Siirry sisältöön

Hyvät naiset ja herrat!

Puheen diat (ppt)
Puheen diat (pdf)

(ALOITUSKUVA)

On ilo saada puhua tilaisuudessa, jonka nimenä on "Yrittämisen tulevaisuus". On vaikea mainita asioita, jotka olisivat nykytilanteessa yhtä tarpeellisia kuin yritteliäisyys ja usko tulevaisuuteen. Viime aikojen synkät talousuutiset eivät mielestäni vähennä tätä tarpeellisuutta - päinvastoin.

Puheessani tarkastelen kansainvälistä finanssikriisiä ja sen vaikutuksia. Vaikutukset näkyvät rahoituksen ehtojen tiukentumisena, siinä miten eri rahoituslähteet ovat käytettävissä ja jopa rahoituksen saatavuudessa. Finanssikriisi on tuonut huolta myös pankkien kykyyn toimia, minkä johdosta julkinen valta on ottanut käyttöön järeät toimet.

1. Kansainvälinen finanssikriisi

Tällä kerralla ongelmat välittyvät Suomeen kansainvälisiltä markkinoilta. Globaalien rahoitusmarkkinoiden turbulenssi on hallinnut talousuutisten otsikoita jo kuukausia. Alkuun uutisoitiin, etteivät ongelmat vaikuta Suomeen juuri mitenkään. Todellisuus on jo toinen. Yritysten mahdollisuudet saada edullista rahoitusta näyttävät heikkenevän. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen lokakuisen selvityksen mukaan viidesosa yrityksistä on jo kokenut lyhytaikaisen rahoituksen tilanteen kiristyneen. Tilanne tuskin parantuu aivan lähitulevaisuudessa.

Kuluvalla vuosikymmenellä rahoituksen helppo ja runsas saatavuus oli talouskasvua kiihdyttävä tekijä sekä Suomessa että monissa muissa maissa. Luottojen korot suhteessa pankkien omiin rahoituskustannuksiin vajosivat toisinaan kohtuuttoman alhaisiksi. Vaihtoehtoisia rahoituslähteitä yrityksillä oli runsaasti. Lupaavat investointiprojektit eivät jääneet käynnistymättä ainakaan rahoitusolojen kireyden vuoksi.

Rahoitusmarkkinoiden historiasta tunnetaan lukemattomia erilaisia kriisejä, romahduksia ja paniikkeja. Useimmat meistä muistavat yhä 1990-luvun kotimaisen pankkikriisimme, joka ei suinkaan ollut ensimmäinen laatuaan maailmassa, joskin pahempi kuin monet aiemmat vaikeudet. Tällaiset kriisit eivät suinkaan toistu samanlaisina, vaan jokaisella niistä on omat erityispiirteensä. Olemme jälleen kohdanneet uudenlaisia vaikeuksia, joiden luonne määräytyi edeltäneinä hyvinä aikoina, vaikka sitä ei silloin vielä ymmärretty. Kriisithän tulevat varkain, vaikka jälkiviisauden valossa niiden olisi usein pitänyt olla ilmeisiä jo etukäteen.

Suurimman osan kuluvasta vuosikymmenestä riskin hinnoittelu raha- ja pääomamarkkinoilla näytti perustuvan hyvin optimistisiin odotuksiin: useimmat velalliset saivat luottoa hinnoilla, jotka eivät juuri poikenneet luotettavimpien velallisten maksamista koroista. Tämä houkutteli velkaantumiseen. Viime vuoden elokuusta lähtien tilanne on ollut toinen.

Kuten hyvin muistamme, tämä kriisi alkoi Yhdysvaltojen asuntoluottomarkkinoilta, mistä se levisi arvopaperimarkkinoille ja koko rahoitusjärjestelmään. Tällä kerralla kansainvälisen rahoituskriisin mittasuhteet ovat olleet poikkeukselliset verrattuna melko tasaiseen kehitykseen, josta pitkään saimme nauttia. Euroopan näkökulmasta myllerrys alkoi markkinoiden hintamuutoksista elokuussa 2007. Turbulenssi levisi nopeasti yli markkinasegmenttien ja kansallisten rajojen. Vielä puolitoista vuotta sitten kukaan ei olisi kehdannut ehdottaa koetun kaltaista tilannetta edes stressitestiksi.

