Euroalueen talous puntarissa: Lähi-idän kriisi, inflaationäkymä ja pitkän aikavälin kasvuhaasteet

Esityskalvot 14.4.2026, pääjohtaja Olli Rehn (pdf)

Hyvät kuulijat,

Tervetuloa tähän euroalueen talousnäkymiä ja rahapolitiikkaa käsittelevään tiedotustilaisuuteen. Käyn aluksi läpi ajankohtaista geopoliittista tilannetta ja sen vaikutuksia euroalueen kasvuun ja inflaatioon.

Olemme julkaisseet tänään kaksi uutta analyysia euroalueen taloudesta. Yksi käsittelee kotitalouksien säästämistä, joka on pysynyt poikkeuksellisen korkealla sitten koronavuosien. Toisessa käydään läpi euroalueen kilpailukyvyn haasteita monesta eri näkökulmasta. Niistäkin muutama sana tässä alustuksessani.

Kalvo 2. Geopolitiikka varjostaa Euroopan talouskehitystä

Vuosi 2026 on alkanut monella tapaa dramaattisesti. Lähi-idän sodan lisäksi vuoden alkuun on mahtunut muun muassa Yhdysvaltojen operaatio Venezuelassa, viralliset rikossyytteet keskuspankki Fedin pääjohtajaa vastaan ja ennennäkemätön transatlanttinen vastakkainasettelu Grönlannista.

Vaikka Lähi-idässä on tällä hetkellä hauras tulitauko, eskaloitumisen riski on merkittävä. Pian kuusi viikkoa kestäneet aktiiviset sotatoimet alueella eivät ole jääneet pelkäksi sotilaalliseksi konfliktiksi, vaan ne ovat ehtineet jo aiheuttaa isoa vahinkoa energiamarkkinoille ja sitä kautta maailmantaloudelle, myös euroalueelle.

Viime viikonloppuna käydyt neuvottelut USA:n ja Iranin välillä eivät tuoneet tuloksia, mikä ei ollut iso yllätys. Ei sopimus mahdoton ole, mutta kumpikin osapuoli toimii eri nationaliteetilla kuin mihin kansainvälisessä diplomatiassa on totuttu. Meidän on varauduttava siihen, että Lähi-idän konflikti kestää pidempään kuin mitä monet ajattelivat.

Ei pidä myöskään unohtaa Ukrainaa, joka taistelee vapauden, demokratian ja Euroopan puolesta – ja tarvitsee edelleen tukeamme.

Myönteistäkin on: Unkarin viime sunnuntainen vaalitulos tukee Euroopan yhtenäisyyttä ja toimintakykyä kriittisellä hetkellä.

Kalvo 3. Epävarmuus on jälleen lisääntynyt – Lähi-idän konfliktin talousvaikutuksia määrittävät sodan kesto ja vahinkojen laajuus

Poikkeuksellisen arvaamaton toimintaympäristö leimaa siis euroalueen talousnäkymiä ja EKP:n päätöksentekoa.

Kuten tämän kuvion geopoliittisen riskin indeksissä näemme, elämme parhaillaan yhtä 2000-luvun suurimmista geopoliittisen epävarmuuden piikeistä. Tämä indeksi perustuu kymmenen suuren sanomalehden uutisvirran analysointiin. Indeksi reagoi "reaaliajassa" sotaa, terroritekoja ja sotilaallisia jännitteitä koskevaan uutisointiin.

Lähi-idän tilanteen kärjistyminen on nostanut geopoliittisen riskitason lähelle vuoden 2022 huippulukemia.

Keskeinen kysymys on: kuinka kauan sota kestää ja kuinka laajalle konflikti leviää? Talousvaikutukset eivät ole vakioita.

Niiden arviointia hankaloittaa se, että tavanomaisen epävarmuuden sijaan puhumme nyt laajemmasta ennakoimattomuudesta. Sen sijaan, että arvioisimme tunnettujen tapahtumien todennäköisyyksiä, emme aina tiedä tänään edes sitä, mitä tapahtumia meidän pitäisi huomenna arvioida.

Miten voimme onnistuneesti navigoida tässä epävarmuudessa?

Yksi keino on hyödyntää skenaarioita, kuten olemme EKP:ssä tehneet (kerron niistä kohta lisää). Rahapolitiikan päätöksentekoa auttaa se, että tämä uusi energiashokki tapahtui aikana, jolloin inflaatio oli vakautunut EKP:n 2 prosentin tavoitetason tuntumaan ja euroalueen talous on osoittanut iskunkestävyyttä tulleista ja geopolitiikasta huolimatta.

