Marja Nykänen: Rahoitusjärjestelmän vakautta on vaalittava

Esitysdiat Euro ja talous -tiedotustilaisuudessa 20.5.2026 (pdf)

Otsikkodia 1. Rahoitusjärjestelmän vakautta on vaalittava

Arvioimme Suomen rahoitusjärjestelmän vakautta kerran vuodessa, keväisin. Tänä vuonna viesti on yksinkertainen: rahoitusjärjestelmän vakautta on vaalittava. Suunnilleen sama otsikko oli vakausjulkaisussamme kymmenen vuotta sitten. Tuolloin otsikko oli Rahoitussektorilla ei välittömiä uhkia, mutta vakautta on vaalittava.

Tänään emme valitettavasti voi sanoa, ettei välittömiä uhkia olisi. Toimintaympäristö on vaikeutunut olennaisesti: geopoliittinen epävakaus on kasvanut, kyber- ja hybridihäirintä on arkipäiväistynyt, ja markkinoiden heilunta voi voimistua nopeasti. Myös korkoympäristö on aivan toinen kuin 10 vuotta sitten.

Silti juuri tuolloin – globaalin finanssikriisin ja Euroopan velkakriisin jälkimainingeissa – ymmärrettiin, ettei rahoitusjärjestelmän vakaus ole itsestäänselvyys. Siksi muiden sääntely- ja valvontauudistusten lisäksi makrovakauspolitiikka otettiin käyttöön vahvistamaan pankkijärjestelmää ja hillitsemään haavoittuvuuksien kasvua uusien kriisien estämiseksi.

Nyt riskit ovat hyvin konkreettisia ja osa niistä on jo toteutunut. Samaan aikaan sääntelyilmapiiri on heilahtanut toiseen asentoon. Yhä useammin kuullaan vaatimuksia keventää sääntelyä ja pienentää pankkien pääomavaatimuksia. Oma viestini on päinvastainen: epävakaassa maailmassa vahva ja hyvin varautunut rahoitusjärjestelmä on kestävän talouskasvun edellytys, ja sitä tulee vaalia.

Dia 2. Suomen Pankin arvio rahoitusjärjestelmän vakaudesta

Euro & talous -kokonaisuus, jonka esittelen tänään teille, sisältää arvion Suomen rahoitusjärjestelmän tilasta ja vakauteen kohdistuvista riskeistä ja vakausarvion tiivistelmän.

Vakausarvion tueksi on laadittu kolme ajankohtaista artikkelia, jotka käsittelevät velkaantumisen vaikutuksia kotitalouksien taloudelliseen liikkumavaraan, julkisesti tuetun asuntotuotannon riskejä sekä makrovakauspolitiikan merkitystä ja kehittämistarpeita.

Vakausarviossa on hyödynnetty myös äskettäin julkaistuja artikkeleita kotimaisesta yritysrahoituksesta ja tekoälymurroksen vaikutuksista. Artikkelit löytyvät Suomen Pankin Euro & talous -sivustolta.

Dia 3. Kolme keskeistä viestiä

Keskeiset johtopäätöksemme tiivistyvät kolmeen viestiin. Ensinnäkin, Suomen rahoitusjärjestelmä on vakaa, mutta toistuvat geopoliittiset sokit ovat kasvattaneet rahoitusvakautta uhkaavia taloudellisia ja operatiivisia riskejä. Toiseksi, vahva pankkisektori suojaa kriiseiltä ja tukee talouskasvua. Vaikka pankkisääntelyä tulee yksinkertaistaa, sitä ei tule vesittää. Ja kolmanneksi, Eurooppa tarvitsee yhteiset pääomamarkkinat ja talletussuojan sekä omia teknologiaratkaisuja vahvistamaan riskinkestävyyttä ja kasvua.

Dia 4. Geopolitiikka horjuttaa rahoitusvakautta

Aloitetaan toimintaympäristön tilannekuvasta. Tarkastelen, kuinka geopoliittinen epävakaus voi vaarantaa rahoitusvakautta.

