Pääjohtaja Erkki Liikanen
Suomen Pankin tervehdys Rahapajan 150-vuotisjuhlassa 6.4.2010
Puheeseen liittyvät kalvot (ppt)
Puheeseen liittyvät kalvot (pdf)
Käteisen rahan tulevaisuus
Miellyttävänä tehtävänäni on tuoda tähän Suomen Rahapajan järjestämään ”Käteisen rahan tulevaisuus” -juhlaseminaariin Suomen Pankin tervehdys. Se on mieluisaa sen vuoksi, että olemme tehneet hedelmällistä yhteistyötä Rahapajan koko 150 vuoden olemassaolon ajan. Suomen Pankki on ollut Rahapajan keskeinen asiakas.
Kun arvioimme käteisen rahan tulevaisuutta, on hyvä ensin käydä läpi historiaa. Sieltä löytyy monia mielenkiintoisia vaiheita ja tapahtumia.
Ensinnäkin on syytä todeta, ettei Suomen Pankin ja Rahapajan suhde ole aina ollut yhtä mutkaton kuin nyt. Moneen otteeseen rahapajaa on kaavailtu eri valtion instansseissa setelipainon tavoin osaksi Suomen Pankkia. Viimeisimmästä keskustelusta on kulunut vain parisenkymmentä vuotta.
Rahapajan oman kehityksen kannalta lienee kuitenkin parempi, ettei yhdistymistä tapahtunut. Ne päätökset, joilla rahapajaa on kehitetty, näyttävät vieneen yhtiötä onnistuneesti eteenpäin myös muilla liiketoiminta-alueilla kuin pelkästään rahan lyömisessä.
Keskuspankkien omistamien rahapajojen kohdalla liiketoiminnan laajentaminen ydintoiminnan ulkopuolelle on nykyään harvinaista. Pikemminkin suuntaus on ollut joissakin keskuspankeissa myös kolikoiden tuotannosta irtaantumiseen.
Suomi on siinä mielessä erikoinen maa, että meillä oli oma raha ja keskuspankki jo ennen itsenäistymistä. Suomen Pankin perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 200 vuotta. Oman rahayksikön myöntämiseen Suomen suuriruhtinaskunnalle 1860-luvulla liittyi myös päätös rahapajan rakentamisesta. Turussa tosin oli ollut rahapaja jo Ruotsin vallan aikana 1400- ja 1500-luvuilla ja jonkinlaista rahanlyöntiä Suomessa oli harjoitettu jo 1000-luvulla.
[2. kuva]
Käteisrahan historia ulottuu paljon kauemmaksi. Ensimmäiset metallirahat lyötiin jo 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Lyydiassa. Tuolloin vaihdon välineenä toiminut metallitavararaha korvattiin vähitellen toimivammalla maksuvälineellä. Siinä oli mm. lyöntileima, jolla ilmaistiin rahan ominaisuuksia. Kolikon ulkoasu toi sille lisää uskottavuutta.
Vaikka Kiinassa maksamiseen käytettiin jonkinlaista paperista valmistettua rahaa jo ennen 1000-lukua, niin ensimmäiset nykymuotoiset setelit laski liikkeeseen 1660-luvulla ruotsalainen Stockholm’s Banko. Sillä oli haarakonttori myös Turussa. Siten toisen käteisen muodon eli setelirahan käyttöönotossa suomalaiset ovat periaatteessa olleet mukana lähes alusta alkaen.
[3. kuva]
Suomella on pitkä historia rahan käytössä, joka saattaa osaltaan selittää sitä, että olemme olleet johtavia maita myös uudessa maksuteknologiassa. Suomessa käteisen rahan osuus bruttokansantuotteesta oli markka-aikana nykyisen euroalueen maista alhaisin eikä se euroaikanakaan ole siitä kovin paljoa muuttunut. Tämä asetelma tarjoaa mielenkiintoisen lähtökohdan tämän juhlaseminaarin teeman, käteisen rahan tulevaisuuden pohtimiselle.
