Siirry sisältöön
Pörssi Helsingissä 100 vuotta -näyttelyn avaus 29.1.2013
Suomen Pankin rahamuseo
 

Mihin pääomamarkkinamme ovat menossa? 

 
Hyvät kuulijat, rahamuseon nyt avattavassa näyttelyssä esitellään Helsingin Pörssin satavuotista toimintaa. Pörssin toiminnan alkaessa osakepääomien hankinnalla oli merkittävä rooli. Ajat ovat muuttuneet ja viime vuosina pörssin rooli pääomien hankintakanavana on – ehkä vain tilapäisesti – vähentynyt, mutta sen rooli informaation välittäjänä on tärkeä.
 
Rahoitusmarkkinoiden tiukentuvan sääntelyn myötä nyt on kuitenkin syytä kysyä, palaako pörssi juurilleen?  Jaan tässä avauspuheenvuorossani muutamia ajatuksiani pääomamarkkinoiden tilanteesta, näkymistä sekä mahdollisista kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista. 
 
Vakavarainen pankkijärjestelmä sekä toimivat pääomamarkkinat ja markkinapaikka tukevat yritysten toimintaedellytyksiä ja yksityisten henkilöiden talouden hoidon mahdollisuuksia. Nämä parantavat talouden kilpailukykyä. Yritysten näkökulmasta ne antavat mahdollisuudet sekä osake- että vieraan pääoman eli velkarahoituksen hankintaan. Pääomamarkkinat kohdentavat sijoituspääomat kannattaviin investointeihin. Pörssi toimii myös tärkeänä talouden suorituskyvyn ja kasvuodotusten mittarina sekä informaation välittäjänä.
 

Kilpailukykyinen markkinapaikka varmistettava

Kotimaisten osakemarkkinoiden trendi on ollut vaimeneva mm. vaihto on supistunut ja listattujen yhtiöiden lukumäärä on supistunut.  Arvopaperimarkkinoittemme tilanne ei kuitenkaan ole ollenkaan onneton. Kuolinkelloja ei ole syytä soittaa, vaikka kehityksessä onkin näivettymisen uhkia.
 
Kauppapaikkojen välinen kilpailu vaihdetuimmista osakkeista on kiristynyt merkittävästi. Kaupankäynnin kustannusten ohella kilpaillaan kaupankäynnin nopeudesta. Helsingin pörssin likvidimpien osakkeiden kaupankäynnistä on siirtynyt noin  kolmannes pörssin ulkopuolisiin monenkeskisiin kauppapaikkoihin (Multilateral Trading Facility eli MTF). Helsingin pörssilista on lyhentynyt, ja ensisijaismarkkinoilta haetun rahan määrä on vähäinen.
 
Institutionaaliset sijoittajat, kuten sijoitusrahastot tai eläkelaitokset, ovat hajauttaneet sijoituksiaan globaalisti ja suomalaisten yritysten velkarahoitus hankitaan lisääntyvässä määrin kansainvälisistä lähteistä. Kotimaiset piensijoittajat ovat aktiivisia, mutta niiden kysyntä ei yksin riitä pitämään markkinoiden vaihtoa yllä.
 
Kehityskulussa on uhkia ja ilman kehitykseen vaikuttavia toimenpiteitä Suomen markkinapaikka kuihtuu. Talouskasvun ja muutoinkin kehittyvän yhteiskunnan näkökulmasta markkinapaikka tulee säilyttää elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä. Koska kansantalouden koko tai sijaintimme eivät anna luontaista pohjaa kasvulle, tulee markkinapaikan toimintaedellytyksistä erityisesti huolehtia.
 
Kehittäminen voidaan perustaa sellaisille kilpailueduille, joita markkinapaikalla on. Meillä tällaisia kilpailuetuja ovat mm. kilpailukykyiset kaupankäyntijärjestelmät sekä pörssin laaja yhteistyöverkosto. Lisäksi Suomessa on useilla toimialoilla kansainvälisestikin tarkastellen johtavia yrityksiä ja erityisosaamista. Näiden toimialojen tunteminen ja hyvä analyysi tuo pääomamarkkinoillemme etua, jota voimme enenevästi hyödyntää.
 