Korkotasot ovat heiluneet tavanomaisissa vaihteluväleissä, mutta sen sijaan sijoittajien vaatima korvaus riskin ottamisesta on kasvanut erittäin nopeasti. Koetut arvopapereiden hintojen muutokset kuvaavat siis ennen kaikkea sijoittajien epäluuloisuutta, monissa tapauksessa suoranaista tiedon puutetta ja sen aiheuttamaa epävarmuutta.

Muutoksen äärimmäinen luonne, sanoisinko dramaattisuus, ilmenee hyvin tästä kuvasta, joka esittää riskin velalliselle aiheuttamia kustannuksia pankkien välisillä rahamarkkinoilla.

[KUVIO 1 - Korkoerot - Euribor vs EoniaSwap]

Euriborkorot lasketaan pankkien välisten vakuudettomien luottojen perusteella. Sen sijaan koronvaihtosopimuksiin perustuvien Swap-korkojen pitäisi kuvata riskitöntä tuottoa. Kuten havaitsemme, ennen elokuuta 2007 euroalueen pankit eivät juuri epäilleet toinen toistensa luottokelpoisuutta. Sittemmin tilanne on muuttunut. Erityisen jyrkästi korkoerot kasvoivat viime kuussa. Samantapainen riskilisien kasvu on havaittavissa myös joukkolainamarkkinoilla: korkean riskin velallinen joutuu nyt maksamaan veloistaan huikeasti korkeampaa korkoa kuin luottokelpoisuudeltaan hyvä lainanottaja. Olemme siirtyneet äärimmäisyydestä toiseen.

Kriisin toisena vaiheena voidaan pitää pankkialan rakennemuutoksia, jotka alkoivat maalis-kuussa 2008. Kaikkein selvimmin tilanne on muuttunut Yhdysvalloissa, missä toimialan markkinaosuudet ovat kokeneet yhtä perusteellisia mullistuksia kuin Suomen pankkikriisissä 15 vuotta aiemmin. Keskeiset asuntorahoituslaitokset päätyivät liittovaltion omistukseen. Investointipankkitoiminta on käytännössä lakannut olemasta erillisenä toimialana.

2. Yrityslainojen ehdot tiukentuneet

Kriisin kolmas vaihe on alkamassa: vaikutuksia reaalitalouteen voidaan jo havaita. Yritykset ovat huomanneet joutuneensa näiden vaikutusten välittymiskanavaksi.

[KUVIO 2 - Yrityslainojen ja valtionlainojen korkoerot]

Tilanteen syyt ovat kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Vakuudettomat viitekorot, esimerkiksi euriborit, ovat nousseet. Tämä jo yksinään nostaisi yritysten rahoituskustannuksia. Samalla yritystodistuksiin ja yritysten liikkeeseen laskemiin joukkovelkakirjoihin liittyvät riskilisät suhteessa viitekorkoihin ovat kasvaneet. Kehitys on ollut samantapaista valuutta-alueesta riippumatta. Yritysten luottoriskin kallistuminen on havaittavissa myös luottojohdannaismarkkinoilla.

Pankkirahoitus ei suinkaan toimi erillään muista rahoitusmarkkinoista. Myös pankit ovat nostaneet tai nostamassa yrityslainojen marginaaleja suhteessa viitekorkoihin. Tämä on usein ymmärrettävää: pankkien varainhankinnan kustannukset ovat nousseet. Viime vuosien jo vakiintuneina pidetyt sopimusehdot toisivat monissa tapauksissa pankille varmoja. automaattisia tappioita, sillä asiakas maksaisi rahasta alempaa korkoa kuin mitä pankki itse joutuu maksamaan. Viitekoron nousu ja marginaalin leveneminen ovat nostaneet yritysten velan kustannuksia samanaikaisesti. Yritysluottojen kannan keskikorko on noussut turbulenssin aikana Suomessa yli prosenttiyksikön.

