Teknologia vallan välineenä

Hyvät Suomen Pankin kesäseminaarin vieraat, hyvät ystävät,

Lämpimästi tervetuloa tähän jo perinteeksi muodostuneeseen kesäseminaariimme, jonka Suomen Pankki järjestää jälleen Mikkelin musiikkijuhlien yhteydessä! Oikein mukava nähdä yleisön joukossa sekä tuttuja kasvoja aiemmilta vuosilta että monia uusia seminaarivieraita!  

Tänään kantavana teemana on teknologia, ei vähiten tekoäly. Muutama sana ohjelmasta ja erinomaisista puhujista ja panelisteista.

Seminaari jakautuu kahteen puoliaikaan: ensimmäisellä tarkastelemme teknologiaa kilpailukyvyn, investointien ja kasvun näkökulmista. Harva suomalainen tuntee nämä asiat paremmin kuin Pekka Lundmark. Hän on johtanut globaaleja teknologiayrityksiä ja tietää, miten geopolitiikka ja teknologinen kilpailu ovat muuttuneet. On suuri ilo ja kunnia toivottaa Pekka hetken päästä lavalle. Hänen teemansa on "Globaali teknologiakilpailu – mistä eväät Euroopalle ja Suomelle?"

Teknologia yksin ei luo kasvua. Tarvitaan yrityksiä, jotka investoivat – ja pääomaa, joka mahdollistaa kasvun. Miten pääoma löytää innovatiiviset yritykset? Miten omistajuus tukee pitkäjänteistä kasvua? Näitä kysymyksiä meille avaa Pekan puheenvuoron jälkeen LähiTapiolan pääjohtaja Sari Heinonen. Lämpimästi tervetuloa Sari!

Toisella puoliajalla siirrämme katseen ihmisiin – työhön, työmarkkinoihin, inhimilliseen pääomaan.

Pääsemme kuulemaan paneelikeskustelua, jonka otsikko on "Työ ilman tekijöitä? Tekoäly ja inhimillinen pääoma tulevaisuuden työmarkkinoilla." Keskustelun vetää Helsingin Sanomien kokenut journalisti, HS Vision esihenkilö Anssi Miettinen – EmPeen kasvatteja! Anssi esittelee mainiot panelistimme Maria Löfgrenin, Elina Pylkkäsen ja Youssef Zadin.

Myönnän, että kaltaiselleni Mikkelin yhteiskoulun ATK-kerhon entiselle jäsenelle on kovin mieluista, että tänä vuonna keskustelemme teknologiasta. Muistan hyvin, miten harjoittelimme koulupäivän jälkeen, siis vain joitakin vuosia sitten, kovalla innolla BASIC- ja FORTRAN-koodauskieliä. Meidän tulevien tietokonenörttien intoa tosin hieman tasoitti se, että pääsimme tekemään koodausta vain kuivaharjoitteluna paperilla, koska koulullamme ei ollut tuolloin vielä tietokoneita.

Yllättäen Mikkelin Palloilijoiden D-juniorien harjoitukset alkoivat vetää iltaisin enemmän puoleensa – ja niin jäi maailma yhtä koodaria köyhemmäksi! Mutta ei minusta futisammattilaistakaan tullut. Joten on pitänyt jotenkin pärjätä Eurooppa-asioiden ja rahapolitiikan parissa.

Vielä vakavammin, nuo ATK-kerhon ajat olivat se vuosikymmen, jolloin digitaalinen vallankumous käynnistyi henkilökohtaisten tietokoneiden läpimurron myötä. Minäkin pääsin koneiden makuun ja kuulun siihen sukupolveen, joka teki gradunsa lerpulle ja väitöskirjan korpulle. Pian seurasi internetin vallankumous, jota vauhdittivat mobiiliteknologia ja pilvipalvelut. Nyt tekoäly on käynnistänyt seuraavan suuren teknologisen murroksen, jonka alkumetrejä me nyt kaiketi elämme.

Me suomalaiset olemme yleisesti aika teknologiamyönteistä kansaa. Ymmärrän silti hyvin, miksi monet kantavat huolta tekoälyn kehityksestä – siihen liittyy isoja eettisiä, taloudellisia, yhteiskunnallisia kysymyksiä. Puretaan tässä pari niistä, pohjaksi päivän keskusteluille.

Ensinnäkin aika tyypillisen uhkakuvan mukaan tekoäly voisi korvata ihmisen sekä tietotyössä että luovilla aloilla – ja aiheuttaa siten suurtyöttömyyden. En oikein usko tällaiseen näköalaan. Tekoäly voi nimittäin toisaalta lisätä asiantuntijatyön tuottavuutta niin paljon, että palveluiden hinnat laskevat ja niiden käyttö kasvaa. Taloushistoria osoittaa, että teknologinen kehitys ei yleensä vähennä työn määrää pysyvästi, vaan muuttaa työn sisältöä ja synnyttää uutta kysyntää.

Toinen tekoälyyn liitetty uhkakuva on maailman jakautuminen voittajiin ja häviäjiin. Financial Timesissa Ruchir Sharma arvioi äskettäin, että tekoälyn taloudelliset hyödyt keskittyvät vain harvoihin maihin. Siinä missä internetin kehitys hyödytti tasaisesti eri maiden yrityksiä, tekoälyn arvonluonti kasaantuisi yhdysvaltalaisille ja kiinalaisille toimijoille.