EKP:n neuvostossa teemme seuraavan kerran päätöksiä rahapolitiikasta vappuaattona. Saamme kokoukseemme tuoreimmat tiedot talouden ja inflaation kehityksestä sekä päivitetyt skenaariot.

Kalvo 4. Sota Lähi-idässä hidastaa euroalueen kasvua ja kiihdyttää inflaatiota

Miten Lähi-idän sota sitten näkyy euroalueen taloudessa?

Lähi-idän tilanteen vaikutuksia euroalueen kasvuun ja inflaatioon on vielä hyvin vaikeaa arvioida – emmekä tiedä jatkuvatko sotatoimet uudestaan tulitauon jälkeen. Sen verran kuitenkin tiedämme, että sodan aiheuttama energiahintojen voimakas nousu hidastaa euroalueen talouskasvua ja kiihdyttää inflaatiota. Kyseessä on siis ns. stagflatorinen shokki.

Tällä dialla on kuvattu EKP:n tuoreimpia, maaliskuun 19. päivä julkaistuja arvioita kriisin vaikutuksista euroalueen BKT-kasvuun ja inflaatioon. Ennusteura on kuvattu sinisillä viivoilla. Ns. epäsuotuisa ja vakava skenaario, joissa kriisin oletetaan kestävän pidempään ja aiheuttavan laajempaa hintojen nousua, on kuvattu vaalean ja tummemman punaisilla viivoilla.

Epäsuotuisassa skenaariossa oletetaan, että energiahinnat nousevat voimakkaasti tänä vuonna, mutta palautuvat melko nopeasti aiemmille tasoilleen sotatoimien päättymisen myötä.

Vakavassa skenaariossa puolestaan oletetaan, että kriisi pitkittyy, energiahinnat jäävät pitkäksi aikaa korkealle ja välittyvät muihin hintoihin laajemmin.

Kalvo 5. Kriisit eivät ole sisaruksia

Suomen Pankin tutkimus osoittaa, että geopoliittinen shokki on taloudelle monimutkainen ilmiö. Se ei tarkoita vain öljyn ja kaasun hinnan nousua. Samalla se lisää epävarmuutta, kiristää rahoitusta, heikentää ihmisten ja yritysten luottamusta sekä häiritsee kansainvälistä kauppaa.

Siksi tällaisen shokin vaikutus inflaatioon ei ole suoraviivainen. Keskipitkällä aikavälillä, joka on rahapolitiikan tähtäyspiste, inflaatiokehitys voi kulkea eri suuntiin.

Energiashokin vaikutus inflaatioon ei riipu vain energian hinnasta. Tärkeää on koko talouden tilanne. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi kysynnän voimakkuus, työmarkkinoiden tila, tuotannon pullonkaulat sekä ihmisten odotukset inflaatiosta. Olennaista on se, leviääkö hinnannousu energiasta muihin hintoihin ja palkkoihin.

Keskuspankit seuraavat erityisesti tätä niin sanottua toisen kierroksen vaikutusta, jossa hinnat alkavat nousta laajemmin koko taloudessa.

Vuonna 2022 energian hinnat nousivat tilanteessa, jossa pandemiaa seurannut kysyntä oli vahvaa. Talous toimi lähellä kapasiteettinsa rajoja. Tämän vuoksi inflaatio kiihtyi nopeasti. Ohjauskorko oli vielä miinuksella.

Vuonna 2026 tilanne on erilainen. Geopoliittinen epävarmuus ja kauppajännitteet pikemminkin hidastavat talouskasvua. Inflaatio oli kriisin alkaessa lähellä kahden prosentin tavoitetta, ja korot olivat jo selvästi plussalla (2 %). Talouden lähtötilanne oli aivan toinen kuin vuonna 2022.

Toinen rahapolitiikan kannalta relevantti vertailukohta on vuosi 2011. Tuolloin energian hinnat nousivat nopeasti. Öljyn hinta nousi noin 80 dollarista yli 120 dollariin tynnyriltä. Taustalla olivat arabikevät, Libyan sisällissota ja maailmantalouden vahva kysyntä.

Energian kallistuminen nosti kevättalvella euroalueen kokonaisinflaation noin kolmeen prosenttiin. Sen sijaan pohjainflaatio pysyi matalampana, noin 1,5–1,6 prosentissa. Syynä oli se, että euroalue kärsi samaan aikaan velkakriisistä ja heikosta talouskasvusta.

Vaikeasta ajasta ja velkakriisistä huolimatta Euroopan keskuspankki nosti korkoja keväällä 2011. Koronnostot peruttiin jo saman vuoden lopussa, kun talous heikkeni ja velkakriisi syveni.

