Sidosryhmätilaisuus 21.4.2023
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Miten Suomi pärjää geopolitiikan kovassa maailmassa?
Arvoisat kutsuvieraat, hyvät ystävät,
Lämpimästi tervetuloa tähän Suomen Pankin vuosittaiseen sidosryhmätilaisuuteen! Olemme tyypillisesti koonneet teille ajankohtaisen kattauksen talouden teemoja – niin tänäkin vuonna. Maaliskuun pankkimyllerrys, sitkeä inflaatio ja vaikea geopoliittinen tilanne kehystävät talouspolitiikan päätöksentekoa.
Teidän monen harteilla on tehdä ja analysoida Suomen tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Pian alkavat hallitusneuvottelut kiinnostavat ja koskettavat meitä kaikkia. Esittelen teille tänään sitäkin silmällä pitäen Suomen Pankin synteesin talouden uudistustarpeista.
Kalvo 2 Geopolitiikka varjostaa talouden kehitystä
Viime vuodet ovat osoittaneet, että kriisit voivat iskeä milloin tahansa ja mistä tahansa. Kun koronasta oli selvitty, syttyi sota Euroopassa.
Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on nyt yhtä kovassa murroksessa kuin kolme vuosikymmentä sitten 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Tuolloin Berliinin muuri murtui, Neuvostoliitto hajosi, Itä-Eurooppa vapautui, Eurooppa yhdentyi ja Kiina kytkeytyi maailmantalouteen. Muutosten ansiosta Suomen ja muiden pienten valtioiden kannalta tärkeä yhteisövarainen turvallisuus vahvistui.
Siinä missä tuolloin mentiin eteenpäin ihmiskunnan evoluutiossa, tänään maailma kulkee pikemminkin peruutusvaihteella kohti uutta kylmää sotaa ja kansainvälisen yhteistyön takatalvea.
Venäjän laiton, brutaali hyökkäyssota Ukrainassa sekä Kiinan voimistunut pyrkimys haastaa liberaali yhteiskuntamalli ja turvallisuusjärjestelmä merkitsevät paluuta menneisyyteen, vahvimman oikeuteen perustuvaan viidakon lakiin. Yhteisövarainen turvallisuus ja sääntöperusteinen kansainvälinen järjestelmä natisevat nyt liitoksissaan. Yhdistyneiden Kansakuntien rappiota kuvaa Venäjän puheenjohtajuus turvallisuusneuvostossa.
Geopolitiikka varjostaa myös maailmantalouden kehitystä. Lännen ja Venäjän välille on laskeutunut moderni rautaesirippu. Sota Ukrainassa voi kestää vuosikausia. Ukrainalaisten inhimilliset kärsimykset ovat valtavat ja he tarvitsevat kaiken tukemme.
Puhutaan uudesta kylmästä sodasta. Kiinan ja Venäjän lähentyminen ja jopa liittolaisuus Venäjän aloittamassa sodassa Ukrainaa vastaan johtaisi maailman jakautumisen kahteen valtioiden blokkiin.
Kalvo 3 Kriisinkestävyys korostuu EU:ssa ja Suomessa
Maailman jakautuminen ideologisiin ja kaupallisiin blokkeihin ei ole Euroopan eikä pienten kehittyneiden valtioiden kuten Suomen etu. Mutta siinäkin on pystyttävä navigoimaan niin, että kansakuntana pärjäämme.
Se edellyttää vahvaa panostusta kokonaisturvallisuuteen ja kriisinkestävyyteen sekä sujuvaa yhteistyötä valtiojohtamisessa eri instituutioiden ja vastuualueiden välillä. Pienen maan kansallisessa päätöksenteossa ei ole varaa jäsentenvälisiin reviiritaisteluihin.
Kriisinkestävyys sisältää monta ulottuvuutta aina ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kauppa- ja teknologiapolitiikkaan. On myös selvää, ettei meillä voi olla vakautta ja kestävää taloutta, jos ilmastonmuutokseen ja luontokatoon liittyvät merkittävät iskit toteutuvat.
Nostan kriisinkestävyydestä pari esimerkkiä toimialaltamme.