En usko, että kehitys on näin mustavalkoista. Tekoäly rakentuu globaaleille arvoketjuille, kuten mikrosiruille, ohjelmistoille, datakeskuksille, sähköverkoille ja tietoliikenneinfralle. Ne edellyttävät osaamista ja investointeja monissa maissa. Tuoreet datakeskushankkeet myös täällä Mikkelissä ovat erottamaton osa tätä ketjua.

Mikä olennaista, tekoälyn arvo ei synny vain mallien kehittämisestä, vaan ennen kaikkea käyttöönotosta. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, missä tekoäly kehitetään, vaan myös se, missä sitä osataan hyödyntää parhaiten. Jos suomalainen teollisuus, terveydenhuolto, rahoitussektori tai julkinen hallinto pystyvät hyödyntämään tekoälyä tehokkaasti, tuottavuus kasvaa – riippumatta siitä, missä itse kielimalli on kehitetty.

Tekoäly vaikuttaa myös rahoitusjärjestelmään, ja siihen liittyy kaksi järjestelmäriskiä: uudet kyberuhkat ja mahdollinen rahoitusmarkkinoiden kupla. Molemmat ovat Euroopan järjestelmäriskikomitean eli EJRK:n seurannassa. Toimin komitean varapuheenjohtajana.

Ensinnäkin kyberturva. EJRK varoitti äskettäin, että tekoälyn tuottamat kyberuhat voivat vaarantaa rahoitusjärjestelmän vakautta. Viime viikkoina onkin nähty tekoälymallien irtoamista tekijöidensä käsistä ja niiden kyberhyökkäyksiä sivullisten yritysten kimppuun. Kytkeytyneessä rahoitusjärjestelmässä yksittäinen häiriö voi levitä nopeasti.

Toisaalta tekoäly voi auttaa myös puolustautumaan: sen avulla voidaan havaita poikkeamia ja tunnistaa hyökkäyksiä. Riskienhallinnan onkin kehityttävä teknologian mukana. Tämä vaatii viranomaisilta, rahoitusalalta ja teknologiayrityksiltä tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

Toinen riski liittyy tekoälyinvestointien nopeaan kasvuun globaalisti.

Taloushistorian tuntijat tietävät, että teknologiset murrokset ovat usein synnyttäneet markkinakuplia. Näin kävi 1800-luvun rautatiemaniassa ja viime vuosituhannen vaihteen IT-kuplassa. Erityisen vaarallinen kuplan puhkeaminen on silloin, jos moni sijoittaja ostaa osakkeita velkarahalla.

Tekoäly on käynnistänyt poikkeuksellisen suuren investointibuumin. Amazon, Google, Meta ja Microsoft ovat investoineet tänä vuonna jo 750 miljardia dollaria tekoälyyn. Investoinnit ovat niin mittavia, että kovaakaan tulosta tekevien teknologiajättien omat kassavirrat eivät enää riitä, vaan ne hankkivat rahoitusta velkamarkkinoilta ja osakeanneista.

Yritysten välillä on silti isoja eroja. Osa teknoyhtiöistä on erittäin kannattavia ja lähes velattomia. Toisten arvo perustuu odotuksiin tulevista voitoista, ja ne tarvitsevat jatkuvasti uutta rahoitusta. Jos tuotto-odotukset heikkenevät tai rahan hinta nousee, markkinoiden suunta voi muuttua nopeasti.

Viimeisin uhka teknoyhtiöille on avointa lähdekoodia hyödyntävien, usein kiinalaisten yhtiöiden vyöry markkinoille, mikä voisi murentaa johtavien tekoäly-yritysten nykyiset liiketoimintamallit.

Keskuspankkien tehtävä ei ole estää osakekurssien korjausliikkeitä. Sen sijaan olennaista on arvioida, voivatko niiden vaikutukset levitä koko rahoitusjärjestelmään. Riski kasvaa, jos markkinat ovat keskittyneet, sijoituksia tehdään paljon velkarahalla ja rahoituslaitokset toimivat samoilla algoritmeilla. Silloin hintojen lasku voi levitä nopeasti. Juuri tällaisten riskien tunnistaminen ja ennalta ehkäiseminen kuuluu EKP:n ydintehtäviin.

Riskien vastapainoksi hyvä uutinen Suomen taloudesta: käänteen merkit ovat vahvistuneet kevään ja kesän mittaan. Pitkän vaisun jakson jälkeen vuoden ensimmäisen puoliskon kasvu ylitti ekonomistien ennusteet.

Rohkaisevaa on, että kasvu ei nojaa vain yksittäisiin toimialoihin, vaan viennin vetoon, kotimaisen kysynnän elpymiseen ja yritysten parempiin odotuksiin. Toisaalta työttömyys ei vielä ole kääntynyt laskuun.

Hyvät ystävät,

Lopuksi haluan palata vielä tämän päivän epistolaan. Esitän kysymyksen meille kaikille – työoletuksena, jota voi pohtia seminaaripäivän mittaan:

Onko niin, että meillä on taipumusta yliarvioida teknologisen murroksen, kuten tekoälyn, yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset lyhyellä aikavälillä – ja vastaavasti aliarvioida teknologisen murroksen tuottavuus- ja hyvinvointivaikutukset pitkällä aikavälillä?

En vastaa tähän puolestanne. Sen sijaan toivon, että päivän keskustelut synnyttävät uusia ajatuksia ja luottamusta siihen, että myös Suomi ja Eurooppa voivat olla teknologisen murroksen voittajien joukossa.

Toivotan teille kaikille antoisaa ja ajatuksia avartavaa seminaaria!

Samalla siirrän puheenvuoron Pekka Lundmarkille. Ole hyvä, Pekka!