Siirry sisältöön

​Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkaraisen juhlapuhe
Ylä-Savon nuorkauppakamarin aluekokouksessa Iisalmessa 17.9.2016

Esitelmän runko – pidetty esitys voi poiketa

 

Hyvät naiset ja herrat!

Suomen talous on vaikeassa tilanteessa. Vaikka talouskasvu on käynnistynyt, se ei ole vahvistunut totutulla tavalla, ja näkymät ovat pysyneet vaimeina ja epävarmoina. Käsittelen tässä puheessani talouden näkymiä ja niitä tekijöitä, jotka määräävät tulevan kehityksen. Vaikka Suomi on suuresti riippuvainen kansainvälisestä talouskehityksestä, ovat suotuisan kehityksen avaimet lopulta pitkälti omissa käsissämme. Jos suomalaiset yrittävät ja investoivat tulevaisuuteen, voivat hyvinvointimme kehityksen edellytykset olla hyvät.

Aloitan maailmantaloudesta. [Kuva 2] Viimeisen muutaman vuoden aikana vetovastuu on maailmantaloudessa vaihtunut. Niinä vuosina, kun kansainvälisen finanssikriisi painoi raskaasti kehittyneitä talouksia, oli kasvu nousevissa talouksissa huomattavasti vahvempaa. Niiden rahoitusjärjestelmät eivät kaiken kaikkiaan kriisiytyneet voimakkaasti, ja niiden kotimainen kysyntä piti pintansa.

Tilanne muuttui, kun Kiinan talouskasvu alkoi hidastua ja öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat rupesivat laskemaan muutama vuosi sitten. Moni nouseva talous on riippuvainen raaka-aineiden vientituloista. Kehitys heikkeni sellaisissa aiemmin nopeasti kasvaneissa maissa kuin Brasilia, Etelä-Afrikka ja Venäjä. Venäjän talouden supistumisen vaikutukset ovat tuntuneet voimakkaasti myös meillä Suomessa.

Samaan aikaan kehittyneet taloudet olivat selvinneet yli kansainvälisen finanssikriisin pahimpien vaikutusten. Kriisin jälkiseuraukset tuntuvat toki edelleen, kun mm. kotitalouksien ja valtioiden velkataakat ovat aiempaa suuremmat. Silti Yhdysvalloissa elpymiskehitys on nyt jo pitkällä, ja euroalueenkin talous on kasvanut muutaman vuoden ajan. Talouskehitystä on eri maissa tukenut voimakas rahapoliittinen elvytys.

Miltä näyttää lähitulevaisuus? Ennusteiden mukaan nousevien talouksien kehitys on nyt vähitellen kääntymässä parempaan suuntaan. Kiinassa kasvun asteittainen hidastuminen jatkuu, mutta mm. Venäjällä jonkinlainen pohjakosketus on voitu jo saavuttaa.

Kehittyneissä talouksissa kasvun odotetaan jatkuvan. Sen ei kuitenkaan odoteta edelleenkään olevan kovin vahvaa, ja uusia epävarmuustekijöitä on ilmaantunut. [Kuva 3] Moni niistä liittyy kansainvälisen politiikan viimeaikaisiin trendeihin. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat aiempaa enemmän nousseet esiin kansallisia etuja korostavat ja kansainvälistä yhteistyötä väheksyvät äänet. Aseelliset konfliktit jatkuvat Lähi-idässä. Euroopassa on tapahtunut useita terrori-iskuja. Euroopan talouskehitykselle yhden keskeisen epävarmuustekijän muodostaa Britannian EU-ratkaisu.

***

Suomen talouden kehitys on tunnetusti ollut heikkoa jo useiden vuosien ajan. BKT:n taso on edelleen tuntuvasti matalampi kuin vuonna 2008 juuri ennen kansainvälisen finanssikriisin alkamista. Talous on kohdannut lyhyessä ajassa useita voimakkaita iskuja. Kansainvälisen talouden yleisen vaimeuden lisäksi Suomen taloutta ovat painaneet elektroniikka- ja metsäteollisuuden ongelmat, kotimaisen kustannustason nousu, työikäisen väestön kasvun kääntyminen supistumiseksi sekä viime aikoina myös Venäjän talouden heikkous.