Rahoituksen kallistuminen nostaa investointien tuottovaatimuksia yrityksissä. Monet lupaavina pidetyt suunnitelmat näyttävätkin nyt huonoilta tuottovaatimuksen nousun vuoksi. Toteutetut investoinnit eivät ehkä ole niin kannattavia kuin hankkeisiin ryhdyttäessä luultiin, koska rahoituskustannukset muodostuvat odotettua pahemmaksi rasitteeksi.

Rahoituksesta on siis tullut aiempaa kalliimpaa, ja pankkien halukkuus myöntää luottoja tuskin ainakaan lisääntyy. Tieto saadaan markkinoilta vaikka tilastot eivät kerro luottolamasta, eivät ainakaan vielä.

3. Rahoituslähteet muuttuneet

[KUVIO 3- Yritysten ulkoisen rahoituksen lähteet, nettovirrat]

Pankkien antolainaus yrityksille on Suomessa kasvanut rivakasti: syyskuussa kasvu oli 21 % vuotta aiempaan verrattuna. Itse asiassa kasvu on jopa nopeutunut muutamiin lähimenneisyyden vuosiin verrattuna, vieläpä melko voimakkaasti. Kasvu on ollut ehkä liiankin voimakasta ja sen tarkoituksellinen hidastaminen on jo joissain pankeissa suunnitteilla.

Kuinka nopea kasvu voidaan selittää? Eikö mitään yritysrahoituksen ongelmia olekaan näköpiirissä?

Vakavia vaikeuksia pitkäaikaisten pankkilainojen saatavuudessa ei ole raportoitu julkisuuteen, ei ainakaan vielä. Pankkilainojen korot ovat nousseet. Luotoille on ollut kysyntääkin. Ainakin kansantalouden tilinpidon valossa vielä alkuvuonna tehtiin runsaasti investointeja, joille oli luonnollisesti järjestettävä rahoitus. Aivan viime aikoina pankkiluottojen voimakkaassa kysynnässä lienee suurelta osin kyse siirtymistä rahoituksen lähteiden välillä. Muun rahoituksen saatavuus on heikentynyt. Pankkeihin siis turvaudutaan aiempaa useammin.

Esimerkiksi markkinoilta hankittu rahoitus näyttää "kuivuneen" lähes täysin. Yritysten liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen kanta on kääntynyt laskuun niin kotimaassa kuin kansainvälisillä markkinoilla. Myös yritystodistusmarkkinat ovat lukuisten kommenttien mukaan hiljentyneet. Rahamarkkina- ja muista korkorahastoista on nostettu runsaasti varoja, mikä on vähentänyt yritystodistusten, yritysjoukkolainojen yms. instrumenttien kysyntää.

Rahoituksen kerääminen raha- ja pääomamarkkinoilta voi vaikeutua myös sen seurauksena, että varoja tavoittelee nyt aiempaa enemmän kilpailevia luotontarvitsijoita. Useiden valtioiden velanottotarve kasvaa pankkituen vuoksi. Matalasuhdanne voi lisätä julkisen vallan alijäämiä. Epävarmoina aikoina obligaatioitaan emittoivat valtiot ovat luotettavina pidettyjä velallisia, joiden kanssa luottoa tarvitsevat yritykset joutuvat kilpailemaan.

Ajankohta on nyt erittäin huono uuden osakepääoman keräämiseen, eikä osake-emissioita ole juuri järjestetty viime kuukausina. Näilläkin markkinoilla sijoittajien rahoista käydään koventunutta kilpailua. Monet kansainväliset suurpankit ovat vahvistaneet taseitaan onnistuneilla osake-emissioilla, mutta maailmassa on vain rajallisesti pääomia.

Vaikka tilanne pääomamarkkinoilla on vaikeutunut, on kotimaisille pankkilainoille yhä vaihtoehtojakin. Esimerkiksi ulkomainen luotonotto on yhä mahdollista monille yrityksille. Ensimmäisellä vuosipuoliskolla yritykset ottivat ulkomailta nettomääräisesti lähes viisi miljardia euroa luottoa. (Luottokantatilasto 2008 / Q2).

