Siirry sisältöön
Tiivistelmä


Talouden kansainvälistymistä Suomen talouselämään voi tarkastella monelta kannalta. Yritystaloudessa kansainvälistymistä on pidettävä aivan luonnollisena asiana. Kotimaan markkinoiden pieni koko jo pakottaa sellaisenaan yritykset suunnittelemaan toimintansa kansainväliseksi, jos aikovat tavoitella edes eurooppalaisittain keskisuurta kokoa. Varsinkin viime vuosina hyvin menestyneillä teknologian alueilla kansainvälistyminen on koko toiminnan lähtökohta. Perinteisemmillä toimialoilla kansainvälisyys on niinikään ollut luonnollinen asia. Esimerkiksi metsäteollisuudessa markkinoinnin ja tuotannon laajentuminen kansainvälisesti on ollut välttämätöntä suhdanteiden tasaamisen mielessä. Tuotantoakin on ollut pakko sijoittaa eri puolille maailmaa, jotta on voitu käyttää hyväksi markkinoiden eritahtisia kehitystrendejä. Samalla on voitu tasoittaa raaka-aineiden hintojen sekä muiden tuotantokustannusten eroja ja vaihteluita.

Koko taloudellisen kehityksen olosuhteiden kannalta Euroopan markkinoiden avautuminen on ollut ensiarvoisen tärkeää. Erityisesti EMU-jäsenyys on merkinnyt toimintaympäristön oleellista muutosta - vakautumista. Samalla kun hallinnolliset ja toiminnalliset rajat ovat madaltuneet, yhteisen suuremman toimintaympäristön vakiintuneet olot ovat tulleet talouselämämme hyödyksi. Suomen ja suomalaisten yritysten kilpailukyky on näissä uusissa olosuhteissa kehittynyt hyvin positiivisesti. Samoin on käynyt rahoitusmarkkinoiden. Esimerkiksi inflaatio on pystytty pitämään entistä paremmin kurissa ja korkotaso on oleellisesti alhaisempi, kuin se oli takavuosina.

Uudessakaan toimintaympäristössä eivät edut tule ilmaiseksi. Päinvastoin niiden hyödyntäminen edellyttää voimakasta kehityspanostusta, tiukkaa taloudenpitoa, pitkäjänteisyyttä ja kustannuskuria. Samaan aikaan on julkisen talouden tasapainon säilyttäminen välttämätöntä. Uusi toimintaympäristö on siis haastava, mutta se on myös sillä tavalla oikeudenmukainen, että itse aiheutetuista virheistä tulee ”rangaistus” välittömästi. Jos esimerkiksi kustannukset päästetään valloilleen, siitä seuraava kilpailukyvyn menetys aiheuttaa työttömyyden aallon. Avuksi ei voi kutsua devalvaatiota eikä muitakaan aikaisemmin käytettyjä konsteja. Ainoa lääke tällaisten vaaran paikkojen välttämiseksi on maltti ja pitkäjänteisyys. Sitä on edellytettävä kaikilta taloudenhoidon osapuolilta.