Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen, Suomen Pankki
Suomen Hypoteekkiyhdistys 150 vuotta
Kansallismuseo, 20.10.2010
Juhlapuhe
Arvoisa eduskunnan puhemies. Hyvät Hypoteekkiyhdistyksen hallinto, johto ja henkilöstö. Hyvät kutsuvieraat.
On kunnia onnitella 150-vuotiasta rahalaitosta.
Olemme ajan saatossa ja erityisesti viime vuosien aikana nähneet kuinka monet vakavaraisinakin pidetyt instituutiot ovat kaatuneet. Kovin moni yritys ei ole päässyt 150 vuoden ikään. Eikä ihme, sillä tähän pitkään ajanjaksoon sisältyy hyvin ongelmallisia ja vaativia tilanteita liiketoiminnoille.
Suomessa rahoitustoiminnalle vaikeita vaiheita on Hypoteekkiyhdistyksen olemassaoloaikaan mahtunut paljon. Koettelemukset alkoivat heti 1860-luvun deflaatiosta ja sen seurauksena mittavista luottotappioista. Myöhemmin on koettu maailmansotien yhteydessä syntyneet inflaatiojaksot. Aikaan ovat sisältyneet myös usea iso taloudellinen taantuma ja näihin liittyneet valuuttakurssin romahdukset.
Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pitkä ja hieno historia kertoo meille, kuinka vaikeista ja lähes ylitsepääsemättömiltä näyttäneistä vaikeuksista voidaan päästä läpi. Hypoteekkiyhdistyksen johto ja hallinto ovat aina kyenneet löytämään keinot selviytyä. He ovat pystyneet lisäksi kehittämään Hypoteekkiyhdistyksen toimintaa muuttuneissa oloissa mukaan lukien viime vuosina koettu kansainvälinen finanssikriisi.
Suomen vahva rahoitussektori esti pahan kierteen syntymisen
Tässä on hyvä tilaisuus antaa reilu tunnustus Suomessa toimiville pankeille ja rahalaitoksille. Jouduimme kansantaloutena kärsimään muualla tapahtuneista rahoitustoiminnan ylilyönneistä, sillä kansainvälinen finanssikriisi, joka oli saanut alkunsa Suomen ulkopuolella, ulottui myös meidän talouteemme. Iskun rajuutta kuvaa se, että kokonaistuotantomme laski ennätykselliset 8 prosenttia viime vuonna. Suomessa pankit olivat onnekseen pysyttäytyneet perinteisessä pankkitoiminnassa, eivätkä hakeneet tuottoja liiallisilla riskeillä.
Suomen vahva rahoitussektori esti vaarallisen kierteen syntymisen, jossa heikkenevä talous heikentää rahoitustoimintaa ja tämä vaikeuksiin joutuessaan taas syventää talouden ongelmia entisestään. Tällainen kierre jatkuisi itseään voimistaen, ellei sitä saada pysäytettyä. Vaikka Suomessa tuli toki vaikeuksia, pahin, johon jo jouduttiin varautumaan, ei toteutunut.
Useassa maassa rahoitusmarkkinat olivat liian heiveröiset vastaanottamaan häiriöitä ja sulattamaan reaalitalouden äkkipysähdystä. Näissä maissa julkinen talous joutui tukemaan pankkeja ja ajautui itse ongelmiin. Suomessa rahoitustoiminta pysyi hyvin rootelissaan ja näin meidän ei ole ollut tarpeen korostaa pankkien johdolle Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen sanoin sitä, että ”rahalaitokset ovat yhteiskuntaa varten, eivät toisinpäin”.
Tunnustuksen ansaitsevien joukossa on Hypoteekkiyhdistys. Palaan jäljempänä vielä Hypoteekkiyhdistyksen kunniakkaaseen historiaan ja arvioin sen liiketoimintaympäristön ja rahoitustoiminnan tulevaisuutta.
Rahalaitokset valjaisiin
Finanssikriisin seurauksena on vaadittu, että rahalaitokset pitää nyt laittaa kahleisiin tai ainakin riittävän tiukkoihin valjaisiin. Perustellusti mielessänne on ehkä kysymys, miksi rahalaitoksia pitäisi kahlita enemmän kuin yrityksiä ylipäänsä.
