Talouden näkymät uudessa vaiheessa

Esitelmän taustateksti ja runko

 
Hyvät kuulijat,

Vien teidät talouden näkymiin viiden teeman kautta. Ensiksi, finanssikriisin kärjistyminen ajoittuu pahaan vaiheeseen maailmantalouden hauraan elpymisen kannalta. Toiseksi, kansainvälisen talouden näkymät ovat pitkin vuotta heikentyneet. Kolmas teema on maailmanlaajuisten ongelmien, jossa Eurooppa on keskiössä, erityispiirteet. Neljänneksi kerron niistä toimista, joita on käynnissä ongelmien ratkaisemiseksi, ja lopuksi viimeaikaisia tietoja Suomen talouden näkymistä tässä uudessa tilanteessa (kuva 2).

Nyt ei tavallinen taantuma

Suhdannevaihtelut ovat osa markkinatalouksien normaalia toimintaa. Tavanomaisten suhdannevaihteluiden ohella taloudet ajautuvat ajoittain vakavampaan ahdinkoon. Taloustaantumien anatomia on hyvin samankaltainen riippumatta milloin ne ovat tapahtuneet. Tyypillisesti talouden ylikuumenemisvaiheessa velkaantuminen lisääntyy ja kiinteistöjen, ja muiden varallisuuserien, kuten osakkeiden hinnat nousevat voimakkaasti. Kun epärealistisiin odotuksiin perustunut hintakupla jossain vaiheessa puhkeaa, tulee lainanantajille luottotappioita. Finanssisektorin vaikeudet pahentavat kriisiä ja taantuma syvenee entisestään. Pankkien luotonantokyky heikkenee ja osaltaan heikentää talouskehitystä. Talouskehityksen heikkeneminen supistaa valtion verotuloja ja julkinen talous ajautuu ongelmiin (kuva 3).

 
Julkisen talouden ja rahoituslaitosten tiivis yhteys tekee tällaisen tilanteen kokonaistaloudellisen kehityksen kannalta erityisen vaaralliseksi. Julkistalouksien ahdinko iskee takaisin rahoitussektoriin sekä pankkien hallussa olevien valtioiden joukkovelkakirjaomistusten kautta että valtioiden luottoluokitusten heikkenemisen kautta, jotka heijastuvat nopeasti myös kyseisen maan pankkien luottoluokituksiin. Tällainen epäsuotuisa kierre on talouskehityksen kannalta kohtalokas. Siksi poliittiset päätöksentekijät, hallitukset ja keskuspankit sekä muut talousasioista vastaavat viranomaiset joutuvat puuttumaan kovinkin ottein talouden ja markkinoiden toimintaan tavoitteenaan katkaista itseään voimistava noidankehä.
 
On ilmeistä, että nyt meneillään oleva talouskriisi ei ole tavanomainen talouden taantuma. Tilannetta vaikeuttaa se, että samaan aikaan julkiset taloudet ovat ylivelkaantumisen kautta vaikeuksissa, kun rahoitusmarkkinoiden toiminnassa on vakavia häiriöitä. Aiemmista finanssikriiseistä tiedetään, että taantumat, joihin liittyy finanssikriisi, ovat huomattavasti pidempikestoisia kuin tavanomaiset talouden taantumat. Nyt on varauduttava huonoon aikaan, joka kestää pidempään ja johon liittyy työttömyyden, luotonannon ja asuntomarkkinoiden – erityisesti asuntohintojen laskun johdosta aiheutuvia – ongelmia (kuva 4).
 
Heikentyneet näkymät
 
Valtioiden velkakriisin kärjistyminen tapahtuu erityisen huonoon aikaan. Se on osaksi seurausta siitä, että kuluvan vuoden talouskasvu on ollut kaikilla suurilla talousalueilla ennakoitua heikompaa. Talouskehitys on ollut vaimeaa erityisesti kehittyneissä eli länsitalouksissa. Kokonaistuotannon tilastoluvut kertovat koruttomasti tapahtuneesta kehityksestä (kuva 5).
 
Talouden näkymät ovat edelleen vain heikentyneet viime kuukausina. Julkistetut kokonaistuotannon luvut ovat historiaa, ja tulevaa kehitystä voi arvioida vain erilaisten talousindikaattorien avulla. Erinomaisen hyvin talouskehityksen kanssa ovat tyypillisesti korreloineet ns. ostopäällikkökyselyjen indikaattorit, jotka ennakoivat tulevaa tuotannon kehitystä. Tällä hetkellä teollisuuden ostopäälliköiden näkemykset osoittavat yleisesti eri kansantalouksien kasvun hidastuvan, ja monien talouksien jopa painuvan taantumaan (kuvat 6 ja 7).
 
