista 76 prosenttiin.
Lohdullista on, että kaikkien ei sentään tarvitse kikyn merkkipäivää juhlia, ainakaan väkisin – sopimus kun syntyi karkauspäivänä, eikä sitä ole kalenterissa tänä vuonna. Joten tuon kiusallisen merkkipäivän voi aivan huoletta leikata pois muistista ja mielestä!
* * *
Tänään maailma on vähintään yhtä vaikea kuin tuolloin. Mistä Suomelle syntyy nyt työtä ja kasvua, kun voimapolitiikka syrjäyttää vapaata kauppaa ja kansainvälinen yhteistyö elää takatalvea?
Arvoisat pankki- ja rahoitusalan ammattilaiset,
Yksi vastaus liittyy suoraan teihin – pankkien kykyyn rahoittaa yrityksiä ja kotitalouksia.
Olin viime vuonna jäsen EKP:n neuvoston asettamassa korkean tason työryhmässä, jonka tehtävä oli tehdä Euroopan komissiolle punnittuja ehdotuksia pankkien sääntelyn, valvonnan ja raportoinnin yksinkertaistamiseksi. Julkaisimme raporttimme joulukuussa. Keskustelu EU:n kilpailukyvystä on sen jälkeen vain voimistunut – syystäkin.
Pankkisääntelyn yksinkertaistaminen onkin kiistatta tarpeen, koska vuosien saatossa lainsäädäntöä jouduttiin rakentamaan kovalla kiireellä, kriisien keskellä. Tunnustan: olin sitä tekemässä. Lopputulos on vakaa, mutta tarpeettoman monimutkainen.
Työryhmämme suositukset rakentuvat kolmen päälinjan varaan:
- Pääomavaatimuksia tulee selkeyttää ja harmonisoida. Rönsyjä karsitaan, soveltamisperiaatteita yhtenäistetään ja sääntelyä siirretään enemmän suoraan sovellettaviin asetuksiin. Tavoitteena on aidosti yhtenäinen ja tasapuolinen pelikenttä koko EU:ssa.
- Valvonnan oikeusperustaa pitää kirkastaa. Pelkästään valvojan odotuksilla ei tule luoda EU-lainsäädännön yli meneviä, sitoviksi tulkittuja vaatimuksia. Oikeudellinen selkeys ja ennakoitavuus ovat kunnolla toimivan pankkivalvonnan avainkriteereitä.
- Raportointivelvoitetta on karsittava. Päällekkäistä raportointia vähennetään ja varmistetaan, että pankki raportoi yhden ja saman tiedon vain kerran. Tämä vähentää hallinnollista taakkaa.
Muistetaan silti samalla, että lasta ei pidä heittää pesuveden mukana. Sääntelyä pitää yksinkertaistaa, mutta pääomapuskurien tasoa ei ole läpi linjan syytä laskea. Vahva vakavaraisuus on ollut euroalueen pankkisektorin kriisinkestävyyden kulmakivi viime vuosina.
Näin ollen tavoite on selkeä: kilpailukykyisempi, yhtenäisempi ja tehokkaampi eurooppalainen pankkisektori – vakautta vaarantamatta.
Tätä tavoitetta tukemaan Euroopan komissio käynnisti hiljattain konsultaation, jossa se pyytää näkemyksiä EU:n pankkisektorin kilpailukyvystä ja sääntelyn kehittämistarpeista.
Kuuleminen pohjustaa komission arviota EU:n pankkisektorin tilasta ja linjausta pankkisektorin kilpailukyvystä. Vastauksia komissio odottaa 19. huhtikuuta 2026 mennessä.
Kannustankin suomalaisia finanssialan toimijoita käyttämään tilaisuuden hyväksi ja valistamaan komission valmistelijoita tarvittavista toimista pankkisektorin kilpailukyvyn vahvistamiseksi!
* * *
Euroopan talous on kestänyt hyvin viime vuosien myllerrykset, mutta kasvuvauhti on ollut verkkainen. Hyvä uutinen on, että euroalueen inflaatio ja pidemmän aikavälin inflaatio-odotukset ovat edelleen lähellä EKP:n 2 prosentin symmetristä tavoitetta.
Mutta vaikka Euroopan talous on osoittanut iskunkestävyyttä, se ei kasvulukemien valossa ole kovin dynaaminen. Kasvaakseen Eurooppa tarvitsee lisää investointeja ja niille riittävästi rahoitusta.
Pankkirahoitus toimii Euroopassa pääosin hyvin. Euroopan julkiset osakemarkkinat ja yritysten joukkolainamarkkinat ovat kuitenkin Yhdysvaltoihin verrattuna pienet ja pirstaleiset. Sama pätee yksityiseen osake- ja velkarahoitukseen.
