Pankinjohtaja Pentti Hakkarainen
Yrittävä Varsinais-Suomi ry:n ja Keskustan Loimaan Kunnallisjärjestö ry:n Talousseminaari
Loimaa 2.1.2007
Puheeseen liittyvä kalvosarja (ppt)
Maailmantalous ja -kauppa ovat olleet viime vuosina ennätyksellisessä vauhdissa. Kasvun hidastumisesta on kuitenkin havaittavissa jo merkkejä joissakin teollisuusmaissa. Yhdysvalloissa kasvu on hidastunut asuntomarkkinoiden hiipumisen myötä. Euroalueella kasvu on sen sijaan jatkunut suhteellisen vahvana ja investoinnit ovat elpyneet. Aasiassa Kiina jatkaa ripeää noin 10 prosentin kasvuvauhtia. Japanissakin talouskasvu on tänä vuonna ollut mukavassa vauhdissa, vaikka 3. vuosineljänneksen luvut osoittavat hienoista hidastumista yksityisen kulutuksen vaimenemisen vuoksi.
Kaikkiaan maailmantalous kasvaa nopeaa noin 4 prosentin vauhtia. Talouskasvu on yhä laaja-alaista, sisältäen keskeiset teollisuusmaat ja suuret kehittyvät taloudet. Talouskasvu jatkuu ennusteiden mukaan vahvana lähivuosina, vaikka suhdannehuippu onkin ohitettu. Samalla kasvun painopiste on siirtymässä kohti kehittyviä talouksia.
Suomen talousluvut ovat myös hyvät. Tämän vuoden vertailuluvut ovat erinomaiset, osin viime vuoden paperiteollisuuden työselkkauksen vuoksi. Bruttokansantuote kasvaa todennäköisesti noin yli 5 prosenttia kuluvana vuonna, ja jatkunee hieman hidastuen mutta hyvällä noin 3 prosentin tasolla. Talouskasvu on laaja-alaista koostuen sopivasti eri komponenteista, kulutuksesta, viennistä ja investoinneista.
Maailmantalouden uusi asetelma
Maailmantaloudessa näyttää olevan uusi asetelma. Globaalit markkinat – eli pääomien, tavaroiden ja työn aiempaa vapaampi liikkuminen – ja näiden ansiosta tehostunut työnjako ovat johtaneet uuteen asetelmaan. Yksittäisen kansantalouden on vaikeaa, ehkä mahdotontakin, eristäytyä tai toimia täysin itsenäisesti muusta maailmasta välittämättä. Kun Suomen talous on kiinni hyvässä maailmantalouden vedossa, ja hyötynyt tästä, on meidän huomioitava oman kansantaloutemme sisäisten tekijöiden lisäksi ne riskit, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti maailman talouskasvuun. Niiden vaikutus on entistä välittömämpi omiin talousnäkymiimme ja haasteisiimme.
Maailmantalouden myönteiselle kehitykselle on hyvät lähtökohdat. Talouskasvu jatkuu, ellei kasvua taita jokin yleisesti identifioiduista uhista: Yhdysvaltojen talouskasvun pysähtyminen, maailmantalouden rahoituksen tasapainottomuus, öljyn korkea hinta ja rahan paljouden aiheuttamat vinoumat. Mikä tahansa näistä, yksin tai yhdessä toisten kanssa, voi laukaista talouskasvun voimakkaankin hidastumisen.
Mikä uhkista toteutuu tai miten? Tähän uuteen maailmantalouden tilanteeseen ei ole koettuja, yksiselitteisiä malleja, joiden avulla voisi ennakoida lopputuloksen. Epävarmuutta luo myös se, että aiemmin muutoksen alkua kuvanneet signaalit kuten suuret vaihtotasealijäämät, velkaantuneisuus ja rahamäärien nopea kasvu, eivät nyt näytä johtavan aiemmin koettuihin korjausliikkeisiin. Mitä siis pitäisi näistä uhkaavista kehityskuluista seurata?