[4. kuva]
Oheinen kuvio esittää liikkeessä olevan eurosetelistön arvon kehitystä. Sininen käyrä kuvaa euromääräisen setelistön arvon kehitystä, jonka asteikko on vasemmalla pystyakselilla ja pylväsdiagrammit vuotuista kasvuvauhtia, jonka asteikko on oikealla pystyakselilla. Kuviosta voidaan vetää kolme selkeää johtopäätöstä:
1. Euron liikkeeseenlasku alkoi vauhdilla ja eurokäteinen saavutti nopeasti yleisön hyväksynnän ja luottamuksen.
2. Liikkeeseenlasku on kasvanut jatkuvasti. Merkittävä osa kasvusta on mennyt euroalueen ulkopuolelle, mikä merkitsee euron nousemista dollarin rinnalle toiseksi globaalisti tärkeäksi valuutaksi. Arviolta noin viidennes euroista on liikkeessä euroalueen ulkopuolella. Euro on saavuttanut laajaa kansainvälistä luottamusta ja uskottavuutta.
3. Lehmanin konkurssin laukaisema kansainvälinen finanssikriisi näkyy kuviossa selvästi käteisen kysyntäpiikkinä. Eurokäteinen koettiin laajasti turvasatamaksi finanssimarkkinoiden myllerryksessä. On myös merkille pantavaa, että kiihtynyt kasvu jatkui vuoden ajan eikä sen jälkeenkään "ylikysyntä" palautunut keskuspankkeihin, vaan trendikasvu on jatkunut entiseen malliin.
[5. kuva]
Tämän kuvan sininen käyrä kuvaa arvoltaan kaikkien liikkeeseen laskettujen pienten 5, 10 ja 20 eurosetelin kappalemääräistä kehitystä. Punainen käyrä taas kuvaa 50 euron ja arvoltaan sitä suurempien setelien kappalemääriä.
Havaitsemme nyt, että liikkeessä olevan eurosetelistön kasvu on johtunut ennen muuta arvoltaan suurten euroseteleiden kysynnästä. Tämä on ollut seurausta yleisön käteiskassojen sopeuttamisesta vähäisten inflaatio-odotusten ja matalien korkojen olosuhteisiin, jotka Euroopassa ovat vallinneet euron käyttöönoton jälkeen, eli seteleistä on tullut tärkeämpi arvon säilytyksen muoto.
Vastaavanlaista luottamusta seteleiden arvon säilymiseen osoittaa edellä kuvattu kehitys rahoitusmarkkinoiden häiriön aikana. Tasainen kysyntä pienille valööreille, joita pääsääntöisesti käytetään maksamisessa, vahvistaa käsitystä, että käteisen maksuvälinekäyttö ei enää merkittävästi kasvata käteisen määrää.
[6. kuva]
Tarkastellaan seuraavaksi kaikkien liikkeessä olevien eurokolikoiden kehitystä. Se on poikennut euroseteleistä siten, että metallirahojen määrän kasvu on koko ajan ollut suurempaa kuin niiden arvon kasvu, eli kysyntä on kohdistunut erityisesti nimellisarvoltaan pieniin 1, 2 ja 5 sentin kolikoihin, kuten oheisesta kuvasta ilmenee.
Ylin lilan värinen käyrä kuvaa 1, 2 ja 5 sentin kolikoiden liikkeessä olevaa määrää. Kun nimellisarvoltaan suurimpia seteleitä käytetään varallisuuden säilytysmuotona, ja ne ovat sen takia poissa aktiivisesta kierrosta, niin vastaavasti arvoltaan pienimmät kolikot häviävät säästölippaisiin ja purkkeihin ja poistuvat siten aktiivisesti käytöstä.
Arvoltaan pienimpiä eurokolikoita joudutaankin lyömään jatkuvasti suuria määriä niissä euromaissa, joissa ei Suomen tavoin ole käytössä maksujen pyöristyssääntöä. Tämä kuvio tukee eduskunnan aikanaan tekemää päätöstä pyöristyssäännön käyttöönotosta. Sen seurauksena Suomessa ei ollut tarvetta lyödä ja 1 ja 2 sentin kolikoita maksuvälinekäyttöön. Luonnollisesti tämän seminaarin järjestäjän, Suomen Rahapajan liikevaihdon kannalta, päätös ei ollut välttämättä myönteinen.
