Siirry sisältöön
Pankinjohtaja Pentti Hakkarainen
Kiuruveden Osuuspankin 100-vuotisjuhla
Kiuruvesi 19.11.2006

Osuuspankkitoiminta lähti liikkeelle voimalla, valtio ja kansanliike yhdessä toimien, reilu sata vuotta sitten. Vaikka lainoina annetut varat tulivat valtiolta, ominaispiirteenä jo alusta alkaen on ollut paikallisuus ja asiakkaiden osallistuminen toimintaan. Tämä toiminta on kestänyt erilaisia aikoja jo sata vuotta, niin täälläkin Kiuruvedellä. Aikaan on mahtunut monenlaista, sotineen ja taloudellisine lamoineen. Ja osuuspankkitoiminta on nämä kaikki murrokset kestänyt, ja jopa vahvistunut.

Onko täällä Ylä-Savon reunalla Kiuruvedellä saatu toimia omissa oloissa ja omilla ehdoilla? Jatkuuko osuuspankkien voittokulku globalisoituvassa taloudessa ja kestääkö paikallispankki kaikkia vaateita, joita jo tänä päivänä ennakoidaan tulevan kehityksen tuovan mukanaan? Miten vauhdilla muuttuvan maailman vaikutukset tuntuvat täällä?

Tulevaisuuteen liittyy aina epävarmuutta. Mutta liittyykö nyt aiempaa enemmän tai haasteita, joista selviäminen on vaikeampaa kuin viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana?

On paikallaan tarkastella ensin toimintaympäristöä, joka vallitsi osuuskassan alkuaikoina sekä millaisia oloja ajan saatossa on kestetty. Sitten on hyvä suunnata katse tulevaisuuden haasteisiin ja siihen, miten niin paljon puhuttu globalisoituva talous vaikuttaa alueelliseen pankkitoimintaan.

Kiuruveden Osuuspankin historiakirja "Vahvat juuret, lehtevä puu" on erinomainen kuvaus siitä, mitä pankin toiminnassa ja toimintaympäristössä on tapahtunut. Tuon tässä yhteydessä esille keskeisiä kehityspiirteitä hiukan toisesta näkökulmasta ja myös globaalia perspektiiviä historiakirjan kuvauksen lisäykseksi ja täydennykseksi.

Globalisaatiosta puhutaan usein ja se on jäänyt aika irralliseksi fraasiksi. Saattaa olla, että juhlayleisö ehkä jo ajattelee, että muun maailman tapahtumat eivät ole vaikuttaneet tänne. Kerron teille kohta, että ne vaikuttivat ja vaikuttavat jatkossakin.

Toimintaympäristö Ylä-Savossa sata vuotta sitten

Sata vuotta sitten maamme kuului Euroopan köyhimpien maiden joukkoon. Taloudellinen tilanne oli erityisen vaikea Itä-Suomessa, missä oli vuosisatoja eletty kaskiviljelyn varassa. 1800-luvun jälkipuoliskolla kaskiviljelyn aika alkoi kuitenkin olla ohi. Väestön toimeentulo perustui lähes yksinomaan maa- ja metsätalouteen, jonka tuotto oli jäänyt niin alhaiseksi, ettei mihinkään ylimääräiseen ollut varaa. Hyvänä osoituksena olojen vaatimattomuudesta voidaan pitää sitä, että täällä Kiuruvedellä saatiin kunnan tärkeimpään kokoontumispaikkaan kirkkoon lämmitys vasta vuonna 1904.

Paineet uudistuksiin olivat polttavia ja maataloudessa suureksi muutokseksi osoittautui siirtyminen karjatalouteen. Tämä edellytti kuitenkin investointeja karjasuojiin, eläimiin ja maidonkäsittelylaitteisiin. Olemassa olevista rahoituslaitoksista ei uudistuksien toteuttamiseen tarvittavia lainoja saatu, mutta ratkaisuksi nousivat kyläkohtaiset osuuskassat. Niiden avulla voitiin järjestää rahoitus tarvittaviin investointeihin ja köyhyyden noidankehän ylittämiseen.

Eikös tunnukin siltä, että täällä elettiin sata vuotta sitten ihan omaa elämää, johon ei ulkopuolelta liikaa vaikutettu. Talouskin, ja siinä osuuskassan toiminta olivat vapaita kaikesta kauempana tapahtuvasta, puhumattakaan maailmantalouden tekijöistä. Tehtiin niin kuin itse haluttiin.