Suomen osake- ja velkamarkkinoiden tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, että yritykset ja julkinen sektori toimivat arvopaperien liikkeeseen laskijoina kotimaassa. Arvopapereita voi tarjota kansainvälisille markkinoille, mutta myös kotimaisille sijoittajille ja säästäjille. Markkinapaikalle, on se pörssi tai velkakirjojen kauppapaikka tai -tapa, on saatava riittävästi kaupankäyntiä.
 
Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, on riskinä, että kaupankäynti siirtyy yhä enemmän pois Suomesta. Jos markkinapaikka on ulkomailla, vaikka vain toisessa Pohjoismaassa, kaikkien yritysten – ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten – oman ja vieraan pääoman hankinta vaikeutuu.
 
Verotuksesta en aio tässä keskustella enempää kuin toteamalla, että sijoittamiseen tai kaupankäyntiin liittyvät verot eivät saa poiketa epäedullisesti muista maista. Ankarammalla verotuksella kaupankäynti siirtyy muualle ja markkinapaikka Helsinki näivettyy.
 

Ensisijaismarkkinat yritysten – mukaan lukien pk-yritysten – joukkolainoille

Helsingin pörssi on hakenut keinoja helpottaa uusien yritysten listautumista. Ne eivät ole vielä ottaneet tulta. Kasvuyritysten pääomamarkkinoille pääsyn mahdollistamiseen tulee edelleenkin kiinnittää huomiota. Nyt on mielestäni oivallinen tilaisuus laajaan yhteistyöhön kotimaisten pääomamarkkinoiden kehittämiseksi.
 
Yritykset tarvitsevat markkinat, joilta ne voivat koosta riippumatta hankkia osakepääoman ohella myös vieraan pääoman ehtoista rahoitusta nykyistä laajemmin. Yksi mahdollisuus olisi käynnistää pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitetut First North -listan tapaiset velkamarkkinat myös Suomeen.
 

Pankkilainan ehtojen kiristyminen luo tilaisuuden

Pankkien kohonneet jälleenrahoituskustannukset ja liiketoiminnan kannattavuuden haasteet matalassa korkoympäristössä ovat heikentäneet pankkien tarjoamien yrityslainojen ehtoja. Tämä korostaa toimivien pääomamarkkinoiden merkitystä yritysten rahoitushuollossa. Pankkilainan saatavuuden ja ehtojen heikentyminen muuttanevat sekä lainanantajien että lainanottajien käyttäytymistä, kuten myös pääomamarkkinoiden toimintaa. Tarve hankkia nykyistä suurempi osa rahoituksesta raha- ja pääomamarkkinoilta kasvaa.
 

Lainsäädäntöhankkeiden vaikutuksia

Eri markkinaosapuolien ponnisteluja tarvitaan vielä esimerkiksi arvopaperien moniportaisen hallinnan kehittelyssä. Nämä ns. hallintarekisteröintiin liittyvät kysymykset tulisi ratkaista siten, että arvopaperimarkkinoidemme kilpailukyky säilytetään ja eri viranomaisten tiedonsaanti turvataan. Näin on tehty muuallakin ja esimerkkejä toimivista ratkaisuista löytyy.
 
Hallintarekisteriin siirryttäessä tulee huolehtia myös liikkeeseen laskijoiden, yritysten tiedonsaannista. Niiden sijoittajasuhdetoiminta ja tiedonantovelvollisuudet sijoittajille edellyttävät hyvää järjestelmää osakkaiden tunnistamiseksi ja tuntemiseksi. 
 

Lopuksi

Yhteenvetona totean, että suomalaiset ja erityisesti kasvuhakuiset yritykset tarvitsevat toimintaansa varten toimivat ja luotettavat raha- ja pääomamarkkinat myös kotimaassaan.
 
Kehittämiseen löytyy muitakin kuin verotukseen liittyviä keinoja. Niitä etsittäessä on huomioitava sekä ensisijais- että jälkimarkkinat. Kotimaisen omistajuuden kannustaminen ja lisääminen olisi mielestäni yksi tärkeä keino, jonka mahdollista käyttöä tulee harkita. Institutionaalisten sijoittajien kohdalla tämä pitää toteuttaa oikealla tavalla huomioiden näiden liiketoiminnan kokonaisuus; kaikki riskit, kustannukset ja hyödyt. 
 
Nyt on tilaisuus jota ei tule hukata.