Siirry sisältöön
Kestääkö talous – lähiajan talousnäkymiä


1. Osana kansainvälistä taloutta


Lähtökohdaksi taloutemme tarkastelussa on otettava se, että olemme integroituneet peruuttamattomasti osaksi kansainvälistä taloutta. Kansainvälisen talouden suhdanteet ja sen erilaiset häiriötkin vaikuttavat talouteemme nopeasti ja monia kanavia pitkin. Tässä suhteessa muutos on suuri verrattuna menneisiin aikoihin, jolloin elimme säännöstelyn ja oman rahan suojassa. Silloinkin olimme viennin kautta kansainvälisistä suhdanteista hyvin riippuvaisia. Oma rahakaan ei oikeastaan antanut suojaa. Pikemminkin se inflaatio-/devalvaatiosyklin vuoksi oli omiaan voimistamaan viennin vaihteluiden vaikutuksia kotimaiseen kysyntään. Samaan suuntaan vaikutti yritysverotus, kun verojen välttämiseksi ryhdyttiin investoimaan silloin, kun muutenkin tuppasi menemään liian hyvin. Nyt kun olemme siirtyneet markkinatalouteen ja matalaan inflaation aikaan tarvitsemme ennen muuta joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Yhteisen rahapolitiikan oloissa emme voi rahapolitiikalla vaikuttaa omaan talouteemme. Toisaalta Euroopan tasolla rahapolitiikka on tehokasta. Jos se pitää inflaation matalana euroalueella ja vakauttaa sen taloutta, voimme itsekin toimia vakaammassa ympäristössä. Euroaikana rahapolitiikka on yhteinen koko euroalueelle. Se viritetään sopivaksi koko euroaluetta varten, ei yhtä yksittäistä maata tai kansantaloutta silmällä pitäen. Näin ollen rahapolitiikka on euroalueelle keskimäärin hyvä. Jossakin tilanteessa sekä euron arvo että korko voivat olla taloutemme suhdanteen kannalta liian korkeita tai matalia, mutta koko euroalueelle sopivia.


Euroalueen yhtenäisyyden lisääminen muilla rahatalouden alueilla kuin rahapolitiikassa edellyttää vielä paljon työtä. Rahoitusmarkkinat ovat edelleen suuressa määrin kansallisia, erityisesti osake- ja joukkovelkakirjamarkkinat. Vähittäismaksuliike on edelleen lähes kokonaan kansallista toimintaa. Eri maiden järjestelmät ja asiakkaiden käyttäytyminen maksuliikeasioissa poikkeavat huomattavasti toisistaan. Kaikilla näillä rahatalouden alueilla on tavoitteena saumaton yhteistoiminta.



2. Maailmantalouden veturit


Maailmantalouden suurimmat talousalueet ovat Yhdysvallat, Eurooppa ja Aasia. Aasialla on pitkän aikaa ollut ongelmia. Japani on painiskellut suurten talousvaikeuksien kanssa, kun taas Japanin ulkopuolinen Aasia kasvaa varsin ripeästi. Aasiasta ei kuitenkaan liene maailmantalouden veturiksi. Sen rooli jää edelleen pieneksi verrattuna Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan.


USA:n ja Euroopan taloudellinen kasvu oli voimakasta 90-luvulla ja erityisesti sen loppupuolella. Tämän hetken näkymien mukaan ei 90-luvun kasvun vauhtiin ole edellytyksiä. Nämä aiemmin merkittävät maailmantalouden veturitkin yskivät ongelmissaan.


Yhdysvalloissa talouskasvu on viime vuosikymmenen aikana ollut huomattavasti euroaluetta nopeampaa. Keskeinen syy tähän on ollut se, että tuotannolliset investoinnit kasvoivat Yhdysvalloissa vuositasolla noin 6,7 prosenttia keskimäärin, kun Euroopassa vastaava kasvu oli 1,9 prosenttia. Yhdysvaltojen kasvua siivitti lisäksi voimakas kulutuskysyntä, joka pohjautui osaltaan nouseviin pörssikursseihin ja muihin varallisuusarvoihin, kuten asuntojen hintoihin.