Toisaalta eurooppalaisilla kotitalouksilla on valtavat säästöt, yli 10 biljoonaa – siis 10 000 miljardia euroa. Nykyisin niistä aivan liian pieni osa päätyy Euroopassa kasvua ja tuottavuutta nostaviin hankkeisiin.
Tämä kannattaa ottaa ennen kaikkea mittavana mahdollisuutena.
Sen hyödyntäminen edellyttää, että näistä säästöistä pystytään kanavoimaan nykyistä paljon suurempi osuus eurooppalaisten yritysten oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen. Tässä auttaisi, että säästämis- ja investointiunionin hankkeet, kuten osakesäästötilin eurooppalainen versio ja eläkevarojen suuntaaminen eurooppalaisiin sijoituskohteisiin, saataisiin toteutettua mahdollisimman ripeästi.
Vuonna 1992 sisämarkkinat saivat alkunsa tiukasti laaditun aikataulun mukaisesti. Samaa jämäkkyyttä tarvitsemme nytkin. Vuoteen 2028 mennessä meidän pitää päästä siihen, että reitit säästöistä investointeihin ovat valmiit, esteet on purettu ja rajat ylittävän sijoittamisen säännöt ovat selkeät. Pohjoismaat voivat olla etujoukko: meillä on toimivat sijoitusmarkkinat ja kulttuuri, jossa ei pelätä omistaa.
Viilenneet maailmanpolitiikan tuulet ovat osaltaan värittäneet myös maksamisesta käytävää keskustelua Euroopassa. Pitkään valmistelussa ollut digitaalinen euro on yksi ratkaisu vähentää Euroopan riippuvuutta kansainvälisistä korttiyhtiöistä. Suomi on nykyjärjestelmässä erityisen haavoittuvainen, sillä käteistä käytetään vähän, eikä meillä ole kansallista maksukorttia.
Suomen Pankin tehtävänä on huolehtia siitä, että maksaminen toimii Suomessa joka päivä ja kaikissa olosuhteissa. Digieuro tulee täydentämään maksamisen toimintavarmuutta ja auttaa siinä, että kaupan kassalla on riittävästi kilpailua ja tarjolla useita maksamisen vaihtoehtoja.
* * *
En voi päättää puhettani viittaamatta Suomen talouteen. Se on pikkuhiljaa toipumassa. Vienti vetää kohtuullisesti, vihreän siirtymän investoinnit etenevät, asuntomarkkinoillakin näkyy varovaisia elpymisen merkkejä. Kotitalouksien reaalinen ostovoima vahvistuu.
Mutta pidemmän aikavälin kasvu ratkaistaan osaamisella.
Korkeakoulutettujen osuus nuorista on Suomessa polkenut paikallaan alle 40 prosentissa ikäluokasta – samalla kun muut Pohjoismaat ovat menneet ohi. Tämä on vakava signaali maalle, jonka menestys perustuu osaamiseen.
Koulutustason nosto ei ole pelkkää sivistyspolitiikkaa – se on talous- ja kasvupolitiikkaa. Pienen kansan voima on yhä inhimillisessä pääomassa.
Väestökehitys on kääntynyt maahanmuuton ansiosta. Meitä suomalaisia on nyt enemmän kuin koskaan – tarkistan luvun lähes päivittäin DVV:n näytöltä Sörnäisten rantatiellä pyöräillessäni. Viimeisin luku on muutaman viikon takaa: meitä suomalaisia on 5 667 945 henkeä.
Maahan muuttaneita tulee tukea työllistymisessä ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Onnistunut koulutus- ja työperäinen maahanmuutto vahvistaa Suomen inhimillistä pääomaa.
Suomen kasvukyky 2030- ja 2040-luvuilla riippuu siitä, onnistummeko nostamaan nuorten koulutustasoa ja jatkamaan sellaista maahanmuuttoa, jossa painopiste on työssä ja osaamisessa.
Lahjakkuuttahan meillä riittää, mainiona esimerkkinä päivän tähdet, Talousguru-kilpailun finalistit.
Hyvät ystävät,
Suomen tilanne ei ole helppo – mutta parempi kuin usein miellämme. Meillä on vakaa pankkijärjestelmä, aika hyvin koulutetut, osaavat ihmiset ja luottamukselle rakentuva, toimiva yhteiskunta.
Mutta Suomi tarvitsee lisää investointeja – ja lisää yrityksiä, jotka uskaltavat kasvaa. Se vaatii rahoitusta, ja se vaatii osaamista, koulutusta ja yrittämisen henkeä. Ilman vahvaa inhimillistä pääomaa ei synny uusia tuotteita, uusia työpaikkoja eikä tuottavuuden nousua.
Jos onnistumme parantamaan sääntelyä, vahvistamaan investointeja ja nostamaan koulutustasoa, Suomella on kaikki eväät kestävään kasvuun. Se vaatii työtä, mutta on ilman muuta tavoittelemisen arvoinen.
Kiitos, ja hyvää illanjatkoa!