Totuus on kuitenkin toinen.

Tänään meistä tuntuu yllättävältä, että 1900-luvun alku oli globaalin kaupan aikaa. Maatalous ja sen tuotteet toimivat maailmanmarkkinoiden ehdoilla. Maatalouden tuotteet olivat ulkomaankaupan keskeisiä tavaroita, ja kauppa oli tullivapaata. Vietiin maitotuotteita, lihaa ja kanamunia. Viljaa tuotiin tullivapaasti ulkomailta, erityisesti Venäjältä ja Saksasta. Maailmankaupan vaikutukset tuntuivat välittömästi. Maailmanmarkkinoiden paine johti täälläkin siihen, että viljan viljely loppui. Siirryttiin karjatalouteen ja viljelemään sen tarvitsemaa rehuviljaa.

I-maailmansodan syttyminen katkaisi vapaakaupan hengessä toteutuneen globalisaation ja koko suomalainen yhteiskunta ajautui syvään kriisiin. Ensimmäisenä vaiheena oli kauppasuhteiden katkeaminen, minkä seurauksena oli viljantuonnin tyrehtyminen ja Suomen ajautuminen elintarvikekriisiin. Seuraavana vaiheena oli Venäjän markkinoiden sulkeutuminen, jolloin koko vientiteollisuudella oli edessään uusien markkinoiden etsintä. Samoihin aikoihin myös maailmankaupan ulkoiset puitteet muuttuivat, kun vapaakauppaideologia väistyi ja maa toisensa jälkeen siirtyi protektionistiseen kauppapolitiikkaan.

Elintarvikekriisin opettamana Suomen maatalouspolitiikan tavoitteeksi otettiin kansallisen omavaraisuuden turvaaminen, mikä merkitsi viljanviljelyn uutta tulemista ja peltoalan kasvattamista maata raivaamalla. Tässä onnistuttiin, mikä konkreettisesti näkyi myös Kiuruvedellä. Maataloustuotanto, erityisesti karjataloustuotteissa, ylitti kuitenkin kotimaisen kysynnän ja edessä oli suhteellisen kivulias sopeutumisprosessi, sillä voin ja maidon vientimarkkinat eivät enää olleet avoinna. Itä-Suomessa kärsittiin erityisesti Venäjän markkinoiden pysyvästä sulkeutumisesta. Vaikein tilanne oli 1930-luvun alussa yleismaailmallisen laman ollessa syvimmillään. Tilanne kuitenkin tasapainottui vuosikymmenen jälkipuoliskolla ja näinä vuosina elettiin suomalaisen maaseutuyhteisön "kultaisia vuosia". Puhe maahengestä ei ollut pelkkää sanahelinää. Usko talonpoikaiseen pienimuotoiseen maa- ja metsätalouden muodostamaan symbioosiin oli vankka.

Yhteiskuntamme kehityksessä oli muitakin suuria murroksia. Tälle alueelle vahvan väestön ja talouden kasvusysäyksen sai aikaan 40- ja 50-lukujen asutustoiminta. Sitä seurasi rysäys; suomalaisen yhteiskunnan suuri muutos, jossa maatalous supistui rajusti ja metsätyöt romahtivat. Tämä oli kova isku erityisesti pienille maa- ja metsätiloille, joissa tyypillisesti maatalouden pieniä tuloja lisättiin osallistumalla metsätöihin. Täällä näitä pienehköjä maa- ja metsätiloja olikin suhteellisen paljon ja koko alueelle kehitys oli aikamoinen suonenisku. Alueelta lähdettiin, ja erityisesti 70-luvulla kiihtyvässä määrin muualle töihin, maaseudulta kaupunkiin ja aina Ruotsiin saakka.

80- ja 90- luvuille osuu kasinoaika ja yli-investointien buumi. Tätä seurasi ennen näkemätön lama, jossa työttömyys maassa ampui ylös hetkessä ja pankit saivat tuta luottotappioista. Tämä aika ei jättänyt Kiuruvettäkään syrjään, ja moni toiminta meijeristä erilaisiin palveluihin on jouduttu tehokkaampien toimintatapojen alla lopettamaan. Vaikutukset eivät täällä olleet kokonaisuutena kaikkein pahimpia. Pankkitoiminnassa noudatettavat periaatteet - varovaisuus, asiakastuntemus ja hyvä vakavaraisuus - osoittautuivat oikeiksi.