Geopoliittinen epävakaus iskee rahoitusvakauteen monin tavoin. Se näkyy heti markkinoilla: riskinotto vähenee, hinnat heiluvat ja rahoituksen saatavuus vaikeutuu. Se voi heikentää ensin reaalitaloutta  energian hinnan, epävarmuuden ja kaupan häiriöiden kautta  ja sillä tavoin kasvattaa kotitalouksien ja yritysten luottoriskejä. Pidemmällä aikavälillä se voi nakertaa luottamusta, jos kriittisen infrastruktuurin, maksujärjestelmien ja kybertoimintaympäristön häiriöt  yleistyvät.

Dia 5. Geopolitiikka kurittaa maailmantaloutta ja horjuttaa kansainvälistä rahoitusvakautta

Geopoliittiset riskit ovat olleet toimintaympäristön akuutein ja suurin riskien lähde jo pidempään (kuvio). Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa muutti Euroopan turvallisuusympäristön pysyvästi. Yhdysvaltojen ja Euroopan suhde on muuttunut epävarmempaan suuntaan. Tänä keväänä Iranin sota nosti energian hintoja, inflaatio-odotuksia ja markkinakorkoja. Se synkensi maailmantalouden ennusteita ja heilutti rahoitusmarkkinoita.

Lisääntyneistä riskeistä ja epävarmuudesta huolimatta kansainvälinen rahoitusjärjestelmä on toiminut häiriöittä. Sota on kuitenkin vahingoittanut taloutta jo merkittävästi. Mitä pidempään sota ja energiamarkkinoiden häiriöt jatkuvat, sitä kielteisempiä ovat niiden vaikutukset talouteen sekä rahoituksen hintaan ja saatavuuteen.

Alkuvuonna sijoittajia on huolettanut geopolitiikan lisäksi myös tekoäly: miten se muuttaa yritysten liiketoimintaa, ja ovatko tekoäly-yhtiöiden arvostukset karanneet liian suuriksi? Tämä näkyy riskilisien kasvuna erityisesti yksityisillä velkamarkkinoilla eli private credit -markkinoilla. Koska markkinat ovat suuret ja kytkeytyneet muuhun rahoitusjärjestelmään, vakavat ongelmat voisivat pahimmillaan levitä pankkeihin ja yli maiden rajojen – etenkin, jos ne leviäisivät laajemmin suuririskisiin velkamarkkinoihin.

Dia 6. Geopoliittiset riskit lähestyvät Suomea

Geopoliittiset riskit näkyvät nyt lähellä Suomea. Itämeren kaapelivauriot, Venäjän varjolaivastojen ympäristöuhkat ja Suomeen harhautuneet droonit muistuttavat, ettei Venäjän sodan vaikutus rajaudu vain Ukrainaan. Yhdysvaltojen Grönlantia koskevat lausunnot osoittivat, miten nopeasti suurvaltapolitiikka voi heijastua lähialueille. Asialla on meillekin merkitystä, koska Pohjoismaiden rahoitusmarkkinat ovat tiiviisti kytkeytyneet toisiinsa ja sijoittajat arvioivat alueen riskejä yhtenä kokonaisuutena.

Toistaiseksi markkinavaikutukset ovat olleet pieniä. Sijoittajien luottamus Suomeen ja muihin Pohjoismaihin on pysynyt vahvana ja maariski pienenä (kuvio). Vaarana kuitenkin on, että  geopoliittisen epävakauden voimistuminen voi vähitellen kasvattaa maariskejä  ja sitä kautta valtion ja pankkien rahoituksen kustannuksia. Siksi Suomen maakuvaa luotettavana ja turvallisena sijoituskohteena on vaalittava, ja se edellyttää vahvempaa julkista taloutta, vakavaraisia pankkeja, luotettavia instituutioita ja uskottavaa kriiseihin varautumista.

Dia 7. Heikkenevä talous ja markkinakorkojen nousu pitävät kiinteistösijoitus- ja asuntomarkkinat vaimeina

Hitaampi maailmantalouden kasvu, kallistuva energia ja kiristyvät rahoitusolot jarruttaisivat Suomen talouden kasvua. Suomen talouden lähtötilanne on jo valmiiksi heikko, ja siten sen uusien sokkien sietokyky on heikentynyt.

