Hyvät kuulijat
Varapuheenjohtaja ja minä toivotamme teidät tervetulleiksi tähän lehdistötilaisuuteen. Kerromme nyt EKP:n neuvoston tämänpäiväisen kokouksen tuloksista.
Tavanomaisen taloudellisen ja rahatalouden analyysin perusteella EKP:n neuvosto päätti pitää EKP:n ohjauskorot ennallaan. YKHI-inflaatio on ennakoidusti hidastunut edelleen, ja sen odotetaan alittavan 2 % tulevien kuukausien aikana. Rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä inflaatiopaineet pysynevät maltillisina. Rahan määrän trendikasvu jatkuu vaimeana. Euroalueen keskipitkän ja pidemmän aikavälin inflaatio-odotukset pysyvät tiukasti EKP:n tavoitteen mukaisina, eli että inflaatio on alle 2 %, mutta lähellä sitä. Kaiken kaikkiaan EKP:n rahapolitiikan mitoitus voi yhä olla kasvua tukevaa. Euroalueen talouden odotetaan pysyvän heikkona vuoden 2013 alkupuolella. Erityisesti tarpeelliset taseiden korjausliikkeet niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla painavat vastakin talouskasvua. Elpymisen pitäisi alkaa asteittain myöhemmin vuonna 2013, kun sitä edesauttavat kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikan mitoitus, rahoitusmarkkinoiden luottamuksen paraneminen ja pirstaloitumisen väheneminen sekä maailmanlaajuisen kysynnän vahvistuminen. Luottamuksen ylläpitämiseksi on välttämätöntä, että hallitukset korjaavat edelleen sekä finanssipoliittisia että rakenteellisia tasapainottomuuksia ja jatkavat rahoitussektorin rakenneuudistuksia.
Pankkien likviditeettitilanteesta voidaan todeta, että vastapuolet ovat toistaiseksi maksaneet takaisin 140,6 miljardia euroa siitä 489,2 miljardin euron likviditeetistä, jonka ne hankkivat ensimmäisessä kahdesta kolmen vuoden pitempiaikaisesta rahoitusoperaatiosta. Operaatiot toteutettiin joulukuussa 2011 ja maaliskuussa 2012. Tämä kuvastaa rahoitusmarkkinoiden luottamuksen paranemista. Takaisinmaksut sisältyvät kolmen vuoden pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden toteutustapoihin, ja ne ovat vastapuolten harkinnassa. Vastapuolten tulee asianmukaisesti arvioida rahoitustilanteensa, kykynsä luotottaa taloutta uusin lainoin ja sitä, miten ne pystyvät kestämään sokkeja. EKP:n neuvosto seuraa tiiviisti rahamarkkinatilannetta ja sen mahdollista vaikutusta rahapolitiikan mitoitukseen, joka pysyy kasvua tukevana samalla, kun likviditeetin tarjonnassa jatketaan täyden jaon huutokauppoja.
Seuraavaksi tästä arviosta yksityiskohtaisemmin alkaen taloudellisesta analyysista. Euroalueen BKT:n määrä supistui vuoden 2012 kolmannella neljänneksellä 0,1 % edellisestä neljänneksestä. Toisella neljänneksellä se oli supistunut 0,2 % edellisestä neljänneksestä. Käytettävissä olevat tiedot viittaavat yhä taloudellisen toimeliaisuuden heikkenemiseen entisestään vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä ja vuoden 2013 alussa. Heikkeneminen kuvastaa epäsuotuisia vaikutuksia, joita kuluttajien ja investoijien heikolla luottamuksella ja vaimealla ulkomaisella kysynnällä on kotimaiseen kysyntään. Rahoitusmarkkinoilla tunnelma on kuitenkin kohentunut, ja tuoreimmat kyselytutkimusten tulokset vahvistavat aiemmat merkit, joiden mukaan yritysten ja kuluttajien luottamus on vakaantunut, joskin alhaiselle tasolle. Elpymisen pitäisi alkaa asteittain myöhemmin vuonna 2013, kun kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikan mitoitus, rahoitusmarkkinoiden luottamuksen paraneminen ja pirstaloitumisen väheneminen alkavat vaikuttaa yksityiseen kotimaiseen kysyntään ja kun maailmantalouden kysynnän voimistuminen alkaa tukea viennin kasvua.
Euroalueen talousnäkymiin liittyvät riskit painottuvat edelleen ennakoitua hitaamman kasvun suuntaan. Riskejä liittyy kotimaisen kysynnän ja viennin mahdolliseen odotettua heikompaan kehitykseen sekä euroalueen rakenteellisten uudistusten hitaaseen toteutukseen. Niitä liittyy myös geopoliittisiin ongelmiin ja keskeisten teollistuneiden maiden tasapainottomuuksiin, joilla kummallakin voi olla epäsuotuisia vaikutuksia maailmanlaajuisten raaka-ainemarkkinoiden ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen. Nämä tekijät saattavat hidastaa meneillään olevaa luottamuksen paranemista ja siten viivyttää elpymistä.
