Siirry sisältöön
Pääjohtaja Erkki Liikanen​
Maksufoorumi 19.5.2014
 
 

Yhteiskunnan kannalta tehokkaat maksujärjestelmät

 
Maksujärjestelmien merkitys rahoitusjärjestelmälle ja koko yhteiskunnan toiminnalle on ilmeinen.  Käytiin kauppaa sitten raaka-aineilla, arvopapereilla tai paperikoneilla, kaupan lopullinen vahvistus tapahtuu, kun maksun kate siirretään maksujärjestelmässä. Vastaanotamme palkkamme tilisiirtoina pankkitilillemme, maksamme monet toistuvat maksumme verkkopankissa ja kaupassa maksukortilla. Tehokkaat maksamisen palvelut tukevat talouden tuottavuutta ja kasvua.

Suomalaiset ovat riippuvaisia sähköisestä maksamisesta. Enää muutama prosentti maksuista toimitetaan pankin konttoriin maksupalvelukuoressa. Noin 95 prosenttia tilisiirroista tehdään yritysten konekielisinä maksuina tai verkkopankissa, usein sähköisen laskun perusteella. Finanssialan Keskusliiton tilastojen mukaan jo kolme neljästä ostoksesta maksetaan kaupan kassalla kortilla.

Maksamiseen liittyvät asiat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan Maksufoorumin kahdeksanvuotisen taipaleen aikana. Esimerkiksi matkapuhelimella maksaminen on ollut esillä jo useana vuonna aiemmin, ensimmäisen kerran jo vuonna 2008.  Viimeksi kuluneen vuoden aikana ensimmäiset mobiilimaksusovellukset ovat tulleet lopulta markkinoille. Markkinoille on tullut myös sellaisia mobiilisovelluksia, joita emme osanneet ennakoidakaan. Älypuhelimiin on tuotu verkkopankkiapplikaatioita ja mahdollisuus mm. maksujen hyväksymiseen matkapuhelimella yleistyy nopeasti. 

Vaikka verkkokauppa on käynnistynyt Suomessa muuta maailmaa hitaammin, se on lähdössä liikkeelle myös meillä. Entistä enemmän myös yhteiskunnan palveluita viedään verkkoon tehokkuuden nimissä. Monia digitaalisen talouden hankkeita on käsitelty myös tässä Maksufoorumissa. 

Verkkoasioinnin riskit ovat erilaisia kuin fyysisen asioinnin riskit. Palvelun tarjoajat käyvät rikollisten kanssa kilpajuoksua siitä, miten verkkoasiointi ja maksaminen voidaan toteuttaa turvallisesti.

Maksamisen turvallisuus on iso teema, jonka ratkaiseminen toimijoiden omin voimin ei välttämättä onnistu. Keskuspankkien ja pankkivalvojien yhteisessä työryhmässä on valmisteltu suosituksia verkko- ja mobiiliasiointiin. Euroopan pankkiviranomainen jatkaa tätä työtä ainakin maksutilin käyttöön liittyvillä ohjeilla.

Suomen Pankilla on pitkä perinne osallistumisessa tehokkaiden ja turvallisten maksujärjestelmien kehittämiseen. Euroopan tasolla keskustellaan yhteistyön muodoista jatkossa. Siirtyminen yhtenäiseen euromaksualueeseen käynnisti keskuspankkien ja maksupalvelun tarjoajien ja käyttäjien dialogin. Sitä halutaan jatkaa. EKP vetää euromaksualueen vähittäismaksuneuvostoa, jolta haetaan suuntaa tuleville kehityshankkeille.

Sen kotimaisena vastinparina toimii Suomen Pankin maksuneuvosto, joka on foorumi avoimeen keskusteluun. Maksuneuvoston tavoitteena on tunnistaa maksamisen kehityksen pullonkauloja ja mahdollistaa niiden ratkaiseminen tavalla, joka ottaa huomioon kaikkien sidosryhmien näkemykset.

Monin paikoin niin EU-tasolla kuin kansallisesti on katsottu kehityksen kitkojen olevan sellaisia, että ne voidaan ylittää vain sääntelyllä. Euroopan unionissakin on toteutumassa useita, maksamista koskevia sääntelyhankkeita. Sääntely koskee maksutilin ja maksupalveluiden saatavuutta sekä yleisesti oikeutta peruspankkipalveluihin, maksupalveluiden tarjoamisen ehtoja sekä kilpailullisuutta.

