Pääjohtaja Erkki Liikanen
Suomen Pankki
Sisällissodan muistovuoden merkitys
Suomen Pankki 1918 -näyttelyn avajaiset 31.1.2018
Sisällissodan muistovuoden merkitys
Hyvät kutsuvieraat, hyvät ystävät!
Rahamuseon tänään avattava näyttely käsittelee yhtä Suomen historian vaikeimmista aiheista, vuoden 1918 sisällissotaa. Suomen Pankissa kun olemme, me keskitymme siihen, miten sota vaikutti Suomen rahaoloihin ja Suomen Pankkiin.
Suomen kehittyminen itsenäiseksi tasavallaksi, pohjoismaiseksi demokratiaksi, hyvinvointivaltioksi ja Euroopan unionin täysivaltaiseksi jäseneksi on ollut monivaiheinen tapahtumakulku. Kevään 1918 sisällissota on tämän kertomuksen ehkä kaikkein traagisin vaihe. Se jakaa mielipiteitä edelleen sadan vuoden jälkeenkin.
Silti on tärkeää, että kokonaisuutta sen muistovuonna käsitellään ja nojataan siitä tehtyyn laajaan tutkimustyöhön. Tärkeätä on myös, että kevään 1918 taustoista ja tapahtumista nyt muodostuisi tutkimukseen nojaten mahdollisimman monivivahteinen ja objektiivinen kuva osana Suomen historiaa.
Sisällissodan historiallisuus ei tarkoita, ettei siitä voitaisi oppia. Kansallinen tragediamme todistaa karulla tavalla, mihin seurauksiin epäluulo, vihanpito ja poliittinen kypsymättömyys voivat viedä. Taustalla vaikutti vuonna 1917 tapahtunut taloudellinen romahdus ja ahdinko.
Suomen nykyisissä vakaissa oloissa voi unohtua, miten hauras ja hitaasti vahvistuva asia demokratia on. Esimerkkejä tästä on muualla maailmassa aivan liikaa myös viime vuosilta ja vuosikymmeniltä. Jos sisällissodan muistovuosi osaltaan auttaa suomalaisia arvostamaan ja vaalimaan sitä seuranneiden vuosikymmenien aikana saavuttamaamme yhteiskunnallista sovintoa ja vakautta, ei muistovuosi mene hukkaan. Eduskunnan muistohetki viime perjantaina oli tässä suhteessa hyvin onnistunut.
***
Marjaliisa ja Seppo Hentilä tiivistivät viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Saksalainen Suomi 1918: Lopputulos, jonka Suomi kansankuntana ja valtiona on saavuttanut, ei ole ollut mitenkään itsestään selvä. Se, että Suomesta tuli länsimaisen mallin mukaan rakentunut itsenäinen tasavalta, vaati heidän mukaansa kolmea asiaa:
Saksan piti hävitä maailmansotaBolševikkien piti onnistua pysymään vallassa VenäjälläValkoisten piti voittaa Suomen sisällissota
Jos yksikin näistä olisi mennyt toisin, olisi Suomesta tullut hyvin erilainen maa, Hentilät muistuttavat.
Hentilöiden lista on kirjoitettu kevään 1918 näkökulmasta. Sitä edeltävistä tapahtumista listaan voisi lisätä Venäjän vallankumouksen ja joulukuussa alkaneet Brest-Litovskin rauhanneuvottelut, jotka merkitsivät Saksan voittoa (tosin tilapäiseksi jäänyttä) maailmansodan itärintamalla. Nekin olivat Suomen kohtalon kannalta avaintapahtumia.
Vaikka nykyaikainen tutkimus jo osaakin asettaa Suomen itsenäistymisen sen ajan suurpoliittiseen kontekstiin, useimpien suomalaisten mielikuvia hallitsee uskoakseni edelleen sisällissodan "kansallinen kertomus", joka periytyy suoraan sisällissodan vuosilta.