Suomen asunto- ja kiinteistösijoitusmarkkinoiden taantuma on ollut viime vuosina poikkeuksellisen raju. Asuntojen reaaliset hinnat ovat laskeneet pidempään – mutta loivemmin – kuin 1990-luvun laman aikana (kuvio). Vaarana on, että heikkenevä talous ja nousseet markkinakorot pitkittäisivät asunto- ja kiinteistösijoitusmarkkinoiden ahdinkoa entisestään.

Suomalaiset asuntomarkkinat ovat jakautuneet vanhoihin asuntoihin ja uudisrakennuskohteisiin. Vanhojen asuntojen kauppa piristyi viime vuonna, mutta alkuvuonna asuntokauppa ja lainanotto hiljenivät uudelleen. Uudiskohteiden kauppa on pysynyt poikkeuksellisen heikkona, ja uusia kohteita rakennetaan edelleen vähän. Tämä johtuu osaltaan uudiskohteiden vähäisestä kysynnästä ja siitä, että uudistuotannon kustannukset ovat nousseet. Uusien ja vanhojen asuntojen hintaero on liian suuri. Siksi rakennusyritykset ovat haluttomia aloittamaan uusia rakennushankkeita.

Positiivisiakin merkkejä on näkyvissä. Kaupankäynti kiinteistösijoitusmarkkinoilla piristyi hieman alkuvuonna 2026. Sen vuoksi osa lunastuksia rajoittaneista kotimaisista avoimista kiinteistörahastoista pystyi aloittamaan lunastukset uudelleen. Toteutumista odottavat lunastuspyynnöt ja rahastojen myyntipaineet voivat kuitenkin osaltaan hidastaa kiinteistömarkkinoiden ja rakentamisen elpymistä.

Dia 8. Hyvä riskinkestävyys on vahvuus, josta meillä ei ole varaa luopua

Ulkoisiin riskeihin emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta sen sijaan voimme huolehtia, että rahoitusjärjestelmä kestää siihen kohdistuvat iskut. Katsotaan seuraavaksi, mitkä ovat Suomen rahoitusvakauden vakavimmat haavoittuvuudet ja kuinka niiltä on suojauduttu.

Dia 9. Rahoitusjärjestelmä on vakaa, mutta haavoittuvuudet kasvavat

Tämä infograafi kokoaa keskeiset haavoittuvuudet ja sen, mihin suuntaan ne ovat kehittymässä lähivuosina.

Rakenteelliset haavoittuvuudet ovat pitkälti ennallaan, eikä niihin odoteta muutosta. Pankkisektorimme on kansantaloutemme kokoon nähden suuri ja keskittynyt,  ja se altistaa meidät pankkikriiseille. Lisäksi pankkien riskit ovat vahvasti sidoksissa asunto- ja kiinteistömarkkinoihin, joilla rakentaminen, asuntokauppa ja hinnat voivat vaihdella paljon. Kotitalouksien velkaantuneisuus on yhä suurta, ja kiinteistömarkkinoihin sidoksissa olevien yritysten riskit ovat tavallista suuremmat.

Julkisen sektorin velkaantuneisuuteen liittyvät haavoittuvuudet kasvavat sopeutustoimista huolimatta. Suuri velkataakka kaventaa julkisen talouden liikkumavaraa, jos talouteen kohdistuu uusia sokkeja,  ja voi pahimmillaan voimistaa sokkien vaikutuksia, jos valtion riskilisät kasvavat esimerkiksi luottoluokitusten heikentyessä. Valtion jatkuvasti kasvava velka on entistä suurempi huoli myös rahoitusvakaudelle.

Lisäksi ilmastonmuutos ja luontokato sekä kyber- ja hybridivaikuttaminen aiheuttavat rahoitusjärjestelmälle yhä enemmän vaikeasti arvioitavia ja ennakoitavia haavoittuvuuksia.

