Siirry sisältöön

Pääjohtaja Erkki Liikanen
Suomen Pankki
Kirja-arvostelu julkaistu Helsingin Sanomissa 17.3.2018

KIRJA-ARVOSTELU - STEPHEN KOTKIN: STALIN VOL. II. WAITING FOR HITLER 1928-1941, PENGUIN PRESS 2018

Suomi nousee keskeiseksi Stephen Kotkinin Stalin-elämäkerran toisessa osassa

Professori Stephen Kotkin puhui viime elokuussa kansainvälisessä kokouksessa Aspenissa Yhdysvalloissa. Hänen analyysinsa Venäjästä olivat persoonallisia ja tarkkoja. Menin kiittämään. Princetonin professori kysyi, tunnenko Kimmo Rentolaa. Hän oli tutustunut suomalaisen professorin talvisotaa käsitelleisiin artikkeleihin Stalin-tutkimuksissaan.

Kotkin oli aloittanut kolmiosaisen trilogian Stalinista, josta oli ensimmäinen jo julkaistu. Se oli arvostelumenestys. Toinen osa Waiting for Hitler, joka käsittelee neuvostovaltion vaiheita vuodesta 1928 lähtien, ilmestyi viime syksynä.

Henry Kissinger kirjoitti maineikkaassa teoksessaan Diplomacy (1994), että ”Stalin oli todellakin hirviö, mutta kansainvälisiäsuhteita hoitaessaan hän oli mitä suurin realisti – kärsivällinen, terävä-älyinen, ja leppymätön, aikakautensa Richelieu”.

Kotkin haastaa Kissingerin käsityksen. Stalin on sitä, mutta hän oli paljon muutakin. Stalin oli ajateltua enemmän uhkapeluri.

KOTKIN mainitsee neljä Stalinin uhkapeliä. Ensimmäinen oli maatalouden kollektivisointi ja kulakkien tuhoaminen.

Stalin perusteli toimia sillä, että pääomaa tarvittiin maan teollistamiseen. Pääomaa ei juuri vapautunut. Nälänhätä oli kollektivisoinnin suuri riski, joka monilla alueilla myös toteutui.

Toinen uhkapeli olivat puhdistukset puolueessa ja armeijassa samaan aikaan, kun maa oli jo sodassa Espanjassa ja Kiinassa ja pian vastakkain Saksan kanssa.

Näitä vainoja kuvaa myös Antti Tuurin Ikitie-romaaniin perustuva A. J. Annilan tuore elokuva. Puhdistukset olisivat pahimmillaan voineet uhata koko neuvostovaltion olemassaoloa.

Kolmas uhkapeli oli sopimus Hitlerin kanssa ja Euroopan jako ”verisopimuksella”, vaikka perusteet olisivat olleet taloudelliset. Tällä nimellä kutsuttiin myös Hitlerin ja Mussolinin sopimusta ennen kuin se Italiassa saadun kielteisen palautteen vuoksi muutettiin terässopimukseksi.

VIIMEINEN, neljäs uhkapeli Kotkinkin mielestä oli hyökkäys Suomeen ja sitä seurannut talvisota. Stalin ryhtyi tähän operaatioon valmistautumattomana – ja tajuamatta sitä itse. Kyseessä oli Stalinin ensimmäinen koitos modernissa sotataidossa. Kotkin arvioi sen osoittautuneen tuhoisaksi ensi vaiheessa.

Kirja selostaa talvisotaa edeltäviä neuvotteluja ja sotaa peräti 60 sivua. Kotkin on tutustunut paitsi neuvostoarkistoihin myös suomalaiseen muistelmakirjallisuuteen ja tutkimukseen. Jakobson, Käkönen, Mannerheim, Manninen, Rentola, Sarola-Kuusinen, Tanner, Tuominen ja monet muut esiintyvät lähteiden joukossa.

Kotkinin suurteoksen arvo suomalaiselle lukijalle on, että se asettaa talvisodan osaksi Neuvostoliiton geopoliittista kokonaisuutta. Se on vaikuttavaa maan historian tutkimusta samalla, kun teos käy huolellisesti läpi Stalinin henkilön, luonteenpiirteet ja elämänvaiheet.

KOTKININ kirja vie lukijan perinteisen kysymyksen eteen: Olisiko talvisota voitu välttää suostumalla Stalinin vaatimuksiin rajantarkistuksista ja Hangon tukikohdasta?

Mauno Koivisto käsitteli tätä viimeisessä kirjassaan Itsenäiseksi imperiumin kainalossa (2004). Hän kirjoitti:

”Toistaiseksi ei ole näyttöä, että Neuvostoliitolla olisi ollut Suomen osalta toisenlaiset suunnitelmat kuin Baltian maiden osalta. Syksyllä 1939 piti siis ensin sotia, jotta voitaisiin uudelleen sopia, kukaties”.

Kulttuuria käsitellään laajasti. Šostakovitšin Lady Macbeth esitettiin vuosi sitten Suomen Kansallisoopperassa. Stalin kävi katsomassa oopperaa tammikuussa 1937. Pari päivää myöhemmin ilmestyi Pravdassa artikkeli ”Melua musiikin sijaan”. Kirjoittaja oli kannuksiaan hankkimassa ollut taiteiden komitean uusi puheenjohtaja Platon Keržentsev, ei Stalin itse, kuten huhuttiin. Oopperan esitykset loppuivat vuosikymmeniksi.

KOTKININ Stalin-elämäkerran ensimmäinen osa toi vuoteen 1928. Toinen osa kuljettaa Saksan hyökkäykseen saakka.

Stalin II on lyömätön sarjassaan. Kirja on peräti 950 sivua pitkä ja sen lopussa vielä 150 sivun lähdeluettelo. Kaiken ponnistuksen jälkeen jää odottamaan Stalin-sarjan kolmatta osaa.