Pentti Hakkarainen, johtokunnan varapuheenjohtaja

Alustus Ylä-Savon kauppakamariosaston seminaarissa Iisalmessa 16.5.2011

Talouden ja rahoitusmarkkinoiden näkymiä

​Tervetuloa hyvät naiset ja herrat.

Ensimmäiseksi onnittelen Ylä-Savosta valittuja kansanedustajia. On tärkeää saada alueelta hyvät edustajat päättämään maan asioista. Vaikka talouden näkymät ovat osin myönteisiä, on samalla paljon merkkejä kehityskuluista, jotka tulevat edellyttämään päätöksiä vaikeissa asioissa.

Talouden viimeaikaisia myönteisiä kehityskulkuja ovat maailmantalouden ripeä elpyminen. Tätä kuvaa hyvin teollisuuden ostopäällikköindeksi (kuva 2). Tämä indikaattori osoittaa, että talous lähti nousuun syvän vuoden 2009 taantuman jälkeen. Vuoden 2010 aikana kehitys taittui ja tämän vuoden ostopäällikkökysely antaa perusteen odottaa talouden kehittyvän edelleen myönteisesti.

Maailmantalouden kasvussa on kuitenkin kaksi eri vauhtia (kuvat 3 ja 4). Nousevat taloudet kasvavat tasaisen ripeästi noin kuuden prosentin vauhdilla, eikä näissä edes koettu varsinaista taantumaa. Hidastunut vaihe jäi nousevissa talouksissa sekä lyhyeksi että vaimeaksi kehittyneisiin teollisuusmaihin verrattuna. Kehittyneet taloudet, länsimaat, ovat hitaammassa parin prosentin kasvuvauhdissa. Notkahduksen jälkeen länsitaloudet ovat vasta saavuttamassa parin vuoden takaisen kokonaistuotannon tason.

 
Maailmantalouden kasvudynamiikan muutos on ilmeisen pysyvä. Kasvu painottuu enenevästi nouseviin, erityisesti Aasian maiden talouksiin. Niissä yksityinen kulutus ja investoinnit ovat taantuman jälkeen lisääntyneet tuntuvasti. Mielenkiintoista kehitystrendissä on se, että Kiinan arvioidaan jo lähivuosien aikana nousevan takaisin maailman suurimmaksi taloudeksi (kuva 5). Tämän suurimman talousmahdin aseman se menetti niinkin vastikään kuin noin 150 vuotta sitten. Lähivuosina se saa ykkösaseman takaisin.

On arvioitu, että maailmantaloudessa tullaan uuteen normaaliin, jossa nousevien talouksien asema on vahvistunut pysyvästi. Tätä tukee myös julkisen talouden kehitys (kuva 6). Teollisuusmaissa julkinen talous on enenevästi velkaantunut. Kymmenen vuotta sitten länsimaiden julkinen velka oli noin 65 prosenttia kokonaistuotannosta ja nyt se on noussut jo lähelle 100 prosenttia. Kokonaan toinen kehitys on tapahtunut nousevissa talouksissa. Niissä velan määrä on alentunut ja odotetaan edelleen alenevan suhteessa niiden BKT:hen.

Tarkasteltaessa maailmantalouden velkaantuneisuutta ja eri maiden kehitystä, ei tule rajoittua vain julkisen sektorin velkaan (kuva 7). Kansainvälisen valuuttarahaston tiedot kertovat, että finanssikriisin jäljiltä velkaongelmat eivät rajoitu vain tiettyihin velkakriisimaihin. Lisäksi julkisen sektorin lisäksi on tarkasteltava kotitalouksien, yritysten ja rahoituslaitosten tilaa. Velkaongelmat ovat laaja-alaisia ja koskettavat talouksien sisällä eri tavoin eri sektoreita. Suomi pärjää hyvin tässä vertailussa, sillä yhdenkään sektorin velkaantuneisuus ei ole hälyttävä.

Rahalaitosten tilanne on varsin erilainen eri maissa (kuva 8).  Pankkien ongelmat eivät nekään rajoitu vain tiettyihin maihin. Lisäksi maiden sisällä on suuria eroja liiketoimintaan sisältyvissä riskeissä. Useissa maissa ovat monet pankit haavoittuvia valtioiden joukkovelkakirjasijoitusten, luottotappioriskien, varainhankinnan kustannusten, kannattavuuden tai vakavaraisuuden suhteen.

Suomessa toimivat pankit ovat näillä mittareilla hyvässä kunnossa. Kuitenkin niidenkin kohdalla eurooppalaisten pankkien taseiden laatua koskeva epävarmuus ja pelko ongelmien leviämisestä voivat pahentaa tilannetta. Tästä näkökulmasta on erittäin tärkeä Euroopassa meneillään oleva pankkien stressitestaus. Tuloksien perusteella tulee huolehtia pankkien pääomittamisesta tai elinkelvottomien rahalaitosten uudelleenjärjestelyistä tai alasajosta hallitulla tavalla.