Dia 10. Pankkisektorin hyvä vakavaraisuus ja kannattavuus turvaa rahoituksen välittymistä vaikeassa toimintaympäristössä

Hyvä uutinen on se, että suomalaiset pankit kestävät riskejä hyvin. Ne ovat vahvasti pääomitettuja ja kannattavia, ja niiden rahoituksen saatavuus on pysynyt vakaana. Tämä näkyy myös markkinoilla: pankkien varainhankinnan riskilisät ovat keskimäärin eurooppalaisia verrokkeja pienemmät. Parhaimmillaan edullinen varainhankinta voi välittyä myös asiakkaiden luottojen hinnoitteluun.

Samaan aikaan pankkien luottoriskit ovat kasvaneet ja hoitamattomat lainat lisääntyneet (kuvio). Kokonaisuutena luottoriskit ovat pysyneet vähäisinä, mutta erot sektoreiden ja toimialojen välillä ovat suuria. Rakennusalan tilanne on edelleen vaikea, ja asuntoyhteisöjen lainanhoito-ongelmissa on selvää kasvua.

On tärkeää, että pankit pystyvät myöntämään luottoja kotitalouksille ja yrityksille myös heikossa suhdanteessa. Siksi pankkien vakavaraisuus ja pankkisektorin hyvä kriisinkestävyys on syytä varmistaa.

Kaikille pankeille asetettujen vähimmäisvakavaraisuusvaatimusten lisäksi pankkien hyvää riskinkestävyyttä tukevat myös makrovakauspuskurit: järjestelmäriskipuskuri ja systeemisesti merkittävien pankkien lisäpääomavaatimukset. Ne vahvistavat pankkien riskinkantokykyä, suojaavat niitä yllättäviltä sokeilta ja ylläpitävät sijoittajien luottamusta pankkeihin.

Dia 11. Kotitalouksien velkaantuminen vähentynyt, mutta kotitaloudet herkkiä korkomuutoksille

Kotitalouksien velat suhteessa tuloihin ovat pienentyneet, kun uutta velkaa on otettu vähemmän ja tulot ovat kasvaneet. Silti velkaantuminen on Suomessa yhä runsaampaa kuin euroalueen maissa keskimäärin. Ja koska kotitalouksien lainat ovat pääosin vaihtuvakorkoisia, korkoriski jää kotitalouksien kannettavaksi.

Vakausjulkaisun teema-artikkelissa selvitetään, miten velka on vaikuttanut kotitalouksien taloudelliseen liikkumavaraan  eli siihen, paljonko tuloista jää välttämättömien menojen ja velanhoidon jälkeen kulutukseen ja säästämiseen. Artikkelissa tarkastellaan etenkin sitä, miten liikkumavara muuttui, kun korot ja hinnat nousivat vuosina 2021–2023.

Kuviossa jaetaan kotitaloudet velan määrän mukaan viiteen ryhmään ja osoitetaan, että korkojen ja elinkustannusten nopea nousu kavensi erityisesti velkaantuneimpien (ryhmät IV ja V) kotitalouksien liikkumavaraa. Kulutus vaimeni, kun suurempi osa tuloista meni velanhoitoon ja säästämiseen. Vaikka korkotaso on sittemmin laskenut, se ei ole näkynyt vastaavasti yksityisen kulutuksen vilkastumisena.

Kotitalouksien riskinkestävyyttä on tuettu makrovakausvaatimuksilla eli asuntolainan enimmäisluototussuhteella ja enimmäispituudella sekä Finanssivalvonnan suosituksella enimmäislainanhoitorasituksesta. Myös uusien taloyhtiölainojen rajoitteet ovat hillinneet suuriin yhtiölainaosuuksiin liittyviä riskejä. Näitä vaatimuksia on nyt päätetty keventää. Kevennysten elvyttävä vaikutus asuntomarkkinoihin jää todennäköisesti pieneksi, kun asuntojen kysyntä on vähäistä ja kotitalouksien luottamus heikkoa.

Kun asuntomarkkinoiden vire jossakin vaiheessa vahvistuu, kevennykset voivat kasvattaa velkaantumiseen liittyviä riskejä. Pidemmät laina-ajat mahdollistavat suuret lainat, mikä voi nostaa myös asuntojen hintoja. On tärkeää, että luottojen myöntäjät huolehtivat hyvistä luotonmyöntöperiaatteista ja lainanottajat mitoittavat velkamäärän maksukykynsä mukaan ja varautuvat oman taloutensa riskeihin riittävillä puskureilla.