Hiljattain Euroopan parlamentti hyväksyi maksutilidirektiivin, jolla kaikille eurooppalaisille halutaan taata sekä maksutili että yleisimmät maksutavat kuten suoraan tiliin liitetty maksukortti, tilisiirtojen lähettäminen ja vastaanottaminen, verkkopankki sekä käteisen tallettaminen ja nostaminen.

Suomessa oikeus peruspankkipalveluihin on ollut kirjoitettuna Luottolaitoslakiin, mutta ei yhtä kattavasti kuin uudessa direktiivissä. Viranomaisten on selvitettävä, mielellään yhteistyössä eri asiakasryhmien edustajien kanssa, tuleeko suomalaistakin sääntelyä päivittää.

Kahden suuren kansainvälisen maksukorttijärjestelmän hallitseva asema on ollut viranomaisten tarkkailussa jo pitkään. Niiden on epäilty käyttävän hallitsevaa asemaansa markkinoilla ja keräävän ylisuuria palkkioita. Korttimaksujen välitykseen liittyvää siirtohintaa ollaan tästä syystä rajoittamassa.

Hallitseva markkina-asema ei ole vain hinnoittelukysymys, vaan myös este uusien maksutapojen kehittämiselle. Korttimaksamista ei ole suunniteltu verkkoon, ja korttitietojen antaminen aina erikseen jokaiseen käytettyyn verkkopalveluun vaarantaa luottamuksellisen tiedon. Kun markkina-asema on kyllin vahva, ei normaali kilpailu ole enää mahdollista. Osin tästä syystä verkkomaksamiseen ei ole yleistynyt uusia, siihen ympäristöön paremmin sopivia maksutapoja.

Viime vuoden maksufoorumissa luotiin katsaus kriteereihin, joilla voimme arvioida maksujärjestelmien yhteiskunnallista tehokkuutta. Nämä kriteerit koskivat teknistä tehokkuutta, palveluiden syrjimättömyyttä, ohjaavaa hinnoittelua, varautumista erilaisiin riskeihin sekä kansainvälistä yhteensopivuutta. On paikallaan katsoa, miten nyt yhtenäiseen euromaksualueeseen siirtymisen jälkeen nämä kriteerit toteutuvat.

Ensimmäinen kriteeri oli tekninen tehokkuus, jolla haetaan mittakaavaetuja, nopeutta ja edullisuutta. Suomea pidetään tässä suhteessa edelläkävijänä, ja täsmällinen siirtyminen yhtenäiseen euromaksualueeseen todistaa, että olemme tajunneet niin kansainvälisten standardien kuin verkostoitumisen voiman. Suomalaiset maksupalvelun tarjoajat samoin kuin loppuasiakkaatkin hyödyntävät täysimittaisesti eurooppalaisia standardeja ja maksujärjestelmiä.

Yhtenäisen euromaksualueen hyödyntäminen liittyy toiseen tehokkaan maksujärjestelmän ominaisuuteen, kansainväliseen yhteensopivuuteen. EU-sääntelykehikko ja kansainväliset standardit mahdollistavat kilpailullisten markkinoiden hyödyntämisen kotimaisia markkinoita laajemmin. Kun muukin Eurooppa on nyt käytännössä yhteisissä eurooppalaisissa standardeissa, voinemme odottaa maksamisen taustalla pyörivien järjestelmien konsolidoitumista ja mittakaavaetujen toteutumista nykyistä laajemmin.

Suomessa verkkolaskutus on edennyt nopeasti, ja määrämuotoisen tiedon välittäminen maksun mukana on mahdollistanut automaatiohyötyjä erityisesti yritysten taloushallintoon. Euroopassa kehitys tuntuu etenevän hitaammin. E-laskutuksen vaikutus tehokkuuteen on intuitiivisesti selkeä, mutta varsinaista tutkimusta maksamisen tuottamista automaatiohyödyistä ei ole tietääkseni tehty. Tässä voisi olla hyvä teema akateemiselle tutkimukselle tai maksuneuvoston työlle tulevaisuudessa.

