Avaussanat rahamuseon näyttelyssä "Kansakunnan kuva - Tilastokeskus 150 vuotta"
Pääjohtaja Erkki Liikanen
Suomen Pankin rahamuseo
Check against delivery
Hyvät ystävät!
Toivotan teidät tervetulleeksi tutustumaan uusimpaan Rahamuseon vaihtuvaan näyttelyyn. Näyttely on järjestetty Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin yhteistyönä ja sen otsikkona on ”Kansakunnan kuva”. Aiheen näyttelyn järjestämiselle juuri nyt on antanut se, että Tilastokeskus täyttää 150 vuotta.
Meille Tilastokeskus on mieluinen partneri tässä niin kuin monessa muussakin yhteydessä. Suomen Pankin ja Tilastokeskuksen yhteistyö on aina ollut tiivistä. Syyt ovat ilmeiset. Rahapolitiikkaa ei voida harjoittaa ilman kunnollista ja tuoretta tietopohjaa. Pankki on tilastojen suurkuluttaja.
***
Keskuspankit ovat käyttäneet ja tuottaneet tilastoja jo kauan. Tilastojen käyttö laajeni varsinkin 1920-luvulla, kun rahaoloja alettiin vakauttaa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamien mullistusten jälkeen. Mielenkiinto kohdistui varsinkin hintaindekseihin ja maksutaseeseen. Suomen Pankkiinkin perustettiin tilasto-osasto jo vuonna 1919.
Työnjako Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin välillä on vaihdellut. Viime aikoinakin on tapahtunut muutoksia. Esimerkiksi pankkitilaston kokoaminen siirtyi EU-jäsenyyden alettua Tilastokeskukselta Suomen Pankille; toisaalta maksutasetilaston laadinta, joka oli ollut Suomen Pankin vastuulla aina 1930-luvulta asti, siirtyi vajaat kaksi vuotta sitten Tilastokeskukseen.
Tilastomenetelmien kehittämisessä Suomen Pankilla on perinteitä, joista voi olla ylpeä. Vuonna 1931, kun Suomi irrotti markan kultakannasta, rahapolitiikalle tarvittiin uusia kiintopisteitä, joiden mukaan suunnistettaisiin. Rahan arvon vakaudesta haluttiin pitää kiinni. Suomen Pankki alkoi tätä varten laskea omaa, jopa viikoittaista kuluttajahintaindeksiä, Ruotsin keskuspankin esimerkkiä seuraten.
Indeksin laskemisessa ilmeni joitakin ongelmia, joten pankki palkkasi nuoren tilastotieteilijän Leo Törnqvistin tutkimaan, miten kuluttajahintaindeksi oikeastaan pitäisi laskea. Vuonna 1936 Törnqvist julkaisi pankin Monthly Bulletin-julkaisussa tutkimuksensa tuloksen: logaritmisen, muuttuvapainoisen ketjuindeksin, joka nykyään tunnetaan koko maailmassa Divisia-Törnqvist -indeksikaavana. Se lienee edelleenkin lajissaan tarkin hintaindeksi mitä on keksitty.
Keskuspankit ovat ainakin yhtä kiinnostuneita hintaindekseistä myös nykyään, kun hintavakaus on asetettu rahapolitiikan päätavoitteeksi, vaikka ne eivät kehittyneissä maissa itse indeksejä tuotakaan. Viikkotason hintaindekseille ei enää nähdä tarvetta, mutta muuten indeksien laatuvaatimukset ovat korkeat. Inflaation mittaaminen on sitä paitsi nykyään yhä vaikeutumassa kun tietotekniikan kehitys muuttaa monien tuotteiden laatua tavalla, jota on vaikeata kvantifioida.
***
Yhteiskunnallisen päätöksenteon pitää perustua tutkittuun tietoon. Tilastoinnin pitää pyrkiä objektiivisuuteen ja tiedon tuottajan ja poliittisen päätöksentekijän erilaiset roolit on pidettävä selvinä.
Tämä on korostunut EU:ssa, jossa jäsenmaiden keskinäinen talouspolitiikan koordinaatio ja yhdessä sovitut säännöt perustuvat viime kädessä tilastoihin. Siksi niiden on oltava ehdottoman luotettavia ja objektiivisia, ja tilastoviranomaisten riippumattomuuden on oltava kaikkien epäilysten ulkopuolella.