Kalvo 4 Kansallista varautumista Suomessa on vahvistettu
Venäjän sotapolitiikka on jouduttanut Suomen kansallista varautumista kyber- ja hybridihyökkäysten uhkiin. Rahoitusalalla kyberuhka voi merkitä esimerkiksi sitä, että pankki- tai maksujärjestelmien toiminta estetään tiedot pyyhkivällä haittaohjelmalla. Hybridiuhka puolestaan merkitsisi esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien tuhoamista tai häirintää.
Muuttuneen uhkatilanteen seurauksena viranomaiset valmistelivat VM:n ja SP:n johdolla viime vuoden kevään ja kesän aikana varajärjestelmät, joilla pyritään turvaamaan päivittäismaksaminen kaikissa olosuhteissa. Varajärjestelmiä voidaan käyttää esimerkiksi vakavien kyberhyökkäysten tai pitkäkestoisten tietoliikenneongelmien sattuessa.
Näiden varajärjestelmien avulla toimintakyvyttömän pankin asiakkaat voisivat saada pääsyn tileillä oleviin varoihin, tehdä tilisiirtoja, käyttää debit-korttiaan ja nostaa käteistä.
Valmistelu kattoi sekä järjestelmien teknisen toteutuksen että tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Uusi lainsäädäntö astui voimaan 11. heinäkuuta 2022. Se asettaa Rahoitusvakausvirastolle tehtäväksi ylläpitää huoltovarmuustilijärjestelmää. Suomen Pankin vastuulla on puolestaan ylläpitää pankkien välisen maksamisen varajärjestelmää.
Kalvo 5 Euroalueen pankkien puskureita vahvistettu
Toinen esimerkki liittyy rahoitusmarkkinoiden käymistilaan, joka on lisännyt talouden epävarmuutta. Ensin huomio kiinnittyi Yhdysvaltoihin, jossa Silicon Valley Bank kaatui muutamassa päivässä sosiaalisen median vauhdittaman talletuspaon aiheuttamaan likviditeettikriisiin. Myrskyn silmään joutui seuraavaksi sveitsiläinen Credit Suisse -pankki, johon kohdistuvan epäluottamuksen jatkuessa Sveitsin suurin pankki UBS osti Credit Suissen julkisen vallan tuella.
Kriisinkestävyyden kannalta olennaista on, että euroalueen pankkien puskureita on vahvistettu finanssikriisin jälkeen tiukennetun sääntelyn ansiosta. Kun puskureita mitataan vakavaraisuudella suhteessa lainakantaan, ne ovat nyt kaksinkertaisia verrattuna vuoteen 2007.
Myös pankkien kannattavuus on viime aikoina kohentunut. Peruspankkitoiminnan tuotto tulee antolainauskorkojen ja talletuskorkojen erosta eli korkokatteesta. Korkokate kasvoi Euroopassa selvästi vuonna 2022, kun talletuskorkoja ei juurikaan nostettu, mutta antolainauskorot kyllä kasvoivat selvästi.
Tarvittaessa EKP voi käyttää koko politiikka-arsenaaliaan täyttääkseen tehtävänsä hinta- ja rahoitusvakauden säilyttämiseksi euroalueella. Tarjoamme tarvittaessa riittävästi likviditeettitukea euroalueen rahoitusjärjestelmälle ja torjumme rahapolitiikan välittymisen uhkia.
Mutta aina on syytä olla valppaana ja analysoida mahdollisia haavoittuvuuksia ja riskejä, jotta rahoitusvakaus ei vaarannu. Tätä työtä tekee mm. Euroopan järjestelmäriskikomitea, ESRB.
Kalvo 6 Julkinen velka on 15 vuodessa kaksinkertaistunut
Kriisinkestävyyden tukijalka on myös vahva julkinen talous. Suomen julkinen velkasuhde vain on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti jo 15 vuoden ajan. Ruotsin ja Tanskan julkinen velkasuhde on pysynyt noin 40 % tuntumassa, mutta Suomen on kaksinkertaistunut vuoden 2009 jälkeen.