Yhdysvaltojen talouskasvu
Yhdysvaltojen talouskasvun moottorina on toiminut yksityinen kulutus. Yksityistä kulutusta osaltaan on ylläpitänyt asuntomarkkinat, asuntojen hintojen nousu ja lainoitusmäärän kasvu. Asuntojen arvon kohoaminen on mahdollistanut lisävelan ottamisen, joka on voitu käyttää kulutukseen. Amerikkalaisten kotitalouksien velkaantuneisuus onkin noussut nopeasti.
Arvioitaessa USA:n talouskasvun jatkumista on kiinnitettävä huomiota asuntojen hintakehitykseen. Tämä vaikuttaa makrotaloudellisesti ja sijoittajakäyttäytymisen kautta. Hinnanmuutos vaikuttaa yksityiseen kulutukseen ja sitä kautta kansantalouden kasvuun ja maailmantalouden kysyntään. Vuoden 2005 aikana asuntojen hinnat nousivat nopeammin kuin viimeisen 25 vuoden aikana kertaakaan. Tämän vuoden elokuun tilastot osoittivat asuntojen myyntihinnan laskeneen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1995. Sijoittaminen kiinteistöihin on kansainvälistynyt siinä missä sijoittaminen maailman pörsseihin. Hinnanlasku Yhdysvaltojen asuntomarkkinoilla voi johtaa myös sijoitusten vähenemiseen muualla maailman kiinteistömarkkinoilla. Vaikutus sijoittajakäyttäytymisen kautta on salamannopea ja välitön.
Miksi talouskasvu ei vielä ole taittunut? Vastauksina on annettu hyvin kehittynyt pörssi, parantuneet yritysten voitot, tehokkaasti toimivat rahoitusmarkkinat ja talouden dynamiikka. On myös viitattu viipeeseen; asuntomarkkinoiden kehitys vaikuttaa vasta jonkin ajan kuluttua. Yhä todennäköisempi talouskasvun hidastuminen ei välttämättä vaikuta maailmantalouteen niin voimakkaasti kuin aiemmin. Globalisaatiokehityksen tuloksena voimakkaasti kehittyneet Aasian taloudet ovat lisänneet keskinäistä kauppaansa ja yksityistä kulutuskysyntää, ja riippuvuus USA:n taloudesta on vähentynyt.
Maailmantalouden rahoitustasapaino
Maailmantalouden rahoitustasapaino on muuttunut. Viimeisimmät 10 vuotta Yhdysvaltojen, maailman vauraimman kansantalouden, vaihtotasealijäämän ovat rahoittaneet Japanin lisäksi erityisesti nopeasti kehittyvät ja teollistuvat Aasian maat. Aivan viime vuosina rahoittajiksi ovat tulleet myös öljynviejämaat.
Yhdysvaltojen vuotuinen vaihtotaseen alijäämä lähestyy triljoonaa dollaria. Tänä vuonna öljynviejämaiden vaihtotaseiden ylijäämä vastasi tästä hiukan yli puolta. Lähivuosina näiden maiden osuus voi kasvaa edelleen. Maailmantaloudessa rahan kierto onkin muuttunut. Kun 1970- ja 80-luvulla öljyntuottajien ylimääräiset varat allokoituivat muihin kehittyviin talouksiin – mm. Latinalaisen Amerikan maihin –, nyt rahat palaavat öljynostajamaihin erilaisina sijoituksina. Samalla tavoin Kiina on sijoittanut valuuttavarantoaan amerikkalaisiin velkapapereihin jo triljoona dollaria. Ja nykyvauhdilla muutamassa vuodessa öljynviejämaiden dollarivarannot ovat huomattavasti suuremmat kuin Aasian mailla.
Yhdysvaltojen vaihtotasealijäämän rahoitus on nyt entistä herkempää öljyn hinnalle ja korkomuutoksille.
Samalla ylijäämämaiden varannot ylläpitävät rahoitusmarkkinoilla poikkeuksellisen suurta likviditeettiä, jota on hämmästelty jo vuosia ja pohdittu sen aiheuttaman inflaatioriskin suuruutta.
Öljyn hintakehitys
Öljyn hinnannousu on perustunut eri tekijöihin kuin aiemmin. Edellisessä öljykriisissä OPEC-maat nostivat hintaa tuotantoa rajoittamalla. Nyt maailman öljyn kulutus on kasvanut voimakkaasti ja nopeammin kuin raakaöljyn tuotanto- ja jalostuskapasiteetti.
