Sitkasta kasvua kauppasodan varjossa
Euroalueen talouskasvu on sitkasta, mutta vahvistuu vähitellen vuosina 2026 ja 2027, ellei kauppasota kärjisty rankasti, totesi pääjohtaja Olli Rehn tiedotustilaisuudessa. Suomen talouskasvu virkoaa vähitellen, mutta kauppasodan kärjistyminen heikentäisi Suomen lähivuosien kasvunäkymää selvästi.

Sitkasta kasvua kauppasodan varjossa
Esitys (PDF)
Tervetuloa minunkin puolestani! Kuten ennustepäällikkö Juuso Vanhalan esityksestä kuulimme, Suomen talous nousee vähitellen taantumasta. Lähivuosien kasvu on kuitenkin vaimeaa. Yksityinen kulutus elpyy hitaasti, luottamus talouteen on heikkoa ja työttömyys lisääntyy yhä. Taustalla on erityisesti Yhdysvaltojen kauppapolitiikkaan liittyvä epävarmuus.
Keskityn omassa puheenvuorossani ensin euroalueen talouden näkymään ja EKP:n neuvoston tuoreisiin rahapoliittisiin päätöksiin. Sen jälkeen käsittelen Suomen talouden näkymiä tänään julkaistun laajan ennustepaketin analyysien pohjalta.
Kalvo 2: Kauppasota ja epävarmuus varjostavat euroalueen talouden kasvua
Kauppasota ja epävarmuus heikentävät euroalueen talousluottamusta sekä viennin, investointien ja kulutuksen näkymiä. Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä euroalueen kasvu yllätti silti positiivisesti. Kasvua kiritti erityisesti lisääntynyt vienti Yhdysvaltoihin ennen uusien tariffien voimaantuloa.
Kaiken kaikkiaan olosuhteet ovat edelleen suotuisat euroalueen kasvun vahvistumiselle tulleista ja tulliuhkauksista huolimatta. Vahva reaalipalkkojen ja työllisyyden kehitys sekä rahoitusolojen keventyminen alempien korkojen myötä tukevat kasvun vahvistumista. Lisäksi puolustusmenojen lisäyksen positiivinen kasvuvaikutus kompensoi tullien haitallista vaikutusta lähivuosina.
EKP ennustaa euroalueen BKT:n kasvavan tänä vuonna 0,9 prosenttia, ensi vuonna 1,1 prosenttia ja vuonna 2027 1,3 prosenttia.
Kauppapoliittisten jännitteiden kärjistyminen voi kuitenkin johtaa siihen, että kasvu ja inflaatio jäävät perusennusteita hitaammiksi. Jos jännitteet sitä vastoin yllättäen ratkeaisivat suotuisasti, kasvu ja, vähäisemmässä määrin, inflaatio olisivat perusennusteita nopeampia. EKP julkaisi viime viikolla verkkosivuillaan skenaarioita tullien kasvu- ja inflaatiovaikutuksista suhdanne-ennusteensa yhteydessä.
Talouden kasvua koskevat riskit ovat kokonaisuutena katsoen edelleen ennustettua heikomman kasvun suuntaan.
Kalvo 3: Euroalueen inflaatio on EKP:n 2 prosentin keskipitkän aikavälin tavoitteen tuntumassa
Euroalueen inflaatio hidastui toukokuussa ennakkotiedon mukaan 1,9 prosenttiin ja energian ja ruoan hinnasta puhdistettu pohjainflaatio 2,3 prosenttiin. EKP:n ennusteen mukaan inflaatio on tänä vuonna 2,0 prosenttia, ensi vuonna 1,6 prosenttia ja 2,0 prosenttia vuonna 2027.
Näin ollen euroalueen inflaatio on nyt EKP:n 2 prosentin keskipitkän aikavälin tavoitteen tuntumassa. Lyhyellä aikavälillä inflaatio hidastuu alle EKP:n tavoitteen. Tämä johtuu erityisesti siitä, että energianhinnat ovat laskeneet ja euron valuuttakurssi vahvistunut. Myös palvelu- ja palkkainflaatio ovat hidastumassa.
Samalla on tärkeää huomioida, että tullien vaikutukset inflaatioon ovat hyvin epävarmoja. Vaikutukset riippuvat toteutuvien tullien mittaluokan lisäksi siitä, mihin maihin ja mille toimialoille tullit kohdentuvat ja miten kansainvälinen kauppa suuntautuu uudelleen.