Suomen julkisen velan kasvusuunta onkin huolestuttava. Velkasuhde jatkaa kasvuaan lähivuosina, ellei korjaavia toimenpiteitä tehdä.
Julkisen talouden kestävyyden ei pitäisi ollakaan vain ”yksi tavoite muiden joukossa”, vaan sitä on pidettävä välttämättömänä edellytyksenä yhteiskunnan luotettavalle toiminnalle ja pitkäjänteiselle kehittämiselle. Julkisen talouden tasapainottamiseksi Suomessa tarvittaisiin mielellään kahden hallituskauden mittainen sopeuttamisohjelma.
Kalvo 7 Euroalueen inflaatio pysytteli keskimäärin 1,3 prosentin tasolla ajanjaksolla 2011–2021
Suomen Pankin tehtävänä on osana eurojärjestelmää huolehtia hintavakauden toteutumisesta. Moni ihminen on tuntenut hintojen voimakkaan nousun ennätyskorkeiden sähkö-, bensa- ja kauppalaskujen myötä.
Miten tähän on tultu ja miten ongelma taltutetaan?
Euroalueen talous kasvoi niukasti globaalin finanssikriisin jälkeen inflaation jäädessä keskimäärin noin 1,3 prosenttiin 2010-luvulla.
Kuvatakseen tätä jaksoa tunnettu keynesiläinen taloustieteilijä Larry Summers kaivoi historiankirjoista Harvardin professori Alvin Hansenin 1930-luvulla lanseeraaman käsitteen ”secular stagnation”, jonka kääntäisin pitkäkestoiseksi ja rakenteelliseksi talouden näivettymistaudiksi. Termillä luonnehditaan heikkoa, deflatorisen talouskehityksen jaksoa, jota leimaa investointien ja kokonaiskysynnän vähyys, vaisu tuottavuuskehitys ja toisaalta säästöjen ylitarjonta, jota vanheneva väestö ja kasvaneet tuloerot ruokkivat.
Tällainen ympäristö oli omiaan laskemaan sitä reaalikoron tasoa, joka tasapainottaa säästämisen ja investoinnit sekä talouden kokonaiskysynnän ja -tarjonnan. Tässä ympäristössä keskuspankit pyrkivät – ja olivat mandaattinsa perusteella siihen myös velvoitettuja – nostamaan talouden kokonaiskysyntää matalilla ohjauskoroilla ja, törmättyään tosiasialliselle nollakorkorajalle, muulla rahapoliittisella elvytyksellä, jotta niiden tavoittelema inflaatiotahti saavutettaisiin ja talous voisi kehittyä kestävällä tavalla.
Palaamalla tarkastelussa takaisin tähän varsin pitkään kestäneeseen matalan inflaation ja heikon talouskehityksen jaksoon, lienee helpompi ymmärtää, miksi keskuspankkien, kuten niin monien muidenkin taloutta ammatikseen ennustavien, oli vaikea nähdä ennalta ja myöhemmin hahmottaa kunnolla se inflaation raju paluu. Se toteutui ensin koronapandemian sekoittamien tuotantoketjujen ja finanssipoliittisen elvytyksen sysäämänä vuonna 2021 ja jatkui sitäkin voimakkaampana Venäjän brutaalin hyökkäyssodan seurauksena vuonna 2022.
Kalvo 8. Euroalueen inflaatio kiihtyi rajusti vuoden 2021 lopulla
Inflaation kiihtymistä pidettiin pitkään väliaikaisena ilmiönä, mutta viimeistään sodan aiheuttama energiakriisi vuoden 2022 aikana teki selväksi, ettei inflaatio hidastu niin nopeasti kuin yleisesti oli oletettu.
Inflaatio oli euroalueella vuonna 2022 keskimäärin 9 prosenttia. Korkeimmillaan se oli 10,6 prosenttia lokakuussa, pääosin energian hintojen nopean nousun vuoksi.
Kalvo 9. Inflaatio on yhä liian nopeaa euroalueella
Inflaatio on osoittautunut hyvin sitkeäksi. Vielä vuodelle 2023 ennustetaan keskimäärin yli 5 prosentin inflaatiota. Inflaatio on edelleen liian nopeaa, vaikka energiahinnat ovat laskeneet selvästi viime syksyn huippuluvuista.