Eurostatin alustavan arvion mukaan euroalueen vuotuinen YKHI-inflaatio oli tammikuussa 2,0 %, kun se oli marras- ja joulukuussa ollut 2,2 % ja lokakuussa 2,5 %. Öljyn tämänhetkisten futuurihintojen perusteella inflaatiovauhdin odotetaan hidastuvan edelleen alle 2 prosenttiin tulevina kuukausina. Rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä ja tilanteessa, jossa euroalueen kasvu on vaimeaa ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat tiukasti ankkuroituneet, hintapaineet pysyvät todennäköisesti vähäisinä.
Keskipitkän aikavälin hintakehitysnäkymiin liittyvät riskit ovat jokseenkin tasapainossa. Arvioitua nopeamman inflaation riskit liittyvät siihen, että hallinnollisesti säänneltyjä hintoja ja välillisiä veroja korotetaan ja että öljyn hinta nousee odotettua enemmän. Arvioitua hitaamman inflaation riskit taas liittyvät ennakoitua heikompaan talouskasvuun ja euron vahvistumiseen viime aikoina.
Rahatalouden analyysin perusteella rahan määrän trendikasvu on ollut edelleen maltillista. M3:n vuotuinen kasvuvauhti hidastui 3,3 prosenttiin joulukuussa 2012, kun se marraskuussa oli ollut 3,8 %. Siirtymät yön yli -talletuksista lyhytaikaisiin määräaikaistalletuksiin hidastivat M1:n vuotuista kasvuvauhtia. Se hidastui joulukuussa 6,2 prosenttiin, kun se marraskuussa oli ollut 6,7 %. Sijoitusten siirrot jälkimarkkinakelpoisista instrumenteista muihin sijoituskohteisiin hidastivat M3:n kasvua. Rahalaitosten talletuskanta vahvistui joulukuussa edelleen useissa ongelmista kärsivissä maissa, ja pääomantuonti euroalueelle kasvoi edelleen. Nämä tekijät vähensivät rahoitusmarkkinoiden pirstaloitumista.
Yksityiselle sektorille myönnettyjen lainojen vuotuinen kasvuvauhti (korjattuna lainojen myyntiä ja arvopaperistamista koskevilla tiedoilla) pysyi joulukuussa negatiivisena. Tämä johtui yrityksille myönnettyjen lainojen negatiivisesta vuotuisesta kasvuvauhdista. Joulukuussa kasvuvauhti oli 1,3 %, kun se marraskuussa oli ollut –1,5 %. Sitä vastoin rahalaitosten kotitalouksille myöntämien lainojen vuotuinen kasvuvauhti pysyi joulukuussa lähes ennallaan eli 0,7 prosentissa. Lainojen kasvun vaimeus johtuu suurelta osin tämänhetkisestä suhdannesyklistä, luottoriskien kasvusta sekä taseiden korjausliikkeen jatkumisesta niin rahoitusalalla kuin muillakin toimialoilla. Tämän kehityksen mukaisesti pankkien luotonantokyselyn tulokset vuoden 2012 viimeiseltä neljännekseltä vahvistavat, että luottojen kysyntä on vaimeaa ja että luottoriskinäkökohdat kiristävät luottoehtoja edelleen. Samanaikaisesti kyselyn tulokset vahvistavat, että eurojärjestelmän toimilla on ollut myönteinen vaikutus pankkien rahoitus- ja maksuvalmiustilanteeseen. Kyselyyn vastanneiden pankkien mukaan rahoitustilanne koheni vuoden viimeisellä neljänneksellä laaja-alaisesti.
Jotta voidaan varmistaa rahapolitiikan asianmukainen välittyminen rahoitusoloihin euroalueen maissa, pankkien on tärkeää tarvittaessa vahvistaa taseidensa kestävyyttä edelleen. Päättäväiset toimet kohti yhdennettyä rahoituskehystä edistävät tämän tavoitteen saavuttamista. Tuleva yhteinen valvontamekanismi on yksi sen tärkeimmistä elementeistä. Se on välttämätön edellytys pankkijärjestelmän yhdentymisen palauttamiseksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että taloudellisen analyysin perusteella hintakehityksen pitäisi pysyä hintavakauden määritelmän mukaisena keskipitkällä aikavälillä. Taloudellisen analyysin ja rahatalouden analyysin tulosten vertailu vahvistaa tätä näkemystä.
Muista politiikan aloista todettakoon, että rakenneuudistukset ja julkisen talouden sopeuttaminen voivat täydentää toisiaan ja siten parantaa uusien työpaikkojen, talouskasvun ja velkakestävyyden näkymiä. Aiemmat politiikkatoimet tuottavat tuloksia, sillä nykyiset julkisen talouden tasapainottomuudet ovat korjautumassa ja myös vaihtotaseen alijäämät ovat pienenemässä. Lisäksi hintakilpailukyky on yksikkötyökustannusten maltillisen kasvun perusteella kohentunut useissa maissa, joilla on erityisiä sopeutustarpeita. Näissä maissa myös vienti on kehittynyt hyvin. Hallitusten olisi hyödynnettävä julkisen talouden vakauttamisessa aikaansaatua edistystä, tehostettava kilpailua hyödykemarkkinoilla ja jatkettava työmarkkinauudistuksia. Näin voitaisiin vahvistaa euroalueen kasvupotentiaalia, vähentää suurta rakenteellista työttömyyttä ja parantaa euroalueen maiden sopeutumiskykyä.
Vastaamme nyt kysymyksiinne.