[KUVIO 4 - Työeläkelaitosten takaisinlainaus]

Takavuosina yritykset käyttivät melko paljon TEL-takaisinlainausta, mutta tämän lainatyypin merkitys rahoitusjärjestelmässämme on jo pitkään alentunut. Tämän vuoden kesäkuussa tämä lainakanta oli enää vain noin 800 miljoonaa euroa. Kehityksen suunta on nyt kääntymässä. Näiden luottojen kysyntä ja uusien lainojen nostot ovat vilkastuneet kesän ja syksyn aikana. Tarkkoja lukuja aivan viime aikojen tilanteesta ei vielä valitettavasti ole, mutta tämä rahoituslähde voi lähitulevaisuudessa korvata muuta rahoitusta huomattavasti, sillä arvioiden mukaan takaisinlainauksen kanta noussee 5-6 miljardiin tämän vuoden loppuun mennessä. Näitä luottoja saadakseen yritykset tarvitsevat takauksia tai vakuuksia. Takaisinlainauksessa eläkevarat ovat siis paitsi kansantaloudellisesti hyödyllisessä käytössä niin myös turvallisesti sijoitettuina.

4. Yrityksen taloudellinen asema ja varautuminen ratkaisevaa

Kaiken kaikkiaan yritysrahoituksen saatavuus on heikentynyt ja ensimmäisiä investointien lykkäämisiä tästä syystä on ilmaantunut. On tietenkin mahdollista, että tilanne tältä osin huononee. Rahoituksen saatavuudessa saattaa ilmetä aiempaa suurempia eroja myös yritysten välillä. Tähän on lukuisia syitä.

Suomessakin pankit ovat ottamassa käyttöön uuden Basel II -vakavaraisuusjärjestelmän sisäisten luottoluokitusten malleja. Näillä malleilla pankit itse arvioivat kunkin velallisensa luottoriskin. Mitä enemmän laskennallisia riskejä on, sitä enemmän vakavaraisuuspääomia pankilla on oltava. Asiakkaiden jaottelu riskiluokkiin on paljon hienojakoisempaa kuin vanhoissa vakavaraisuusvaatimuksissa.

Yritysasiakkaiden välillä voi nyt olla suuriakin eroja siinä, kuinka paljon pääomavaatimuksia niille myönnetyt luotot aiheuttavat. Nykyisessä taloustilanteessa saadaan käytännön kokemusta siitä, miten nämä mallit toimivat suhdanteiden heikentyessä, ja vaikuttavatko niihin perustuvat pääomavaatimukset ehkä jollain tavoin erityyppisten yritysten mahdollisuuksiin saada lainaa. Pankkien mahdolliset vakavaraisuusongelmat korostavat tämän tekijän merkitystä. Joka tapauksessa taseeltaan vahvalle, luottokelpoiselle yritykselle on rahoitusta annettavissa helpommin kuin velkaantuneelle.

Yritysluottojen tarjonta voi vaihdella toimialoittain. Rakentamisen suhdanteiden heiketessä suurimmat vaikeudet ovat ehkä rakennusliikkeillä, rakennusteollisuudella ja konevuokraamoilla.

Pienet yritykset voivat olla haavoittuvaisempia kuin suuret. Käyttöpääomarahoitus on monissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä jo muodostumassa aiempaa hankalammaksi, jopa ongelmaksi. Suuret yritykset saattavat toimia tällä hetkellä jopa alihankkijoitaan rahoittavana "pankkina".

Jos luottolaitosten kyky myöntää luottoja heikkenee, ne ehkä suosivat pitkäaikaisia, uskollisia asiakkaitaan ylläpitääkseen mainettaan luotettavana rahoituslähteenä. Hyvin tunnetun asiakkaan rahoittaminen on pankille myös turvallisempaa, joten myös luottoriskien hallinta on hyvä syy suosia vanhoja asiakkaita. Pankkiuskollisuus voi siis olla yritykselle järkevä strategia heikkoja aikoja silmällä pitäen.