Viitisen vuotta sitten Euroopan valtionvelkakriisin puhjetessa saatiin kauhistuttavaa havainto-opetusta siitä, kuinka vaarallista on, jos luottamus taloustilastoihin pettää. Sellainen ei saa toistua.
***
Suomella on edessään kansantalouden ja julkisen sektorin radikaalin uudistamisen vuodet. Tilastoilla on tässä korvaamaton osuutensa. Kehittäminen ei nimittäin onnistu ilman mittaamista.
Nykyaikaisen liikkeenjohdon guruihin kuulunut Peter Drucker sanoi aikoinaan: “If you can’t measure it, you can’t improve it”. Jos jotakin ei voida mitata, sitä on vaikeaa johtaa, ja se, mitä ei voi johtaa, on vaikea toteuttaa.
Mittaamista on monenlaista, eivätkä kaikki mittarit ole numeerisia tai tilastollisia. Mutta mittarien kehittäjän vastuu on suuri: on mitattava asioita, joilla on merkitystä, vaikka se olisikin vaikeaa. Muuten uhkaa käydä niin kuin tarinan miehelle, joka etsi kadonnutta avaintaan lyhtypylvään valokiilan alta vain siksi, että muualla oli liian pimeää.
Yksi tärkeä kehittämiskohde, jonka mittaamisen tarve on viime vuosina korostunut, on julkisten palvelujen tuottavuus. Kansantalouden kasvu on jo pitkään muodostunut pettymykseksi, ja se näkyy veropohjassa ja sitä kautta julkisen talouden resursseissa.
Samalla julkisten palvelujen kysyntä ja tarve kuitenkin koko ajan kasvavat, osaksi väestön ikääntymisen takia, mutta myös monen muun syyn vuoksi. Jotta ongelma voitaisiin ratkaista, julkisen palvelutuotannon tuottavuuden kohottaminen on Suomelle kohtalonkysymys, ja tähän tähtäävä politiikka vaatii tulokseen hyviä tuottavuuden mittareita.
Perinteisestihän kansantalouden tilinpidossa on julkista tuotantoa mitattu käytettyjen panosten perustella. Tämä ratkaisu on nykyisissä oloissa käymässä yhä vaikeammaksi puolustaa. Ponnistukset julkisen palvelutuotannon ja siitä saatavan hyödyn paremmaksi mittaamiseksi ovat nykyään tärkeämpiä kuin koskaan.
***
Rahamuseossa nyt avattava näyttely, jonka otsikkona on ”Kansakunnan kuva”, on rakennettu Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin yhteistyönä.
Tilastokeskuksen puolelta mukana työssä ovat olleet Reija Helenius, Leila Kaunisharju, Mervi Ukkonen, Marketta Lukkari, Sirkka-Liisa Lönnrot, Jukka Hytönen ja Matti Okko; Suomen Pankista Vappu Ikonen, Jaakko Koskentola ja Juha Tarkka.
Näyttelyarkkitehtina on ollut Teemu Taskinen ja verkossa avattavan digitaalisen näyttelyn on rakentanut Outi Kotala.
Mauri Antero Numminen suostui ystävällisesti siihen, että hänen laulamansa Laki tilastokeskuksesta voitiin sisällyttää näyttelyssä esitettävään videoon.
Näyttelyssä esiintyvät ”tilastosuomalaiset” eri vuosikymmeniltä on kuvannut valokuvaaja Sanna Peurakoski, jonka malleina olivat Johanna Eerola, Minttu Kuula ja Jarno Talvitie. Heidän asunsa saatiin Kansallisteatterin puvustamosta.
Lausun parhaat kiitokset kaikille näyttelyn suunnittelijoille ja rakentajille.
Onnittelen Tilastokeskusta sen 150-vuotisen toiminnan johdosta ja ennustan, että muuttuvassa maailmassa sen tekemän työn merkitys edelleen kasvaa. Uskon myös instituutioittemme välisen yhteistyön edelleen jatkuvan ja syvenevän.
Onneksi olkoon, ja tervetuloa näyttelyyn!