Puhe | 12.1.2026 16.08 | Tuomas Välimäki

Voiko tutkimustieto korvata politiikan?

Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki pohti eri yhteyksissä syksyllä 2025, voiko tutkimustieto korvata politiikan.

Hyvät kuulijat. Kerron teille muutaman seuraavan minuutin aikana näkemykseni siitä, mitä tutkimustieto on, mitä tarkoittaa päätösten pohjaaminen siihen, ja miksei tutkimustieto korvaa demokraattisesti valittujen henkilöiden tekemiä poliittisia valintoja.

Mitä on tutkimustieto?

Tutkimustieto on systemaattisesti ja tieteellisin menetelmin hankittua tietoa. Se syntyy hypoteeseista, kokeista, havaintojen keräämisestä ja analysoinnista. Tutkimustulokset altistetaan tieteellisen yhteisön tarkastelulle esimerkiksi julkaisemalla ne vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä. Siten tutkimustieto perustuu objektiivisuuteen, toistettavuuteen ja kriittiseen arviointiin.

Tutkimustieto eroaa arkikokemukseen ja uskomuksiin perustuvasta tiedosta erityisesti siinä, että se pyrkii minimoimaan ennakkoasenteet ja virheet. Tavoitteena on mahdollisimman kestävä ymmärrys todellisuudesta.

Tutkimustieto päätöksenteossa

Kun sanomme, että päätöksiä tehdään tutkimustietoon pohjaten, tarkoitamme nimenmaan näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. Se merkitsee, että päätöksentekijät, poliitikot ja virkamiehet, ottavat huomioon parhaan saatavilla olevan tutkimusnäytön ja asiantuntijoiden arviot. Tämä lähestymistapa auttaa välttämään päätöksiä, jotka perustuvat virheellisiin tietoihin tai ulkoiseen paineeseen.

Tällainen toimintatapa, jossa tutkimusnäyttöä käytetään päätöksenteon perustana, on vahvistunut viime vuosikymmeninä maailmalla. Isossa-Britanniassa on pitkät perinteet tällä saralla. Siellä on perustettu useita riippumattomia tutkimuslaitoksia, jotka tarjoavat hallitukselle tieteellistä tietoa ja suosituksia. Suomessakin hallitusohjelmat korostavat nykyään tutkimustietoon pohjautuvaa päätöksentekoa.[1] Samoin muissa Pohjoismaissa ja esimerkiksi Alankomaissa hyödynnetään laajasti tutkittua tietoa päätöksenteossa.[2]

Tämä malli ei kuitenkaan ole ollut vain meidän pohjoiseurooppalaisten etuoikeus. Winston Churchillin väitetään sanoneen Yhdysvalloista, että se aina lopulta päätyy oikeaan ratkaisuun – kokeiltuaan ensin kaikkea muuta. Tuosta letkautuksesta huolimatta Yhdysvalloissa presidentin talousneuvoston puheenjohtajina on toiminut lukuisia tieteen eturintaman tekijöitä kuten Nobel-palkitut Ben Bernanke ja Joseph Stiglitz. Tällä hetkellä meno Atlantin takana näyttää kuitenkin hyvin toisenlaiselta. Toivottavasti Churchill on silti edelleen oikeassa ja se ”lopulta” toteutuu Yhdysvalloissa tälläkin kertaa.

Tutkimustieto ja poliittiset valinnat

Vaikka tutkimustieto tarjoaa loogisen pohjan valinnoille, se ei suinkaan korvaa poliittista päätöksentekoa. Kovin usein valinnat vaativat punnintaa erilaisten osin ristikkäistenkin tavoitteiden välillä. Tällöin tutkimus voi toimia hyvänä työkaluna poliittisten päätösten tueksi, mutta lopulliset päätökset kuuluvat demokraattisesti valittujen poliitikkojen käsiin. Heidän tulee punnita tieteelliset todisteet yhdessä muiden tekijöiden, kuten sosiaalisten ja eettisten näkökohtien kanssa.

Poliittinen päätöksenteko on usein arvopohjaista. Klassinen esimerkki arvovalinnasta talouspoliittisessa päätöksenteossa on se, missä määrin taloudellista aktiviteettia halutaan kasvattaa mahdollisen tuloerojen lisääntymisen kustannuksella. Tutkimusten mukaan esimerkiksi ylimpien rajaveroasteiden lasku kireän verotuksen maassa voi lisätä talouskasvua [3], mutta myös tuloeroja. Tutkimuksista ei kuitenkaan voida johtaa sitä, millainen päätös halutaan tehdä. Tällaisten tavoitteiden painotus on poliittinen arvovalinta.