Nämä vastatuulet ovat näkyneet erityisesti viennissä. [Kuva 4] Suomen vienti on vuoden 2008 jälkeen supistunut enemmän kuin muiden kehittyneiden talouksien. Itse asiassa yhtä suurta ja pitkäaikaista viennin supistumista ei ole koettu kymmeniin vuosiin yhdessäkään toisessa kehittyneessä taloudessa. Poikkeuksellisen heikkoa on Suomessa ollut myös yritysten investointien kehitys.

Huomattavasti vahvempana on pysynyt kotitalouksien kysyntä. Suomessa ei ennen kansainvälistä finanssikriisiä koettu yhtä voimakasta kotitalouksien velan kasvua tai asuntojen hintojen nousua kuin monissa muissa kehittyneissä talouksissa. Niinpä ei ole myöskään koettu samanlaista kotitalouksien velkojen vähentämisen tarvetta eikä asuntojen hintojen laskua kuin monissa muissa maissa. Rahoitusjärjestelmän toimintakyky on Suomessa pysynyt hyvänä.

Viime vuonna Suomen talouden taantuma päättyi, ja talous kasvoi jälleen hieman. Kotitalouksien kulutuskysyntä on lisääntynyt edelleen, ja samalla rakentaminen on kääntynyt kasvuun. Työllisyystilanne on kohentunut jonkin verran. Vienti ja yritysten investoinnit ovat kuitenkin pysyneet vaimeina.

Kaiken kaikkiaan Suomen talouskehitys on vuodesta 2008 lähtien ollut voimakkaan kaksijakoista. Samalla kuin vienti, teollisuus ja yritysten investoinnit ovat supistuneet, ovat yksityinen kulutus ja palvelutuotanto kasvaneet. Vientitulojen supistuminen on merkinnyt sitä, että kulutuksen kasvu on ollut vahvasti velkavetoista. Sekä kotitalouksien että julkisen sektorit menot ovat olleet niiden tuloja suuremmat.

Uusimmissa ennusteissa arvioidaan talouskasvun jatkuvan Suomessa, joskaan ei kovin nopeana. On kuitenkin epävarmaa, kuinka pitkään tällainenkaan kasvu voi Suomessa jatkua, elleivät vienti ja yritysten investoinnit ala elpyä. Vahvasti velkavetoinen kasvu ei ole kestävällä pohjalla.

Suomessa tarvitaan nyt sellaisia toimia, joilla parannetaan viennin, investointien ja työllisyyden kestävän kohenemisen edellytyksiä. Tässä on avainasemassa kustannuskilpailukyvyn palauttaminen sekä sellaiset rakenteelliset uudistukset, jotka parantavat talouden kasvumahdollisuuksia.

***


[Kuva 5] Nykyisten talousnäkymien epävarmuustekijät liittyvät osittain kysymykseen siitä, onko talouskasvun pitkän aikavälin trendi hidastumassa. Onko viime vuosien vaikeuksien jälkeen kansainvälisessä talouskehityksessä toteutumassa jonkinlainen ”uusi normaali”, joka on aiempaa trendiä heikompi?

Yksi tärkeä tekijä talouskasvun edellytysten taustalla on väestökehitys. Kehittyneissä talouksissa väestö vanhenee. Työikäisiksi laskettavien eli 15–64 -vuotiaiden lukumäärä on jo kääntynyt laskuun Suomessa, ja sama tapahtuu pian monessa muussa EU-maassa. Yhdysvalloissakin työikäisten määrän kasvu on hidastumassa merkittävästi.

Pitkällä aikavälillä taloudellisen hyvinvoinnin kehitys ei kuitenkaan ensisijaisesti liity väestökehitykseen vaan työn tuottavuuteen. Työn tuottavuuden kasvu tarkoittaa sitä, että saman työpanoksen avulla saadaan tuotettua aiempaa enemmän ja aiempaa parempia tavaroita ja palveluita.

Tuottavuuden kasvun hidastuminen on viime vuosina toistuvasti yllättänyt kielteisesti kehittyneissä talouksissa. Tuottavuuskehityksen tulevaisuuden näkymistä käydään nyt vilkasta keskustelua ekonomistien keskuudessa. Monet näkevät riskinä, että työn tuottavuuden kasvu ei tulevina vuosikymmeninä ole yhtä nopeaa kuin menneisyydessä. Tämä sama riski koskee myös Suomea. Palaan näihin kysymyksiin puheeni lopulla.

***

Kun halutaan ymmärtää Suomen talouden kehitystä 1800-luvulta lähtien, on tuottavuuden kasvulla keskeinen merkitys. [Kuva 6] Henkeä kohti laskettu tuotanto kasvoi Suomessa useimpiin muihin maihin verrattuna nopeasti suurimman osan 1900-lukua, kun työn tuottavuuden kasvu oli nopeaa.

Miten hyvin köyhästä Suomesta on tullut yksi maailman kehittyneimpiä talouksia? Se, että Suomella oli "perässähiihtäjän etu", ei yksin selitä nousua. Suurin osa maailman maista oli vauraimpiin talouksiin verrattuna takapajuisia 1800-luvun lopulla, ja melkein kaikki ne ovat sitä edelleen. Suomi on yksi niistä hyvin harvoista, jotka onnistuivat kiinniotossa 1900-luvun kuluessa. Samantapaisiin menestystarinoihin ei Suomen lisäksi kuulu juuri muita kuin Norja ja Japani.

Suomen menestyksen keskeisiin taustatekijöihin kuuluvat kansainväliset yhteydet, osaamisen tason nousu ja monessa suhteessa vahvat instituutiot.

[Kuva 7] Kansainväliseen kauppaan liittyvä teollistuminen nähdään usein keskeisenä Suomen talouden menestyksen lähteenä. Pienen maan talous voi menestyä suurempien joukossa erikoistumalla tiettyihin vientiteollisuuden aloihin, joissa voidaan saavuttaa suurtuotannon etuja. Tämä voi onnistua mm. sellaisilla aloilla, joissa raaka-aineita löytyy runsaasti kotimaasta. Tällaisesta menestyksestä saatiin Suomessa esimakua jo 1600- ja 1700-luvuilla, kun Suomi oli maailman suurin tervantuottaja. Varsinaisen teollisen massatuotannon aikana metsäteollisuuden menestyksessä on ollut osin samoja piirteitä.

Tällainen suurtuotannon etuihin pohjautuva teollisen tuotannon kasvu ei kuitenkaan yksin selitä Suomen menestystä. Maailman vauraimmilla talouksilla oli tuottavuudessa merkittävä etumatka Suomeen paitsi teollisuudessa myös monilla palvelualoilla. Tämäkin etumatka on vuosikymmenten saatossa kaventunut tai poistunut.

Kansainväliset yhteydet liittyvät Suomen teollistumiseen ja tuottavuuden nopeaan kasvuun monin tavoin. Kauppayhteydet ovat mahdollistaneet viennin kasvun ja teollisuuden tarvitsemien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden tuonnin. Lisäksi pääoman ja ihmisten liikkuminen yli maiden rajojen on edesauttanut uusien teknologioiden käyttöönottoa ja osaamisen kehittymistä.

Vuosikymmenten saatossa Suomeen tehtiin lukematon määrä ulkomaisia suoria sijoituksia – etenkin meitä kehittyneemmistä talouksista. Niiden myötä maahamme tuli ulkomailta investointeihin tarvittavaa rahoitusta. Usein tällaisiin investointeihin liittyi myös kansainvälisessä eturintamassa olevien tuotantomenetelmien omaksumista.

Nämä edistysaskeleet edellyttivät monessa tapauksessa henkilökunnan osaamisen kehittämistä. Näin syntyi kysyntää aiempaa korkeammalle koulutukselle. Kun sitä saatiin, kasvoi osaajien joukko ja sen myötä valmius ottaa entistä enemmän käyttöön uusia teknologioita. Hyvä kehitys ruokki itseään.

Vähitellen kasvoi myös suomalaisten oma kyky investoida, rahoittaa investointeja ja kehittää tuotantomenetelmiä. Yrittäminen ja riskinotto veivät eteenpäin.

Monien nykyisin Suomessa toimivien yritysten tausta on tässä, todenteolla 1800-luvun jälkipuoliskolla alkaneessa kehityksessä. Yksi esimerkki on Stora Enso. Sen Suomen toimintojen juuret ovat Norjan Fredrikstadiin vuonna 1860 perustetussa Wilh. Gutzeit & Co -niminessä höyrysahassa. Sahan perinyt Hans Gutzeit alkoi hakea sille uutta paikkaa Suomesta, missä oli paremmin saatavissa tukkeja kuin Norjassa. Vuonna 1872 hän rakennutti sahan silloiseen Kymiin, nykyisen Kotkan kaupungin alueelle. Siitä tuli Suomen suurin ja nykyaikaisin, ja sen voimalähteenä oli sadan hevosvoiman tehoinen höyrykone. Sahaa hoitivat Norjasta tulleet ammattimiehet joita muutti lähes sata perheineen Hans Gutzeitin mukana Kymiin. Sahaa alettiin kutsua Norjan sahaksi, jolla nimellä se tunnettiin vuosikymmenien ajan. Tästä alkoi monivaiheinen kehitys, joka on johtanut siihen, että tänä päivänä Stora Enso on yksi maailman suurimmista metsäteollisuusyhtiöistä.

Toisena esimerkkinä voidaan mainita Outokumpu Oyj. Sen lähtökohta oli vuonna 1910 Kuusjärven pitäjässä Outkummun kaupungin lähellä tehty kuparimalmilöytö. Teknologia eli kuparin erottamisessa käytetty elektrolyyttinen menetelmä saatiin aluksi Norjasta. Kaivoksen toiminta ei ollut täysin ongelmatonta, ja 1910-luvun lopulla yhtiö vuokrattiin kolmeksi vuodeksi norjalaiselle Hybinette-yhtiölle. 1920-luvulla kaivoksen omistajaksi tuli Suomen valtio. Kupari tuotettiin Imatrankosken voimalaitoksen energialla. Kesä-heinäkuussa 1944 sotilaallinen tilanne Kannaksen rintamalla muodostui vaikeaksi. Sotataloudelle tärkeän kuparisulaton siirto Imatralta Harjavaltaan tuli nyt välttämättömäksi. Sähkön saannin vaikeutuminen ja hinnan kohoaminen sodan jälkeen vauhditti energiaa säästävän sulatusmenetelmän eli liekkisulatuksen kehittämistä. Kyseessä on sanottu olleen 1900-luvun huomattavimpia keksintöjä kuparimetallurgian alalla.

Liekkisulatusmenetelmä tuotteistettiin – ensin omaan Harjavallan sulattoon v. 1949 ja sitten myytiin laajemmin maailmalle, joista ensimmäinen Furukawalle v. 1956. Menetelmä osoittautui jättimenestykseksi; koko maailman nykyisestä kuparituotannosta yli puolet tuotetaan Outokummun kehittämällä liekkisulattomenetelmällä. Liekkisulattotekniikan pohjalta kehittyi erilliseksi pörssiyhtiöksi Outotec, joka on metalliteknologian eturivin osaaja tänäänkin. Nykyinen Outokumpu Oyj tuottaa ruostumatonta terästä ja on omalla alallaan suurin yritys Euroopassa, ellei koko maailmassa.

Kolmas esimerkki on Neste Oyj. Sen edeltäjä perustettiin vuonna 1948 valtionyhtiöksi alalle, joka oli suomalaisille tuolloin pitkälti uusi. Yrityksen tarkoituksena oli turvata Suomen öljynhuoltoa. Neste sai huomattavaa kilpailuetua kilpailijoihin nähden teknisesti edistyneellä prosessillaan, jossa hyvin rikkipitoisesta venäläisestä raakaöljystä jalostetaan rikitöntä polttoainetta. Neste on oman tutkimustyönsä tuloksena kehittänyt teknologian, jolla kasviöljyistä ja jätteistä, kuten elintarviketeollisuuden rasvajätteestä, voidaan valmistaa uusiutuvaa dieseliä. Helmikuussa 2014 Talouselämä-lehti valitsi keksinnön mullistavimmaksi suomalaiseksi bisnesinnovaatioksi. Nykyisin Neste on suuryritys, joka tuottaa raakaöljystä ja muista syöttöaineista lukuisia erilaisia jalosteita.