Erityispiirteenä pako riskeistä
 
Talouskasvun hiipuminen on globaali ongelma. Toteutunut talouskasvu on jäänyt selvästi jälkeen ennusteista eri puolilla maailmaa. Samalla julkisten talouksien tila on heikentynyt ja näkymät eteenpäin ovat edelleen synkät sekä monissa euroalueen maissa että muualla EU-alueella ja maailmassa. Talousongelmien ratkaisemisessa ei päätöksenteko ole toiminut luottamusta lisäten. Kesän aikana Yhdysvalloissa käydyt kärjekkäät kinailut liittovaltion ja Euroopassa useiden huippukokousten päätösten heikko toimeenpano ovat lisänneet talouden epävarmuutta. Kun valtioiden ja rahalaitosten kuntoon on liittynyt luottokelpoisuuden heikentymistä – luokituksia on alennettu yllättävästikin – ja lisääntyviä epäilyjä, on kehitys johtanut rahoituksen siirtymiseen kohti varmoja turvasatamakohteita ja jopa pakoon riskiä sisältävistä hankkeista ja sijoituskohteista (kuva 8).
 
Maailmantalous on ajautunut kriisin uuden kärjistymisen myötä uuteen tilanteeseen. Rahoitusolot ovat tiukentuneet merkittävästi ja rahoituksen hinta on noussut. Yritykset ja kotitaloudet ovat nyt huomattavan varovaisia toimissaan ja harkitsevat kulutus- ja investointipäätöksiään hyvin tarkasti.
 
Verrattuna vuoden 2008 tilanteeseen, jossa rahoitusmarkkinat osittain jäätyivät ja vakavat häiriöt leikkasivat voimakkaasti tavanomaista investointitoimintaa ja kulutusta, on moni asia paremmin. Silloin kriisi iski puun takaa yllättäen, eikä siihen ehditty mitenkään valmistautua. Nyt hallituksilla ja keskuspankeilla on ollut valmiita toimintamalleja ja toimia on toteutettu ripeästi. Tilanne on kuitenkin heikompi siinä mielessä, että valtioiden velkakriisin syventyessä uudet tarpeelliset päätökset vaativat yhä suurempaa vastuuta ja riskiä, eikä tähän ole monissa maissa poliittista valmiutta eikä haluakaan. Lisäksi valtioiden mahdollisuudet lisävastuiden kattamiseen tai elvyttäviin toimiin ovat kriisin edetessä heikentyneet, joten varoja on nyt vähemmän käytettävissä kuin vielä kolme – neljä vuotta sitten (kuva 9).
 
Rahoitusmarkkinoiden moitteeton toiminta on talouden kehityksen kannalta avainasia. Siksi rahoituslaitoksien luotonvälityksen varmistamiseksi on huolehdittava niiden riittävästä vakavaraisuudesta. Vakavaraisuuden pitää kestää mahdollisten arvonalentumis- ja muita tappioita sekä mahdollistaa terveen luotonannon häiriötön jatkuminen.
 
Valtioiden rahoittamisen ja pankkien pääomittamisen kannalta nykyinen markkinatilanne on haasteellinen. Monien valtioiden velanotto markkinoilta on käytännössä estynyt. Poliittisista päätöksistä ja ongelmien ratkaisuyrityksistä huolimatta velkamaiden liikkeelle laskemien joukkovelkakirjojen korot ovat nousseet äärimmäisille tasoille, joilla velanhankintaa ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa (kuva 10).
 
Pankkien välisillä talletus- ja lainamarkkinoilla, eli ns. interbank – markkinoilla, tilanne on edelleen herkkä. Tilannetta kuvaa hyvin vakuudellisten ja vakuudettomien korkojen ero. Tavanomainen pankkien keskinäinen toiminta ja varainhankinta ennen kriisiä oli vakuudetonta. Yllättäen elokuussa 2007 tilanne muuttui, kun muutamien eurooppalaisten rahastojen arvojen määrittämisessä ja osakkuuksien lunastamisessa ilmeni ongelmia. Pankit alkoivat hinnoitella keskinäiset vakuudettomat transaktiot aivan uudella tavalla.
 
Korkoero vakuudettomien ja vakuudellisten lainojen välillä kärjistyi Lehmanin konkurssin aikaan, mutta tasaantui myöhemmin palaamatta kuitenkaan aiemmille tasoilleen. Nyt korkoero on uudestaan kasvanut ja noussut huolestuttavalle tasolle huomioiden sen, että rahalaitosten maksuvalmius on asiallisesti turvattu keskuspankkien toimin. Eurojärjestelmän keskuspankit antavat vakavaraisille pankeille niiden pyytämän rahoituksen vakuuksia vastaan, mutta tästäkin huolimatta interbank-markkinat ovat herkät (kuva 11).
 
Euroopassa toimet tarpeen
 
Euroalueen heikot kasvunäkymät eivät helpota velkakriisin ratkaisua. Talouskasvu on jäämässä aiemmin ennakoitua selvästi heikommaksi. Euroopan komission tuore arvio euroalueen ensi vuoden kokonaistuotannon kasvulle on vain 0,5 %. Kun huomioidaan nyt vallitseva rahoitusmarkkinoiden tila, edellyttääkin Euroopan talousongelmien ratkaisu poikkeuksellisen laaja-alaisia ja vahvoja toimia (kuva 12).
 