Energian osuus kokonaisinflaatiosta onkin alkanut pienentyä jo viime vuoden lopulta alkaen. Taustalla ovat globaalin kysynnän lasku, lämmin talvi, hintakompensaatiot ja energiasäästöt erityisesti kaasun osalta.
Energiahintojen laskun myötä myös euroalueen inflaatiota mittaava yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi on laskussa ja oli maaliskuussa ennakkotiedon mukaan 6,9 prosenttia (helmikuussa 8,5 %). Energiainflaatio kääntyi maaliskuussa negatiiviseksi -0,9 prosenttiin.
Hinnankorotuspaineet eivät kuitenkaan ole väistyneet. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu pohjainflaatio nopeutui vielä maaliskuussakin, ja asiantuntija-arvioissa se on tänä vuonna keskimäärin 4,6 % eli nopeampi kuin vielä joulukuussa ennakoitiin.
Kuvion katkoviivat kuvaavat EKP:n ekonomistien ennusteita, joiden mukaan inflaation odotetaan hidastuvan asteittain kohti 2 % tavoitetta. Tähän vaikuttaa rahapolitiikan kiristäminen, energiahintojen nousun taittuminen ja tuotannon pullonkaulojen helpottaminen.
Kalvo 10. EKP:n koronnostot ja markkinoiden hinnoittelema tuleva korkotaso
EKP:n neuvosto on nostanut korkoja kuusi kertaa heinäkuusta 2022 alkaen ja keskuspankin pankeille maksama talletuskorko on nyt 3 prosenttia. Markkinoilla korkojen nousun odotetaan jatkuvan.
Miksi EKP ”kurittaa” taloudenpitäjiä, miksi korkoja nostetaan? Koska inflaatio on edelleen aivan liian korkea, eikä pohjainflaatio ole vielä kääntynyt laskuun. Neuvosto on nostanut korkoja johdonmukaisesti inflaation vakauttamiseksi kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä.
Koron nostoilla halutaan estää inflaation ryöpsähtäminen hallitsemattomaksi ja laukkaavan inflaation aiheuttama reaalisen ostovoiman jatkuva mureneminen. Näin pyritään ylläpitämään kestävän kasvun ja korkean työllisyyden vaatimaa talouden vakautta.
Epävarmuuden vallitessa on tavallistakin tärkeämpää, että korkopäätöksissä otetaan huomioon, miten inflaation ennakoidaan kehittyvän taloudesta ja rahoitusmarkkinoilta saatavien tietojen pohjalta, sekä miten pohjainflaatio kehittyy ja kuinka hyvin rahapolitiikka puree. Olemme siirtyneet rahapolitiikassa kokonaiskysyntää rajoittavalle alueelle, eikä meidän ole syytä luopua siitä/poistua sieltä ennenaikaisesti.
Niin kävi esimerkiksi 1970-luvulla öljykriisin jälkeen Yhdysvalloissa. Aluksi hintoja yritettiin hillitä erilaisilla palkka- ja hintakatoilla – mutta turhaan.
Tuolloin 1970- ja 1980-luvun taitteessa keskuspankki joutui uskottavuutensa palauttamiseksi menemään politiikassaan hyvin pitkälle. Nopean inflaation kausi päättyi vasta, kun Fedin pääjohtaja Paul Volcker kiristi rahapolitiikkaa nostamalla ohjauskoron yli 20 prosenttiin.
Keskuspankin toimet olivat rajua shokkiterapiaa. Seurasi joukkotyöttömyys ja kivulias taantuma ennen kuin Yhdysvaltain talous sopeutui matalaan inflaatioon.
Tiedän hyvin, että nytkin jotkut vaativat julmaa selkäsaunaa inflaatiolle, shokkiterapiaa 1980-luvun alun malliin. Lieneekö niin, että jokaisessa keskuspankkiirissa asuu pieni Paul Volcker?
Mutta 2020-luku ei ole yhtä stagflaatiosta kärsineen 1970-luvun kanssa.