Rahoitustoiminnalla on yhteiskunnassa keskeinen ja tärkeä funktio. Sen tehtävänä on välittää rahoitusta kannattaviin hankkeisiin ja sitä kautta vahvistaa taloudellista kasvua. Nykyaikainen yhteiskunta tarvitsee toimivan rahoitusjärjestelmän maksupalveluineen. Tämän merkitystä on kuvaavasti verrattu verenkiertoon. Pienikin tukos saattaa aiheuttaa suuren vahingon.
Rahoitustoimintaan kuuluu aina riski. Rahalaitoksen varainhankinta ja luotonanto sekä näiden ehdot poikkeavat pääsääntöisesti toisistaan. Isossa taseessa riskit hajautuvat ja kumoavat osin toisiaan. Mutta aina riskiä myös jää rahalaitoksen itsensä kannettavaksi. Toiminnassa otetaan myös tietoisesti lisäriskiä tuottojen kasvattamiseksi. Pankkitoiminta poikkeaa monesta muusta liiketoiminnasta myös siten, että siinä on yleensä suuri tase ja pieni oma pääoma.
Viime vuosien finanssikriisissä pankkitoiminnan riskit ovat jälleen kerran realisoituneet. Tässä jopa hyvin perinteistä pankkitoimintaa harjoittavia pankkeja kaatui. Yllättävää myös on, että monet vaikeuksiin joutuneista rahalaitoksista olivat hyvin tunnettuja ja kauan toimineita ja maineeltaan ensiluokkaisia pankkeja – ei mitään toimintaansa aloittavia keltanokkia.
Yksittäisten rahalaitosten vaikeudet eivät rajoittuneet vain niihin itseensä. Vaikutukset ulottuivat laajalle muuhun yhteiskuntaan ja reaalitalouteen sekä myös kokonaan muihin maihin.
Kansainvälinen finanssikriisi osoitti, miten suuria yhteiskunnallisia haittoja ja kustannuksia rahoitustoiminnan häiriöistä voi syntyä. Loppulasku jää muun yhteiskunnan, lopulta veronmaksajien kannettavaksi. Siksi poliittiset päättäjät ja kansalaiset vaativat, ettei tällainen saa toistua.
Kaikista näistä syistä rahoitustoimintaa on säänneltävä ja valvottava enemmän kuin muuta yritystoimintaa, jossa vapaan kilpailun ja markkinatalouden lakien pitäisi riittää.
Sääntelyn kehittäminen
Sääntely on kehittynyt viime vuosikymmeninä lähinnä vakavaraisuusvaatimuksina. Ensimmäiseksi säädettiin, että pankeilla on oltava riittävä oma pääoma toimintaan. Tätä säännöstöä kehitettiin 1980-luvulla kansainvälisesti yhdenmukaiseen suuntaan huomioiden aiempaa tarkemmin luotonannon – pankin näkökulmasta saamisten – riski. Basel-vakavaraisuussäännöstöä kehitettiin Basel II -vaatimuksilla 2004, joissa aiemman lisäksi huomioitiin markkinariski ja operatiivinen riski.
Finanssikriisin opetuksena sääntöjä ollaan uudistamassa Basel III -vaatimuksiksi. Nyt tarkastelu ulottuu selvästi syvemmälle ja laajemmalle kuin pelkkään vakavaraisuuteen. Uusien vaatimusten mukaan rahalaitosten vakavaraisuuteen laskettavan pääomaan laatua on parannettava ja rahoitusasemaa vahvistettava siten, että pankeilla on likviditeettiä ja pysyvää jälleenrahoitusta riittävästi. Säännökset ovat vahvistettavana tulevassa G20-maiden kokouksessa marraskuussa ja tavoitteena on saada ne voimaan jo vuodesta 2013 alkaen. Vaatimukset nousevat asteittain siirtymäaikana ja merkittävimmiltä osin ne tulevat voimaan 2019 mennessä.
Valvonta
Hyvätkään säännökset eivät yksin riitä. Aivan kuten liikennesääntöjen noudattamista, rahoitusalan säännösten noudattamista on myös valvottava.