Dia 12 Julkisesti tuettu asuntotuotanto kytkee kiinteistömarkkinoiden riskit julkiseen talouteen

Vakausjulkaisun toinen teema-artikkeli tarkastelee asuntoyhteisöihin liittyviä riskejä. Asuntoyhteisöihin luetaan taloyhtiöiden lisäksi myös muita asuntoyhteisöjä, jotka omistavat, rakennuttavat ja vuokraavat asuntoja  tai tarjoavat asumista palveluna. Näihin kuuluu sekä yksityisiä ja pörssilistattuja toimijoita että julkisesti omistettuja ja tuettuja toimijoita, kuten ARA-vuokrataloyhteisöjä ja asumisoikeusyhteisöjä.

Artikkelin keskeinen viesti on, että asuntoyhteisöjen velkaantuminen on kasvanut ja julkinen sektori on useissa asuntoyhteisöissä joko omistajana tai riskien kantajana. Valtion tukemissa hankkeissa riskiä on otettu keskimääräistä enemmän. Yli puolessa muiden asuntoyhteisöjen lainoista luototussuhde – eli lainojen määrä suhteessa vakuutena olevan kiinteistön arvoon – ylittää 60 % (kuvio). Asunto-osakeyhtiöillä ja kiinteistöalan yrityksillä yli 60 prosentin luototussuhteen lainoja on vain noin viidennes.

Asuntoyhteisöihin liittyvät luottoriskit ovat kasvaneet viime vuosina, mikä näkyy hoitamattomien lainojen kasvuna. Jos asuntomarkkinoiden vaikeudet pitkittyvät ja laajenevat, voi julkinen talous joutua kantamaan tappioita tai tukemaan järjestelmää.

Dia 13. Makrovakauspolitiikalla on keskeinen rooli pankkisektorin riskinkestävyyden ylläpitämisessä

Suomalaisen pankkisektorin hyvä riskinkantokyky on herättänyt keskustelua, ovatko pankit jo liian vahvoja. Pitäisikö pankkeja rohkaista riskinottoon talouskasvun edistämiseksi? Ja pitäisikö tämä tehdä alentamalla pankkien vakavaraisuusvaatimuksia? Tällainen ajattelu on lisääntynyt etenkin Suomessa ja erityisesti yritysrahoituksen osalta, kun heikko suhdanne ja korkeammat korot ovat kiristäneet luottoehtoja.

Ensin on syytä arvioida, onko yritysrahoituksessa korjattavaa ongelmaa. Viime vuosien analyysien viesti on, että yritysrahoitus toimii Suomessa kokonaisuutena hyvin. Yrityskyselyissä rahoituksen saatavuus ei nouse keskeisimmäksi investointien esteeksi, vaan heikko taloussuhdanne.

Seuraavaksi pitää tunnistaa syyt: onko kyse heikentyneen taloussuhdanteen mukana kiristyneistä rahoitusoloista vai rakenteellisemmista tekijöistä, kuten sääntelystä tai kilpailusta? Pankkien mukaan luottoehtoja on kiristetty ennen kaikkea kasvaneiden riskien vuoksi, ei sääntelyn kiristymisen takia.

Vasta tämän analyysin pohjalta voidaan arvioida paras lääke. Pk-yritysrahoitukseen on jo kohdennettu sääntelykevennyksiä, ja Suomessa yritysrahoitusta tuetaan laajasti julkisin ohjelmin. Suomen Pankki selvittää parhaillaan Finnveran uusimman tukiohjelman vaikutuksia yhdessä Finnveran kanssa ja on myös tutkinut pankkikonttoreiden vähenemisen vaikutuksia yritysrahoitukseen. Siksi johtopäätös tarpeesta keventää vakavaraisuusvaatimuksia on liian suoraviivainen. Myös yrityslainakannan viimeaikainen kasvaminen osoittaa, että pankkien luotonantohalukkuus voi muuttua myös nykyisen sääntelyn puitteissa.