Ei tarvita vain Suomen oloihin soveltuvaa maksutapaa, vaan kansainvälisesti yhteensopivaksi rakennettua toimintamallia. Jos sellaista ei nykymarkkinoilta löydy, miksemme olisi edelläkävijöitä ja käyttäisi korkeaa osaamistamme ja vaikka pelialalta saatua kokemusta käyttäjille yksinkertaisen, teknisesti edistyneen ja kustannustehokkaan maksutavan rakentamiseksi? Pääasia, että innovaatioiden taustalla on ymmärrys siitä, että kehitys tehdään aina koko maailmaa varten.

Olemme teknisessä tehokkuudessa ja kansainvälisessä yhteensopivuudessa monessa suhteessa erinomaisia. Lisää kehitystä vaaditaan maksamisen palveluihin, joita käytetään ihmisten ja yritysten asioinnin siirtyessä laajamittaisesti tietoverkkoihin.

Kolmas kriteeri yhteiskunnan kannalta tehokkaille maksujärjestelmille on palveluiden saatavuus ja syrjimättömyys. Nykyinen luottolaitoslakimme takaa kaikille peruspankkipalvelut, ja tämän oikeuden toteutumista valvoo Finanssivalvonta. Vuoden 2013 selvityksessä se oli huolissaan joidenkin alueiden ja asiakasryhmien heikentyneestä tilanteesta, vaikka palveluita kaikkiaan on hyvin saatavissa.

Kevään 2014 tutkimustuloksia vielä valmistellaan, mutta alustavasti on havaittu vaihtoehtoisten palvelukanavien nousu mahdollisesti korvaamaan kadonneita konttoripalveluita. Erityisesti käteisen saatavuutta parantaa mahdollisuus nostaa sitä kaupan kassalla ostosten yhteydessä, jos kaupan kassatilanne sen sallii. Norjasta on tästä käytännöstä myönteisiä kokemuksia, joten miksei malli sopisi myös meille.

Verkkoasioinnin yleistyessä käyttäjät alkavat asettaa entistä kovempia vaatimuksia myös käyttöliittymille. Yhden klikkauksen ostokokemus on ylittämätön. Parhaimmillaan tällainen toimintatapa, tai muutoin ihmisen toimintatavalle luontainen, intuitiivinen käyttöliittymä vaikkapa matkapuhelimessa voi mahdollistaa myös sellaisten henkilöiden asioinnin verkossa, joille se ei ole mahdollista nykyisenkaltaisilla tietokoneilla ja sovelluksilla.

Kaikesta teknisestä edistyksestä huolimatta on aina tilanteita, joissa paras ja ehkä ainoakin mahdollinen palvelun käyttöliittymä on toinen ihminen. Henkilökohtainen palvelu voidaan toteuttaa tietojärjestelmien tuella tehokkaasti, ja näin tarjota sitä tarvitseville. Perinteinen maksupalvelukuori on joillekin asiakasryhmille edelleenkin paras tapa maksaa.

Ehkäpä voisimme olla ennakkoluulottomampia myös erilaisten asiamiespalveluiden suhteen: kunnallinen kotihoito voisi avustaa iäkkäämpiä ihmisiä maksupalvelukuorten toimittamisessa. Käteisen nostaminen kaupan kassalta voi olla ensimmäinen askel joidenkin rajoitettujen maksupalveluiden tuomiseen asiakkaiden lähelle kauppaan.

Tehokkaisiin maksutapoihin ohjaava hinnoittelu on neljäs kriteeri, joka voidaan asettaa maksujärjestelmille. Ihmiset ovat maksutapoja valitessaan herkkiä hintasignaaleille. Jos ja kun maksaa haluamastaan tuotteesta tai palvelusta, ei enää halua maksaa erikseen maksamisestakin.

Olemme pitkään puhuneet kustannusperusteisesta hinnoittelusta, kuinka palveluista perittävien hintojen tulisi heijastaa niiden tuotantokustannuksia. Kun puhumme maksamisen kaltaisesta välttämättömyydestä, asia ei ole aivan yksinkertainen.

Tästä esimerkkinä on Irlanti. Irlannin keskuspankin edustajat vierailivat Helsingissä alkukeväästä. Vierailun tarkoituksena oli keskustella Suomen kokemuksista miten maksaminen voidaan viedä sähköiseksi ja tehostaa laajojen käyttäjäryhmien asiointia. Yksi merkillepantava ero Suomen ja Irlannin välillä on maksutapojen hinnoittelussa.

Suomessa pankit tarjosivat sähköisiä maksupalveluita edullisesti, alun perin säästääkseen manuaalisten maksupalvelukeskusten kustannuksissa. Palvelupalkkiot eivät muodostaneet Suomessa estettä verkkopankin tai maksukortin käytölle. Nykyisin palvelut on yleensä paketoitu siten, että asiakas kokee saavansa yhdellä kuukausittaisella palvelumaksulla kaikki haluamansa maksupalvelut.

Irlannissa sen sijaan näistä sähköisistä palveluista veloitetaan suhteellisen korkeita palkkioita, mm. maksukortin käyttäjältä jokaisen oston yhteydessä. Tämän tietäen ei tarvitse ihmetellä miksi irlantilaiset maksavat edelleenkin pääosin käteisellä. Ehkä suomalainen tapa hinnoitella ei ole puhdasoppinen, mutta asiakkaan ja tehokkaan maksamisen näkökulmasta se toimii.

Sähköisen maksamisen rinnalla käteinen on fyysisessä kaupassa edelleen käytetty maksutapa. Sillä on laillisen maksuvälineen asema, ja sen käytöstä ei kuluttajilta näin ollen peritä palkkioita. Kun valtaosa maksamisesta on jo sähköistä, ja kun EU:n maksutilidirektiivi tuo sähköiset maksuvälineet kaikkien saataville, on syytä pohtia kuinka kauan paperikäteinen ja metallikolikot ovat relevantti perusmaksuväline. 

Yhtäältä käteinen on vaihtoehto korttimaksamiselle, johon on liitetty epäilyjä kohtuuttomasta hinnoittelusta. Toisaalta yhteiskunnassa on oltava jokin kaikkien käytössä oleva, ketään syrjimätön maksutapa, kuten käteinen raha nyt. Emme voi sallia tilannetta, jossa ihmisellä on rahaa ostaa itselleen esimerkiksi leipä, mutta hän ei voi ostaa sitä siksi, ettei hänellä ole keinoa sen maksamiseen. Tämä on kysymys, jota myös viranomaisten on pohdittava tarkasti.

Jäljellä on viides kriteeri, palveluiden korkea käytettävyys kaikissa oloissa. Tällä viitataan paitsi normaalitilanteiden häiriöttömyyteen myös yllättävien tilanteiden hallintaan. Niitä varten on oltava kattavat jatkuvuusjärjestelyt ja äärimmäisiinkin poikkeustilanteisiin on varauduttava.

Viime kuukausienkin kansainväliset tapahtumat ovat näyttäneet, että elämme epävarmuuksien keskellä, ja että riskien toteutuminen on aina yllätyksellistä. Siksi on varauduttava myös nykytilanteesta katsottuna hyvin epätodennäköisiin riskeihin, joilla toteutuessaan olisi suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan kyvylle toimia järjestäytyneesti. Kansainvälisesti yhteensopiva maksujärjestelmä ei tarkoita, ettei varautumista tule tehdä myös sellaisten tilanteiden varalle, että kansainväliset järjestelmät eivät syystä tai toisesta ole käytettävissä.

Kaiken kaikkiaan suomalaisten kannalta merkittävät maksujärjestelmät ja niiden kautta tuotetut maksutavat ja -palvelut vastaavat yhteiskunnan vaatimuksiin, vaikka kehittämistä tarvitaan edelleen niin verkkoasioinnin kuin varautumisenkin järjestelyihin.

Erityisesti tietoverkoissa tapahtuva asiointi on haavoittuvainen riskeille, joiden torjuntaan ei ole osaamista ilman syvällistä tietoteknistä osaamista. Kyberturvallisuus käsittää laajasti tietotekniikasta ja -verkoista riippuvan toimintaympäristön haasteita. Maksupalveluiden tarjoajien, niin pankkien kuin maksulaitosten on tehtävä yhteistyötä kyberturvallisuuskeskuksen kanssa uhkien tunnistamiseksi ja niiden leviämisen estämiseksi. Kyberuhat ovat yhteisiä, eivät liikesalaisuuksia.