Rahoitustoiminnan valvonta on kehittynyt pankkikriisien ansiosta. Juuri koettu finanssikriisi paljasti kaksi fundamentaalista puutetta, jotka vaikeuttivat valvonnan onnistumista. Ensimmäinen oli se, että vaikka valvottiin yksittäisiä toimijoita, niin kokonaisuutta ei valvottu ja järjestelmä saattoi kehittyä vinoksi. Ajauduttiin tilanteeseen, jossa ei nähty metsää puilta. Tämä tuli esiin havainnollisesti esimerkiksi Yhdysvaltojen asuntoluototuksen kehityksessä. Vaikka yksittäiset toimijat noudattivat määräyksiä, niin pitkälle edenneen arvopaperistamisen ja johdannaisten käytön vuoksi riskit kasvoivat liiallisiksi.
Toisena valvonnan puutteena oli se, että kansainvälisesti toimivia rahoitusmarkkinoita ja niiden toimijoita valvottiin kansallisten valvontaviranomaisten toimesta. Kansallisen viranomaisen valtuudet eivät ymmärrettävästi ulottuneet ongelmiin, jotka olivat luonteeltaan kansainvälisiä.
Nyt nämä valvonnan peruspuutteet korjataan. Euroopan parlamentti hyväksyi syyskuun lopussa uuden EU:n valvontarakenteen ja uudet toimielimet; Euroopan järjestelmäriskikomitean ja Euroopan valvontaviranomaiset pankki-, vakuutus- ja arvopaperimarkkinoille. Ne aloittavat toimintansa ensi vuoden alusta.
Euroopan järjestelmäriskikomitea valvoo markkinoita ja toimintoja kokonaisuutena eli huolehtii makrovalvonnasta. Se antaa suosituksia ja varoituksia silloin, kun koko järjestelmän tai sen osan kehitys uhkaa muodostua liian riskilliseksi ja vaaralliseksi.
Pankki-, vakuutus- ja arvopaperimarkkinoita valvovat EU-viranomaiset tulevat toimimaan yhteistyössä kansallisten finanssivalvontojen kanssa. Kansainvälisiä rahoituslaitoksia koskevissa ongelmatapauksissa niillä on päätösvaltaa kansallisten finanssivalvontojen yli.
Yhdysvalloissa luodaan samankaltaiset valtuudet ja toiminnot keskuspankkiin. Siellä perustetaan myös uusia viranomaisia ja vahvistetaan ja laajennetaan valvontavaltuuksia.
Hypoteekkiyhdistys jo aikoinaan edistyksellinen
Hypoteekkiyhdistyksellä on täysi syy olla ylpeä historiastaan. Yhdistys oli Suomen ensimmäinen yksityinen luottolaitos, mikä raivasi tilaa liikepankkien perustamiselle. Sen obligaatioemissiot toimivat tienraivaajina Suomen integroituessa läntisille pääomamarkkinoille. Hypoteekkiyhdistyksellä oli tärkeä rooli siinä prosessissa, jonka seurauksena Suomi irtaantui Venäjän rahajärjestelmästä ja sai oman hopeamarkan syksyllä 1865. Ilman Hypoteekkiyhdistyksen ulkomaisia lainoja ei Suomen hopeavaranto olisi riittänyt oman rahajärjestelmän perustamiseen. Tässä yhteydessä ei voi jättää mainitsematta kansallisfilosofi J.V. Snellmanin aikaa Hypoteekkiyhdistyksessä, mikä olisi oman historiakatsauksensa väärti.
Historiassa on nähtävissä myös hyvä yhteistyö Suomen Pankin kanssa. Näillä kahdella instituutioilla on ollut yllättävän monia yhteisiä johtajia ja luottamusmiehiä. Johtaja Otto Reinhold Frenckell toimittuaan Hypoteekkiyhdistyksessä 1860–1867 siirtyi Suomen Pankin johtokuntaan. Samoin tekivät G.R.A. Charpentier ja August Ramsay. Toisinpäin teki Otto Stenroth, joka oltuaan Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja 1918–1923 toimi Asuntohypoteekkipankin hallituksen puheenjohtajana 1927–1938. E.G. Schybergson puolestaan siirtyi Hypoteekkiyhdistyksen johdosta Suomen Pankin pankkivaltuusmieheksi.
