Finanssikriisin kärjistyminen uudelleen uhkaa katkaista maailmantalouden elpymisen. Poliittiseen päätöksentekoon ja julkisen talouden näkymiin liittyvät epävarmuudet ovat ruokkineet rahoitusjärjestelmän ja yleisen talouskehityksen ongelmia. "Maailmantalouden kasvu on vuoden 2011 lopussa ja vuoden 2012 alussa jäämässä heikommaksi kuin vielä alkukesällä yleisesti odotettiin", totesi pääjohtaja Liikanen eduskunnan talousvaliokunnan julkisessa kuulemisessa.
Vaikka talousnäkymien epävarmuus on kasvanut maailmanlaajuisesti, on Eurooppa nyt kriisin keskiössä. "Euroalueellakin talouskasvu on hidastumassa tämän vuoden jälkipuoliskolla. Kasvunäkymiä koskeva epävarmuus on suuri, eikä kehityksen tuntuvaa heikentymistä voi sulkea pois”, pääjohtaja Liikanen totesi.
Valtioiden velkaongelmien jatkuessa eurooppalaisten pankkien rahoituksen saanti on vaikeutunut, ja sen hinta on kallistunut. Markkinat vaativat pankeilta entistä suurempia vakavaraisuuspuskureita. Pankkien omien pääomien riittävyys onkin turvattava. Pankkien tulee ensisijaisesti pyrkiä hankkimaan lisäpääomaa yksityisistä lähteistä. Mahdollisten julkisten pääomitusten on oltava vastikkeellisia.
Vakauden palauttamien Euroopan talouskehitykseen edellyttää myös julkisen talouden kestävyyden turvaamista kaikissa euroalueen maissa. Pahimmissa ongelmissa olevien valtioiden on noudatettava ohjelmiaan, ja tukijärjestelmien kapasiteetin riittävyys on varmistettava. Lisäksi talouspoliittisen päätöksenteon koordinointia on tiivistettävä.
Lähikuukausien ajan euroalueen inflaatio näyttäisi pysyttelevän yli 2 prosentin vauhdissa, mutta hidastuvan sen jälkeen. Rahapolitiikan kannalta oleellisella keskipitkällä aikavälillä inflaationäkymiin kohdistuu voimakkuudeltaan yhtäläisiä ennustettua nopeamman ja hitaamman inflaation riskejä. Odotettua nopeamman inflaation riskejä aiheuttavat mm. mahdolliset välillisten verojen korotukset. Toisaalta pettymykset talouskasvun osalta voivat johtaa nyt odotettua hitaampaan inflaatioon.
Eurojärjestelmä on vastannut vuodesta 2007 lähtien koettuihin rahoitusmarkkinoiden häiriöihin tavanomaisen korko-ohjauksen lisäksi ns. epätavanomaisilla rahapoliittisilla toimilla. Näihin kuuluvat mm. katettujen joukkolainojen osto-ohjelma sekä arvopaperimarkkinoita koskeva ohjelma. Näiden ohjelmien tavoite on ollut rahapolitiikan välittymismekanismin toiminnan varmistaminen.
Keskuspankkitoimintaan liittyy myös riskejä, joihin keskuspankit varautuvat vahvistamalla tasettaan. Tämä koskee myös Suomen Pankkia. Se on viime vuosina vahvistanut puskureitaan järjestelmällisesti. Pankki ottaa riskienhallinnassaan huomioon sijoitustoimintansa ja myös mm. epätavanomaisten rahapoliittisten toimien riskit. "Suomen Pankin taseen riskipuskurit riittävät kattamaan nykyiset riskit", sanoi pääjohtaja Liikanen.