1990-luvun alkupuoliskon syvä lama katkaisi pitkän yhtäjaksoisen kasvukauden. Edessä oli ankara sopeutumisprosessi, jonka me kaikki täällä olevat olemme omakohtaisesti kokeneet. Sotien välisinä vuosina sopeutuminen oli toteutunut sisäisesti protektionistisessa globalisaation vastaisessa hengessä. Nyt Suomen asema oli perin pohjin muuttunut EU:hun liittymisen myötä. Tunnuslauseeksi oli noussut vapaakauppa ja vapaa markkinatalous. Maaseudulla kuitenkin usko tulevaisuuteen horjui ja epäluulo globaalia kehitystä kohtaan oli yleistä.

Lama oli hyvä esimerkki siitä, kuinka maailmantalouden tapahtumat heiluttelivat koko Suomea. Taloudellinen ahdinko ei ollut pelkästään kotitekoinen, vaikka ylilyöntejä tapahtui ja virheitä tehtiin omassakin taloudenpidossa.

Kaiken tuloksena suomalainen pankkisektori haurastui vaarallisesti. Yksi pankkiryhmä kaatui lähes kokonaan. Toimialaa jouduttiin muutonkin saneeraamaan voimakkaasti.

Pankkisektorin henkilöstö puolittui 90-luvun alkupuoliskolla. Pankkitoiminnassa korostuivat riskien hallinta ja vakavaraisuuden varmistaminen. Osuuspankkiryhmä uudisti ryhmärakenteen, muodosti yhteenliittymän. Osa pankeista jäi ulkopuolelle muodostaen oman Paikallisosuuspankkiryhmän. Kaiken kaikkiaan pankkitoimiala tehostui ja tehosti toimintaansa niin, että tällä hetkellä Suomen pankit ovat maailman edistyksellisimpien ja tehokkaimpien joukossa.

Viimeisen kymmenen vuoden kokemukset osoittavat myös, miten suomalainen maaseutuyhteisö on jälleen kerran onnistunut sopeutumisessa. Pelätyt uhkakuvat eivät ole toteutuneet. Maataloudessa työskentelevien määrä on tosin nopeasti supistunut, mutta tuotannon määrä on pysynyt joko ennallaan tai kasvanut. Myös maataloudessa on nähtävissä merkittävä tuottavuuden kasvu. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta Kiuruvesi on onnistunut löytämään oman "osaamisalueensa", mikä on tehnyt mahdolliseksi onnistuneen siirtymisen säätelytaloudesta vapaiden markkinoiden ankaraan maailmaan.

Sadan vuoden aikana tapahtunutta muutosta voi hyvin havainnollistaa numeroilla ja ääripäitä tarkastellen. Väkiluku oli 1900-luvun alussa noin 10 000 ja oli kasvanut 60-luvulle noin 16 000:een, se alkoi nyt pienentyä takaisin kohti 10 000 asukasta.

Tänä aikana myös Kiuruveden elinkeinorakenne muuttui. Kun vielä 1940-luvulla yli 90 prosenttia asukkaista sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta, on se tänään 24 prosenttia. Maatalouden merkitys on edelleen suuri. Tämän johdosta on syytä panna ilolla merkille maatalousyrittäjien kehittämisen ja uudistumisen halu. Tilakoot ovat suurentuneet ja tiloja on modernisoitu investoimalla uuteen tekniikkaan. Menestystä osoittaa, että Kiuruvesi on maamme suurin maidon ja naudanlihan tuottaja.

Sadassa vuodessa palvelujen tuottamiseen tarvittava väestön osuus on noussut 2 prosentista 52 prosenttiin – eli erilaisissa palveluissa niin kunnan, kaupan ja liikenteen parissa väki on 25 kertaistunut verrattuna sadan vuoden takaiseen aikaan. Ja tänään Kiuruvesi elää lähes 20 kertaa enemmän teollisuudesta kuin sata vuotta sitten, teollisuuden parissa oli 1 prosentti koko työväestä ja nyt noin 19 prosenttia.