Kun tapahtumat laitetaan kansainväliseen yhteyteen ja otetaan huomioon eri osapuolten sotilaallinen voima, päädytään johtopäätökseen, että Suomen sisällissodan lopputulos ratkesi käytännössä jo siinä vaiheessa kun Saksa päätti interventiosta Suomeen ja kun Venäjän bolševikkihallitus oli hyväksynyt ajatuksen, että maan tuli antaa Saksalle vapaat kädet Suomen suhteen.
Päätös Saksan interventiosta syntyi 13. helmikuuta Bad Homburgissa pidetyssä kokouksessa. Heti sen jälkeen kenraali Ludendorff tilasi ja myös sai Edvard Hjeltiltä, Suomen senaatin edustajalta Berliinissä avunpyynnön, joka oikeutti Suomeen lähetettävän retkikunnan. Vaasan senaatti kuuli asiasta vasta viikkoja myöhemmin, maaliskuun puolella 1918.
Lenin oli tullut tammikuussa jo ennen Suomen sisällissodan syttymistä siihen johtopäätökseen, että oli tehtävä rauha Saksan kanssa. Hänellä oli aluksi vaikeuksia saada puolueensa muuta johtoa kannalleen, mutta helmikuussa bolševikkien johto jo näki, että sen vaihtoehdot olivat joko rauha tai tuhoutuminen. Suomesta Lenin sanoi jo 17.2.: "Olemme tehneet minkä olemme voineet." Suomen sisällissotaa oli tässä vaiheessa käyty kolme viikkoa.
Helmikuussa Saksa myös esitti Venäjälle lopulliset rauhanehtonsa, joihin odotetusti kuului, että Venäjän piti vetää armeijansa Suomesta. Venäjän suostuminen oli selviö. Brest-Litovskin rauhansopimus solmittiin 3.3.1918. Saksa oli kiinnostunut rauhasta, koska se toivoi rauhan itärintamalla auttavan sitä nopeaan voittoon lännessä. Bolševikkihallitukselle kysymys oli sen oman olemassaolon turvaamisesta. Se piti tekemiään myönnytyksiä kuitenkin tilapäisinä, koska se piti vallankumouksen toteutumista myös läntisessä Euroopassa vain ajan kysymyksenä.
Venäjän bolševikkihallituksen ja keisarillisen Saksan helmikuussa saavuttama yhteisymmärrys sopi huonosti Suomessa vallinneeseen kuvaan sisällissodan luonteesta. Vaasan senaatti halusi korostaa Suomen käyvän itsenäisyystaistelua Saksan tuella bolševistista Venäjää vastaan. Kansanvaltuuskunta taas luotti bolševikkien hallitukseen käytännössä ainoana tukijanaan eikä silloin ymmärtänyt, että Leninin reaalipoliittiset laskelmat toimivat sitä vastaan.
Suomen sisällissodan kansainvälisen taustan voi nähdä yhtenä esimerkkinä siitä, miten heikoilla pienet kansat ovat maailmassa, jossa voimapolitiikka ohittaa kansainvälisen oikeuden periaatteet. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on, että maiden väliset suhteet nojaavat lakiin ja yhteisiin instituutioihin. Se korostaa monenkeskisten kansainvälisten rakenteiden kuten Euroopan unionin, ETYJ:n ja YK:n merkitystä varsinkin pienten maiden kannalta.
***
Suomen Pankin asema kevään 1918 tapahtumissa ei ole kovin yleisesti tunnettu. Harva tulee ajatelleeksi, että Suomen Pankki toimi melkein kolmen kuukauden ajan kansanvaltuuskunnan hallussa ja oli sen toiminnan tärkein rahoittaja.
Kevään 1918 tapahtumat osoittivat, miten talouselämä ei poikkeuksellisissakaan oloissa pystynyt toimimaan ilman maksuvälineitä eikä esimerkiksi palkanmaksu sujunut ilman säännöllistä rahahuoltoa. Rintaman molemmilla puolin tarvittiin maksuvälineitä ja luottoa sekä sotaväen että elinkeinoelämän tarpeisiin.