Tutkimustulosten epävarmuus ja päätöksenteko

Tutkimustulokset eivät ole koskaan täysin varmoja ja tämä epävarmuus pitää tiedostaa poliittisessa päätöksenteossa. Tulosten epävarmuus voi johtua useista eri tekijöistä, kuten aineiston rajoituksista, menetelmien puutteista tai muuttuvista olosuhteista. Päätöksentekijöiden onkin oltava tietoisia näistä epävarmuustekijöistä ja otettava ne huomioon päätöksenteossa. Tutkimus itsessään auttaa meitä kuitenkin ymmärtämään, miksi tiettyyn kysymykseen ei välttämättä ole varmaa tai yhtä oikeaa vastausta.

Epävarmuuden tiedostaminen tarkoittaa myös sitä, että päätöksentekijöiden on oltava valmiita päivittämään ja mukauttamaan valintojaan uusien tutkimustulosten pohjalta. John Maynard Keynesin sanoin, ”kun tosiasiat muuttuvat, minä muutan näkemystäni, mitenkäs sinä?” Tämä vaatii päätöksentekijältä joustavuutta ja avoimuutta sekä jatkuvaa vuoropuhelua tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. [4]

Taloustieteellisen tutkimustiedon käyttö keskuspankeissa

Keskuspankit eivät ole poliittisia päätöksentekijöitä, mutta niille on uskottu riippumattomuus hoitaa yhtä keskeisistä talouspolitiikan lohkoista eli rahapolitiikkaa. Se, että keskuspankeille halutaan taata itsenäisyys mandaattinsa toteuttamisessa, nojautuu itsessään vankasti taloustieteelliseen tutkimukseen.

Tutkimustiedon mukaan hintavakaudesta huolehtiminen on rahapolitiikan keinoista tehokkain tapa edistää tasapanoista talouskasvua ja työllisyyttä pidemmällä aikavälillä. Paras keino puolestaan ylläpitää hintavakautta on, jälleen tutkimustiedon pohjalta, asettaa rahapolitiikasta päättävälle keskuspankille yksiselitteinen mandaatti huolehtia hintavakaudesta, ja antaa keskuspankille laaja itsenäisyys päättää toimista, joilla se hintavakauteen pyrkii. [5] Näin on muodostettu muun muassa Euroopan keskuspankin mandaatti.

Rahapolitiikan valmistelussa ja päätöksenteossa taloustieteellinen tieto on äärimmäisen tärkeää. Keskuspankit käyttävät taloustieteellistä tutkimusta laajasti arvioidessaan talouden tilaa ja rahapolitiikan välittymiskanavia päättäessään koroista sekä muista rahapoliittisista toimista. Tätä siis heijastaa toimintaamme ohjaava motto ”vakauden puolesta, tutkitun tiedon pohjalta”.

Me keskuspankit käytämme tutkimustietoa laajasti työssämme, mutta tuotamme sitä myös itse. Keskuspankin osallistuminen tutkimuksen eturintamaan on tärkeää, jotta pystymme arvioimaan ja hyödyntämään alan tutkimustietoa syvällisesti.

Meillä on useita hyviä esimerkkejä siitä, miten korkeatasoinen ja aktiivinen tutkimus tuo vaikutusvaltaa tehtäessä euroalueen yhteisiä päätöksiä. Lisäksi Suomen Pankilla on aktiivinen asiantuntijarooli myös kotimaista päätöksentekoa pohjustavassa talouspoliittisessa keskustelussa, jossa meidän sanojemme paino perustuu pitkälti Suomen Pankin objektiivisiin tutkimustietoon pohjautuviin analyyseihin. Seuraavassa kaksi esimerkkiä näistä Pankin eri rooleista.

Euroopan keskuspankin neuvosto julkisti vuonna 2021 päivitetyn rahapolitiikan strategiansa. Tuolloin julkistettu strategia pohjautui laajaan eurojärjestelmän asiantuntijoiden tekemään analyysiin. Suomen Pankki oli tuossa työssä vahvasti mukana ongelman identifioinnissa, ratkaisumallien hakemisessa ja niiden viennissä läpi päätöksentekoprosessin. Keskeisin muutos tuolloisessa strategiauudistuksessa liittyi hintavakauden määritelmään ja EKP:n inflaatiotavoitteeseen. Uudessa strategiassa otettiin käyttöön symmetrinen kahden prosentin inflaatiotavoite keskipitkällä aikavälillä.

Inflaatiotavoitteen symmetrisyys tarkoittaa sitä, että EKP:n neuvosto pitää sekä tavoitetta hitaampaa että nopeampaa inflaatiota yhtä kielteisinä. Tämä oli merkittävä muutos EKP:n rahapolitiikassa. Suomen Pankin tutkijat [6] osoittivat tuolloin analyysissaan, että EKP:n tosiasiallinen inflaatiotavoite oli ennen vuoden 2021 strategiauudistusta selvästi alle kahden prosentin ja EKP:n tavoitteet inflaation suhteen olivat epäsymmetriset: EKP karsasti kahden prosentin ylittävää inflaatiota enemmän kuin kahden prosentin alittavaa inflaatiota.