Euroon siirtyminen loi osittain harhan siitä, että rahaliittoon kuuluvat maat olisivat samanveroisia luottokelpoisuudeltaan (kuva 9). Velkakriisissä eri maiden luottokelpoisuus ja rahoituskustannukset ovat eriytyneet taas. Suomi on hyvässä joukossa ja meidän tulee osaltamme huolehtia siitä, että taloutemme ei pääse velkaantumaan liiaksi ja menetä näin hyvää luottokelpoisuutta ja hyviä rahoitusehtoja.

Suomalaisen rahatalouden kytkennät ovat suuret muuhun Eurooppaan (kuva 10). On riski, että tarkasteltaessa velkakriisimaiden vaikutuksia meille, kohdistetaan huomio vain sijoituksiin kriisimaihin. Pelkästään niihin rajoittuva tarkastelu aliarvioi kielteisiä vaikutuksia. Kun toimitaan integroiduilla rahoitusmarkkinoilla, eivät pahimpien  skenaarioiden vahingot rajoittuisi vain velkaongelmissa painiviin talouksiin. Suomalaisten sijoitukset EU-alueelle ovat yhteensä 310 miljardia ja euroalueelle 120 miljardia, joten kaikki häiriöt siellä kulkeutuisivat arvaamattomalla tavalla myös meille.

Toinen merkittävä kanava, jota kautta velkakriisimaiden ongelmien hallitsematon hoito vaikuttaa, on pankkien rahoituskustannusten mahdollinen nousu. Suomessa toimivien pankkien on rahoitettava itseään tukkumarkkinoilta noin 40 miljardia (kuva 11). On arvioitu, että Kreikan, Irlannin ja Portugalin rahoituspakettien ja talouksien tasapainottamisen epäonnistuminen voisi nostaa olennaisesti markkinakorkoja. Tämä näkyisi suomalaisten pankkien varainhankinnan kustannuksena nopeasti.

Kokonaisuutena suomalainen rahoitusjärjestelmä on edelleen vakaa (kuva 12).  Vain velkaantuneisuus on pysynyt vakausuhkana. Vaikka tämä on kokonaisuutena edelleen kohtuullinen verrattuna moniin muihin talouksiin, on siellä huolestuttavia piirteitä.

Monet kotitaloudet ovat voimakkaasti velkaantuneita (kuva 13). Yksi tapa tarkastella asiaa on katsoa kuinka monella kotitaloudella on velkaa enemmän kuin kolme kertaa käytettävissä olevien vuositulojen määrä. Tällaisten kotitalouksien määrä on jo 17 prosenttia kaikista niistä kotitalouksista, joilla ylipäänsä on velkaa, ja niillä on jo lähes puolet kaikista kotitalouksien veloista.

Talouskehityksen valopilkkuna Suomessa on viennin nopea kasvu (kuva 14). Viennin vedon ansiosta myös Suomen talous on elpymässä. Kokonaistuotanto kasvoi viime vuonna noin 3,1 prosenttia sekä jatkaa tänä vuonna lähes 4 prosentin ja lähivuosina noin 2,5 prosentin vauhtia.

Kasvunäkymistä huolimatta Suomen julkisen talouden tilaan liittyy haasteita. Valtion menot ovat selvästi tuloja suuremmat (kuva 15). Valtiovarainministeriön loppuvuonna 2010 julkistaman raportin mukaan julkisen talouden kestävyysvaje on 5 % BKT:stä. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisen talouden rahoitusasemaa pitäisi kohentaa tämän verran vuoteen 2015 mennessä, jotta julkinen talous olisi kestävällä pohjalla pitkällä aikavälillä.

Julkisen talouden kestävyysongelma ei ratkea pelkästään työurien pitenemisellä tai julkisten palvelujen tuottavuuden paranemisella. Julkisen talouden kestävyysvaje on kasvanut jo niin suureksi, että lisäksi tarvitaan muitakin rakenteellisia uudistuksia – sekä väistämättä myös menojen ja tulojen uudelleenarviointia.

Maailmantalouden kasvu ja Suomen viennin palaaminen kasvu-uralle antavat meille lukuisia mahdollisuuksia. Huolta aiheuttaa kuitenkin investointien vähäinen määrä ja edelleen aleneva trendi (kuva 16). Suomessa pitäisi huolehtia yritysten investointiedellytyksistä. Nyt kone- ja laiteinvestoinnit ovat vähäisemmät suhteessa BKT:n kuin euroalueella keskimäärin ja esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa. Tämä pahimmillaan johtaa tuotannollisen pääoman rapautumiseen.

Taloutemme on saatava kestävävään kasvuun, jotta näköpiirissä olevat talousongelmat vältetään (kuva 15). Tärkeää on varmistaa työn tuottavuuden nostaminen. Kun työväestön määrä ei kasva, lisäksi tulisi myös pidentää työuria; alusta, keskeltä ja lopusta. Samalla kun varmistetaan julkisen talouden kestokyky ja edellytykset tuotannollisille investoinneille, maamme tulee pärjäämään pahemmassakin myllerryksessä ja myönteiselle talouskehitykselle luodaan vankka pohja.

Hyvät naiset ja herrat, vastaan mielelläni kysymyksiinne.