Yhdysvaltojen talouden kasvu on ollut parina viime vuotena vinoa. Se perustuu suurelta osin kulutukseen. Investointitahti hidastui vuonna 2001 ja itse asiassa laski vuonna 2002. Erityisiä piristymisen merkkejä ei investointiaktiviteetissa ole nähtävissä, paitsi jossain määrin tietokone- ja ohjelmistohankkeissa.


Yhdysvaltojen taloudessa on optimismin sijaan nähtävissä suuria uhkia. Vaihtotaseen vaje on ennätykselliset lähes 6 prosenttia BKT:stä ja noin 550 miljardia dollaria. Taloudenpidon vaikeutta lisää valtion budjettialijäämä, joka ylittää tällä hetkellä reilusti 4 prosenttiyksikköä BKT:stä. Lisäksi kotitaloudet ovat velkaantuneet vauhdilla. Nämä tekijät voivat merkittävästi heikentää kulutuskysyntää ja näin hidastaa talouskasvua.



3. Euroalueen talouskehityksen vinoumia


Euroalueen eri maiden talouskehitys on epäyhtenäinen. Erityisesti Saksa on kulkenut omalla kehitysladullaan jo vuodesta 1996. Sen kasvu on ollut huomattavasti muuta euroaluetta vaatimattomampi. Tämä on ongelmallista sen takia, että Saksan painoarvo koko eurotaloudesta on noin 1/3. Näin sen kasvun hidastuminen tai jopa taantuminen vaikuttaa koko euroalueen taloudellisiin oloihin.


Euroalueen kasvun toinen ongelma on se, että kasvu nojaa kulutukseen, niin yksityiseen kuin julkiseen kulutukseen. Parin viime vuoden aikana investointiaktiviteetti on ollut heikkoa ja investoinnit ovat olleet jopa poistoja pienemmät. Voiko näin jatkua? Kestääkö kuluttajien luottamus, ja riittävätkö käytettävissä olevat varat sekä yksityiseen että julkiseenkin kulutukseen? Voidaanko talouspoliittisin toimin varmistaa suotuisa talouskehitys?



4. Talouspolitiikan mahdollisuudet


Suhdannevaiheisiin on pyritty vaikuttamaan talouspolitiikalla, joka koostuu rahapolitiikasta, finanssipolitiikasta ja muusta talouspolitiikasta. Yhdysvalloissa on rahapolitiikalla eli korkoja alentamalla pyritty nostamaan taloudellista aktiviteettia. Yhdysvaltain keskuspankin rahapoliittinen päätöksenteko on ollut nopeaa, ja koroilla on aktiivisesti ja nopeasti pyritty reagoimaan huononeviin talousnäkymiin. Euroalueella rahapolitiikka on ollut jähmeämpää ja keskuspankkikorkoja on alennettu hitaammin. Eurojärjestelmän keskeinen tavoite on huolehtia hintavakaudesta pitämällä inflaatio alle kahden prosentin tasolla. Muihinkin talouspoliittisiin tavoitteisiin pyritään niin, ettei hintavakaus vaarannu.


Julkisen talouden bruttovelka sekä euroalueella että Yhdysvalloissa on niin korkea, että julkinen talous ei voi kovin helposti elvyttää taloutta eikä kääntää taloussuhdannetta toiseksi. Itse asiassa useat valtiot pyrkivät vähentämään julkisen talouden velkaansa, eivät kasvattamaan sitä. Euroalueella julkisen talouden toimilla ei voida paljon elvyttää. Jäljelle jäänee vain markkinoiden toimivuuden varmistaminen. Rakenteellisia esteitä ja jäykkyyksiä on purettava, jotta taloudet toimisivat dynaamisesti.



5. Suomen talouden tila


Suomi on onnistunut pitämään julkisen talouden bruttovelan suhteessa BKT:hen varsin hyvällä tasolla, euroaluetta keskimäärin paremmalla tasolla, noin 42 % tasolla BKT:stä. Kuitenkin Suomen julkisen talouden menopaineet ovat lisääntymässä voimakkaasti lähivuosina. Erityisesti väestön ikääntymisen myötä kasvavat hoiva- ja terveydenhoitomenot luovat uhkia julkisen talouden tasapainolle.


Suomen kansantalouden kasvu on hyvin pitkälle levännyt elektroniikkateollisuuden varassa. Se on viime vuosina ollut noin puolet koko kasvustamme. Metalli- ja metsäteollisuuden tuotannon kasvu on ollut tasaista, mutta hidasta verrattuna elektroniikkateollisuuteen. Samoin kuin euroalueen kasvu, on Suomenkin kasvu vinoa. Se on perustunut viime vuosien aikana kulutukseen. Yritysten investoinnit ovat edelleen alhaisella tasolla, eikä niiden odoteta lähtevän kovin voimakkaaseen kasvuun.


Viennin näkymät ovat kaksijakoiset. Ensinnäkin euroalueella vientikysyntä näyttää hiipuvan, mutta toisaalta euroalueen ulkopuolisten maiden, erityisesti Aasian, lukuun ottamatta Japania, kysyntä on edelleen hyvä. Voikin olla, että Japanin ulkopuolinen Aasia ja Venäjä ovat talouksina omiaan edesauttamaan Suomen kasvun kehittymistä.


Suomen viennistä yli puolet menee euroalueen ulkopuolelle. Tältä osin Suomen vienti on herkkää euron ulkoiselle arvolle. Euron arvo dollariin nähden on tärkeä myös euroalueen sisäpuolella, koska euron vahvistuessa korvaavia tuontituotteita tulee kilpailemaan samoille markkinoille. Tuloksena suomalaisen teollisuuden kilpailukyky heikkenee myös euroalueen sisällä. Irakin sota ja siihen liittyvät epävarmuudet ovat heiluttaneet valuuttakursseja. Näiden heilahteluiden taakse jää trendi, jossa euro on vahvistunut dollarin heikentyessä. Myös markkinoilla odotetaan dollarin edelleen heikentyvän euroa vastaan. Johdannaismarkkinoilla monet toimijat ovat "lyhyenä" dollareissa uskoen vahvistuvaan euroon. Se tarkoittaa, että ne ovat lainanneet dollareita ja sijoittaneet euroon.



6. Metsäklusterin kehitys


Suomalainen metsäteollisuus on ollut pitkään kansainvälisen kilpailun alla. Se ei ole ollut suojattu toimiala, eikä sillä ole ollut millään tavalla automaattisia markkinoita. Se on joutunut kilpailemaan alan kovimpien yritysten kanssa. Suomalaiset metsäyritykset ovatkin pärjänneet kansainvälisessä kilpailussa hyvin. Maailman johtavien metsä- ja paperiteollisuuden yritysten joukossa on useita suomalaisia, kuten UPM-Kymmene, Stora Enso ja M-real. Lisäksi metsäteollisuus on ruokkinut ja kasvattanut muita teollisuuden aloja ja yrityksiä ja mm. metalliteollisuuden alueella.


Suomalaisten alan yritysten onnistumisen taustalla lienee se seikka, että ne ovat kohdanneet kovimmat kansainväliset kilpailijat jo vuosikymmenten ajan. Alan yritykset ovat hyviä esimerkkejä "uuden teknologian" hyödyntämisestä. Moderni tietotekniikka on valjastettu metsäteollisuuden hyväksi jo pitkään ennen IT-huumaa. Tämän päivän metsäteollisuus onkin hi-tech -alaa. Tämän voi havaita helposti vierailemalla nykyaikaisessa alan teollisuuslaitoksessa.