Oli rahoitus sitten kotimaista tai ulkomaista alkuperää, liian velkaisilla yhtiöillä on vaikeuksia saada sitä. Yrityssektorimme velkaantuneisuus on onneksi keskimäärin melko kohtuullinen, vaikka luottoja oli takavuosina ajoittain ehkä liiankin helppo saada. Tosin pörssiyhtiöissäkin on muutamia, joilla on ehkä liian velkapainotteinen rahoitusrakenne, mutta ne ovat lähinnä yksittäistapauksia, eivät tyypillisiä suomalaisia esimerkkejä yritysrahoituksesta. Tulevat kuukaudet ja vuosineljännekset tulevat asettamaan pankkien taseiden lisäksi yritysten taseet testiin. Markkinat tulevat palkitsemaan ne toimijat, joilla on taseissaan pelivaraa.

Myös hyvänä säilynyt kannattavuus parantaa rahoitusmahdollisuuksia. Yleisesti ottaen kannattavuuden kanssa ei ole ollut erityisiä ongelmia. Tilanne saattaa nyt olla muuttumassa. Kolmannen neljänneksen tuloksia kuvaavien pörssitiedotteiden valossa ainakin monien suurimpien yhtiöiden kannattavuus näyttää heikkenevän. Suhdannebarometritkin kertovat tilauskannan nopeasta heikkenemisestä viime viikkoina. Nämä barometrit kertovat myös pienten yritysten tilanteesta, joten synkkenevät näkymät eivät ole pelkästään suurten pörssiyhtiöiden ongelma.

5. Julkisen vallan toimet

Poikkeuksellisessa tilanteessa myös viranomaisten toiminta on ollut poikkeuksellista.

Keskuspankit ovat olleet liikkeellä järeällä kalustolla.

[KUVIO 5 - Eurojärjestelmän avomarkkinaoperaatiot ja maksuvalmiusjärjestelmän käyttö]

Niiden toiminta on ollut määrätietoista ja kansainvälisesti koordinoitua. Ohjauskorkoja on laskettu. Pitkäaikaisen rahoituksen tarjontaa on lisätty. Sääntöjä ja järjestelyjä on muutettu likviditeettiä vahvistavaan suuntaan. Esimerkiksi eurojärjestelmä siirtyi lokakuussa uudenlaiseen menettelyyn perusrahoitusoperaatioissaan. Pankeille myönnettävien luottojen määriä ei enää mitenkään rajoiteta. Aiemmin vain osa pankkien jättämistä tarjouksista hyväksyttiin. Nyt eurojärjestelmä hyväksyy kaikki tarjoukset, joita keskuspankkirahoitusta tarvitsevat pankit haluavat. Pankeilla on siis mahdollisuus nostaa periaatteessa rajattomasti luottoa keskuspankista, kunhan tarvittavat vakuudet ovat käytettävissä. Markkinoiden on annettu itse määrittää likviditeetin taso. Tämä uudistus on lisännyt erittäin voimakkaasti pankkien saatavilla olevaa keskuspankkirahoitusta.

Kuten tästä kuviosta näemme, eurojärjestelmän pankeille myöntämät luotot ovat kasvaneet kymmenillä prosenteilla tänä syksynä. Määrätietoisten toimien seurauksena lyhytaikaisen likviditeetin määrä on pankkijärjestelmässä kasvanut tuntuvasti. Pankit ovat hamunneet sotakassaa varautuen vieläkin pahenevaan tilanteeseen.

Kriisi tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös pankkivalvontaan ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn, kuten on usein aikaisemminkin tapahtunut. Tämä keskustelu on vasta käynnistymässä. Kriisin seurauksena rahoitusvalvontaa, vakavaraisuutta, maksuvalmiutta ja riskienhallintaa koskevia sääntöjä todennäköisesti uudistetaan lähivuosina eri puolilla maailmaa. Näiden uudistusten vaikutukset yritysten rahoitukseen ovat yhä vain arvailujen varassa.

Keskuspankit tarjoavat pankeille likviditeettiä luotottamalla niitä, mutta ne eivät normaalisti tarjoa muita tukitoimia. Sen sijaan valtiot ovat usein ylläpitäneet pankkijärjestelmän toimintakykyä monilla tavoilla.