Kun pysymme johdonmukaisesti linjassamme inflaation vakauttamiseksi 2 %:n keskipitkän aikavälin tavoitteeseen, voimme välttää Volckerin aikojen talouden shokkiterapian. Lähiaikojen talouskehitys saattaa korkojen nousun myötä olla vaimeampaa, mutta riski pitkäaikaisesta talouskurimuksesta on pienempi, kun inflaatio saadaan vakautumaan.
Työllisyysaste on koko Euroopassa korkeammalla kuin vuosikymmeniin, ja se kannattelee taloutta myös meillä Suomessa. Kestävän kasvun polku on kapea, mutta ennakoivalla, punnitulla politiikalla sitä voidaan kulkea. Siten voimme saavuttaa tavoitteemme aiheuttamatta tarpeettomia kustannuksia taloudelle – myös siksi, että nyt keskuspankit ovat itsenäisiä eivätkä alttiita poliittiselle painostukselle, kuten 70-luvulla.
Kalvo 11. Lyhyen aikavälin mallit ennakoivat vaisua talouskehitystä Suomeen – luottamus talouden kehitykseen vaimeaa
Suomen talous luisui lievään taantumaan jo viime vuoden syksyllä. Suomen Pankin lyhyen aikavälin mallien perusteella talouskasvu jatkaa tämän kevään nollan tuntumassa. Se on hidasta vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, ja talous supistuu hieman toisella neljänneksellä. Taustalla on edelleen heikko koko talouden luottamus.
Nopea inflaatio ja korkojen nousu koettelee kotitalouksia, joiden ostovoima heikkeni viime vuonna hyvänä pysyneestä työllisyystilanteesta huolimatta. Kotitaloudet hyödynsivät myös korona-aikana kertyneitä säästöjään heikkenevän ostovoiman paikkaamiseen. Suomessa säästöjä purettiin jo viime vuonna selvästi enemmän kuin euroalueella. Säästämisaste painui poikkeuksellisen paljon pakkaselle (-3,5 %). Vaihtuvakorkoisten asuntolainojen mukanaan tuoma kotitalouksien korkokustannusten jyrkkä nousu selittänee osaltaan tätä eroa.
Kalvo 12. Työllisyys on pysynyt hyvänä, kehitys on tasaantunut talven aikana
Epävarmoista näkymistä huolimatta työllisyyskehitys on Suomessakin säilynyt hyvänä. Työllisyysasteen trendi on toistaiseksi pysynyt korkealla tasolla, mutta työllisyyden ennakoidaan notkahtavan tänä vuonna heikon suhdanteen vanavedessä.
Työttömyysasteen trendi on laskenut ja alittaa tällä hetkellä arvioidun rakenteellisen työttömyysasteen. Työttömyyden ei odoteta merkittävästi kasvavan suhdannetilanteen heikkenemisestä huolimatta, koska yritysten taloustilanne on pysynyt hyvänä ja taantuman odotetaan jäävän lyhytkestoiseksi. Lisäksi työvoimapulaa on edelleen poikkeuksellisen paljon ja osa siitä on rakenteellista (mm. sote-ala).
Kalvo 13. Työtunnit vähenevät, työllisyysasteen nousu ei ole riittänyt parantamaan taloudellista huoltosuhdetta
Tehtyjen työtuntien määrä on Suomessa suunnilleen pandemiaa edeltäneellä tasolla. Työllisten määrä on puolestaan noussut selvästi korkeammalle tasolle kuin ennen pandemiaa, joten tehtyjen työtuntien määrä työllistä kohden on edelleen verrattain vähäinen.
Työntekijäkohtaisten viikoittaisten työtuntien määrän lasku on jatkunut Suomessa jo pitkään. Vastaava trendi on havaittavissa myös monissa muissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Koronapandemia vauhditti tätä kehitystä äkillisesti syistä, joita ei toistaiseksi täysin ymmärretä.
Työajan lyhenemisestä johtuen työtunneilla mitattu kansantalouden käytössä oleva työpanos ei ole kasvanut niin paljon kuin työllisyysaste antaisi ymmärtää.
Koska työllisten määrä yhdessä työntekijää kohti laskettujen työtuntien kanssa määrittää työpanoksen koko kansantalouden tasolla, työtunteihin tulisikin jatkossa kiinnittää huomiota siinä missä työllisten määrään.
Huolta aiheuttaa myös se, että samalla kun väestö ikääntyy ja vanhusväestön määrä suhteessa työikäisiin kasvaa, ns. taloudellinen huoltosuhde (työllisten osuus koko väestöstä) saattaa pienentyä työllisten määrän lisääntymisestä huolimatta.[1]
Kalvo 14. Kahden kärjen taktiikka ja kestävän kasvun eväät
Jos tätä Suomen tilannekuvaa tiivistää, voisi sanoa, että Suomessa on suhteellisen kelpo hyvinvointivaltio, mutta liian pieni kansantalous kannattelemaan sitä nykymuodossaan. Yhtälö on saatava tasapainoon, jos haluamme pärjätä jatkuvien kriisienkin maailmassa.
Tämä edellyttää kahden kärjen taktiikkaa: sekä kansantalouden kasvukyvyn vahvistamista että julkisen talouden tasapainottamista.
Ensinnäkin on panostettava pitkän aikavälin kasvun eväiden vahvistamiseen. Suomen tuottavuuskasvu on 2010-luvulla ollut heikompaa kuin muiden Pohjoismaiden ja työikäinen väestö on supistunut jo yli 10 vuotta.
Suomi ei pärjää ilman työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton lisäämistä. Tarpeettomat esteet kansainvälisten osaajien kiinnittymiselle Suomeen olisi purettava ja maahanmuuton prosesseja sujuvoitettava. Me suomalaiset arvioimme olevamme maailman onnellisinta kansaa, mutta sisäinen tyytyväisyys ei maakuvamarkkinoinnissa yksin lennä, kun kilpailemme resursseista muun maailman kanssa.
Inhimillisen pääoman riittävyydestä on huolehdittava panostamalla koulutukseen, siitä kohta pari sanaa.
Julkisen talouden kestävyys puolestaan edellyttää paluuta menokehyksiin. Tärkeä on myös VM:n tekemä kattava meno- ja rakennekartoitus. Se on kaiketi hyödyllinen työkalu ajatellen kevään hallitusneuvotteluja ja julkisen talouden vahvistamisen edellyttämää menojen priorisointia.
Julkisten menojen tasapainottamiseksi tarvitaan selkeä, pitkäjänteinen suunnitelma, jota myös ryhdytään panemaan määrätietoisesti toimeen.
Kalvo 15. Inhimillinen pääoma olennainen taloudellisen hyvinvoinnin kannalta
Pula osaavasta työvoimasta on nyt ja tulevaisuudessa paha pullonkaula talouskasvulle. Kyse ei ole pelkästään uusista innovaatioista: ilman osaavaa työvoimaa myös innovaatioiden hyödyntäminen suomalaisissa yrityksissä jää puolitiehen.
Korkeakoulut ovat tässä avainasemassa, koska ne tuottavat paitsi inhimillistä pääomaa, myös tutkimusta ja innovaatioita.
Suomi on jäänyt hälyttävästi jälkeen monista OECD-maista nuorten koulutustason vahvistamisessa. OECD-maissa korkea-asteen suorittaneiden nuorten aikuisten osuus on suurimmillaan lähes 70 %. Suomessa vuonna 2021 vastaava luku oli alle 40 %.
Koulutuspoliittisen selonteon tavoite osuuden nostamisesta 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä on ehdottomasti kannatettava ja tavoitteeseen pitää pyrkiä pitkäjänteisellä työllä.
Tavoitteen saavuttamista tukee kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden työllistyminen Suomeen. Tällä hetkellä vain noin puolet työllistyy ja moni muuttaa pois Suomesta valmistumisen jälkeen. On tärkeää huolehtia siitä, että mahdollisimman moni jäisi jatkossa valmistumisen jälkeen Suomeen.
Kalvo 16. Suomen työikäinen väestö supistuu
Miten työikäisen väestön määrä kehittyisi, jos nettomaahanmuuttoa pystyttäisiin kasvattamaan jonkin verran suhteessa Tilastokeskuksen ennusteeseen?