Euroopan maiden talouksien saattaminen vakaalle pohjalle edellyttää toimia kolmella alueella; ensimmäinen on rahalaitosten toimintakyvyn varmistaminen, toinen keskittyy valtioiden talouksien tasapainottamiseen, ja kolmas alue käsittää talouspoliittisen päätöksenteon tehostamisen (kuva 13).
 
Ensiksi, rahalaitosten on saatettava ydinpääomalla mitattu vakavaraisuus (ns. Core Tier1) 9 prosentin vähimmäistasolle. Niiden pankkien, jotka eivät tähän nyt yllä, on toimitettava suunnitelma kuluvan vuoden loppuun mennessä ja toteuttava vakavaraisuuden nosto kesäkuun 2012 loppuun mennessä.
 
Toiseksi, velkaongelmamaiden on sopeutettava taloutensa EU-IMF-ohjelmien mukaisesti ja lisäksi kaikkien euroalueen maiden on noudatettava tasapainoista finanssipolitiikkaa. Kansallista finanssipolitiikkaa monitoroidaan EU-tasolla entistä tarkemmin. Mikäli julkisen talouden alijäämä tai velka-aste nousee liialliseksi, seuraa lipsumisesta aiempaan varmemmin taloudellisia sanktioita.
 
Kolmanneksi, euroalueen poliittista päätöksentekoa talousasioissa vahvistetaan. Euroopan parlamentti hyväksyi tähän liittyen lakipaketin, ns. six packin, jonka perusteella muun muassa sanktiot, ennaltaehkäisevät mekanismit sekä jäsenvaltioiden menoihin liittyvät säännöt vahvistuvat.
 
Suomessakin haasteita
 
Lopuksi hyvät kuulijat, 
 
Suomen talouden näkymät ovat myös heikentyneet maailmantalouden kasvun pysähtyessä. Eilen Tilastokeskuksen julkaisema tuore tieto kertoo, että syyskuussa tuotanto laski 0,6 prosenttia edelliskuukaudesta. Vuosineljänneksittäin kasvu on ollut kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana vain 0,3 – 0,6 prosenttia, ja aiemmin ennustetuista kasvuluvuista jäätäneen jälkeen koko vuoden osalta. Myös viennin ja teollisuustuotannon heikot kasvuluvut vahvistavat kuvaa selvästi hidastuvasta talouskehityksestä kuluvan vuoden mittaan (kuva 14).
 
Teollisuuden ja kuluttajien luottamusta kuvaavat indikaattorit ennakoivat heikon kehityksen jatkuvan lähiaikoina. Teollisuuden luottamusta on painanut erityisesti tilauskantojen heikentyminen. Kotitalouksien luottamus Suomen talouteen ja yleiseen työllisyyskehitykseen on myös horjunut (kuvat 15 ja 16).
 
Maailmantalouden ja -kaupan hiipuminen ovat heikentäneet talouskehitystä meilläkin. Kuitenkin hieman yllättäen yksityinen kulutus - ja sitä tiiviisti seuraava vähittäiskauppa – ovat kasvaneet vielä syyskuuhun saakka verraten tasaisesti. Tämän ripeän kasvun taustalla lienevät edelleen myönteisenä jatkunut työllisyyskehitys ja matalien korkojenkin ansiosta hyvänä säilynyt kotitalouksien ostovoima (kuva 17). Mikäli kansainvälisen talouden hidastuminen jatkuu, on kuitenkin todennäköistä, että myös suomalaisten kotitalouksien kulutuksen kasvu heikkenee huomattavasti lähineljänneksinä.
 
Maallamme kyky katsoa yli akuutin kriisin?
 
Hyvät yritysten johtotehtävissä toimivat kuulijat,
 
talouden taantumissa ja vakavissa finanssikriiseissäkin on Suomessa pidettävä huoli elinvoimaisen elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä. Yksi keskeinen tekijä Suomen yrityselämän menestyksessä on tuottavuuden kasvusta huolehtiminen ja tätä varmistavat investoinnit tuotannolliseen pääomaan. Tämä ei ole pelkästään tutkimuksen ja tuotekehityksen aluetta.
 
Tuotantokapasiteettia laajentavat kone- ja laiteinvestoinnit ovat edelleen tärkeä tuottavuutta kohottava tekijä. Kun yritys tekee miljoonan tai kymmenen miljoonan euron investoinnin, yrityksen on investoinnista tuottoa saadakseen ja kilpailussa pärjätäkseen pakko kehittää kyseisen prosessin tuottavuutta jatkuvasti.
 
Heikoista näkymistä huolimatta onkin ensiarvoisen tärkeää pyrkiä katsomaan myös nykyisten ongelmien yli, ja panostaa uuden kasvun luomiseen.