Valtiovarainministeriö saattaa olla asiasta toista mieltä niiden lyömisen mielekkyydestä kustannussyistä johtuen. Sen sijaan muiden eurokolikoiden kysyntä, kuvan vihreä ja sininen käyrä, on kehittynyt samanlaista vuosivauhtia kuin arvoltaan pienten seteleiden määrä, mikä osoittaa niiden jatkuvaa tarvetta pienissä maksuissa ja vaihtorahana.
[7. kuva]
Käteisen tarkastelun jälkeen käsittelen seuraavaksi maksukäyttäytymistä Suomessa. Tieto on peräisin säännöllisesti tehtävästä Finanssialan Keskusliiton eri maksutapoja koskevasta kyselystä. Kuvasta näemme, että Suomessa käteisen osuus päivittäistavaroiden ostamisessa on jatkuvasti pienentynyt ja se on jo muutaman vuoden ollut vähäisempää kuin korttirahan käyttö. Euromääräisesti käteisen käytön on arvioitu pysyneen kotimaassa likimain ennallaan.
Miksi käteisen liikkeeseenlasku Suomessa kuitenkin kasvaa jatkuvasti? Vastaus on, että kasvu valuu ulkomaille. Asiaa on jonkin verran tutkittu ja käteisen maastavientiin on löydetty ainakin seuraavia syitä: käytettyjen autojen tuonti, turismi ja ulkomaisen työvoiman palkat.
Tehtyjen maksutapaselvitysten mukaan käteisen käyttö on muualla Euroopassa edelleen yleisempää kuin Suomessa. Vaikka trendi eri maksuvälineiden käytössä on samansuuntainen kuin Suomessa, muutos on tapahtunut hitaammin kuin meillä.
Johtopäätöksenä edellä olevasta tarkastelusta on eräänlainen paradoksi. Samanaikaisesti kun käteisen suhteellinen osuus maksuvälineenä on pienentynyt uusien sähköisten maksutapojen yleistyessä, sen käyttö varallisuuden säilytysmuotona on lisääntynyt. Molempien kehitystrendien yhteisvaikutuksesta liikkeessä olevan käteisen määrä on edelleen kasvanut. Käteinen ei näin ollen näytä olevan katoamassa. Sen käyttötarkoitus on vähitellen muuttumassa.
[8. Kuva]
Mitä voidaan edellä olevan tarkastelun perusteella sanoa käteisen tulevaisuudesta? Mielestäni sen perusteella voidaan tehdä kaksi johtopäätöstä.
Ensinnäkin, myös tulevaisuudessa on kysyntää sellaisella käteisellä, johon yleisö luottaa. Puolentoista vuoden takaisessa tilanteessa yleisö luotti euroseteleihin arvon säilyttäjänä, mikä osoittaa, että yleisö katsoi Euroopan keskuspankkijärjestelmän onnistuneen ensisijaisen tavoitteensa hintavakauden ylläpitämissä. Eurojärjestelmän onnistuminen vakaustavoitteessaan ratkaisee myös jatkossa luottamuksen eurokäteiseen ja euron aseman globaalina käteis- ja varantovaluuttana.
Toiseksi, vain niillä maksuvälineillä on tulevaisuutta, joiden käyttö maksettaessa on helppoa ja kustannustehokasta. Voimme nähdä, että elektroniset maksuvälineet ja erilaiset mobiilimaksamisen muodot kehittyvät nopeasti. Jotta käteisen kilpailukyky maksuvälineenä säilyy, se edellyttää entistä määrätietoisempaa seteleiden ja metallirahojen kiertokulun tehostamista yhdessä kaikkien keskeisten markkinaosapuolten ja rahahuollon toimijoiden kanssa. Tutkimusten mukaan käteinen on yhä tehokas maksuväline pienemmissä maksuissa.
Lopuksi on syytä todeta, että haasteita riittää yhtäältä Suomen Rahapajalle metallirahojen ominaisuuksien kehittämisessä yhdessä muiden euroalueen toimijoiden kanssa ja toisaalta osana eurojärjestelmää Suomen Pankille kansallisesta rahahuollosta vastaavana viranomaisena. Niihin haasteisiin vastaamalla voimme suhtautua luottavaisesti käteisen tulevaisuuteen.