Kansanvaltuuskunnan ja senaatin ongelmat olivat tavallaan vastakkaiset: Suomen Pankin pankkivaltuustossa oli kansanvaltuuskunnan tukijoilla enemmistö ja hallussaan Suomen Pankki ja setelipaino. Kun muut pankit olivat kiinni, rahan jakelua ja esimerkiksi viikoittaista palkanmaksua oli vaikeata saada toimimaan. Senaatin hallussa olevassa maan pohjoisosassa taas yksityispankit toimivat, mutta käteistä ei ollut riittävästi. Vaasan senaatti joutui kehittämään erilaisia poikkeusratkaisuja korvatakseen sen, että keskuspankki ja sen suurimmat haarakonttorit olivat jääneet vastapuolen käsiin.
Sisällissodan seuraukset rahan arvolle ovat helposti arvattavissa. Setelistön paisuminen, hallitusvallan horjuvuus ja sodasta johtuva tavarapula romahduttivat Suomen markan arvon. Itse asiassa jo vuonna 1917 kiihtynyt inflaatio oli yksi tärkeä syy siihen taloudelliseen ahdinkoon, joka kärjisti yhteiskunnallista tilannetta Suomessa räjähdyspisteeseen. Suomen talous romahti juuri vuonna 1917 syvemmälle kuin koskaan historiansa aikana, vaikka vertailuun otettaisiin viime sotien vuodet.
***
Nyt avattavassa rahamuseon näyttelyssä on esillä sisällissodan ajan maksuvälineitä rintamalinjan molemmilta puolilta sekä dokumentteja, jotka kuvaavat finanssihallintoa ajan poikkeuksellisissa oloissa.
Kiinnostava kohde näyttelyssä on muun muassa Akseli Halosen suunnittelema viisipenninen, joka jäi ainoaksi kansanvaltuuskunnan omaksi rahatyypiksi. Siihen asti viisipennisen etupuolella oli ollut aiheena kaksoiskotka. Uudessa poliittisessa tilanteessa tämä ei sopinut, ja Halonen korvasi sen fanfaaritorvi- ja lippuaiheella. Halonen toimi sisällissodan jälkeen muun muassa Helsingin Sanomien kuvittajana.
Muita esillä olevia harvoin nähtyjä kohteita ovat Vaasan Osake-Pankin setelit, tarkkaan ottaen konttokuranttisekit, joita Vaasan senaatti laski liikkeeseen maksuvälineiden puutteen helpottamiseksi. Nämä rahan korvikkeet suunnitteli Akseli Gallén-Kallela, josta tuli sisällissodan aikana muutenkin itsenäisen Suomen hovisuunnittelija. Hän suunnitteli muun muassa kunniamerkkejä, univormuja ja teki myös Suomen lipuksi oman ehdotuksensa - joka ei kuitenkaan toteutunut.
Haluan lopuksi kiittää näyttelyn suunnittelijoita: Vappu Ikosta, joka on kantanut päävastuun, sekä Jaakko Koskentolaa ja Juha Tarkkaa. Näyttelyarkkitehtina toimi Teemu Taskinen. Erityisen kiitoksen ansaitsee myös Antti Heinonen, aiemmin Suomen Pankin ylikassanhoitaja ja Euroopan keskuspankin setelijohtaja, joka on asiantuntemuksellaan auttanut näyttelyn kokoamisessa. Antin viime vuonna ilmestyneessä kirjassa "Sodan ja rauhan rahat" on mielenkiintoinen kuvaus sisällissodan ajan rahataloudesta.
Tänä iltana kello 17 Antti Heinonen pitää täällä rahamuseon Studia monetaria -sarjassa esitelmän vuoden 1918 setelihistoriasta. Suosittelen sitä kaikille.
Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn!