Johtokunnan jäsen Seppo Honkapohja: Viimeiset markat -näyttelyn avaus

 

Minulla on ilo toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi myös Suomen Pankin rahamuseon vuosittain vaihtuvan näyttelyn avajaisiin. Tänä vuonna näyttelyn teema on ”viimeiset markat”. Näyttely esittelee Suomen markkamääräisiä seteleitä vuoden 1945 mallista vuonna 2002 toteutettuun euroseteleiden liikkeeseenlaskuun asti. Suomen Pankki lopettaa näiden vuoden 1945 jälkeen liikkeeseen laskettujen markkaseteleiden lunastamisen helmikuun 2012 lopussa, jolloin eurorahanvaihdon päättymisestä on kulunut 10 vuotta.
 
Näyttelyn teksti perustuu Antti Heinosen kirjoittamaan ja Suomen Pankin julkaisemaan samannimiseen kirjaan, joka on äsken esitelty julkisesti. Näyttely koostuu kahdesta osasta. Pöytävitriineissä ja seinillä esitellään seteleiden aiheista vuosina 1947 ja 1982 järjestettyjen luonnoskilpailujen ehdotuksia. Multimediassa esitellään Suomessa toisen maailmansodan jälkeen käytössä olleet markkamääräiset setelit tyypeittäin. 

 

Suomen Pankissa ja sen setelipainossa ryhdyttiin 1940-luvun alussa suunnittelemaan uutta setelimallia. Edellisestä seteliuudistuksesta oli kulunut lähes kaksikymmentä vuotta (siitä oli päätetty vuonna 1922). Graafisen teollisuuden kehityksen myötä myös väärentämisen vaara oli lisääntynyt. Toinen tärkeä peruste uudistukselle oli puute setelipaperista ja sen raaka-aineista, mikä puolsi seteleiden koon pienentämistä.  

 

Vuonna 1939 oli laskettu liikkeeseen 5000 markan seteli. Sota-ajan nopean inflaation vuoksi suunniteltiin peräti 10000 markan setelin ottamista käyttöön. Seteleiden nimellisarvon lisäksi johtokunta oli alustavasti pohtinut myös seteleiden ulkoasun suunnittelun järjestämistä.

 

Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi setelinleikkauksen vuoksi. Valtioneuvoston päätöksen mukaan uudenvuodenyönä 1946 suurimmat eli 500, 1000 ja 5000 markan setelit leikattiin kahtia. Setelit menettivät puolet arvostaan maksuvälineenä, jolloin toinen eli oikea puoli muodosti pakkolainan valtiolle. Samalla kaikki seteliarvot, myös 100 markkaa ja sitä arvoltaan pienemmät setelit, vaihdettiin uusiin vuoden 1946 alkukuukausina.

Seuraava setelien uusiminen käynnistyi vuonna 1946. Suunnittelusta päätettiin järjestää suomalaisille taiteilijoille avoin kilpailu, joka käsitti luonnoksen suunnittelun viittä eri seteliä varten. Kilpailuun tuli määräaikaan mennessä 18 ehdotusta.

 

Palkintolautakunta päätti yksimielisesti antaa ensimmäisen palkinnon (150 000 markkaa, nykyrahassa noin 8 000 euroa) nimimerkille ”Sampo” (kuvanveistäjä Tapio Wirkkala), toisen palkinnon (100 000 markkaa, nykyrahassa noin 5 300 euroa) nimimerkille ”Työ miehen kunnia” (Tapio Wirkkala) ja kolmannen palkinnon (75 000 markkaa, nykyrahassa noin 4 000 euroa) nimimerkille ”Suomen Leijona” (arkkitehti Matti Visanti).

 

Kilpailun tuloksen pohjalta johtokunta antoi Tapio Wirkkalan tehtäväksi yhdessä setelipainon ammattilaisten kanssa ryhtyä laatimaan kahta setelimallia. Toisessa seteleistä olisi henkilökuva (setelin etusivu) ja toisessa yksinomaan muita kuvioita ja koristeita (takasivu). Pankkivaltuusto päätti paino- ja pankkiteknisistä syistä, että uudet setelit olisivat nimellisarvostaan riippumatta kaikki samankokoisia. Pankkivaltuusto päätti myös seteleihin tulevista kuva-aiheista. Arvoltaan suurimpaan seteliin valittiin J. V. Snellmanin, toiseksi suurimpaan tasavallan ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin ja kolmanneksi suurimpaan istuvan presidentin J. K. Paasikiven muotokuva. (Suunnittelukilpailussa Tapio Wirkkala oli tosin luonnostellut seteleihin kulttuurihenkilöiden muotokuvia.) Setelit laskettiin liikkeeseen loppuvuodesta 1955 lukuun ottamatta 1000 markan seteliä, joka laskettiin liikkeeseen vuoden 1956 puolella.

 

Lähestyttäessä 1980-lukua oltiin tilanteessa, jossa käytössä olevan setelistön ulkoasu perustui vuonna 1955 liikkeeseen laskettuun sarjaan, johon oli tehty ahkerasti muutoksia vuoden 1963 rahanuudistuksesta lähtien. Tällöin seteleiden nimellisarvosta pudotettiin pois kaksi nollaa. Sarjaan oli lisätty myös setelipainon taiteilijaryhmän suunnittelema 500 markan seteli. Käytössä oleva setelisarja edusti aihepiiriltään ja graafiselta ilmeeltään vuosikymmenten takaista ajattelua. Uudistamiselle oli perusteena sekä kopiointitekniikan nopea kehitys että myös seteleiden koneellisen käsittelyn ja aitoustarkistuksen lisääntyminen.

 

Vuonna 1981 pankin johtokunta perusti aihepiiritoimikunnan, joka aiheiden valinnan jälkeen jatkoi designtoimikuntana. Monissa Euroopan maissa haluttiin seteleiden osoittavan maan kulttuuriperintöä ja suosittuja aiheita olivat kansalliset kulttuurihenkilöt - taiteilijat, tiedemiehet ja muut oppineet. Toimikunta ehdotti seteleiden aiheeksi ja Suomen historian kolmijakoa: Ruotsin vallan aika, autonomian aika ja itsenäisyyden aika.

 

Seteliluonnoksien suunnittelukilpailu päätettiin pitää suljettuna, koska julkisen kilpailun tuloksen työstäminen veisi hyvin pitkän ajan. Luonnoskilpailuun kutsuttiin setelipainon taiteilijaryhmän jäsenet Torsten Ekström, Paavo Huovinen, Eeva Oivo, Pentti Rahikainen ja Pirkko Vahtero sekä aihepiiritoimikunnan jäsen, graafikko Erik Bruun.

 

Anonyymeinä jätetyistä ehdotuksista designtoimikunta piti parhaana Torsten Ekströmin sarjaluonnosta, tyylikkäänä taiteellisena suorituksena Pentti Rahikaisen ehdotusta sekä aikakausiajattelua hyvin havainnollistavana toteutuksena Eeva Oivon ehdotusta. Lopullinen setelisarja syntyi yhteistyönä. Torsten Ekström suunnitteli yleensä seteleiden etusivut ja Erik Bruun takasivut. Setelipainon ateljee Pentti Rahikaisen johdolla vastasi muista seteleiden turvallisuuteen liittyvistä taiteellisista yksityiskohdista. Eeva Oivo maalasi pääosan muotokuvista, ja Paavo Huovinen muovasi kaikki vesileimojen peruskuvat sekä maalasi Sibeliuksen muotokuvan. Kai Wuorio vastasi painoteknisestä asiantuntemuksesta.

 

Setelisarjassa arvoltaan suuret setelit edustivat vanhinta aikaa ja nykyaikaa kohti edettäessä arvot pienenevät. Alun perin suunnitellun 5000 markan setelin aiheena olivat Ruotsin vallan aika ja kansankielisen kulttuurin syntymisen kausi. Mikael Agricolan muotokuva etusivulla ja Turun tuomiokirkko takasivulla symboloivat aikakautta. Setelistä tehtiin luonnoksia mutta sitä ei koskaan laskettu liikkeeseen.

 

1000 markkaa oli arvoltaan suurimmaksi seteliksi, kun uusi sarja otettiin käyttöön. Sen aiheena oli Ruotsin vallan aika, erityisesti kaupan vapautumisen ja taloudellisen vilkastumisen aika. Näitä teemoja symboloivat etusivulla Anders Chydeniuksen kuva ja 1700-luvun purjelaiva. Takasivulle suunniteltiin Suomenlinnan Kuninkaanportti.

 

500 ja 100 markan seteleissä kuva-aiheet olivat autonomian ajalta. 500 markan setelin etusivulla oli Elias Lönnrot ja takasivulla taiteessa voimakkaasti esillä ollut suomalaismaisema, Punkaharju. 100 markan seteli aihe kuvasti suomalaisen kulttuurin voimakasta nousua, etusivulla oli Jean Sibeliuksen nuoruudenkuva ja takasivulla Sibeliuksen musiikkia ilmentävä maisema salojärveltä. 50 ja 10 markan seteleissä aihepiirinä oli puolestaan itsenäisyyden aika. Sitä symboloivat yhtäältä Alvar Aalto ja Finlandia-talo sekä toisaalta Paavo Nurmi ja olympiastadion.

 

10 markan seteli korvattiin kolikolla vuonna 1993 ja samaan aikaan laskettiin liikkeeseen sotien välistä aikaa kuvaava 20 markan seteli. Henkilövalinta päätyi kirjailija Väinö Linnaan ja takasivun aiheeksi tuli teollistuvaa maata kuvaavaa teemaa kuvaavat Tammerkosken yläjuoksun ja Finlaysonin kutomon rakennukset. Setelin suunnitteli graafikko Erik Bruun. Kirjailija Linnan muotokuva perustui Kuvasiskojen ottamaan valokuvaan.

 

On miellyttävää todeta, että avajaisissa on mukana setelien suunnitteluun osallistuneita ja heidän läheisiään mm. Maaria Wirkkala, Petra Wirkkala, Erik Bruun ja Torsten Ekström. Parhaimmat kiitokseni näyttelyn toteutuksesta vastanneille. Arkkitehti Teemu Taskinen on ollut suunnittelussa Rahamuseon tukena.

 

Minulla on ilo julistaa ”Viimeiset markat ” -näyttely avatuksi.