Kalvo 4. EKP:n neuvosto jatkoi koronlaskuja kesäkuun kokouksessaan
Tätä taustaa vasten päätimme EKP:n neuvostossa viime torstaina laskea ohjauskorkoamme 0,25 prosenttiyksikköä. Tarkimmin seurattu talletuskorko on nyt 2,0 prosenttia. Tämä oli kahdeksas koronlasku siitä lähtien, kun aloimme keventää rahapolitiikkaa vuosi sitten kesäkuussa.
Kesäkuun koronlaskulla pyrimme varmistamaan, että euroalueen inflaatio vakautuu 2 prosentin tavoitteeseensa keskipitkällä aikavälillä ja että talous pysyy kasvu-uralla.
EKP:n neuvosto perustaa rahapoliittiset päätökset myös jatkossa kokouskohtaiseen arvioon inflaationäkymistä, pohjainflaation dynamiikasta ja rahapolitiikan välittymisen voimakkuudesta.
Epävarmuuden vallitessa etenemme nyt kokous kokoukselta, tuoreen datan ja analyysin sekä kokonaisharkinnan pohjalta – näinä aikoina rahapolitiikka tuntuu olevan lähes yhtä paljon taidetta kuin tiedettäkin.
Kalvo 5: Kilpailukyky – kiireellinen eurooppalainen tehtävä
Kävimme neuvostossa myös perusteellisen keskustelun siitä, miten vahvistaa Euroopan kilpailukykyä Mario Draghin raportin hengessä. Siinä urakassa päävastuu on EU:n jäsenvaltioiden hallituksilla ja Euroopan parlamentilla, EU-komissiolla on puolestaan aloiteoikeus.
Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa on välttämätöntä parantaa euroalueen tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä vahvistaa kriisinkestävyyttä – sekä talouspolitiikan että rakenteellisten uudistusten keinoin. EKP tekee oman osuutensa varmistamalla hinta- ja rahoitusvakauden.
EU-komission kilpailukykyohjelman ehdotukset tulisikin viedä nopeasti eteenpäin – erityisesti ne, jotka yksinkertaistavat sääntelyä. Esimerkiksi säästämis- ja investointiunioni, joka auttaa kanavoimaan eurooppalaisten mittavia säästöjä investointeihin, pitäisi saada valmiiksi nopeasti, asettamalla määrätietoinen aikataulu – kuten Euroopan sisämarkkinat aikoinaan luotiin vuosi 1992 tähtäimessä.
Samalla tulisi saada aikaiseksi digitaalisen euron käyttöönottoon tarvittava selkeä oikeusperusta. Sekin on eurooppalaista iskunkestävyyttä.
Jäsenvaltioiden vastuulla on huolehtia julkisen talouden kestävyydestä EU:n taloussääntöjen mukaisesti – ja samalla panna paino puolustuksen lisäksi kestävää kasvua luoviin uudistuksiin ja strategisiin investointeihin.
Kalvo 6: Kauppapolitiikan kehitys määrittää Suomen talouden toimintaympäristöä 2025–2027
Kuten ennustepäällikkö Juuso Vanhala totesi esityksessään, Suomen talouden vahvistumisen tiellä on nyt uusia esteitä, erityisesti Yhdysvaltojen kauppa- ja laajemminkin talouspolitiikkaan liittyvä epävarmuus.
Tänään julkaistussa ennusteen vaihtoehtoislaskelmassa olemme arvioineet kahden vaihtoehtoisen kauppapolitiikan skenaarion vaikutusta Suomen talouteen vuosina 2025–2027. Skenaarioiden taustaoletukset perustuvat EKP:n julkaisemiin, euroaluetta koskeviin skenaarioihin, joihin esitykseni alussa viittasin.
Haitallinen skenaario kuvaa tilannetta, jossa kauppasota Yhdysvaltojen ja sen kauppakumppaneiden välillä kärjistyy. Tullit ja vastatullit nousevat selvästi ja pysyvästi ja kauppapoliittinen epävarmuus säilyy hyvin suurena lähivuosien ajan. Epäilemättä vieläkin ankarampia skenaarioita voidaan kuvitella, etenkin kun tässä laskelmassa ei ole huomioitu mahdollisen rahoitusmarkkinoiden myllerryksen vaikutuksia.
Suotuisa skenaario puolestaan kuvaa tilannetta, jossa Yhdysvallat pääsee sopuun keskeisten kauppakumppaniensa kanssa. Keskimääräiset tullit Yhdysvaltojen ja sen kauppakumppaneiden välillä laskevat pysyvästi, ja kauppapoliittinen epävarmuus hälvenee.