Tapausta pidetään nykyään usein oppikirjaesimerkkinä tilanteesta, jossa rahapolitiikka reagoi liiaksi energiahintojen nousuun ja sivuutti sen, että talous oli muutoin hyvin heikossa hapessa. Toisin sanoen EKP reagoi energian nostamaan kokonaisinflaatioon, vaikka pohjainflaatio, inflaatio-odotukset ja tuotantokuilu viittasivat heikkoon talouskehitykseen.

Kokemus viittaakin siihen, että riski ei ole pelkästään se, että historiasta ei opita mitään, vaan myös se, että opitaankin väärä oppi. Rahapolitiikkaa ei pidä rakentaa yksittäisen hinnan, kuten öljyn, varaan. Ratkaisevaa on talouden kokonaiskuva – ja kyky nähdä pintailmiöiden taakse.

Kalvo 6. EKP:n talletuskorko edelleen 2,0 prosenttia – euriborkorot ovat nousseet viime viikkoina

Vaikka inflaation kiihtyminen tänä vuonna on väistämätöntä, ei ole selvää, millaisia vaikutuksia sodalla on inflaatioon keskipitkällä aikavälillä. Keskipitkän aikavälin inflaationäkymä riippuu olennaisesti siitä, miten energian hinnat heijastuvat epäsuorasti muihin kuin energiatuotteisiin ja -palveluihin ja aiheuttavatko ne korkeampia palkkavaatimuksia.

Se mitä EKP nyt seuraa erityisen tarkkaan on Lähi-idän konfliktin kesto ja intensiteetti sekä heijastusvaikutukset muualle talouteen. Energian hinnannousu on aina talouskasvua hidastava tekijä, mutta sen vaikutus inflaatioon keskipitkällä aikavälillä ei ole suoraviivainen.

Keskeinen seikka on kuitenkin tämä: kahta samanlaista shokkia ei ole, ja rahapolitiikan on keskipitkän aikavälin hintavakauden näkökulmasta vastattava koko makrotaloudelliseen ympäristöön, ei vain öljyn hintaan.

Epävarmuus Iranin sodan aselevon pitävyydestä ja neuvottelujen etenemisestä aiheuttaa nyt markkinoilla kovia heilahteluja. Rahapolitiikkaa tehdään tässäkin tilanteessa vakaalla kädellä, riippuen ennen muuta sodan aktiivivaiheen kestosta ja siitä aiheutuneista vahingoista. Rahapolitiikan vaihtoehdot voi oppikirjan mukaan pelkistää kahteen:

Ensimmäinen on se, että sodan vahingot ja vaikutukset energiamarkkinaan jäävät kuukausien mittaiseksi ja futuurihinnat alkavat tasaantua. Silloin on todennäköisempää, että energiahintojen nousu ”katsotaan läpi” ja vältetään äkkinäisiä reaktioita rahapolitiikassa.

Toinen on se, että aselepo ei pidä, Hormuzinsalmi pysyy suljettuna ja sota pitkittyy. Jos tämä alkaa aiheuttaa hintoihin ja palkkoihin toisen kierroksen kerrannaisvaikutuksia ja inflaatio-odotukset alkavat irrota ankkuristaan, rahapolitiikkaa kiristetään strategian mukaisesti eli voimakkaasti.

Tällä hetkellä meillä ei ole riittävää varmuutta siitä, miten tilanne kehittyy. Yhtä kaikki tavoite on selvä: EKP:n neuvosto on sitoutunut pitämään inflaation vakaasti kahden prosentin tuntumassa keskipitkällä aikavälillä. Kylmä harkinta voittaa kiireen, eikä päätöksiä ole lukittu etukäteen.

Kalvo 7. Kotitaloudet ovat varovaisia kriisien keskellä

Yksi leimallinen piirre viime vuosien talouskehityksessä sekä Suomessa että muualla euroalueella on kotitalouksien lisääntynyt säästäminen ja vastaavasti vaimeaksi jäänyt yksityisen kulutuksen kasvu. Tässä kuviossa näkyy, että kotitalouksien säästämisaste on noussut selvästi useissa euroalueen jäsenmaissa vuoden 2019 jälkeen.

Suomen Pankin tänään julkaistun analyysin mukaan keskeisiä syitä havaitulle kehitykselle ovat nollakorkoaikaa korkeammat korot, reaalisen nettovarallisuuden lasku ja julkiset alijäämät. Myös geopoliittisella epävarmuudella on merkitystä säästämiskäyttäytymiselle.

