Siirry sisältöön

Pysyvälle talouskasvulle tuotannolliset investoinnit vielä tarpeen 

Suomen talouskasvu jatkuu lähivuosina melko ripeänä. Suomen Pankin ennusteen mukaan bruttokansantuote kasvaa tänä ja ensi vuonna noin 3 %, mutta hidastuu sen jälkeen runsaaseen 2,5 prosenttiin vuonna 2007. Kasvua voidaan silti edelleen pitää maltillisena verrattuna 90-luvun lopun huikeaan kasvuun. Kasvun perustana on vahvistuva kotimainen kysyntä, investointien ja kulutuksen sekä tuonnin BKT-osuuksien kasvu.

Kuitenkin niin kasvuluvuissa kuin tuottavuuskehityksessäkin näkyy elektroniikkateollisuuden vahva vaikutus. Tämä tuottavuuden lisäys ei kuitenkaan erityisesti lisää tuloja Suomessa, koska hyöty ilmenee yhä alempina hintoina. Talouskasvua kotimaassa alkavat rajoittaa sekä työvoiman saatavuus että tuotantokapasiteetin määrä sekä työmarkkinoilla kohtaanto-ongelmien lisäksi väestön ikääntyminen.

Kokonaisinvestointien kasvu hidastuu, kun asuntorakentaminen hiipuu. Sekä kiinteiden investointien että tutkimus- ja kehitysmenojen määrälliseen lisäämiseen on edelleen tarvetta. Silti investointien määrääkin tärkeämpää on niiden suuntautuminen tukemaan koko kansantalouden tuottavuuden kasvua.

Kulutuksen vuosikasvu on noin 3 %, mitä viime vuosien tapaan tukee vakaa tulokehitys, alhainen korkotaso ja kuluttajien vahvana säilyvä luottamus.

Vienti näyttää pääsevän vähitellen mukaan maailmanmarkkinoiden kasvuun. Jarruina ovat olleet euron vahvistuminen ja euroalueen vaisu talouskehitys. Ongelmamme on, että kilpailijamaihin verrattuna sekä vientimäärät että vientihinnat kehittyvät heikommin.

Julkisen talouden tila on ennustejaksolla vakaa. Inflaatio pysynee lähivuosina alhaisena ja kilpailun kiristyminen useilla eri aloilla vaimentaa sitä edelleen. Inflaatioriskeistä energian hintaan liittyy sekä ennustettua nopeamman että hitaamman arvion riski, kun taas jalostettujen elintarvikkeiden hintakehitys saattaa olla arvioitua hitaampaa.

Kansainvälisen talouden kasvulla on epävarmuutensa. Ne liittyvät tasapainottomuuksiin maailmantalouden korjaantumisessa, Kiinan kasvun hallittavuuteen, öljyn hintaan sekä viime vuosien kevyen rahapolitiikan vaikutuksiin.

Huolimatta melko positiivisista talousnäkymistä, kasvun kestoon liittyy myös kotimaisia kysymysmerkkejä.

Ensiksikin teolliset investoinnit eivät edelleenkään kata kulumista. Investointitaso on tiukasti kytköksissä tuottavuuteen. Avainasemassa onkin kokonaistuottavuus, joka on ollut vaisua muualla kuin elektroniikkateollisuudessa.

Toiseksi viennin kasvua vaimentavat euron vahvistumisen ohella rakenteelliset tekijät. Tuotantorakenne painottuu aloille, joiden vientihintojen ennustetaan laskevan.

Kolmanneksi työllisyys paranee liian hitaasti. Vientivolyymien kasvu ei lisää teollisia työpaikkoja, vaan niiden määrä uhkaa vähentyä edelleen. Työllisyysaste jäänee noin 68 prosentin tasolle. Työllisyysasteen kannalta ratkaisevaa onkin miten ikääntyneet työntekijät pysyvät työvoimassa.

Johtopäätös on, että koska kulutuskysyntä on pysynyt vahvana, ei sen lisätukeminen näyttäisi olevan oikea lääke. Tuottavuutta kohentavat ja työllisyyttä parantavat kohdistetut investoinnit ovatkin pysyvälle kasvulle tarpeen. Jatkossa Suomen talouskehitys tulee riippumaan keskeisesti siitä, missä määrin maamme kykenee säilyttämään nykyiset ja houkuttelemaan uusia yrityksiä. Tällöin ei kyse ole vain suuren arvonlisän yritystoiminnoista, kuten tutkimus- ja kehitystoiminnasta, vaan teollisesta toiminnasta ja myös liike-elämän palveluista. Liian usein puhutaan vain uuden yritystoiminnan houkuttelemisesta, kun yhtä tärkeää olisi saada pidettyä nykyiset Suomessa.

Kalvosarja (PDF)