Suotuisan skenaarion todennäköisyyttä voidaan perustellusti epäillä. Yhtä kaikki sillä on arvoa ainakin sikäli, että se kuvaa hyvin kansainvälisen vapaakaupan väkevää voimaa ja toisaalta kauppasodan aiheuttamien menetysten mittaluokkaa.
Kalvo 7: Kauppasodan kärjistyminen hidastaisi Suomen talouden toipumista
Haitallisessa skenaariossa Suomen matalasuhdanne pitkittyy. Vuonna 2025 BKT ei kasva lainkaan ja kasvu on hidasta vielä vuonna 2026. Viennin kasvu hyytyy vuonna 2025 ja vienti supistuu vuonna 2026. Myös yksityiset investoinnit ja kulutus kärsivät epävarmuuden lisääntymisestä. Inflaatio on hieman perusennustetta hitaampaa. Kauppasodan kärjistymisestä olisi siis merkittävää haittaa Suomen taloudelle.
Suotuisassa joskin ehkä epätodennäköisessä vaihtoehdossa tullitasojen lasku ja epävarmuuden hälventyminen vahvistaisivat maailmantalouden kasvua, mikä tukisi Suomen taloutta, vientiä sekä yksityisiä investointeja ja kulutusta. Inflaatio kehittyisi likimain samoin kuin perusennusteessa. Kysynnän vahvistuminen ja öljyn kallistuminen lisäisivät hintapaineita, mutta tuontihintojen lasku hidastaisi inflaatiota.
Kalvo 8: Puolustuksen vahvistaminen välttämätöntä – tarvitaan pysyviä rahoitusratkaisuja
Talous ei voi kehittyä vakaasti ilman turvallisuutta. Venäjän hyökkäyssota ja USA:n ulkopolitiikan suunnanmuutos ovat tehneet selväksi, että Euroopan on vahvistettava yhteistä puolustustaan.
Lyhyellä aikavälillä paras tapa vahvistaa Euroopan turvallisuutta on Ukrainan tukeminen. Samalla on pantava vauhtia kansallisiin ja yhteisiin eurooppalaisiin hankkeisiin Euroopan oman puolustuksen vahvistamiseksi.
Suomen hallitus on perustellusti linjannut, että puolustusmenot nostetaan 3 prosenttiin BKT:sta vuonna 2029. Naton huippukokouksessa kuun lopulla tavoite todennäköisesti tiukentuu. EU:n uusien taloussääntöjen mahdollistamat joustot antavat liikkumatilaa tähän investointiin.
Ulkoinen turvallisuus on eurooppalainen julkishyödyke, ja sitä voidaan kansallisten panostusten rinnalla tehokkaimmin parantaa yhteisillä eurooppalaisilla ratkaisuilla ja hankinnoilla.
Kyse ei ole pelkästään rahasta vaan myös siitä, miten luodaan kannustimia ja välineitä suunnata panostukset tavalla, joka vahvistaa tehokkaasti Euroopan turvallisuutta. Tämä on tärkeää myös siksi, että saamme aidosti parempaa laatua ja vaikuttavuutta, lisää kapasiteettia ja alemmat tuotannon yksikkökustannukset suuremman mittakaavan myötä – siis sen sijaan, että lisääntynyt kysyntä vain nostaisi hintoja.
Kalvo 9: Simulaatiotulokset: Puolustusmenojen lisäämisen talousvaikutukset riippuvat hankintojen kotimaisuusasteesta
Puolustusmenojen lisäämisen ensisijainen tarkoitus on tietysti parantaa Euroopan turvallisuutta. Merkittävä menojen lisääminen vaikuttaisi kuitenkin myös kansantalouteen sekä kotimaisen että kansainvälisen kysynnän muutosten kautta. Tänään julkaistussa ennusteen liiteartikkelissa tarkastellaan, miten puolustusmenojen lisääminen hallituksen julkisen talouden suunnitelman mukaisesti vaikuttaisi Suomen talouskasvuun ja inflaatioon vuosina 2026–2029.
Artikkelissa tarkastellaan kahta eri tilannetta: Ensimmäisessä oletetaan, että kaikki hankinnat tehdään Suomesta ja euroalueelta. Tämä tarkoittaa, että kaikki lisäykset kulutetaan ja investoidaan Euroopassa. Toisessa puolet lisämenoista käytetään hankintoihin euroalueen ulkopuolelta.
Nykyisin euroalueen puolustushankinnoista merkittävä osuus tuodaan sen ulkopuolelta. Oletus 50 % kotimaisuusasteesta lienee siis realistisempi. Toki suurempikin osuus on tulevaisuudessa mahdollinen, koska EU pyrkii parhaillaan aktiivisesti kasvattamaan sisäisiä hankintoja ja lisäämään puolustusteollisuuden kapasiteettia.