[KUVIO 6 – Pankkisektorin tukitoimia EU-maissa]

Näin ollaan tekemässä nytkin. Asiastahan on sovittu EU-tasolla. Maanosamme pankeille tarjotaan mahdollisuutta sekä takauksiin että pääomitukseen. Valtiovallan pankkitukitoimenpiteillä pyritään rajoittamaan pankkien tarvetta supistaa taseitaan.

Jos pankit eivät rahoita edes toisiaan, rahoituksen välittyminen taloudessa laajemmin on vakavasti uhattuna. Hallitukset ovat lähteneet takaamaan pankkien ja pankkijärjestelmien toimintaa, jotta rahoitusjärjestelmä ei välittäisi markkinoiden kriisiä täydellä voimallaan reaalitalouteen. Meillä Suomessakin on varauduttu takaamaan jopa 50 miljardin euron edestä pankkien vakuudetonta varainhankintaa, vaikka meillä ei nykytietämyksen valossa ole ensimmäistäkään pankkia, joka tarvitsisi tällaista takausta. Pankkien pääomittamiseenkin valtion varoin ollaan varautumassa, varmuuden vuoksi. Valtiovalta edistää yritysten rahoitusmahdollisuuksia myös muilla, suoremmilla keinoilla mm. lisääntyvillä Finnveran takuilla.

Julkinen valta on siis toiminut määrätietoisesti kriisin vaikutusten torjumiseksi. Sekä keskuspankit että valtiot ovat ryhtyneet toimenpiteisiin, joita tuskin kukaan olisi vakavissaan ehdottanut vielä pari vuotta sitten. Vuoro on nyt yksityisellä sektorilla, lähinnä pankeilla itsellään. Tätä voidaan kohtuudella odottaa varsinkin niissä maissa, joissa valtio on jo suoraan tukenut pankkeja. Lokakuun lopulla ranskalaisten pankkien johtajille pitämässään puheessa presidentti Nicolas Sarkozy vaati tiukkasanaisesti, että luottohanat yrityksille ja kotitalouksille on aukaistava. Sen verran valtiovallalla ja koko kansantaloudella on oikeus vaatia vastineeksi pankeille myönnetyistä 360 miljardin euron takauksista. Presidentti Sarkozyn näkemykseen on helppo yhtyä. Kansantalouden ei pidä ajautua tilanteeseen, jossa luottoja ei kannata myöntää lähestyvän laskukauden pelossa, ja jossa laskukausi on tulossa siksi, ettei investointeihin ole saatavilla rahoitusta. Juuri tällaisten tilanteiden välttämiseen massiiviset valtiontakaukset on tarkoitettu.

6. Johtopäätökset

[LOPPUKUVA]

Uskon ja toivon, etteivät suomalaiset pankinjohtajat miellä kaikkea yritysrahoitusta riskisijoitukseksi, jota tulisi epävarmoina aikoina välttää.

Hyvä yritys on yleensä varmempi maksaja kuin moni kotitalous. Tämä on syytä muistaa varsinkin lähitulevaisuudessa. Pankeilta vaaditaan nyt uskoa paitsi tulevaisuuteen niin myös yritteliäisyyteen. Tällä vältetään pelätty taantuma tai ainakin sen pahimmat seuraukset voidaan minimoida. Kansantalouden pyörimiseen tarvitaan pankkeja, jotka välittävät kotitalouksien talletuksia yrityksille lainoina.

Suomessa toimivilla pankeilla on intressi huolehtia asiakkaidensa liiketoimintojen jatkumisesta yli näiden rahoitusmarkkinoiden turbulenttien aikojen. Uskoni tähän vahvistui, kun kolme suurta täällä toimivaa pankkia osallistuivat Kaupthing pankin sivuliikkeen talletusten takaisinmaksuun. Pankkien oman valmiuden johdosta järjestelyssä ei turvauduttu valtion Talletussuojarahaston varoihin. Tämä nerokas järjestely osoitti, että pankkien vahvalla jalansijalla, markkinaosuudella ja omistuksella on merkitystä, kun halutaan vahvistaa asiakkaiden luottamusta rahoitusjärjestelmään ja sen toimivuuteen.