J. K. Paasikivi pohdiskeli päiväkirjansa merkintöjen mukaan, oman kokemuksensa kautta, millainen pankin johtajan pitää olla menestyäkseen. Merkintä pöytäkirjasta 28.1.1930 kuuluu:
"Kun minä tulin pankkiin 1914, olin vailla kokemusta. Samoin ei Honkajuurella ollut kokemusta. Wikstenillä taas puuttui muita ominaisuuksia. Kaikki tyhmyydet tehtiin 1915–1919, jolloin olin ollut pankkitoimessa ainoastaan 4 vuotta 1915–1917 ja 1919. Sekä Waltamerentakainen ja Diesen silloin perustettiin. Vasta oltuani pankissa 8 à 10 vuotta rupesin ymmärtämään asioita. Siis tarvitaan kokemusta sekä pankissa, että muussa liike-elämässä. Virka- ja lukumiehet ei sitä ymmärrä. Mutta kokemus ei yksin riitä. Siitä tulee vain rutiininmiehiä. Täytyy samalla ajatella – olla kokenut ajattelija. Ajattelu (ja toereettinen valmistus) ilman kokemusta ei riitä. Ajattelun täytyy perustua käytännöllisen elämän kokemukseen. Vasta silloin voi täyttää tehtävänsä ja tulla hyväksi taloudelliseksi johtajaksi. Obs Casselin lause hänen englanninkielisessä systeemissään, että käytännölliset liikemiehet (usein) paraiten ymmärtävät taloudellisen elämän syvyydet, paremmin kuin teoreetikot. Täytyy olla myös fantasiaa – ja järkeä."
Tässähän hyvän pankkimiehen kuvaus on kuin suoraan toimitusjohtaja rahoitusneuvos Matti Inhasta, joka on suomalaisen pankkimaailman innovaattori ja "Grand Old Man".
Modernin kiinteistöluottopankin esikuvana Suomessa voidaan pitää 1927 perustettua Suomen Asuntohypoteekkipankkia, joka fuusioitiin 1979 Suomen Hypoteekkiyhdistykseen. Asuntohypoteekkipankin traditiota asuntoluotottajana jatkaa nykyinen Hypoteekkiyhdistys ja sen Hypopankki. Ne eivät ole juuttuneet vain perinteiseen toimintamalliin, vaan ovat palvelutarjonnallaan ajan hermolla ja usein jopa edellä kehittäen uusia palveluita.
Mihin Hypoteekkiyhdistyksen tulevaisuus vie?
Paljon filosofisia sitaatteja tuottanut urheilunsankari Yogi Berra, amerikkalainen baseballpelaaja, sanoi aikanaan, että ”tulevaisuus ei ole sama kuin ennen”, "the future ain’t what it used to be".
Tämä sitaatti sopii erityisen hyvin tämän hetken rahoitustoimialalle. Tulevaisuus ei ole sama kuin ennen. Mutta se ei ole niin epävarma kuin vitsi optimistisesta pankkiirista kuvaa. Kerron sen: "Minkälainen on optimistinen pankkiiri? – Hän silittää viisi paitaa sunnuntai-iltana."
Sääntely kiristyy ja valvonta tiukkenee ja laajenee. Myös erilaisia vakausmaksuja ja veroja on jo toteutettu useassa maassa ja vielä useammassa niitä on suunnitteilla.
Rahalaitokset ovat seuranneet näitä hankkeita huolestuneina. Oikein toteutettuina näistä uudistuksista on kuitenkin etua sekä rahalaitoksille itselleen että koko taloudelle. Vaikka näin syntyviä rasituksia kritisoidaan, niin perimmäisenä tavoitteena on yhteisen hyvän saavuttaminen. Erityisesti etua tulee niille, jotka ovat jo hoitaneet asiansa hyvin. Uudistukset tulevat voimaan pitkällä siirtymäajalla. Tänä aikana hyvin hoitaneet pankit saavat suhteellisesti entistä paremman kilpailuaseman, kun toiset joutuvat parantamaan taseitaan ja vahvistamaan rahoitusasemaansa. Tässä voittajien joukossa ovat, niin uskon, myös Hypoteekkiyhdistys ja sen AsuntoHypoPankki.
Parhaimmat onnittelut vielä kerran. Toivotan Hypo-konsernille ja sen eri toiminnoille intoa pysyä eturintamassa palveluillaan. Kaikkea menestystä sekä pitkää ikää.