Jos hankinnat tehdään kokonaan Suomesta ja euroalueelta, Suomen BKT on vuonna 2029 noin 0,7 % suurempi kuin perusuralla. Osa vaikutuksesta tulee sitä kautta, että euroalueen kasvanut kysyntä tarjoaa Suomelle vientimahdollisuuksia puolustusteollisuutta laajemminkin.
Jos puolet puolustusmenojen lisäyksistä kohdistuu hankintoihin euroalueen ulkopuolelta, BKT on vain 0,3 % suurempi, mutta vaikutus hintoihin on pienempi.
Suomen julkinen velkasuhde BKT:hen nousee nykytrendillä liki 90 prosenttiin.
Kun Suomi tällä kertaa vältti EU:n tehostetun seurannan, jämerän kansallisen finanssipolitiikan säännöstön ja laajemman parlamentaarisen yhteisymmärryksen merkitys julkisen talouden tasapainon saavuttamiseksi vain korostuu.
Nyt kun uudistamme omaa kansallista finanssipolitiikan kehikkoamme, näkökulmamme ei pitäisi olla se, mihin EU:n finanssipolitiikan säännöt meidät pakottavat, vaan se, miten pystymme itse parhaiten huolehtimaan julkisen talouden kestävyydestä.
Uudistamisessa olisi hyödyllistä katsoa Ruotsiin, jossa finanssipolitiikan ohjauskehikkoa on rakennettu systemaattisesti 1990-luvun alusta alkaen. Kehikon peruspilarit ovat yli hallituskausien asetettava tasapainotavoite ja velka-ankkuri sekä niiden kanssa johdonmukainen menokatto.
Ruotsin finanssipolitiikan ohjauskehikko vaikuttaa muodostavan toimivan kokonaisuuden, joka perustuu lainsäädännön antamaan selkänojaan sekä laajaan parlamentaariseen yhteisymmärrykseen. Kyllä kai meilläkin kannattaisi tällaista institutionaalista perustaa ja parlamentaarista tavoitteenasettelua rakentaa.
Kalvo 10: Euroopan kolmoishaaste
Euroopan täytyy nyt vastata määrätietoisesti vaikeaan kolmoishaasteeseen. Ensinnäkin Euroopan on otettava enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Yhteishankinnat ja koordinoidut investoinnit tuovat mittakaavaetua, tehokkuutta ja uskottavuutta.
Toiseksi Euroopan täytyy vauhdittaa vihreää siirtymää. Se ei ole pelkkä kustannus – se on pitkän aikavälin strategia energian saatavuuden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi.
Kolmanneksi Euroopan on Vahvistettava tuottavuuden kasvua. Meidän pitää sijoittaa inhimilliseen pääomaan, houkutella kansainvälisiä huippuosaajia, vauhdittaa innovaatioita ja syventää pääomamarkkinoita. Eli siis panostaa kestävän talouskasvun perusedellytyksiin.
Kalvo 11: Pääviestit
Vedän lopuksi yhteen esityksen keskeiset viestit.
Euroalueen inflaatio on nyt EKP:n 2 prosentin keskipitkän aikavälin tavoitteen tuntumassa. Viime viikon koronlasku oli kahdeksas vuoden sisään.
Euroalueen kasvu on sitkasta, mutta vahvistuu vähitellen vuosina 2026 ja 2027, ellei kauppasota kärjisty rankasti.
Myös Suomen talouskasvu virkoaa vähitellen, mutta kauppasodan kärjistyminen heikentäisi Suomen lähivuosien kasvunäkymää selvästi.
EU ei ole jäänyt tuleen makaamaan – Euroopan komissio neuvottelee taitavasti, kun se on esittänyt nollatulleja, ottanut aikalisää ja valmistellut oikeasuhtaisia vastatulleja.
Samalla pitää vahvistaa Euroopan yhteistä puolustusta. Suomen hallitus on jo ilmoittanut puolustusmenojen merkittävästä lisäämisestä.
Euroopan pitää nyt yhdessä vastata vaikeaan kolmoishaasteeseen – vahva puolustus, vihreä siirtymä ja kestävä kasvu. Edistyminen näillä kolmella alueella määrittää Euroopan taloudellisen tulevaisuuden ja strategisen itsemääräämisoikeuden. Niihin nojaa Euroopan turvallisuus ja taloudellinen tulevaisuus.
Kiitos, ja nyt vastaan mielelläni kysymyksiinne.