Kalvo 8. Energiakustannukset rasittavat euroalueen teollisuutta

Geopoliittisten shokkien kannalta Euroopan rakenteellinen haavoittuvuus on jatkuva riippuvuus fossiilisista polttoaineista. Tämä lisää alttiutta kansainvälisten energiamarkkinoiden häiriöille ja heikentää Euroopan kilpailukykyä verrattuna muihin talousalueisiin.

Eurooppa on kyllä rakentanut kriisinkestävyyttä viime vuosina, ja fossiilisten polttoaineiden osuus energiantuotannossa on vähentynyt. Tässä suhteessa tilanne on parempi kuin vuonna 2022.

Energiamurros on kuitenkin edelleen vaiheessa, ja eurooppalaisten tuottajien energiakustannukset ovat pysyneet korkeina vuodesta 2022 lähtien, kuten tästä kuviosta näkyy. Siksi Lähi-idän sodalla on väistämättä merkittäviä suoria vaikutuksia yritysten tuotantokustannuksiin ja kuluttajien ostovoimaan. Lähi-idän sota vain korostaa sitä, että vihreä siirtymä ja energiamurros ovat elintärkeitä Euroopan strategiselle autonomialle ja kilpailukyvylle – samalla kun ne ovat välttämättömiä ilmastolle. Vihreän siirtymän hidastaminen nyt olisi vakava virhe.

Energian hintashokin vaikutus vaihtelee maittain riippuen siitä, kuinka pitkälle energiamurros on edennyt. Siirtymä perinteisistä energialähteistä on Suomessa paljon pidemmällä kuin muissa euroalueen maissa. Energiasiirtymää ovat tukeneet ydinvoima, uusiutuvat energialähteet ja pohjoismaiset sähkömarkkinat. Sen tarjoamasta suhteellisen halvasta energiasta tulee pitkän aikavälin kilpailukyvyn keskeinen tekijä.

Kalvo 9. Heikko tuottavuuskasvu on euroalueen kilpailukyvyn kipupiste

Työn tuottavuus on jo pitkään kasvanut euroalueella merkittävästi hitaammin kuin Yhdysvalloissa, ja viime vuosina ero on yhä kasvanut. Tämä on euroalueen talouskehityksen Akilleen kantapää. Tätä kehitystä, ja euroalueen kilpailukykyä laajemmin, on analysoitu toisessa Suomen Pankin asiantuntijoiden tänään julkaistussa artikkelissa.

Eurooppa tarvitsee panostuksia tuottavuuden kasvuun kaikilla rintamilla. Tuottavuus on reaalisen kilpailukyvyn tärkein tekijä ja pitkän aikavälin talouskasvun keskeinen lähde. Talous, jonka reaalinen kilpailukyky on hyvä, ei kilpaile hinnalla, vaan korkean arvonlisän tuotannolla.

Siksi on tuettava uusien teknologioiden käyttöönottoa ja edelleen poistettava esteitä tavaroiden, palvelujen ja ihmisten liikkuvuuden tieltä. Huippuluokan tutkimus ja innovaatiot, mukaan lukien tekoäly, ovat avainasemassa näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Kalvo 10. Euroopan kolmoistesti

Vedän vielä yhteen.

Kykymme navigoida nykyisessä tilanteessa ei riipu pelkästään reaktiostamme energian hintoihin, vaan myös pitkäjänteisestä sitoutumisestamme tuottavuuteen, innovaatioihin ja talouden rakenteelliseen uudistamiseen. Kyseessä on Euroopan kolmoistesti:

Ensinnäkin Euroopan täytyy ottaa aiempaa suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. On edistettävä yhteisiä investointeja ja hankintoja, jotta resurssit käytetään tehokkaasti ja puolustuskyky aidosti vahvistuu.

Toiseksi uusi energiakriisi on rujo muistutus siitä, että Euroopan energiatalouden iskunkestävyyttä ja kilpailukykyä on edelleen vahvistettava. Siirtymä puhtaampiin energiaratkaisuihin ei ole vain ilmastopolitiikkaa, vaan myös talous- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Kolmanneksi meidän on panostettava inhimilliseen pääomaan, syvennettävä pääomamarkkinoita, purettava liian raskasta sääntelyä ja edistettävä innovaatioita. Ilman vahvaa tuottavuuskehitystä Euroopan pitkän aikavälinen kasvu ja hyvinvointi eivät ole kestävällä pohjalla.

Näillä kolmella alueella tehtävät, sekä EU:n että jäsenvaltioiden ratkaisut muovaavat Euroopan taloudellista tulevaisuutta ja sen strategista toimintakykyä. Tässä kokonaisuudessa rahapolitiikan tehtävä on toimia vakaalla kädellä ja tukea taloudellista vakautta pitkällä aikavälillä.

Kiitos.