Olisi riskialtista lähteä testaamaan, kuinka paljon pankkien vakavaraisuusvaatimuksia voitaisiin alentaa vaarantamatta rahoitusmarkkinoiden luottamusta ja rahoitusvakautta. Parin vuoden takainen muutaman pankin likviditeettikriisi Yhdysvalloissa osoitti, että kevyempi sääntely ja valvonta voi jättää riskit piiloon ja aiheuttaa luottamuspulan, kun  pankkien riskit lopulta paljastuvat tallettajille ja sijoittajille.

Kaiken epävarmuuden keskellä meillä on yksi selvä vahvuus, josta ei kannata luopua, nimittäin pankkisektorin hyvä kriisinkestävyys. Vahvat pankit toimivat iskunvaimentimena, sillä niillä on puskuria tappioille ja ne pystyvät jatkamaan luotonantoa myös heikossa suhdanteessa. Tämä tukee investointeja ja kasvua ja vähentää myös julkisen talouden riskejä.

Vaikka sääntelyilmapiiri on nyt heilahtanut keventämisen suuntaan, meidän kannattaa pitää kiinni siitä, mikä toimii. Vakausjulkaisun kolmas teema-artikkeli tarkastelee makrovakausvälineitä koskevia sääntelyuudistuksia. Siinä korostetaan, että rahoitusvakautta turvaavaa sääntelyä on syytä arvioida kokonaisuutena ja yksinkertaistaa – vaarantamatta kuitenkaan rahoitusjärjestelmän vakautta.

Dia 14. Eurooppa on yhdessä vakaampi ja vahvempi

Vielä muutama sana Euroopasta, koska osa Suomeen kohdistuvista riskeistä ja haasteista on meille yhteisiä. Rahoitussääntelystä päätetään pääosin EU:ssa, ja rahoitusvakauden vahvistaminen edellyttää siten yhteisiä ratkaisuja.

Dia 15 Rahoitussääntelyn yhtenäistäminen tukisi EU:n pankkien kilpailukykyä

Toimiala, valvojat ja viranomaiset lienevät yksimielisiä siitä, että eurooppalainen rahoitussääntely on tarpeettoman monimutkaista.

Euroopan komissio on käynnistänyt toimia, joilla vahvistetaan EU:n pankkien kilpailukykyä ja kehitetään pankkisääntelyä. Tähän liittyen Euroopan keskuspankki julkaisi viime vuoden lopulla korkean tason työryhmän suositukset pankkisääntelyn yksinkertaistamiseksi, ja komissio julkaisee kesällä raportin pankkien kilpailukyvystä.

EKP:n keskeisin suositus koski sääntelyn ja makrovakauspolitiikan harmonisointia. Jäsenmaiden tulisi soveltaa pankkisääntelyä nykyistä yhtenäisemmin. Lisäksi pääoma- ja puskurivaatimuksia voitaisiin selkeyttää yhdistämällä osa nykyisistä vaatimuksista (kuvio).

Myös pienten pankkien sääntelyä ja valvontaa voisi suhteuttaa paremmin toiminnan laajuuteen. Raportointia voidaan tehostaa etenkin noudattamalla ”raportoi kerran” -periaatetta. Tämä vähentäisi raportointia ja parantaisi tiedon laatua.

Rahoitusvakautta turvaavaa sääntelyä tulee arvioida kokonaisuutena. Tavoitteena tulee olla selkeä, ymmärrettävä ja tehokas sääntely, joka tukee sekä pankkien toimintaa että rahoitusvakautta EU:ssa.

Dia 16. Säästämis- ja investointiunioni tulee saada valmiiksi edistämään kilpailukykyä, kasvua ja rahoitusvakautta

Tarvitsemme Euroopassa harmonisointia muuallakin kuin rahoitussääntelyssä. Tärkein kilpailuvalttimme ovat sisämarkkinat, joita emme hyödynnä täysimääräisesti. Pääomamarkkinat ovat yhä pienet ja pirstaleiset. Tarvitsemme monipuoliset ja suuremmat pääomamarkkinat, jotta saamme rahoitettua kasvua sekä vihreää ja digitaalista siirtymää – ja nyt myös puolustusta.