Oheisessa työperäisen maahanmuuton skenaariossa oletetaan, että nettomaahanmuuttoa pystytään ensin kasvattamaan 1 500-3 000 henkilöllä vuosittain ja sitten 6 000 henkilöllä vuosittain 2050- ja 2060-luvuilla.
Skenaariossa on huomioitu maahanmuuttajien lapset ja oletettu, että maahanmuuttajat tulevat äidiksi keskimäärin noin 29-vuotiaana ja saavat keskimäärin saman verran lapsia kuin suomalaiset.
Kalvo 17. Maltillinen lisäys työperäiseen maahanmuuttoon parantaa työllisyysastetta pitkällä aikavälillä
Edellä kuvattu työperäisen maahanmuuton lisääntyminen parantaa erityisesti pitkällä aikavälillä työllisyysastetta.
Vuosien 2021 ja 2022 nettomaahanmuuton hyvä kehitys viittaa siihen, ettei tavoite ole mahdoton saavuttaa. Vuonna 2021 nettomaahanmuutto oli noin 23 000. Vuonna 2021 työnteon perusteella myönnettiin yli 11 000 ensimmäistä oleskelulupaa. Eniten lupia myönnettiin Ukrainan, Venäjän ja Filippiinien kansalaisille. Vastaavasti vuonna 2021 tehtiin noin 11 000 EU-kansalaisten oleskeluoikeuden rekisteröintiä, joista 5 300 työn perusteella.
Koronapandemian jälkeinen hyvä kehitys jatkui viime vuonna. Vuonna 2022 Suomen nettomaahanmuutto oli ennätystasolla, lähes 35 000 henkilöä. Lukujen takana on erilaisia tarinoita. Moni tulijoista hoitaa yhteiskunnan pyörittämisen kannalta aivan olennaisia tehtäviä – oli kyse sitten hoivasta, ravitsemuksesta tai kuljetuksesta.
Kalvo 18. Yhteenveto
Vedän päätteeksi vielä yhteen.
Kuten aluksi totesin, Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on nyt yhtä kovassa murroksessa kuin 90-luvun alussa, sekä talouden että turvallisuuden osalta. Globalisaatio natisee liitoksissaan, Euroopan turvallisuusjärjestys on henkitoreissaan.
Mutta meillä on monia vahvuuksia ja verrattuna vaikkapa vuoteen 1990, taloutemme perusta on tänään paremmassa kunnossa. 90-luvun lamastakin Suomi nousi ja teki sen tukeutumalla tutkimukseen, osaamiseen ja yrittäjyyteen. Innovaatiorahoitukseen panostettiin lamankin oloissa, yritysverotus uudistettiin, suomalaisen työn kilpailukyky korjattiin, uusiutuvaan energiaan satsattiin. Julkinen talous tasapainotettiin vaikeilla päätöksillä.
Meillä on nytkin kaikki eväät olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa. Se edellyttää vahvaa kykyä uudistua ja valmiutta keskinäiseen yhteistyöhön. Toivottavasti niitä löytyy Suomesta.
Minun silmissäni tulevaisuuden Suomi on osaamisen, yrittämisen ja aidon välittämisen yhteiskunta. Siinä leipä lähtee osaamisesta ja yrittäjyydestä, kestävästä tuotannosta ja uusiutuvista luonnonvaroista.
Silloin myös kouluttautumisen, yrittämisen ja työn tekemisen kannustimien tulee olla priimakunnossa. Tämän jos minkä saavuttamiseksi tarvitaan järkevää ja pitkäjänteistä talouspolitiikkaa.
Kiitos!
Esityskalvot (PDF)
[1] Tässä oikealla ylempi sininen käyrä kuvaa 15–74-vuotiaiden työllisten osuutta 15–74-vuotiaista. Alempi punainen käyrä puolestaan kuvaa 15–74-vuotiaiden työllisten määrän suhdetta koko yli 15-vuotiaaseen väestöön. Tämä suhdeluku on pysytellyt viime vuosina noin 55 prosentissa työllisyysasteen noususta huolimatta.