Täältä Savosta löytää samanlaisia globaalissa kilpailussa pärjääviä yrityksiä kuten Olvi, Ponsse, Normet, Genelec jne. joiden taustalla on oman toimialan ja teknologian maailmanluokan osaaminen.

Kun taloustieteilijät ovat pyrkineet selvittämään, miksi jotkin maat ovat pitkällä aikavälillä menestyneet taloudellisesti paremmin kuin toiset ja joissa vireä elinkeinotoiminta luo kasvua, ei yksinkertaisia selityksiä ole ollut tarjolla. Esimerkiksi runsaat luonnonvarat selittävät vähän ja voivat pahimmassa tapauksessa jopa kääntyä yhteiskunnan kehitystä ja talouskasvua hidastavaksi tekijäksi. Erilaisista helposti mitattavissa olevista suureista ole ei tahtonut löytyä selittäviä tekijöitä.

Huolelliset tarkastelut ovat päätyneet korostamaan yhteiskunnan ja talouden instituutioita. Tätä kuvataan hyvin kahden professorin Daron Acemoglun ja James Robinsonin kirjassa Why Nations Fail. Myös Suomen menestystä voitaneen selittää paitsi kansainvälisten yhteyksien olemassaololla myös muilla institutionaalisilla tekijöillä.

[Kuva 8] Talouden kannalta keskeisinä Suomen institutionaalisia vahvuuksina pidetään luotettavaa oikeuslaitosta, tehokasta julkista hallintoa, korruption vähäisyyttä, peruskoulutuksen hyvää tasoa, infrastruktuuria ja naisten laajaa osallistumista työelämään. Vaikka parantamisen varaa on aina, Suomen vertautuu moniin muihin maihin nähden myönteisesti näiden instituutioiden kohdalla. Ainakin osa niistä lienee lukeutunut Suomen vahvuuksiin jo pidemmän aikaa, joten niitä voi pitää Suomen pitkän aikavälin menestyksen tärkeinä taustatekijöinä.

Edellä mainitut institutionaaliset vahvuudet luovat mahdollisuuksia talouden suotuisalle kehitykselle. Esimerkiksi kun oikeuslaitoksen toiminta on ollut luotettavaa, ulkomaiset yritykset ovat uskaltaneet tehdä suoria sijoituksia Suomeen. Samalla tavalla suomalaiset yrittäjät ovat uskaltaneet ottaa toiminnassaan taloudellisia riskejä, kun he ovat voineet luottaa pääsevänsä itse nauttimaan hedelmistä projektin onnistuessa. Kaikissa muissa maissa tilanne ei ole ollut yhtä hyvä.

Myös julkisen talouden ja rahaolojen vakaus antaa mahdollisuuksia talouskasvulle. Kun julkinen talous on kestävällä pohjalla, yritysten ei tarvitse pelätä verotuksen yllättävää kiristymistä tulevaisuudessa. Kun rahaolot ovat vakaat, yritysten ei tarvitse pelätä hintojen tai rahoituskulujen äkkinäisiä liikkeitä tulevaisuudessa.

Suomen rahaolojen vakauden kannalta keskeisiä tapahtumia olivat Suomen markan synty 1860-luvulla, sen arvon irtautuminen epävakaan Venäjän ruplan kehityksestä ja markan arvon sitominen hopeaan ja sittemmin kultaan. Kansainväliseen kultakantaan siirtyminen helpotti myös rahoituksen hankkimista kaukana Euroopan rahakeskuksista sijainneeseen Suomeen.

***

Palatkaamme nykypäivään ja Suomen talouden ajankohtaisiin haasteisiin. Kuten totesin aiemmin, kasvunäkymien kannalta keskeistä on nyt kustannuskilpailukyvyn palauttaminen ja kasvumahdollisuuksia tukevat rakenteelliset uudistukset. Tähän viittaavat tutkimustieto sekä kokemukset Suomesta ja muista maista.