Kapasiteetin ja kulutuksen ero on kaventunut historiallisen pieneksi, näin ollen hintanäkymiin liittyy paljon spekulaatioita ja epävarmuutta. Pienetkin tarjontaan liittyvät ongelmat nostavat hintaa helposti. Korkeimmat hintahuiput nähtiin puolisen vuotta sitten, kun Libanonin kriisi ja maailmanpoliittinen jännite Iranin ydinohjelmaan liittyen kärjistyivät. Vaikka öljyntuotantokapasiteettiin aiemmin liittynyt epävarmuus on hiukan hälventynyt, odotetaan öljyn hinnan pysyvän korkeana perustuen tarjonta-kysyntä tasapainoon ja johdannaismarkkinoilla noteerattaviin futuurihintoihin.
Rahan määrä
Rahan määrä on maailmantaloudessa poikkeuksellisen suuri. Sekä voimakkaasti kasvavien että öljyntuottajamaiden rahoitusylijäämä on kanavoitunut kansainvälisille rahoitusmarkkinoille.
Pitkät korot ovatkin ennätyksellisen alhaalla, Euroopassa samalla tasolla kuin lyhyt 12 kuukauden raha ja Yhdysvalloissa jopa alemmalla tasolla kuin lyhyt raha. Myös reaalikorot ovat poikkeuksellisen alhaalla, eikä rahan paljous ole toistaiseksi kiihdyttänyt inflaatiota.
Suurta rahan tarjontaa kuvastaa hyvin myös luottoriskipreemioiden kaventuminen. Kun rahaa on paljon, hakeutuu se yhä riskipitoisempiin kohteisiin pienentäen riskistä maksettavaa preemiota.
Rahan paljous ja alhainen korko voivatkin johtaa kolmeen vinoumaan. Ensiksi riskit hinnoitellaan liian alhaalle, toiseksi varallisuusarvot nousevat ylisuuriksi synnyttäen kuplia ja kolmanneksi "velkavipua" käytetään enenevästi yritysjärjestelyissä ja kiinteistösijoittamisessa tuoton hinaamiseksi ylöspäin. Nämä tekijät kehittyessään liian pitkälle heikentävät rahoitusmarkkinoiden kestokykyä. Erilaiset häiriöt – tai pelkät muutokset – öljymarkkinoilla, USA:n yksityisessä kulutuksessa tai varallisuusarvoissa taikka vain pelkissä markkinaodotuksissa voivat horjuttaa rahoitusmarkkinoiden tasapainoa.
Talousnäkymät kuitenkin valoisat
Valoisia talousnäkymiä varjostavat edellä mainitut neljä uhkaa: USA:n talouden voimakas hidastuminen, maailmantalouden rahoitusepätasapainot, öljyn korkea hinta ja suuri rahoituslikviditeetti. Näistä ensimmäisenä mainitun toteutuminen on viime aikoina tullut aiempaa todennäköisemmäksi, mutta edelleen kasvu keskeisillä talousalueilla on melko vahvaa ja laajaa.
Vaikka maailmantaloudessa eri maiden keskinäinen riippuvuus on suurta, on mm. Aasian sisäinen kauppa lisääntynyt huomattavasti ja näin ollen riippuvuus Yhdysvaltojen taloudesta vähentynyt. Kiinan, Korean ja Japanin ansiosta Aasia voikin toimia talouskasvun moottorina, vaikka Yhdysvalloissa taantumista tapahtuisikin.
Suotuisan, niin sanotun soft landing -vaihtoehdon edellytyksiä maailmantaloudessa on hahmoteltu esimerkiksi G8-ryhmän julkilausumissa. Niiden mukaan hyvän talouskasvun skenaarioon kuuluu, että samaan aikaan kun Yhdysvaltojen talous tasapainottuu, Aasian maiden oma kotimainen kysyntä kasvaa. Näin maailmantalouden tasapainottomuudet purkautuvat samalla, kun talouskasvu kokonaisuutena voi jatkua Itä-Aasian maiden siirtyessä vähitellen vientivetoisesta kasvusta tasapainoisempaan, enemmän kotimaiseen kysyntään perustuvaan kasvuvaiheeseen.