Komissio on vienyt säästämis- ja investointiunionia eteenpäin, ja se esitti viime vuoden lopulla toimenpidepaketin, joka toivottavasti etenee suunnitellusti. Yhdenmukaisempi sääntely ja valvonta sekä parhaiden käytäntöjen levittäminen auttaisivat markkinoita kasvamaan ja loisivat mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille.

Syvemmät pääomamarkkinat houkuttelisivat lisää isoja sijoittajia ja mahdollistaisivat suuremmat rahoituskierrokset kasvuyrityksille.  Pääomamarkkinoiden rinnalla myös pankkiunioni on saatava valmiiksi. Yhteinen talletussuoja vahvistaisi luottamusta eurooppalaiseen pankkijärjestelmään ja tekisi siitä entistä kriisinkestävämmän.

Eurooppa hyötyisi siitä, että meillä olisi enemmän useassa maassa toimivia suuria pankkeja. Euromarkkinoilta puuttuvat myös Yhdysvaltojen valtion joukkolainojen kaltaiset turvalliset velkakirjat, jotka toimisivat pohjahintana kaikille euromääräisille rahoitussopimuksille riippumatta niiden kotimaasta euroalueella.

Euroopan yhtenäisyys on ratkaisevaa myös turvallisuuden näkökulmasta. Meidän tulee vahvistaa yhdessä Euroopan taloutta ja turvallisuutta epävarmaksi muuttuneessa maailmassa. Eurooppa on yhdessä vakaampi ja vahvempi.

Dia 17. Kyberturvallisuuden uhkakuvat ovat synkentyneet ja korostavat operatiivisen varautumisen merkitystä

Lopuksi haluan ottaa esille rahoitusalan digitaalisen häiriönsietokyvyn ja kyberturvallisuuden. Uhkat ovat viime aikoina synkentyneet. Kyberhyökkäykset ovat lisääntyneet ja monimutkaistuneet, ja tekoälyä käytetään yhä enemmän tietojärjestelmien heikkouksien tunnistamisessa ja hyökkäyksissä. Euroopan unionin DORA-asetus on jo voimassa, ja se korostaa tarvetta vahvistaa varautumista.

Maksamisen varautumisessa on tehty paljon hyvää työtä, ja sitä on syytä jatkaa. Sähköisen maksamisen on toimittava kaikissa oloissa, sillä Suomessa käteistä käytetään vähän ja maksut tehdään valtaosin kansainvälisillä maksukorteilla. Eurojärjestelmässä kehitteillä oleva digitaalinen euro on tärkeä tulevaisuuden vaihtoehto maksamiselle.

Tekoäly ja uudet teknologiat synnyttävät paljon mahdollisuuksia, mutta myös uusia riskejä. Siksi rahoitusalan toimijoiden tulee pitää tietoturva kunnossa, toisin sanoen noudattaa ohjelmisto- ja laitevalmistajien tietoturvasuosituksia ja varmistaa tietoturvansa kattavuus ja riittävä kyberriskien hallinta. Euroopan rahoitussektori on vahvasti riippuvainen muutamasta suuresta tieto- ja viestintätekniikan palveluntarjoajasta, etenkin pilvipalveluissa. Yhden toimijan häiriö voi levitä laajasti ja aiheuttaa järjestelmäriskin.

Geopoliittisesti epävakaana aikana on tärkeää vahvistaa eurooppalaista digitaalista infrastruktuuria, jotta voimme suojautua ulkoisilta uhkilta ja turvata järjestelmän toiminnan kaikissa olosuhteissa.

Dia 18. Yhteenveto

Lopuksi kertaan vielä keskeiset viestimme: 1) Epävakaa maailmantilanne on kasvattanut talouden ja rahoitusvakauden riskejä sekä kyber- ja hybridiuhkia. 2) Vahva pankkisektori suojaa kriiseiltä ja tukee talouskasvua, eikä pankkisääntelyä tule siksi vesittää. 3) Syvemmät eurooppalaiset pääomamarkkinat ja yhteinen talletussuoja vahvistaisivat riskinkestävyyttä ja kasvua myös Suomessa.

Dia 19. Kiitos

Kiitos, ja nyt vastaan mielelläni kysymyksiinne.