[Kuva 9] Voiko myös pidempi historiallinen perspektiivi voi opettaa meille jotain Suomen talouden nykyisten vaikeuksien voittamisesta? Ainakin se viittaa kansainvälisten yhteyksien tärkeään rooliin. Lisäksi se viittaa yleisemmin instituutioiden merkitykseen. Suomen talouden institutionaalisista vahvuuksista kiinnipitäminen on oleellista nykyisessäkin tilanteessa. Tarvitsemme tulevaisuudessakin luotettavasti ja tehokkaasti toimivaa julkista hallintoa ja oikeuslaitosta, hyvää perusopetusta ja infrastruktuuria, vähäistä korruptiota ja naisten laajaa osallistumista työelämään.

***

Kansainvälinen keskustelu tuottavuuden kasvun tulevasta kehityksestä koskee pitkälti teknologista kehitystä ja sen seurauksia. Historialliset tarkastelut ovat korostaneet eräiden suurten teknologisten edistysaskeleiden merkitystä pitkän aikavälin tuottavuuskehityksen kannalta. 1800-luvulla höyryvoiman ja rautateiden kehitys oli mullistavaa. 1900-luvun alussa laajakantoisia vaikutuksia oli sähkön valjastamisella ja polttomoottorilla. Viime vuosikymmeninä informaatioteknologialla on nähty samanlainen rooli.

Epävarmuus koskee pitkälti sitä, kuinka paljon voimme odottaa informaatioteknologialta tulevina vuosina. Onko siinä tehtyjen edistysaskeleiden suurimmat vaikutukset tuottavuuteen ja hyvinvointiin jo koettu, vai onko tähänastinen kehitys vasta esimakua tulevasta? Onko digitalisaatio vaikutuksiltaan aiempien teknologisten vallankumousten veroinen? Näihin kysymyksiin saadaan vastauksia vasta ajan myötä.

[Kuva 10] Se on joka tapauksessa selvää, että digitalisaatio tulee muuttamaan yhteiskuntia tulevaisuudessakin. Tietokoneet ja robotit ovat tuhonneet monia työpaikkoja ja luoneet paljon uusia, ja tämä trendi tulee jatkumaan.

On esitetty myös arvioita, joiden mukaan teknologinen kehitys voisi aiheuttaa työttömyyden pysyvääkin lisääntymistä. Historia ja taloustiede eivät kuitenkaan varauksettomasti tue tällaista näkemystä. Aiemmatkin teknologiset vallankumoukset ovat tuhonneet työpaikkoja, mutta ihmistyö on silti säilyttänyt arvonsa.

Teknologian kehitykseen liittyvä huoli eriarvoisuuden kasvusta on kuitenkin syytä ottaa vakavasti. Viime vuosikymmeninä digitalisaatio on yhdessä globalisaation kanssa hävittänyt etenkin keskituloisia työpaikkoja kehittyneissä talouksissa. Talouspolitiikassa nämä trendit on tarpeen ottaa huomioon. Työpaikkansa menettävien on pystyttävä päivittämään osaamistaan. Syrjäytyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle ja näköalattomuus on estettävä. Se on keskeistä sekä yhteiskuntaa ”koossa pitävän liiman” että talouskasvun edellytysten kannalta.

[Kuva 11] Talouspolitiikan keinoin ei sen sijaan tule pyrkiä pysäyttämään teknologian kehitystä ja globalisaatiota valtakunnan rajalle. Olosuhteiden pitää olla kunnossa sille, että innovaatiot voidaan ottaa käyttöön meilläkin, ja meillä on mahdollisuudet olla teknologian eturintamassa. Näillä eväillä suomalaisten matka kaskimailta kohti digimaailmaa voi jatkua menestyksekkäästi.


Lähteitä
Acemoglu, Daron – Robinson, James: Why Nations Fail. 2012.
Kokkinen, Arto: Miten Suomi nousi köyhyydestä? Tieto & trendit 1/2012.
Kuisma, Markku: Valtion yhtiöt. 2016.
Pihkala, Erkki: Suomalaiset maailmantaloudessa keskiajalta EU-Suomeen. SKS 2001.