7. Metsäklusterin taloudellinen merkitys


Metsät ja niihin liittyvä tuotto on ollut merkittävä osa suomalaisten elinkeinoa ja jopa kotitalouksien finanssivarallisuutta. Tehokkuudestaan huolimatta metsäklusterin arvostus pörssissä ei ole ollut kehuttava. Siitä huolimatta ne ovat pärjänneet useita muita osakkeita paremmin. Verrattuna Hex-portfolio-indeksiin tai S&P 500 –indeksiin, niiden kehitys on ollut vähemmän huono. Metsäosakkeet ovat tällä hetkellä noin 25 % korkeammalla kuin vuonna 1998. Aika harva toimiala on pärjännyt pörssissä vastaavalla tavalla.


Koko metsäklusterin merkitys Suomen taloudelle on säilynyt, vaikka sen osuus tavaraviennistä onkin supistunut. Mitattuna työpaikoilla tai kontribuutiolla kansakunnan tulonmuodostukseen metsäklusteri on edelleen selvästi merkityksellisempi kuin esimerkiksi ITC-klusteri. Pelkästään metsäteollisuuden osuus viennistä oli 26 %. Suomen talouteen tästä vientitulosta jää suurempi osa kuin elektroniikkateollisuudessa.


Metsäklusterin uhkatekijät ovat osin samat kuin koko Suomen. Tulevaisuudennäkymät ovat pitkälle kiinni vientikysynnästä ja sen kehityksestä, mutta yhä useammin viitataan myös tarjontapuolen ongelmiin, kuten raaka-aineen saatavuuteen. Tuotannon kansainvälistyminen ja metsäyritysten toimiminen useissa maissa tarjoaa koko klusterille uusia mahdollisuuksia globalisoituneessa maailmassa.



8. Talouden näkymiä


Suomalaisen talouden kannalta korkotaso on riittävän alhainen. Suomalainen elinkeinoelämä ja suomalaiset kotitaloudet voisivat tulla hyvin toimeen myös korkeamman koron ympäristössä.


Kansantalouden asiantuntijoiden viimeisimmät arviot Suomen osalta ennustavat maltillista kasvua. Kasvu perustuu suurelta osin yksityisen kulutuksen hyvään kehitykseen ja viennin kasvuun, sekä ensi vuonna kiihtyvään yksityisten investointien kasvuun.


Jos viimeisten ennusteiden sinänsä maltilliseen kasvuun päästään, niin hyvä, koska riskejä on sekä euroalueen että Suomen taloudessa. Euroalueella alkuvuoden kasvu näyttää jäävän alle ennustetun ja kuluttajien luottamus on varsin alhainen. Vahvistuva valuutta on omiaan häiritsemään vientiä ja yritysten investointeja. Lisäksi suurten kansantalouksien, erityisesti Saksan, heikkous on omiaan hyydyttämään myös koko euroalueen kehitystä.


Suomen näkökulmasta voi hyvänä asiana todeta, että olemme paremmassa tilanteessa kuin euroalue keskimäärin. Suomen kasvunäkymät ja taloudellinen toimeliaisuus näyttävät kehittyvän paremmin kuin useimmissa euromaissa. Riskit meillä liittyvät lähinnä siihen, että kokonaistuotannon kasvu on hidastunut ja alkuvuoden aikana se voi kokonaan pysähtyä. Yritysten tulosnäkymien heikentyessä on olemassa riski, että irtisanomisten määrä kasvaa edelleen jo ilmoitetuista, työllisyyskehitys heikkenee ja työttömyys nousee. Tämä voi viedä kuluttajien, toistaiseksi vielä korkeaa, luottamusta alaspäin. On olemassa lisäksi pahenevan kierteen vaara, että työttömyyden kustannusten kasvu painaa valtiontalouden alijäämäiseksi, ja näin ollen lähestytään sitä heikkoa julkisen talouden tilaa, joka vallitsee muuallakin Euroopassa.



9. Lopuksi


Yhteenvetona voi todeta, että olemme perimmäisten kysymysten äärellä. On mietittävä, miten voimme huolehtia taloutemme kestävyydestä. Epävarmuuden aikana, jollaista nyt parhaillaan elämme, on pidettävä oma pesä kunnossa. On varauduttava joka tapauksessa hitaaseen kasvuun ja laimeampaan kysyntään.