Toimintaympäristö lähitulevaisuudessa

Tätä päivää ja lähitulevaisuutta kuvastavat Euroopan edistyvä integraatio, voimakas kansainvälistyminen ja maailmantalouden ennennäkemätön vauhti. Keskusteluissamme ovat aivan tavanomaisina aiheina EU-direktiivit ja niiden vaikutukset, lastemme ja lastenlastemme opiskelut tai työt ulkomailla, Amerikan talouden tai jopa Kiinan kova kasvu. Todellakin, suuri muutos on tapahtunut maailmankuvassamme.

Liittyminen Euroopan Unioniin ja talous- ja rahaliittoon EMU:uun toivat muutoksia maatalouden harjoittamiseen, lähes kaikille elinkeinoelämän aloille ja jopa poliittiseen päätöksentekoon. Yhä useampi meihinkin vaikuttava asia ratkaistaan Brysselissä. Eikä EU:sta ulkona oleminen tätä olisi paljon muuttanut. Suomi on pienenä kansantaloutena täysin riippuvainen siitä, mitä tapahtuu ympärillämme ja maailmantaloudessa. Tästä hyviä esimerkkejä ovat Tanska tai vaikka Ruotsi. Molemmat noudattavat käytännössä samoja pelisääntöjä omassa rahapolitiikassa kuin mekin, vaikka ovat euroalueen ulkopuolella.

Talous- ja rahaliitto vaikuttaa suoraan pankkitoimintaan. Näin myös tänään juhlivaan Kiuruveden Osuuspankkiin. Sen lisäksi, että nyt meillä on käytössä yhteinen raha koko euroalueella, on meillä korko ja rahan määrä sekä muut rahatalouden edellytykset samat eri puolilla Eurooppaa.

Lisäksi rahoitusmarkkinat yhdentyvät vauhdilla Euroopassa. Pankkialalle tulee entistä enemmän ylikansallista, ulkomaista tarjontaa. Jo nyt tarjolla on helposti markkinoitavia ja hallittavia tuotteita; maksu- tai luottokortteja ja kulutusluottoja. Monimutkaisempia ja hyvää asiakastuntemusta edellyttäviä tuotteita, kuten erilaisia pitkäaikaissäästämisen tuotteita ja asuntoluottoja, tulee ajan kanssa. Niiden tuotannossa mittakaavaedut ovat suuret ja jakelussa saatavat marginaalit yhä kasvavan kilpailun johdosta pienet.

Pankeille on tulossa uusia, monimutkaisia vakavaraisuusmääräyksiä ja riskienhallintavaateita. Kirjanpitokin ja sen säännökset muuttuvat entistä kansainvälisemmiksi.

Ulkomaiset ovat tulleet suomalaisille pankkimarkkinoille yritysjärjestelyin, joko fuusioin tai yritysostoin. Viimeinen esimerkki on viime viikolla tapahtunut Sampo Pankin myynti Den Danske Bankille.

Oman mausteensa tulee luomaan yhtenäinen maksualue, SEPA. Se helpottaa kaikenlaisten maksujen hoitamista euroalueella yli kansallisten rajojen. Se lisää kilpailua rahoituspalveluissa. Kuluttajat hyötyvät tästä, ja palvelujen tarjonta ja kilpailukyky joutuvat yhä uudelleen koetukselle.

Kansainvälisen kehityksen lisäksi on markkinoille tulossa uusia kotimaisia pankkeja. Tapiola Pankki on vasta aloittanut ja S-Pankki on tulossa jo ensi vuonna. Pankkikilpailuun tulee uutta väriä.

Asiakkaille nämä muutokset ovat hyödyllisiä. Jokaiseen tarpeeseen löytyy palvelua ja tuotteita. Tavanomaisten pankkipalvelujen päälle tulee koko ajan uusia tuotteita – käänteiset asuntolainat, korkokatot, optiot, erilaiset vakuutussäästämistuotteet ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Kilpailu pitää hinnat ja muutkin ehdot hyvinä.

Onko alueellisesti toimivalla, koko markkinoihin nähden pienellä pankilla eväitä vastata näihin haasteisiin?

Näkymät pidemmälle tulevaisuuteen

Pankeilla on välineet palvella asiakkaitaan ajasta ja paikasta riippumatta. Kiuruveden Osuuspankin historiakirjassa on hyvä, havainnollistava kertomus siitä, miten täältä kotoisin oleva, maailmalla eri puolilla asunut Paula Pennanen käyttää Kiuruveden Osuuspankin pankkipalveluja banaanipuun oksien alla Keniassa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että hänen palkkapankkinsakin on juhliaan viettävä pankki!

Asiakkaat käyttävät näitä sähköisiä pankkipalveluja enenevästi, vaikka eivät olisi Keniassakaan. Ne helpottavat elämää monella tavoin. Pankin konttorin sijainti ei enää ole yhtä ratkaiseva kuin aiemmin. Pankista on tullut monelle kotitaloudelle eräänlainen taloudenhoitaja. Tiliotteista nähdään tulot ja menot. Samalla syntyy tilinpitoa menneistä ajoista ja voidaan tehdä varojen käyttöön liittyviä suunnitelmia ja päätöksiä. Varallisuustilannetta voi tarkastella on-line milloin tahansa.

Paikallisesti toimivalla pankilla on luontaisia vahvuuksia kilpailussa. Pankkitoiminnassa tulee aina olemaan asioita, joissa paikallinen asiakastuntemus ja välitön asiakaskohtaaminen ovat korvaamattomia. Näin on useissa henkilö- ja yritysasiakkaiden palveluissa, erityisesti PK-yritysten rahoituksessa. Palvelut ja tuotteet voidaan räätälöidä palveluvalikoimasta parhaiten sopiviksi kullekin. Henkilöasiakkaiden kohdalla pankkien toiminta on muuttunut maksujen välittämisestä vaativaan asiakasneuvontaan. Näissä asioissa ei ole helppo toimia pelkillä sähköisillä nettipalveluilla.

Kiuruveden Osuuspankilla on erinomaiset mahdollisuudet pärjätä. Asiakkaat saavat palvelut nykyaikaisella tavalla. Kaikessa pankkitoiminnassa olennaista on terve varovaisuus. Siinä käsitellään enimmäkseen toisten varoja, siis tallettajien ei pankin omia varoja, ja sen vuoksi toiminnassa ei voi ottaa liiallista riskiä. Menestyksen avain on jatkossakin asiakastuntemus ja -palvelu. Osuuspankkiin liittyy vielä se, että kyseessä on oma yritys, jossa toimivalla johdolla on oma vastuu. Erittäin tärkeä rooli on myös pankin hallintoelimillä, johtokunnalla ja hallintoneuvostolla. He ovat vastuussa, että pankin johto osaa asiansa ja toiminnan päälinjat ovat oikeat. Tätä työtä ja vastuuta on syytä korostaa ja arvostaa, sillä sen vaikutukset näkyvät vasta vuosien, joskus vasta vuosikymmenten päästä.

Lopuksi, mutta ei vähemmän tärkeänä, yksi menestyksen perusedellytys, tai niin kuin pörssianalyytikot tv-kommenteissa toteaisivat "fundamentti", on paikallispankin riippuvuus omasta alueesta ja sen ihmisistä. Pankki pärjää pitkällä aikavälillä yhtä hyvin, ja vain yhtä hyvin tai huonosti kuin sen toimintaympäristö pärjää. Alueen väestö ja vireys on kaiken edellytys. Kaikki alueen hyvinvointi pohjautuu lopultakin menestyviin ja vahvoihin elinkeinoihin. Asukkaiden perustarpeista ja viihtyvyydestä tulee huolehtia. Kyse ei ole vain sairaan- tai vanhusten hoidosta, kouluista taikka kunnan palvelujen saatavuudesta, vaan myös pehmeämmistä asioista kuten kulttuuripalveluista.

On suuri haaste huolehtia alueen vireydestä, kun väestö vähenee ja ikääntyy. Sama tilanne on koko Ylä-Savossa. Vastuu hyvien toimintaedellytysten luomisesta on ensisijaisesti yhteiskunnallisilla päättäjillä, mutta pelkästään ei auta jäädä odottamaan julkisen hallinnon toimenpiteitä. Kehittämiseen on osallistuttava myös yritysten, yrittäjien ja yksityisten ihmisten.

Paikallispankilla on merkittävä rooli alueen toimeliaisuuden vahvistamisessa. Tämä on myös pankin oma etu. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita rahoituksellista osallistumista, vaan kannustamista uusiin hankkeisiin sekä uudistushakuisen ja myönteisen ilmapiirin vahvistamiseen. Näin pankki voi osaltaan huolehtia alueen kehittämistehtävästä.