Maailmantalouden soft landing -skenaariossa EU-maiden erityishaasteena on talouksiensa joustavuuden ja reaalisen kilpailukyvyn lisääminen. Tähän analyysiin maailmantalouden kehityksestä voi hyvin yhtyä. Samalla voi todeta, että Suomi, nyt hyvältä näyttävästä taloustilanteestaan huolimatta, ei muodosta EU-maiden joukossa mitään poikkeusta. Kun Suomen taloustilannetta tarkastelee lähemmin, huomaa, että meitä koskevat samat reaalisen kilpailukyvyn ja joustavuuden lisäämisen haasteet kuin muutakin EU-aluetta.
Suomen talousnäkymien omia haasteita
Suomessa kone- ja laiteinvestoinnit ovat selvästi alempana suhteessa BKT:hen kuin kilpailijamaissa ja euroalueella yleisestikin. Jos tämä merkitsee uusien innovaatioiden ja paremman tuotantotekniikan käytön hidastumista, voi se olla haitallista talouden pidemmän aikavälin kehityksen kannalta.
Suomen vaihtosuhde – eli vienti- ja tuontihintojen suhde – on liki trendinomaisesti laskenut jo pidemmän aikaa. Monien toimialojen vientihinnat ovat kehittyneet heikosti: televiestintälaitteiden hinnat ovat olleet laskusuunnassa, eikä metsäteollisuudenkaan tuotteiden hintakehitys ole ollut häävi. Valopilkkuina ovat olleet eräät metallit ja öljytuotteet, joiden maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet. Kokonaisuudessaan vientihintojen kehitys on kuitenkin ollut vaatimatonta. Kun samaan aikaan tuontihinnat nousevat, heikkenee vaihtosuhde ja näin ollen hyvinvoinnin lisäys on pienempi kuin bruttokansantuotteen kasvuluvuista voisi päätellä. Joudumme viemään yhä enemmän, jotta saamme maksettua entisen tuontilaskumme.
Yhteenvetona voi Suomen talouskasvun odottaa jatkuvan. Kohtuullisen terveen talouskasvun taustalla on edelleen tasaisesti kasvava yksityinen kulutus, jota tukee hyvä kuluttajaluottamus. Tämän vuoden korkeat yksityiset investoinnit johtuvat pitkälti asuntorakentamisesta, ja siinä tapahtuva hidastuminen taittaa hiukan kasvuvauhtia lähivuosina. Vientimarkkinoiden kysyntä kasvaa 8-9 prosenttia vuodessa ja näin ollen myös vientimme veto jatkuu. Ongelmamme on kohtuullisen korkealle jämähtänyt työttömyys, vaikka viimeisten tietojen mukaan avoimien työpaikkojen määrä on samalla kasvanut. Tämä viestii työmarkkinoiden rakenteellisista ongelmista: työ ei kohtaa tekijäänsä.
Lopuksi
Seuraava hallitus pääsee nauttimaan hyvästä taloudellisesta lähtötilanteesta. Usein muistutetaan, että virheet tehdään juuri hyvinä aikoina siten, että talouskasvun jatkuvuuden turvaamiseksi tarvittavat toimet laiminlyödään.
Hyvän talouskasvun taustalla on voimakas maailmantalouden kehitys. Maailmantalous muuttuu jatkuvasti ja kansantaloudet kilpailevat asemistaan ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Menestymisemme edellyttää riittävää joustavuutta kohdata tiukentuvia oloja. Pärjätäksemme on jatkuvasti kyettävä vahvistamaan kansallista kilpailukykyä asioissa, jotka ovat itsenäisessä kansallisessa päätäntävallassa eli finanssipolitiikassa, tulopolitiikassa, koulutuksessa sekä infrastruktuurihankkeissa kuten logistiikassa ja energiahuollossa.
Kansallisesta kilpailukyvystä huolehtiminen on erittäin tärkeää, koska ikääntymisen haasteet alkavat tulla vastaan erityisesti vuoden 2010 tienoilla, jolloin työmarkkinoille tuleva ikäluokka on jo pienempi kuin sieltä poistuva ikäluokka. Näin ollen talouskasvu on mahdollista vain, mikäli osaamme tehdä asioita entistä fiksummin, tehokkaammin ja tuottavammin.