Kun jokainen palvelun tarjoaja vastaa oman palvelunsa turvallisuudesta, yhteiskunnan on huolehdittava kansalaistensa turvallisuudesta myös tietoverkoissa.

Julkisen hallinnon palveluväylähanke sisältää myös sähköisen identiteetin kansalaisille. Tälle on selvästi tarvetta, ja maksupalveluiden tarjoajien on järkevää käyttää tätä tunnistamiskeinoa hyväkseen. Tästä voi olla mahdollista saada myös säästöjä, kun monenkertaisia tunnistamispalveluita ei tarvita. Tämä sähköinen identiteetti on myös osa Euroopan laajuista tunnistamispalvelua.

Maksamisen turvallisuudesta puhuttaessa on mainittava myös virtuaalivaluutat. Ne ovat olleet julkisuudessa jo yli vuoden ajan. Toimme tammikuussa esiin riskejä, joita virtuaalivaluuttoihin liittyy. Sen jälkeen yksi maailman suurimmista virtuaalivaluutan välittäjistä, Mt Gox onnistui kadottamaan satoja tuhansia asiakkaidensa bitcoineja. Tapahtumien kulusta on vaikea ottaa selvää, sillä yrityksen toiminta ei ollut mitenkään valvottua.

Vertaisverkkojen sääntelemättömään toimintaan sisältyy suuria riskejä. Silti on hyvä nähdä virtuaalivaluutat myös ensimmäisinä signaaleina siitä, mihin ja miten tekniikkaa voidaan tulevaisuudessa käyttää. Virtuaalivaluutat ovat teknisesti edistyksellisiä, ja kun niiden heikkoudet korjataan, tekniikka voi toimia uusien maksutapojen alustana.

Hyvät maksufoorumin osallistujat.  Olemme lopultakin siirtymässä digitaalisten palveluiden ja mobiilin aikaan. Samalla maksamista koskevaa sääntelyä uudistetaan. 

Murrosvaiheessa on hyvä tarkastella kehityksen suuntia laajasta perspektiivistä. Maksujärjestelmiin ja niiden kehittämiseen vaikuttaa myös pankkisektorin yleinen kehitys. Pankeilta vaadittavat lisäpääomat sekä varautuminen kriisinratkaisuun vaikuttaa niiden kykyyn ja haluun ylläpitää erilaisia toimintoja. Säästöjä haetaan niin ulkoistamalla palveluita kuin myymälläkin niitä.

Esimerkkinä tästä on korttimaksamisen tärkeän palveluntarjoajan myynti kansainvälisille sijoittajille. Vastuuta palveluiden luotettavuudesta ja jatkuvuudesta ei voi kuitenkaan ulkoistaa tai myydä. Maksupalveluiden tarjoajilta vaaditaan jatkossakin syvää osaamista maksujärjestelmien toiminnasta ja sen lisäksi myös niihin liittyvien palveluiden ostamisesta.

Maksaminen on nyky-yhteiskunnan perustoiminto, ja jotta maksujärjestelmät palvelevat koko yhteiskuntaa mahdollisimman hyvin, niiden tulee täyttää ainakin tunnistamamme viisi kriteeriä.

Teknisessä tehokkuudessa olemme kansainvälisestikin edistyneitä.  Samoin kansainvälinen yhteensopivuus on toteutettu tehokkaasti.

Asiointikäytäntöjen muutos vaatii uudenlaisia maksutapoja, jotka ottavat huomioon tietoverkkojen uhat. Tällä alueella tarvitsemme innovaatioita, jotka ovat erillään vallitsevasta korttimaksamisesta ja jotka hyödyntävät julkisen sektorin tarjoamia tunnistamispalveluita.

Maksupalveluiden saatavuuteen toimialan on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota. Kaikkien asiakasryhmien palveleminen voidaan toteuttaa ennakkoluulottomalla tavalla niin käyttöliittymiä suunniteltaessa kuin yhteistyölläkin.

Hinnoittelun osalta voimme sanoa Suomen onnistuneen maksupalveluiden tehostamisessa, vaikka kaikki palveluiden tarjoajat eivät ehkä olisikaan tyytyväisiä niiden tämänhetkiseen tuottotasoon.

Jatkuvuus- ja varautumistyötä on jatkettava, sillä maailman uhkakuvat muuttuvat jatkuvasti, eikä ruususen uneen ole varaa.