Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Avaussanat
Antti Heinosen kirjanjulkistustilaisuus, Hallitus kansan kukkarolla. Seteleiden leikkaaminen vuosien 1945 ja 1946 vaihteessa
Rahamuseo ja verkossa, 22.9.2020
Avaussanat Antti Heinosen Kirjanjulkistustilaisuudessa
Minulla on ilo avata Antti Heinosen uusimman kirjan Hallitus kansan kukkarolla julkistustilaisuus.
Opin tuntemaan Antti Heinosen tullessani Suomen Pankkiin vuonna 1995. Maksuvälineistä vastanneena osastopäällikkönä Antti oli mielessäni lähes synonyymi setelistölle. Joitakin vuosia myöhemmin Antti nousi EKP:n ensimmäiseksi setelijohtajaksi. Hänestä tuli Mr Euro.
Rahantäytteisen työuransa ohella Antista on kehkeytynyt myös johtava setelikirjailija. Ennen tätä uutuutta, hyllystäni löytyivät teokset Ruplista markkoihin, Sodan ja rauhan rahat, Viimeiset markat ja The First Euros.
Te kaikki tiesitte tämän Antista jo ennen kuin avasin suuni, mutta tiesittekö, että Antti Heinonen on aikanaan ollut mukana hankkeessa, josta nykyisin on tullut keskuspankkimaailman uusin muotivillitys – CBDC? Ympäri maailmaa on menossa lukuisa määrä selvityksiä, joissa hahmotellaan digitaalista keskuspankkirahaa (Central Bank Digital Currency). Kaikki tuo selvitystyö on osin turhaa, sillä sellainenhan on jo luotu 1990-luvulla Suomessa. Setecin toimiraha oli käytännössä maailman ensimmäinen digitaalinen keskuspankkiraha. Ikävä kyllä Avant-kortti, Avant card oli vain yksinkertaisesti aivan liian avantgarde.
No hyvässä seurassahan te olitte, keksihän Nokiakin liian aikaisin kosketusnäytön.
Tällä kertaa Antti on kirjoittanut äärimmäisen mielenkiintoisen kirjan Suomen rahahistorian yhdestä dramaattisimmista episodeista – setelien leikkauksesta.
Hallitus kansan kukkarolla on tuhti, asiapitoinen, mutta kuitenkin erittäin mukaansatempaava kertomus siitä, miten leikkaushankkeeseen ryhdyttiin, miten se onnistui ja mitä seurauksia sillä oli Suomen rahaoloihin ja kansan psyykkeeseen.
Antin kirjan mukaan setelivaihdon tärkein päämäärä oli inflaation vastustaminen. Toinen tavoite oli harmaan omaisuuden saaminen verotuksen piiriin. Lisäksi haluttiin saada arvio sodan aikana tuhoutuneista sekä ulkomaille vietyjen setelien määrästä. Neljäntenä, vaikkakin julkilausumattomana tavoitteena oli vielä valtion talouden paikkaaminen halpakorkoisella lainalla.
Sinänsä nämä toisen maailmansodan jälkeisen Suomen rahatalouteen liittyneet tavoitteet olivat täysin ymmärrettävät. Itse asiassa kansainvälisen finanssikriisin ja eurooppalaisen velkakriisin jälkeisen korona-Suomen näkökulmasta ne olivat valitettavan tuttuja:
- Valtion velka suhteessa BKT:een nousi tuolloin 70%:iin. Viimeisimmässä ennusteessamme arvioimme julkisen sektorin velkasuhteen ylittävän 75% lähivuosina.
- harmaa talous olisi edelleen hyvä saada verotuksen piiriin,
- emme nytkään tiedä, kuinka suuri osa setelistöstämme sijaitsee maamme tai itse asiassa euroalueen ulkopuolella,
- ja inflaatio on jälleen ongelma - joskin tällä kertaa sen puute.
Jos nykyiset ongelmamme ovat vanhat, pitäisikö meidän ottaa käyttöön vanhat keinot?
Alanko teroittaa saksiani?
Eurosetelistön arvo on liki 1400 mrd. euroa. Sen puolittamalla saisi kokoon pakkolainan, jolla kykenisi rahoittamaan lähes kokonaan EU:n tulevan elvytyspaketin. Kun setelit ovat nollakorkoisia, olisi rahoitus ilmaista. Hurraa.
Toisaalta useimmat eurovaltiot saavat tällä hetkellä lainaa negatiivisella korolla – eli jopa halvemmalla kuin pakkolaina. Ei leikata ainakaan tästä syystä.
Rikollisilla on varmasti käteistä hallussaan. En kuitenkaan usko, että leikkaamalla seteleitä tai edes poistamalla käteisen kykenisimme suitsimaan tätä toimintaa. Seteleiden silppuaminen itse asiassa todennäköisesti vain kasvattaisi bitcoinien ja muiden virtuaalivarojen kysyntää. Siten se veisi harmaan talouden yhä syvemmälle varjoihin. Ei siis leikata tälläkään perusteella.
Paljonko käteistä on rajojemme ulkopuolella? Mielenkiintoinen kysymys, mutta en ole valmis tuhoamaan eurokäteisen uskottavuutta tämän selvittämiseksi.
Entä sitten se inflaatio. Koska inflaatio on alittanut tavoitteemme jo vuosien ajan, ei setelistön leikkaaminen ainakaan edistäisi asiaa. Entä sitten kääntäen, pitäisikö meidän alkaa liimata joka vuosi 2%:in veromerkki seteleihin? No ehkei sittenkään. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka eurosetelistön arvo on jo liki 1 400 mrd euroa, euroalueen lavea raha-aggregaatti, M3, on vastaavasti yli 14 000 mrd. euroa.
Lisäksi seteleiden funktio vaikuttaa muuttuvan nykysuomessa vauhdilla. Liikkeessä olevan käteisen määrä kasvaa samalla kun sen käyttö maksuvälineenä supistuu vauhdilla. Käteinen vaikuttaa muuttuvan pääasiassa arvon säilyttäjäksi. Tällaisen instrumentin arvon kasvattaminen ei taida olla paras tapa kasvattaa talouden toimeliaisuutta.
Oikeastaan hyvä, ettei meillä ole yhtään validia perustetta ryhtyä saksimaan seteleitä tai liimaamaan niihin jatko-osia. En millään haluaisi olla vastaamassa operaatiosta, jollaista vuonna 1946 luonnehdittiin aikalaislehdistössä seuraavasti: ”Koko setelinvaihtotouhu on alusta loppuun hoidettu jokseenkin päin seiniä”.
Antti, onneksi samaa ei voi sanoa kirjastasi.
Ole hyvä, the floor is yours.
Linkki uutiseen rahamuseon sivuilla, jossa nähtävillä myös Antti Heinosen esityskalvot.