Tällaisten omaakin tekemistä kriittisesti arvioivien tutkimusten teko ja tulosten julkaisu, heijastavat tutkimustietoon pohjaavaa päätöksentekoa ja avoimuutta parhaimmillaan. Evidence-based policy making, instead of policy-based evidence making. Politiikkalinjauksia ja päätöksiä ollaan valmiita muuttamaan, kun ymmärrys kasvaa analyysin myötä. Minä olen valmis kääntämään takkiani, kun ymmärrys kasvaa, vaikka se joskus kirpaiseekin.

Meillä on myös rahapolitiikan toimeenpanon kentältä hyviä kokemuksia siitä, kuinka Pankissa tehdyllä tutkimuksella ja sen sitkeällä eteenpäinviennillä on kyetty vaikuttamaan koko eurojärjestelmän toimintaan. Meillä pitää olla syvää asiantuntemusta, jonka pohjalta identifioidaan ongelmakohdat, laadukasta tutkimusta, joka kykenee objektiiviseen analyysiin ongelmien ratkaisemiseksi sekä tehokas ja osaava johto viemään ratkaisumallimme maaliin eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Kotimaista vaikuttamista koskeva esimerkkini liittyy talouskasvun tukemiseen innovaatiopolitiikalla. Suomen Pankissa on tutkittu pitkään, miten innovaatiopolitiikalla voitaisiin parantaa tuottavuuden kasvua. Tutkimuksia on julkaistu arvostetuissa lehdissä, ja pankin tutkijoita ja heidän yhteistyökumppaneitaan on kuultu kotimaisen politiikan valmistelussa, esimerkiksi kehysriihessä. [7] Yksi tärkeä johtopäätös on ollut, että jos halutaan tukea innovaatioita verotuksella, tuen tulisi kohdistua suoraan tutkimus- ja kehitystoimintaan (T&K) eikä epäsuorasti, kuten patenttien lisensointitulojen verohelpotuksina. Suomen hallitus on tähän asti noudattanut tätä linjaa. T&K-verohelpotukset eivät kuitenkaan yksin riitä tuottavuuden kasvattamiseen. Poliittisten päättäjien pitäisikin harkita, käytetäänkö verovaroja jatkossakin tähän vai tulisiko niitä kohdistaa enemmän esimerkiksi lasten ja nuorten koulutukseen, joka voisi edistää tuottavuutta ja pitkällä aikavälillä hyödyttää yhteiskuntaa muutenkin. Tutkimustieto ei siis riitä yksin, vaan arvopohjaisella politiikanteolla on keskeinen rooli lopullisessa päätöksenteossa.

Yhteenveto

Hyvät kuulijat, tutkimustieto on systemaattisesti kerättyä ja analysoitua tietoa, joka perustuu tieteelliseen tutkimukseen. Poliittisten ratkaisujen pohjaaminen tutkimustietoon tarkoittaa näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, jossa hyödynnetään parasta päätöksenteon hetkellä saatavilla olevaa tieteellistä tietoa. Tämä lähestymistapa ei vähennä demokraattisesti valittujen poliitikkojen tekemien poliittisten valintojen tärkeyttä, sillä lopulliset päätökset ovat aina poliitikkojen käsissä ja heijastavat heidän näkemystään yhteiskunnan arvoista ja tarpeista.

Myös muut päätöksentekijät, kuten itsenäiset keskuspankit, joiden käsiin on uskottu tietyt politiikkalohkot, joutuvat ottamaan huomioon laajan joukon erilaisia tekijöitä päätöksentekonsa tueksi. Rahapolitiikkaan tehdäänkin aina viimeisimmän datan ja analyysin pohjalta.

Rahapolitiikka toimii reaaliajassa, tarvittaessa myös kriisitilanteissa, ja on käytännössä usein yhtä paljon ”taidetta” kuin tiedettä. Tutkimustieto ja ymmärrys tutkimustiedon soveltuvuudesta ja rajoitteista antavat silloinkin pohjaa järkeville ja perustelluille ratkaisuille.

Lähdeviitteet

Cukierman, A. (2003): Central Bank Strategy, Credibility, and Independence. The MIT Press.

Eerola, E., E. Jokivuolle, H. Laakkonen, J. Vauhkonen (2024): Miten vahvistaa kestävän kasvun eväitä Suomessa?

Gechert, S., P. Heimberger (2022): Do corporate tax cuts boost economic growth? European Economic Review 147.

Paloviita, M., Haavio, M., Jalasjoki, P. ja Kilponen, J. (2021) What Does "Below, But Close To, Two Percent" Mean? Assessing the ECB’s Reaction Function with Real Time Data. International Journal of Central Banking, Vol. 17, No. 2.

Paloviita, M., Haavio, M., Jalasjoki, P., Kilponen, J. ja Vänni, I. (2020) Reading between the lines - Using text analysis to estimate the loss function of the ECB. Bank of Finland Discussion Paper 12/2020

Takalo, T. (2024): ”Julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen suuntaaminen”, Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/2024.